Kustantaja: Avain 2010
Alkuteos: Les Déferlantes 2008
Suomentanut: Titia Schuurman
Kansi: Satu Ketola
Ulkomainen romaani, Ranska
Sivuja: 477
Mustat aallot sekoittuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumitt. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykkyrällä kun ne tulivat muureina ja murskaantuivat kallioihin ja romahtivat ikkunoideni alle.
Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt.
Minä rakastin niitä.
Ja pelkäsin.
Claudie Gallayn Tyrskyt (2008) on ollut blogimaailmassa erittäin luettu ja myös todella rakastettu kirja. Sitä on luonnehdittu kirjaksi, jota ei lueta, vaan joka eletään. Se on tehnyt lukijansa Lintunaiseksi, saanut viimeisen sivunkin jälkeen kuulemaan meren kohinaa ja lokkien kirkunaa. Siitä on tullut jollakin tavalla oma. Toisille Tyrskyt on hiomaton timantti, toisille haikean kaunis, joillekin kirja joka kaikkien tulisi lukea. Kieleltään sitä on sanottu kauniiksi, mutta jyrkäksi. Melkein kaikille Tyrskyt on ollut hieno lukukokemus, mutta ihan jokaiselle se ei ole ollut se kirja, mutta vaikkei kirjasta olisi tullutkaan se suurin suosikki, on sen jälkimaku ollut raikas ja pitkä. Eikä siitä ole voinut olla pitämättä.
Apua. On varmasti sanomattakin selvää, että odotukseni Tyrskyjä kohtaan olivat kasvaneet suuresti. Hankin kirjan ensin pokkarina, sitten sain sen kovakantisena, koska olin varma että tulen rakastamaan kirjaa monien muiden tavoin. Viime viikon loppupuolella vihdoin luin tämän Normandian uloimpaan niemenkärkeen sijoittuvan romaanin.
Ennen kuin alan pohtia omaa Tyrskyt-kokemustani, kerron muutaman sanasen romaanin kehyksestä. Tyrskyt kertoo naisesta, lintututkijasta ja teoksen minä-kertojasta, joka saapuu La Hague-nimiseen kylään tekemään tutkimustyötä ja osin unohtamaan menneisyytensä kipeitä asioita. Hän asettuu Kyntevä-nimiseen vanhaan taloon tarjoilijanaisen ja tämän taiteilijaveljen luo. La Hagueen on saapunut myös Lambert-niminen mies, joka haluaa saada selvyyttä omastaan ja sukunsa menneisyydestä. On kevätmyrskyn aika ja myrsky palauttaa kyläläisten - mainion ja sekalaisen ihmisjoukon - mieleen 40 vuoden takaisen haaksirikon. Tyrskyt on ihmissuhderomaani ja eräänlainen mysteeri, jossa muistoilla on valtava rooli. Ennen kaikkea se on kertomus ihmisistä niin luonnon kuin oman itsensäkin armoilla.
Nousin tietä ylös kohti taloja. Katsoin perheitä, jotka olivat kokoontuneet lamppujensa valopiiriin. Pöydissä pikkukuvioiset lautaset, oranssireunaiset, ruokaa kukkuroillaan. Avatut televisiot. Varjot. Navetan ohi mennessäni kuulin ketjujen kalinan. Kuljin kylän halki.
Viimeinen katulamppu. Sen jälkeen yö. [--]
Minä rakastan kirjoja, joissa sataa. Kirjoja, joissa on taiteilijoita, pieni kahvila ja omituisia ihmisiä. Minä rakastan kirjoja, joissa mennyt ja nykyisyys kohtaavat ja salaisuuksien päälle ymmärretään. Tyrskyissä on kaikki nämä elementit ja lisäksi veden ja seinien muisti, kuunhelmiä ja pikkukiviä kekona nuotion vierellä. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi rakastaa Tyrskyjä. Ja Gallayn romaani onkin hieno. Silti se jätti minut kylmäksi tai aavistuksen ontoksi, en saanut kirjalta sitä, mitä hain: varauksetonta ihastumista, sopivaa tuttuuden tunnetta ja onnellista melankoliaa. Kirjassa ei ole mitään vikaa, mutta minun odotukseni kirjaa kohtaan vain kasvoivat aavistuksen liian suuriksi. Miksi näin kävi?
Gallay kirjoittaa niukasti, mutta kauniisti. Lyhimmillään hän vain latelee asioita ja merkityksiä yksittäisten sanojen taakse lukijan löydettäväksi ja oivallettavaksi. Pidän siitä, samoin pidän ihan yleisestikin niukasta ilmaisusta ja tiiviistä teoksista, joista upeana esimerkkinä haluan nyt muistuttaa alkuviikolla lukemastani Hernán Rivera Leterilierin Elokuvankertojasta tai eräästä viime syksyn suursuosikistani, Helmi Kekkosen Valinnasta, jotka ovat pieniä, mutta paljon sanovia kirjoja. Tyrskyjen niukkuus on kuitenkin runsasta; mielestäni teos olisi toiminut paremmin, jos se olisi lyhyempi. Tämä johtuu siitä, että vaikka ihailen Gallayn rujonrunollista kielenkäyttöä ja pidän hänen niukkaa ilmaisuaan taidokkaana, on vajaat 500 sivua äärimmäisen hiottua ilmaisua liikaa - minulle. Totean kuitenkin ihastuneeni Gallayn kielenkäyttöön, ennen kaikkea siihen, kuinka hän osaa luoda merkityksiä ja jännitteitä pelkällä tuulella, harmaudella, rakkaudella tai pelolla. Titia Schuurman on kääntänyt (tämänkin!) romaanin taidokkaasti.
Ihastuin myös Tyrskyjen maisemiin, noihin sateisiin kallioihin ja säänkestäviin taloihin, emakkohetkiin ja punaiseksi keitettyihin rapuihin. Tyrskyt sait minut haluamaan matkalle Normandiaan tai itselleni realistisemmin Bretagneen, jonne minulla sukulaismutkan ansiosta voisi joskus tullakin asiaa. Ja jos Gallay kuvailee maisemia sateenpieksämällä jylhyydellä, vähintään yhtä kiehtovalla tavalla hän kertoo alueen ihmisistä. Hän kirjoittaa heidät toki karikatyyrisiksi, mutta silti eläviksi syrjäseutujen ihmisiksi, luonnonolojen ja yhteisöllisen eristäytymisen kasvateiksi. Heihin miltei rakastuin. Mutta kirjan minä-kertoja jätti minut kylmäksi. Luin kirjan jo viime viikon lopulla, mutta minun piti ottaa ihan aikaa pohtiakseni, miksi teoksen keskeishenkilö tuntui vieraalta, vaikka juuri hänen näkökulmastaanhan kaikkea katsotaan? Lopulta hoksasin, miksi: eräässä kirjan kohtauksessa päähenkilö katsoo itseään peilistä ja minulle tuo lyhyt kohtaus heijastaa sitä tapaa, jolla koko romaani minulle aukeni. Se avautui - varmasti tarkoituksellakin - kuin lasin tai peilin takaa, ja minulle tuo lasi oli liian paksu. En päässyt tuota välissä olevaa heijastavaa seinää lähemmäksi kirjan minä-kertojaa ja harmittelen sitä, sillä olisin halunnut löytää uuden kirjarakkauden.
Niin ei aina käy ja kaikki Tyrskyjen ikirakastajat, tämä seuraava onkin omistettu teille! Minä todella pidin kirjasta, kuten pidin myös Gallaylta aiemmin lukemastani Rakkaus on saaresta. Jotain taikaa Tyrskyissä on, sillä olen vellonut sen tunnelmissa koko alkuviikon. Tyrskyt on upea, merellinen, runollinen ja samaan aikaan koruton romaani, josta ei harmikseni kuitenkaan tullut "minun kirjaani".
Siis sinullekin tuli kirjasta pitkä jälkimaku :) Olipa hauska ja hieno (ja työläs?) tuo tapasi linkittää muut bloggaukset aiheesta.
VastaaPoistaKoin (taas kerran) kirjan pitkälti samoin kuin sinäkin, sinä vain osaat analysoida sen paremmin. Ei Minun Kirjani, mutta lajissaan hieno. Loistavasti sanotut tuo "niin luonnon kuin oman itsensäkin armoilla". Oliko se kirjasta vai oma helmesi?
Ja voi! Minäkin tahtoisin Normandiaan noita maisemia kokemaan... lähdetäänkö yhdessä? ;)
Elma Ilona, kyllä tuli - tai ainakin nyt vajaan viikon verran Tyrskyt on ollut mielessäni. :) Tein Tyrskyistä nyt tällaisen Blogistanian "yhteisen" jutun hieman samaan tapaan kuin tein Katja Ketun Kätilöstä. Molemmista kirjoista olin lukenut ennakkoon valtavasti,
PoistaJa kiitos, tuo "luonnon kuin oman itsensäkin armoilla" tuli ihan omasta päästäni.
Olisipas kyllä ihana matkata Normandiaan! Sinne siis! ;) Ja Pariisiin jos lennettäisiin, voitaisiin ensin käydä ihmettelemässä Siilin eleganssin hienostotaloa. :D
Sovittu! :D
PoistaKätilöstä sen verran, että säästelen kirjaa syksyyn - se nimittäin kantaesitetään täällä Oulussa tänä syksynä, ja ajattelin että ehkä ensin haluan nähdä näytelmän ja sitten vasta lukea kirjan. En ole varma, onko se viisasta, mutta jotenkin tuntuu että haluan kokea näytelmän tietämättä mitä tuleman pitää.
Ihanaa, matka tiedossa! :D
PoistaKirjoita Kätilö-näytelmästä blogiisi sitten aikanaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen se on teatterissa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHuh, oli pakko poistaa edellinen kommentti ja ottaa uusiksi, kun tuli niin kauheasti virheitä.
VastaaPoistaMinulla on tämä vielä lukematta, mutta pidin kovasti tuosta Rakkaus on saaresta, joten odotukset on korkealla. Saa nähdä mitä olen mieltä tästä, kun sen luen. :)
Kuutar: Hih. Minä teen joskus samaa. :)
PoistaMinäkin pidin Rakkaus on saaresta kovasti. Vaikka Tyrskyt on parempi kirja, tuli Rakkaus on saari jotenkin minua lähemmäksi. Mutta suosittelen kyllä tämän lukemista, rakastettu teos!
Mukavaa, että pidit kirjasta (sillä tätä jaksan aina suositella kaikille, jotka vain kuuntelevat :D), vaikkei siitä aivan suosikkisi tullutkaan. Joskus ennakko-odotukset kasvavat liian korkeiksi, vaikkei niin haluaisikaan käyvän, vaikka niitä kuinka haluaisi torjua. Mutta silloin ei melkein sopisi liikkua kirjablogeissa ollenkaan :)
VastaaPoistaLaura, :) Pidin tästä kyllä. En ihastunut eikä tästä suosikkiani tule, mutta hoksasin heti kirjan hienouden ja pidin Gallayn maisemista sekä henkilöistä. Ja vaikka kirjablogeissa syntyy näitä ennakko-odotuksia, niin syntyy niitä toki muutenkin, vaikka lehtikritiikkien kautta. Olen sellainen, että luen aina melkein kaikki kirja-arviot, joten... Toisaalta suunta kulkee toiseenkin suuntaan, joskus voi yllättyä iloisesti, kun pitää muita ei-niin-ihastuttaneesta kirjasta. Tällainen on suurta rikkautta. :)
PoistaOsasit kyllä taas niin hienosti avata lukukokemustasi ja analysoida sitä, miksi Tyrskyt ei kaikesta huolimatta ollut sulle täysiosuma. Ihailen tapaasi yhdistää oma lukukokemuksesi muiden lukukokemuksiin ja aiempiin lukemiisi kirjoihin.
VastaaPoistaMulle kävi tavallaan päinvastoin kuin sulle, sillä vaikka olinkin kuullut kirjaa kehuttavan, niin odotukset eivät olleet mitenkään hurjan korkealla (se vastarannankiiskeys iski taas kerran!) ja siksi kirja yllätti minut positiivisesti. Ja toki lukemisen ajankohdallakin oli vaikutuksensa, sillä luinhan kirjaa lomalla meren äärellä. Tämä vain oli minulle täydellinen nimenomaan lomakirjana ja varmasti kantaa aina mukanaan muistoa viime talven matkasta.
Anna Elina, kiitos. :) Minä odotin Tyrskyjä ehkä vähän liikaakin, otin muutaman päivän etäisyyttä ja kävelylenkeilläni ihan mietin, miksi Tyrskyt jätti hieman kylmäksi.
PoistaJa luulen, että osin vastarannankiiski minussa (meissä jokaisessa se kuitenkin asuu!) vaikutti osaltaan niin, että en osannut täysin nauttia tästä. Mutta eipä se oikeastaan haittaakaan, koska kyllä se oma lukukokemus ja lukuhetki kuitenkin aika pohjimmiltaan määrää sen, miten jonkun kirjan kokee. Hieno tämä silti oli.
Todella kiinnostava arvio vaikket kirjaan ihan päässytkään! Minua Tyrskyt vielä odottavat, jotenkin ajattelen että tuo lintu ja meri ja Ranska -yhdistelmä voisi vedota minuun mutta en tiedä. En ehkä nyt lue noita muita arvioita sitten, että en odota liikoja (osan olen ehkä jo lukenutkin). Se on harmillinen tunne kun haluaisi rakastua kirjaan ja hurmaantua mutta jokin vain, no ei töki mutta niin. Minulle kävi ehkä vähän niin Vapauden kanssa, halusin pitää siitä niin kovasti ja välillä huomasin yrittäväni liikaa. Sitten tajusin relata ja loput kirjasta menikin sitten jo paremmin. :)
VastaaPoistaKiitos, Linnea. Meri ja Ranska ovat upea yhdistelmä ja ne toimivat hyvin tässä kirjassa. Ja upea teos muutenkin, vaikkei minun kirjani ollutkaan.
PoistaMinä luin Vapautta hitaasti, mutta osin ilman paineita, koska en ollut silloin lukenut kirjasta vielä juuri mitään. Sinä muuten kirjoitit Vapaudesta hienosti!
Minulle kävi jokseenkin niin tämän kanssa, että lukiessa jokin häiritsi, varsinkin aluksi, mutta sitten lukemisen jälkeen kun tarina pyöri aikansa mielessä, huomasin olevani ihan myyty! Kylmäksi tämä ei minua jättänyt, päinvastoin vaivasi mieltä monella tavalla, ensin ikävästi ja sitten ihanasti.
VastaaPoistaTäytyy varmaan joskus lukea tämä uudelleen, mitähän sitten tapahtuu?
Erja, minä huomasinkin ja mietin, että mahtaakohan itsellenikin käydä samoin. Nimittäin Tyrskyt on ollut kovastikin mielessäni. Ja kirja on ihana. Silti siinä on liikaa jotain, sitä niukkuutta varmaankin!
PoistaMutta voisin kuvitella lukevani kirjan joskus uudelleenkin. Kokeillaanko molemmat muutaman vuoden kuluttua? :)
Sovittu :D
PoistaNyt kun molempien lukemisesta on jo aikaa, tuntuu Rakkaus on saari jotenkin läheisemmältä. Molemmillahan annoin 4 pistettä. Molemmat ehdin lukea ehkä sinällään sopivassa raossa, ettei niitä oltu vielä ihan kauheasti hehkutettu blogistaniassa.
VastaaPoistaHei päätitkö sittenkin jo nyt luopua pisteistä??
Susa, mulla on sama fiilis. Rakkaus on saari on kuitenkin läheisempi. Se voi johtua siitäkin, että se oli ensimmäinen lukemani Gallayn kirja. Oliko muuten sinullakin?
PoistaMietin vielä tuota piste- tai tähtiasiaa. Tunnisteissa ne näkyvät, mutta menen hetken näin. :)
Minun täytyy löytää aika tälle. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaSatu, tämä voisi olla niin sinun kirjasi. Ole siis hyvä! <3
PoistaMinullakin on Tyrskyt tällä hetkellä lainassa kirjastosta. Vaikka tiedän että kirja on ollut todella pidetty, minulla ei ole kovin suuria ennakkotuntemuksia sen suhteen, mitä kirjalta oikeastaan odotan, tai voisinko pitää siitä. Ehkä siksi, ettei minulle monista jutuista huolimatta ole syntynyt kovin selkeää kuvaa siitä, millainen kirja Tyrskyt on tai mistä se kertoo. Ehkä tämä on sellainen kirja, joka avautuu vain lukemalla, ei kuvailemalla?
VastaaPoistaAika avoimin mielin lähden siis lukemaan, sitten kun Tyrskyjen aika tulee.
Liisa, sinullakin onkin hyvät lähtökohdat alkaa lukea kirjaa, jos siitä ei ole kovin suuria ennakkotuntemuksia. Toivon tietenkin, että pidät!
PoistaMinä luulen, että Tyrskyt on nimenomaan sellainen kirja, joka avautuu parhaiten lukealla, mutta kyllä sitä kuvaillakin voisi. Itse jätin kuvailun nyt vähemmälle kuin ehkä koskaan.
Jään odottamaan sinun Tyrskyjen aikaasi!
Minä pidin Tyrskyistä aivan valtavasti. Minulle kävi samoin kuin Anna Elinalle eli vaikka olin kuullut kirjaa kehuttavan, en odottanut siltä oikeastaan mitään. Alussa olin hieman hämmentynyt ja mietin, että onkohan tämä sellainen kirja, jonka jaksan lukea, mutta sitten uppouduin kirjaan täysin. Kirjoitustyyli oli kaunista ja verkkaista. Nautin, vaikka välillä toivoinkin, että salaisuudet paljastuisivat nopeammin. Pidin kirjan persoonallisista henkilöistä ja siitä, että tapahtumat sijoittuivat meren äärelle. Olisi mielenkiintoista joskus lukea Tyrskyt uudelleen.
VastaaPoistaAnnika, ihana kuulla! Minä olin jo yli vuosi sitten päättänyt rakastaa Tyrskyjä ja ehkä juuri siksi en rakastunut. Mutta pidin ja se riittää. Gallayn kieli on tosiaan hienoa, hidastempoista ja raikasta.
PoistaTuota uudelleenlukemista suunnittelen minäkin - jo nyt heti tuoreeltaan!
Vaikuttaisi ihan minun kirjaltani. En taida kuitenkaan heti tarttua, sillä aristelen jostain syystä näitä pääosin "ylistettyjä". En ole vielä Haahtelaakaan lukenut.
VastaaPoistaTintti, älä pelkää pääsin ylistettyjä! Niiden joukossa on takuulla sinulle mieleisiä ja vähemmän mieleisiä. Itse muuten rakastan Haahtelan romaaneja. :)
PoistaMinulla on Tyrskyt vielä kokematta, mutta kirjan maisemat kuulostavat ihanilta! Hei, minä voisin lähteä sinun ja Elma Ilonan mukaan, ainakin Pariisiin asti Siilin eleganssin taloa ihastelemaan -olen vielä sen jälkitunnelmissa :)
VastaaPoistaVillasukka: Kyllä tämä kannattaa lukea. Ihan niiden maisemien vuoksi! Ja hei kivaa, nyt meitä Ranskaan matkaavia on jo kolme. :)
PoistaLoistava arviointi. Saanko liittyä Ranskaan matkaavien seuraksi. Ensin voitaisiin etsiä Siilin eleganssin talo Pariisista ja sitten matkata Normandian kautta Bretangeen ja Loire-joen vartta palatessa voisimme ihastella linnoja. Itse asiassa Ranska on monelta käynniltä tuttu, mutta tulevakaan matka ei olisi liikaa. Siinä samalla tulisi mahdollisuus käyttää ranskan kieltä.
VastaaPoistaKirja on varauksessa, odotan innolla sitä.
Marjatta, kiitos. Ja totta kai, lentokoneessa on takuulla tilaa ja sitten Pariisista voisi matkata eteenpäin vaikka junalla! Bretagne on itse asiassa se suurin matkahaaveideni kohde. Minä en ole käynyt kuin kerran Ranskassa enkä osaa kieltäkään, joten sinusta saisimme reissun hyvän tulkin. :)
PoistaToivottavasti pidät kirjasta.
Katja, Rakkaus on saari, ei ollut yhtään minun kirjani, mutta tässä Tyrskyissä ja sanon sen nyt: Minä olin kirjan lintunainen. Tämä kirja on suolaisen, kylmän meren hioma timantti, hieman karhea, mutta osiltaan hellä, hieman erokkomainen, mutta ei tunnekylmä. Olen myös kaipaamassa juuri tämän kirjan maisemiin, joten muistelen Tyrkyt -teosta vielä monasti siellä jossakin...
VastaaPoistaKaunis arvio ja pieteettinen tunnelma, vaikka itse et ihan sataa samaistunutkaan. Erilaisuus on rikkautta ja tässä kulki juuri se hienonhieno raja, joka piirretään hiekkaan ja jonka seuraava aalto jo pyyhkii pois...
Leena, sinä tosiaan elit tämän kirjan lintunaisena. Minä en saanut tästä irti tunnetta, jota kaipasin. Sain kyllä kaiken tuon karheuden, hellyyden ja merellisen. Nautin tämän lukemisesta, mutta en liikuttunut. Se harmittaa. Mutta pidin kuitenkin kirjasta, pidin todella!
PoistaErilaisuus on rikkautta ja siksi kirjablogit ovatkin niin mahtavan mielenkiintoisia.