maanantai 15. elokuuta 2011

Mary Marck: Toverien kesken




Kuukauden tyttökirja

Mary Marck: Toverien kesken
Kustantaja: Otava 1933 (2. painos 1951)
Kansikuvitus: Martta Wendelin
Koululaisromaani, tyttökirja
Sivuja: 166

(Jos joku ihmettelee, miksi tämä teksti katosi välillä, niin korjasin pari virhettä.)

Mutta ihanaa se oli. Ja melkein kuin olisi saanut odottamattoman lahjan. Minna ei ollut arvannut, että se olisi näin ihanaa, muuten hän olisi tullut hulluksi kärsimättömyydestä siellä maalla.
Ilma oli kirkas ja täynnä kaikenlaisia jännittäviä kaupunkiääniä.
Ja siellä täällä näkyi koulupoikia ja koulutyttöjä - oikea, todellinen maailma! Ajatella, miten kummallisessa maailmassa sitä oli elänyt kolmen kuukauden aikana!
Mutta nyt oli ihanaa, hetki hetkeltä ihanampaa.


Koulut ovat alkaneet viime viikolla tai alkavat viimeistään muutaman päivän sisällä. Syksy on monille uuden alkua, aikuiset ryntäävät kansalaisopistoihin joogaamaan, opiskelemaan italian alkeita tai väsäämään kransseja luonnonmateriaaleista. Minä rakastan tätä vuodenaikaa ja kirjabloggaajalle sopivalla tavalla juhlistan sitä aloittamalla pienen Kuukauden tyttökirjaklassikko-nimisen sarjan täällä blogissani. Kerran kuussa, ilman sen tarkempia aikamääreitä, luen ja kirjoitan jostakin tyttökirjaklassikoksi väljästi luokittelemastani koti- tai ulkomaisesta kirjasta. Koulujen alkamisen kunniaksi pienen sarjan saa kunnian aloittaa koulutoveruuden ylistys, Mary Marckin (oik. Kersti Bergroth) vuonna 1933 kirjoittama Toverien kesken.

Toverien kesken on Mary Marckin seitsemäs koulumaailmaan sijoittuva nuortenromaani. Sen keskeishenkilöitä ovat oppikoululaiset 16-17-vuotiaat siskokset Minna ja Maija Kangasmaa, tuomariperheen tytöt, sekä heidän ystävänsä ja luokkatoverinsa: hauskasti sanailevat Lindström ja Hannes Ahovaara, taiteellinen Anni, suloinen Pella, runoileva Valter sekä ylimielinen Eeli Astola, luokan sfinksi ja vihollinen. Minna on luokan merkkihenkilö. Luokkatoverusten yhteishenki on niin vahvaa, että kouluvuoden alussa Minna ja Maija tuntevat saaneensa miltei ylimääräisen lahjan päästessään takaisin kiinni arkeen.

Marckin romaanin ajallinen kaari ulottuu koulujen alusta lumen tuloon saakka. Toverien kesken kuvaa koulumaailmaa melko ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna. Luokkahenki on voimakas, opettajia ihaillaan ja toisten vanhempia kunnioitetaan. Minnan ja Maijan luokkalaisten yhteistoiminta on hyvin viatonta; Illanviettojen huipentumia ovat Dickens-kerhon kokous, jossa Minna pitää esitelmän sekä koululapsikerman oma juhla, jossa tapahtuu kirjan ulkoisesti dramaattisin käänne. Tytöt ja pojat kiusoittelevat toisiaan kutsuen luokkatovereitaan leikkimielisen pikkuvanhasti rakkaiksi lapsiksi tai elämänsä hankaluudeksi ja itseään terveellä itsetunnolla luokan tärkeimmäksi. Huoletonta yhteiseloa sävyttää kuitenkin 1930-luvun lama.

Kuule Maija, sanoi Minna sohvannurkastaan, - Eemi kysyi tänään, onko tosiaankin totta, että Pellan isä on ajuri. Miksei se olisi totta? kysyin minä. Mutta nyt tarvitaan niin vähän hevosia, että hän oli myynyt kaksi ja ostanut autoin, sanoin minä.
- Niin, sanoi Maija ja pani pois kirjansa.
Onko hän itse ajossa, kysyi Eemi. Ei, sanoin minä, hän on jo vanha ja hänellä on reumatismi. Niin että hän on tavallinen ajuri? sanoi Eemi. Mitä sinä tarkoitat tavallisella ajurilla? kysyin minä. Setä Valanen on ihana ihminen. Mutta Eemi oli ilkeän näköinen ja meni tiehensä. Voitko käsittää!


Toverien kesken-kirjan nuorilla on Marckin muidenkin kirjojen tavoin äärettömän oikeudenmukainen arvomaailma. He uskovat ihanteisiinsa, yhtä lailla yhteiskuntaan, upseereihin kuin köyhäinapuun - koskaan ei saa olla halpamainen toisia kohtaan. Lama-aika näkyy kirjan sosiaalisissa jännitteissä; Muutaman luokkatoverin perheen (suhteellisen, sillä lapset kuitenkin käyvät oppikoulua) vähävaraisuuden paljastuminen luokin puitteet koko luokkaa eheyttävälle kasvukertomukselle ja uusien eläköön-huutojen ajalle. Kangasmaan perhettä lama ei suoranaisesti uhkaa, minkä vuoksi lukijalla on koko ajan turvallinen olo.

Mary Marckin romaani huvittaa ja ihastuttaa samalla kertaa. Se on niin  viaton ja ihana, että tekisi melkein siirtyä mielikuvallisella  aikakoneella Minnan luokkaan ja istahtaa heidän Dickens-kerhonsa  kokoukseen nauttimaan pikkuleipiä. Mietin, että miltä Marckin välittämänä 1930-luvun kotimaisen yläluokan koulumaailmasta lukeminen tuntuisi nykyteineistä. Minnan luokkatovererit ovat niin jaloja, kohteliaita ja Eemin aiheuttamista ristiriidoista huolimatta siinä määrin säröttömiä, että aloin kaivata jonkinlaisia kapinnoinnintapoja. Kyllähän myös 1930-luvun nuoret pakostakin uhmasivat jollain tavalla vanhempiaan, mutta eivät Marckin romaanissa. Toisaalta kiinnitin tähän säröjen puutteeseen huomiota ensimmäistä kertaa vasta nyt, pikkuhiljaa keski-ikäistyvänä lukijana. Luin Toverin kesken ja muutkin Marckin koululaisromaanit ensimmäisen kerran varhaisteini-ikäisenä ja uudemman kerran lukiolaisena. Silloin muistan vain ihailleeni ajankuvaa ja eläytyneeni koululaisten idealistiseen maailmaan. Olisin - ihan aidosti - halunnut samanlaista henkeä omaankin luokkaani, mutta 1990-luvun alun lukiolaisen luokkabileiden maailma oli kovin erilainen.

Vaikka maailma Toverien kesken-romaanissa on naiivi ja aavistuksen opettavainen eikä Marckin kerrontakaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestaan huolimatta yllä juuri koululaisuuden ihanuuden huudahtelua ja arjen kuvausta korkeammalle, on romaanissa jotain ihmeellistä ja ihanaakin. On rentouttavaa lukea hyväntahtoisista kepposista, ristiriidoista, jotka ovat ratkaistavissa, läksyistä, joiden tekeminen antaa ajateltavaa sekä ennen kaikkea koulutovereista, jotka ovat intresantteja.

Marckin kirjat sopivat juuri tähän vuodenaikaan ja etenkin mielikuvallisina nostalgiakirjoina niillä on suurta arvoa, sillä onhan suorastaan suloista kävellä sellaisella koulutiellä, joka johtaa Dickens-iltoihin ja luisteluretkiin, kohti avointa tulevaisuutta.

***½ (nyt luettuna, nostalgiakirjana toki mittaamattoman ihana.)

Lukeaa myös Sallan lukupäiväkirjan mainio teksti, jossa Salla vertailee Marckin romaaneja Toverien kesken ja Luokan merkkihenkilöitä. Amma taas on kirjoittanut kirjasta Hyvästi, Eeva.

24 kommenttia:

  1. Voi että, Mary Marckit ovat ihania! Olen lukenut Eeva-sarjan, mutta tätä kirjaa en ole lukenut. Minna taisi seikkailla Luokan merkkihenkilöissäkin? Sen olen lukenut joskus!

    Marckin kirjoihin suhtautuu juuri noin kuin kuvaat: toivoisi, että tuollainen maailma olisi ja siihen voisi kuulua. Toisaalta henkilöiden ja tarinan naivius on vähän kiusallista. Mutta se on varmaa, että jos paha maailma joskus potkii, sukellut merkkihenkilöiden intressanttiin joukkoon pelastaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun teet näitä postauksiasi.
    Olet todella taitava !Ja suloinen .
    maria

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitit tästä kirjasta! Mary Marck on nimenä tuttu,mutten muista,olenko lukenut mitään hänen kirjojaan.Ja kuukausittainen tyttöklassikkokirjapostaus kuulostaakin mukavalta:)Oikein mukavaa viikkoa Katja Lumiomena!

    VastaaPoista
  4. Amma: Muistankohan oikein, mutta kirjoititko joskus blogiisi Mary Marckista? Koetin googlettaa, mutta en löytänyt.

    Minna ja hänen luokkansa ovat tosiaan mukana myös Luokan merkkihenkilöissä, tämä on tavallaan kirjan jatko-osa, toki itsenäinen sellainen. Vaikka kirjojen maailma on liiankin herttainen, ovat nämä kirjat ihan ehtaa terapiakirjallisuutta. :)

    Maria: Kiitos sinulle. Näitä on ilo kirjoittaa. Koetan kyllä jossain vaiheessa tuoda hieman muitakin kuin kirjajuttuja. :) Ja itse olet. <3

    Yaelian: Oletkohan? Joskus, jos vaikka seuraavalla Suomen matkallasi sattuu osumaan kohdalle, suosittelen lämpimästi Mary Marcn lukemista. Eivät nämä ihan Anni Swanin tai Rauha S. Virtasen veroisia klassikkoja ole, mutta aika ihania kuitenkin.

    VastaaPoista
  5. Hei, minä ihmettelinkin mihin se juttusi katosi aikaisemmin, kun olin tulossa kommentoimaan! Hyvä, kun palasi takaisin! En muista enää tätä ja nyt en ole varma olenko lukenut edes, mutta Eeva-sarjaa olen lukenut Marckilta. Nämä Mary Marckin kirjat taitavat olla kaikki juuri ylemmän luokan koulumaailman kuvauksia, mutta niihin on kiintoisaa perehtyä. Sellainen kirja on myös kuin Minnan syyslukukausi. Onkohan sama Minna vai joku toinen Minna kyseessä? Pitäisi tarkistaa...

    Hyvä ja intresantti postaus! :)

    VastaaPoista
  6. Heippa,pitkästä aikaa :)
    Tuo sun ns. profiilikuva on ihana.
    Ja taitaa olla just sua.

    Iloista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos että muistutit Marckin kirjat mieleeni ja sijoitit ne historialliseen kehykseensä. Perin kaikki Mary Marckit äidiltä, ja luin niitä lapsena ihan intona. Kehitimme siskon kanssa jopa erityisen parodisen puhetyylin Marckin kirjojen mukaan ("miten intresanttia!").:)

    VastaaPoista
  8. Kirjoitin Hyvästi Eeva kirjasta viime marraskuussa http://ammankirjablogi.blogspot.com/2010/11/hyvasti-eeva.html.
    Muistinkin, että mulla taitaa olla jossakin jemmassa.yksi lukematon Marck, olisiko peräti tämä? Pitääkin lähteä löytöretkelle kirjakaapille...

    VastaaPoista
  9. Sara: Kiva, että tulit takaisin. Huomasin tosiaan eilen bussissa omaa blogiani (säälittävää :)) lukiessani, että mukaan oli lipsahtanut yksi virhe. Palautin tekstin hetkeksi luonnostilaan ja illalla korjailin sitä.

    Marckin kirjoissa kyse on selvästi ylemmän luokan perheistä, vanhemmat ovat tuomareita, lääkäreitä jne. Lisäksi 1920- ja 30-luvuilla oppikoululaiset taisivat pääsääntöisesti olla ns. paremman väen lapsia. Esimerkiksi vauraatkaan maanviljelijät eivät aina kouluttaneet lapsiaan maamieskoulua pitemmälle, koska sitä ei nähty tarpeelliseksi.

    Minnan syyslukukauden Minna on sama Minna. Hyvä huomio!

    Ryppymekko: Hauskaa, että tulit kurkkaamaan. Minäkin löysin nyt uuteen osoitteeseesi. Onpa siellä ihanaa. <3

    Marikka: Intresanttia. ;) Moni on varmasti löytänyt Marckin kirjat äitinsä tai isoäitinsä hyllystä. Minun lukemani ovat kaikki äitini vanhoja kirjoja 50-luvulta. Oli hauska lukea muistojasi. Kirja, joka innostaa leikkimään, on pakostakin vaikuttava.

    Amma: Kiitos. Taidan linkittää sinun Eeva-arviosi tuonne oman tekstini loppuun. Ja kirjakaapille vaan, mars, mars! :)

    VastaaPoista
  10. Katja, Mary Marckit ovat ihania <3 ja tosiaan kuuluvat tähän vuodenaikaan. Oli kiva palata Minnan toveripiiriin tekstisi myötä.

    Tässä keskustelussa mainittiin Luokan merkkihenkilöitä; se ei kerro Minnan luokasta vaan Leenasta ja hänen luokastaan; Toverin kesken taas on "jatko-osa" Minnan syyslukukausi-kirjalle.

    Löysin muutama vuosi sitten Vanhan kirjallisuuden päiviltä yhden Marckin, jota en ollut vielä lukenut ja josta en ollut tiennyt, sen nimi oli Neljä viidesluokkalaista ja se julkaistiin vasta 1958.

    VastaaPoista
  11. Maria: Huomiosi Luokan merkkihenkilöistä ja Minnasta on hyvä. Minäkin tiesin (!!) sen, mutta kirjat menivät sekaisin. Minnan syyslukukausi on tosiaan Toverien kesken-kirjaa edeltävä kirja.

    Toivottavasti luet pian tuon Neljä viidesluokkalaista. En ole sitä lukenutkaan, muut Marckit kyllä, ja nyt on juuri oikea lukea hänen kirjojaan. Ihania kirjoja, olen ihan samaa mieltä. <3

    VastaaPoista
  12. Pitäisikin näin aikuisiällä lukea muutamia noita kunnon entisajan tyttökirjoja, kun lapsena luin lähinnä Tiina-kirjoja ja Neiti-etsiviä.

    VastaaPoista
  13. Oi! Olen kerännyt hyllyyni nyt aikuisena noita lapsena minuun vaikutuksen tehneitä Mary Marckin nuortenromaaneja, eikä montaa enää puutu. Olen tosin uudelleenlukenut vasta yhden, ja muistelin ensin, että se oli tämä, mutta se olikin tuo Minnan syyslukukausi.

    Sen sijaan Toverien kesken -anekdoottina kerron, että äitini toi sen minulle juuri tänä kesänä kirpparilöydäksenä, kun olimme molemmat kylässä pikkusiskoni luona. Kun äiti antoi kirjan, kiitin ja mietin ääneen, olinkohan lukenut sen lapsena (muistan parhaimmin Eevat). Sitten aloimme muuten vain katsella vanhoja valikuva-albumeita, ja hyvin pian edessämme oli kuva minusta ala-asteikäisenä (pikkusiskoni kanssa), ja kirjoituspöydälläni oli kesken oleva, auki taitettu Toverien kesken. :) Mitä ilmeisimmin olen sen siis lukenut!

    VastaaPoista
  14. Voisin tehdä tuosta kirjan kannesta taulun. Ihania tällaiset vanhat, viehättävät.

    VastaaPoista
  15. Susa: Suosittelen lämpimästi. Mary Marckin ja Anni Swanin kirjat ovat nopeaa luettavaa, mutta kytkeytyvät ihanasti Suomen historiaan. Toisaalta taas kansainväliset klassikot ovat myös ihania. Ehkä yksi nyt syksyllä vaikka kirjavälipalana? :)

    Karoliina: Oi! Tosiaankin. Sinä keräät Marckin kirjoja, minä olen alkanut kerätä Rauha S. Virtasen tuotantoa.

    Valokuvasta paljastuva muistosi on ihanaa luettavaa. Lukutoukka lapsena, lukutoukka aikuisena. <3

    Satu: Wendelinin kuvitus antaa kyllä kansille ihan oman säväyksensä. Tuossa minun lukemassa painoksessa on vielä omaa, ajan tuomaa kulumaa. :)

    VastaaPoista
  16. Eeva-sarjan ja muita Marckin tyttökirjoja olen lukenut ja myöhemmin keräillyt jossain vaiheessa, siitäkin jo parikymmentä vuotta. Näissäkin harrastetaan filosofista pohdintaa kuten Seljoissa.
    Eevan luokasta tuli jossain vaiheessa tv-sarja. Muistan katselleeni sitä joulun aikaan.

    VastaaPoista
  17. Sait näistä paljon enemmän iloa irti kuin minä! Vaikkapa saatanpa silti joskus taas lukea lisää Marckeja, kyllä se nostalginen miljöö on sentään raikasta, vaikka juonet ja henkilöt ovatkin kaavamaisia.

    Minäkin muistan lukeneeni näitä lapsena mummin suosituksesta.

    VastaaPoista
  18. Minä olen lukenut tuon koko Eeva-sarjan joskus muinoin. Nyt kirjat ovat tytön kirjahyllyssä, se ei ole tainnut niihin vielä tarttua.

    Tämä nuorempi tyttö ei oikein innostukaan vanhoista tyttökirjoista, ovat kuulemma liian lällyjä.

    VastaaPoista
  19. Johanna: Minä ajattelinkin sinua, kun luin tämän. Mietin, että oletkohan lukenut Marckin kirjoja - ja totta kai olet. <3

    Minä haluaisin nähdän tuon Eevan luokka-sarjan osin siksi, että sen ohjaaja on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä ja kerran haastattelin häntä hänen äitinsä elämäntyön (oli valokuvaaja) tiimoilta. Tosi ihana ihminen.

    Salla: Ehkä se ilo syntyi onnellisesta uudelleennäkemisestä kaikkien vuosien jälkeen. :) Pystyin nimittäin saavuttamaan osan siitä tunnelmasta, joka minut valtasi koululaisena. Silti tuo kaavamaisuus ja kaiken herttaisuus hieman hypähti silmille. Hyvää ajankuvaa tässä toki oli ja aion lukea lisää Marckeja, vaikka kerran vuodessa.

    Kirjailijatar: Sinun tyttäresi mielipide vastaakin aika lailla hyvin pohdintaani siitä, miten nykykoululaiset Marckin näkevät. Onko tyttösi innostunut mistään tyttökirjoista? Minulla oli hiljattain keskustelua nuortenkirjoista erään opettajana työskentelevän kaverini kanssa eivätkä lapset hänen mukaansa tosiaankaan innostu tyttökirjaklassikoista. Ovat ehkä liian hitaita. Näin aikuisena tuo kiireettömyys tuntuu hyvältä. :)

    VastaaPoista
  20. Etäinen aavistukseni oli oikeassa, siellähän se Toverien kesken odotti lukemattomana! Palaan asiaan kunhan olen sopivassa mielentilassa ;)

    VastaaPoista
  21. Amma: Hauska juttu. Nyt alkusyksyllä olisi sopiva aika, mutta kirjan aikajänne yltää lumeen ja luisteluihin saakka. :)

    VastaaPoista
  22. Ihana Mary Marck ! Näissä kirjoissa on parasta viattomuus ja ajankuvaus, itselle tulee sellainen haikea olo jostain menetetystä.

    Tykkään kovasti tästä blogisi tyttökirjaideasta, minusta näitä on mukava miettiä myös näin aikuisen näkökulmasta.

    VastaaPoista
  23. Petriina: Mary Marck on kyllä ihana, ainakin kaikille meille, jotka olemme häntä varmastikin aikoinamme lukeneet. Elämä hänen kirjojensa aika tuntuu olleen jotenkin niin viatonta.

    Aion muuten ottaa näissä tyttökirjoissa esittelyyn sen yhteisen nuoruusmuistomme HH:sta. ;)

    VastaaPoista