Aulikki Oksanen: Kolmas sisar
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala 2011
Kuvitus: Aulikki Oksanen
Kotimainen runous
Sivuja: 93
Villit peurat
Villit peurat eivät viihdy sylissä.
Villit peurat eivät vastaa komentoihin.
Villit peurat vilahtavat puitten välissä.
Villit peurat pakenevat metsän pimentoihin.
Vaan joskus, kun yö on lumottu,
voin löytää ne edestäni.
Ja äkkiä olen siunattu,
ja ne syövät kädestäni.
Ja ne heristävät herkkiä korviaan
sille äänelle, jolla puhun.
Ja ne pudottavat kultaisia sarviaan
sille niitylle, jolla nukun.
Korintin muinaiset kylät, savolaiset mustikkametsät, hullut tytöt ja vilunsiniset vanhukset heräävät eloon Aulikki Oksasen runokokoelmassa Kolmas sisar. Kirja on teoksen esipuheen mukaan sisarteos Oksasen kahdelle aikaisemmalle runokokoelmalle Sinua, sinua rakastan (1998) ja Puskinin hevonen (2007). Se tarjoaa lukijoillensa runoja, laulurunoja sekä jokaisen runon yhteydessä Oksasen omia piirroksia.
Kolmas sisar jakautuu kahdeksaan runosarjaan, osa on kuultu aikaisemmin laulumuodossa. Esimerkiksi Sileäksi vasten sydäntä-osio muodostuu uusista sanoituksista Armas Järnefeltin, Jean Sibeliuksen ja Toivon Kuulan sävelmiin. Lumouduin jo reilu vuosi sitten Vuokko Hovatan esittämästä Liaani-kappaleesta, josta kirjoitin lyhyesti blogiini. Olin silloin sitä mieltä, että Oksasella on taikakynä, ja samaa ajattelen edelleen. Nyt Liaani, samoin kuin monet muut Hovatan esittämät kappaleet aina soljuvasta Virrasta ihanaan Heinäkuuhun ovat päässeet osaksi Kolmatta sisarta. Kuinka erilaisia sävyjä ne saavatkaan itsekseen luettuna ja laulaen esitettyinä.
Jokainen Oksasen runo kertoo ehjän tarinan, mutta Kolmannen sisaren viimeisen sarjan runot, Kolmas sisar 1, 2 ja 3 edustavat eeppistä runoutta. Ne ovat minulle kirjan vaikein osa, mikä ei kuitenkaan vähennä runojen kiehtovuutta. Tiiviiden runojen ystävänä minun oli hankala päästä sisälle laveisiin runoihin, koska ne aukesivat (ainakin minulle) eri tavalla kuin muut. Sillä tämä aika on meille annettu / ja se jää meihin / kuin loukkaamaton aurinko lukee Kolmas sisar 3:n säkeissä; ja toden totta, tälle viimeiselle runosarjalle aion antaa enemmän aikaa. Olen ylipäätään runojen lukijana hidas, koska runoja ei mielestäni voi ahmia. Ne ovat parhaimmillaan pieninä määrinä, rauhassa purtuina. Erilaisista tavoista lukea runoja on hyvää keskustelua Hannan Kirjainten virrassa, jonne suosittelen kurkkaamaan.
Kirjan ulkoasua on vielä kehuttava, sillä se on saumaton osa kokonaisuutta. Oksasen kuvitus on kaiken kaikkiaan ihanaa. Kuvat ja runot keskustelevat keskenään puhuen samaa kieltä. Kuumalla Afrikalla on aurinkosilmät, tunturilla aukeaa lappilainen rummunkalvo ja Aletta, tyttö tunturin, ratsastaa keijuna karhun selässä. Kirjan keltainen kansi ja kreikkalaistyylinen fontti kuljettavat situunantuoksuiselle Peloponnesokselle, jossa Oksanen kirjoitti osan runoistaan. Kovakantinen runokirja on harvinaisuus. Liian usein runot julkaistaan pehmeäkantisina, pieninä ja kainoina, sisäisestä vahvuudestaan huolimatta ulkoasultaan kuin huokauksina. Oksasen kirjan käyttöliittymä onkin erinomainen: Kolmatta sisarta on paitsi ilo lukea, myös ilo pidellä.
Minulla oli ilo päästä tapaamaan Aulikki Oksasta Siltala-kustantamon järjestämässä kirjabloggaajaillassa. Illan aikana Oksanen puhui kirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun, lähinnä piirtämisen, sekä runon ja musiikin suhteesta. Hän kertoi runojensa syntyprosessista; Siitä, kuinka joku runo voi syntyä kuin itsestään ja joku toinen ottaa monta kuukautta. Hän tarinoi lisäksi runouden vastaanotosta sekä arjen käyttörunoudesta. Hän myös kutsui kaikkia kirjabloggaajia aikamme avantgardisteiksi. On sanomattakin selvää, että olin aika lailla myyty illan jälkeen. Olen toki pitänyt Oksasen runoista ja lauluteksteistä aikaisemminkin, minkä vuoksi oli erityisen kiehtovaa päästä kuulemaan runoilijaa itseään.
Kolmas sisar leikittelee, lumoaa, hiljentää ja yllättää. Se iskee tulta, käväisee vain kesän lailla, vie lukijansa hämärään, talven kohtuun, tuskaan ja uudelleen lempeään valoon. Oksanen on samaan aikaan pienten ja suurten tunteiden tulkitsija, runotar vailla vertaa.
****½
Siltalan syksyyn voitte tutustua katalogin muodossa täällä (pdf). Kiitos Siltalalle sekä monille bloggaajille - avantgardistiystäville - mukavasta ja lämminhenkisestä illasta!
Katsokaa myös Marjiksen kirjoitus Aulikki Oksasesta ja Siltalasta.
Voi ei, olen ihan kade, etten päässyt mukaan! :) Mutta ihanaa, että olette kertoneet kokemuksista, niin tuntuu melkein siltä kuin olisi itsekin ollut Siltalalla.
VastaaPoistaJa voi ei ja voi että tuolle peurarunollekin. Pidän juuri tuontyyppisestä helposta mutta silti jotenkin salaperäisestä runoudesta. Ja olen nähnyt tänään monta peuraa metsässä ja niityllä... Kiitos erinomaisesta runoesimerkistä ja muutenkin kivasta kirjoituksesta!:)
Minäkin pidän kovasti tuosta peurarunosta, olin ihan myyty kun sen huomaisin. :) Minulle tuli siitä mieleen Noidan rippi -kirjan villipeura (vai kaurisko se oli, en muista).
VastaaPoistaJa kiitos seurasta siellä Siltalla. Oli todella suuri kunnia tavata Aulikki Oksanen. :)
Runot ovat minulle aika vieraita, oikeastaan vähän vaikeasti lähestyttäviä ja pelottaviakin, mutta tuo valitsemasi peuraruno kyllä hurmasi :).
VastaaPoistaHarmi että olen onnistunut loistamaan poissaolollani kaikissa mahdollisissa bloggaajatapaamisessa, mutta ehkä vielä joskus.
Ihana on ollut lukea Siltalan reissusta blogeista. Itsekin yritän kirjoittaa siitä, jotta omat sukulaiset voivat myös lukea peurarunon. :)
VastaaPoistaOli ihana nähdä teitä muita ja Aulikki Oksanen!
Oih, olen tuota Aulikki Oksasta nyt huokaillut monessa blogissa, ja mainintasi siitä, että Kolmas sisar on sisarteos Sinua, sinua rakastan -kokoelmalle, saa minut kiinnostumaan kokoelmasta vielä entisestään!
VastaaPoistaHienoon kirjalliseen tapahtumaan pääsit mukaan,oli varmaankin mukava kokemus!
VastaaPoistaIhana tuo runo,kertoo tietynlaisesta miehestä;D
Harmi kun tämä välimatka jälleen kerran esti minunkin mukaan pääsyni. Mutta todella mukava lukea kuvien kera näin teidän siellä olleiden tunnelmista!
VastaaPoistaTuo on niin totta, että runoja ei voi lukea ahmimalla, vaan vähän kerrassaan nautiskellen, tunnostellen!
Jenni: Tuo oli ihana ilta ja olisi ollut hauska tavata siellä. Mutta onneksi kaikenlaista kirjahauskaa on tiedossa varmasti pitkin syksyä.
VastaaPoistaPeuraruno on ihana. Minä en ole koskaan nähnyt peuraa luonnossa, hirviä vain. En siis ole vielä täysin eteläsuomalaistunut. :)
Marjis: Totta, oli kunnia tavata Aulikki Oksanen. Olen pitänyt hänen runoistaan ja lauluteksteistään parikymppisestä saakka. Oli hienoa saada Kolmas sisar omistuskirjoituksella.
Noidan ripin hienoimipia kohtia oli se kauriskohtaus.
Tessa: Minulla runokaudet tulevat ja menevät, mutta syksy on jotenkin erityisen runollista aikaa. En tiedä, miksi, mutta sydäntalvella ei juuri lue runoja enkä keväälläkään.
Toivottavasti joskus pääset mukaan johonkin blogistitilaisuuteen!
Hanna: Toivottavasti saan pian lukea sinun Siltala-kokemuksestasi. Oli se kyllä ihana ilta ja Aulikki Oksasen tapaaminen oli yksi koko kesän kohokohdista.
Maria: Olisin voinut arvata, että sinäkin pidät Aulikki Oksasen runoista. Kolmas sisar on jo nyt muutaman päivän lukemisen jälkeen niin ihana kirja, että voisin mennä sen kanssa vaikka nukkumaan. :)
Yaelian: Ilta oli ihana. Samoin tuo Oksasen kirja. Hän osaa tuoda niin monia tunnelmia, kuiskata ja pauhata. Sitä taitoa ihailen.
Susa: Kyllä sinua siellä kaivattiinkin. <3 Mutta varmasti kaikenlaista mukavaa kirjatouhua riittää nyt syksyn mittaan.
VastaaPoistaRunot vain paranevat kuin niitä lukee hiljakseen ja uudelleen ja uudelleen. Suosittelen tätä kokoelmaa, minä olen aivan myyty (kuten moni muukin ;)).
Voi, miten kiinnostavasti kirjoitit tästä kirjasta: "Keltainen kansi ja kreikkalaistyylinen fontti kuljettavat situunantuoksuiselle Peloponnesokselle."
VastaaPoistaMinulla on hyllyssä tuo Sinua, sinua rakastan kokoelma. Moni Oksasen runo on herännyt minulle henkiin Vuokko Hovatan tulkitsemana, myös kuopukseni laulelee esim. Lempieläimiä, kuullut niin monta kertaa :) Puhu minulle rakkaudesta on jäänyt minulle mieleen J. Huimapään & Avanti tulkitsemana. Löytyy Saa uskaltaa-eteenpäin levyltä.
Kuinka kaunis ja utuinen runo, ja ihana teksti muutenkin.
VastaaPoistaTämä blogeissa nyt pyörinyt runokeskustelu on saanut kaipaamaan omia runokirjojani kirjahyllyssä ja uusia tuttavuuksia myös.
Hauska lukea myös koko tapahtumasta! Avantgardistina on hyvä olla, vaikken paikalla ollutkaan.
Hienoa, että pääsit tuollaiseen tilaisuuteen, vau! Olen aina pitänyt Aulikki Oksasesta.
VastaaPoistaAulikki Oksasen laululyriikka tuli tutuksi aikoinaan, olenhan samaa ikäluokkaa hänen kanssaan. Näitä uudempia en tunne, mutta sait innostumaan.
VastaaPoistaHieno tapaaminen sinulla on ollut.
♥
Johanna: Tuo keltaisen kannen ja Peloponnesoksen yhteys tyli Oksaselta itseltään. :) Hän on ihana ja vaikuttava ihminen.
VastaaPoistaVuokko Hovatan tulkinnat ovat ihania, mutta minä pidän myös niistä 60- ja 70-lukujen lauluista. Aloin kuunnella siitä joskus opiskeluaikana. Ja tuo Saa uskaltaa-levy oli juuri se, joka toi alkuperäiset 60-luvun laulutkin tietoisuuteeni.
Linnea: Minä lumouduin tästä kirjasta niin. Tuttujen runojen rinnalle voin kyllä lämpimästi suositella tätä Oksasen kokoelmaa. Se on vaan niin hieno, ei mitään liikaa, vaan juuri sopivasti.
Ja totta, avantgardismia tarvitaan ihan arjessakin. :)
Allu: Olin tosi iloinen ja otettu, että pääsin mukaan. Oksanen on niin taitava, että hänestä on ihan pakko pitää.
Minttuli: Jotenkin arvasinkin, että Oksasen laululyriikka puhuttelee sinua ja varmasti niin tekisivät myös nämä runot.
Tapaaminen oli ihana. Meitä oli paikalla muutamia kirjabloggareita ja keskustelu oli rönsyilevällä tavalla innostunutta.
Tämän kirjan taidan haluta ihan itselleni, sillä runoissa pitää viipyillä ja niihin pitää voida palata. Ja olen aina rakastanut Oksasen runoja. Minun piti eilen illalla mennä kuuntelemaan Oksasta, kun Turussa oli Taiteiden yö, mutta missasin haastattelun. Nyt harmittaa vielä enemmän kuin eilen.
VastaaPoistaKirjailijatar: Kun luin Oksasen kirjaa, ajattelin jostain syystä muutamia blogiystäviäni ja sinä olit eräs heistä. Tiesin (!), että sinä pidät Oksasesta. Ymmärrän sen vuoksi harmistuksesi, mutta jospa saisit uuden tilaisuuden. Ja näitä runoja lukemallakin saa valtavasti elämyksiä, niin ihmeellisen ihana on Kolmas sisar. Minä vain vuodattelen ylisanoja, mutta ei voi mittään. :)
VastaaPoistaSinä arvasit :) Aika hassua, mutta osuit kyllä oikeaan. Ja Vuokko Hovatan laulamana Oksasen runot ovat sulaa täydellisyyttä.
VastaaPoistaKivaa Turku-päivää teille, toivottavasti kaupunkimme hemmottelee teitä oikein olan takaa!
Oli ihana palata tuohon sympaattiseen Siltala-iltaan ja upeaan Oksaseen sanojesi kautta. Vaikka minä olen jotenkin hölmösti vieraantunut aikuisena runosta, rakastan Aulikki Oksasen runoja, jotka aukeavat minulle omalla tavallani ilman monimutkaista tulkintaa, ja ovat täynnä tunnetta.
VastaaPoistaOlen vähän niin kuin säästellyt tätä kirjaa jotakin ihanaa, rauhallista hetkeä varten. Sitten varmasti perästä ja blogista kuuluu. <3
Kirjailijatar: Hih, sinusta paistaa jotenkin tänne saakka sellainen hyvän runouden ja hienojen biisien ymmärtäjä. :)
VastaaPoistaJa kiitos. Odotamme matkaa innolla, niin itse kaupungin näkemistä kuin kymmenkuisen kummityttöni kohtaamista.
Karoliina: Kiitos sinulle hauskasta seurasta Siltalalla. Ilta oli, kuten kirjoitit, sympaattinen ja lämmin. Aulikki Oksasen runot ovat minullekin ehkä kaikista runoista rakkaimpia. Ne ovat toki monitulkintaisia, mutta sellaisia, että voisin itkeä ja iloita niiden äärellä yhtä aikaa.
Tätä kannattaakin säästellä! Minä luin nyt, mutta aion palata. Itse asiassa kirja on yöpöydälläni. :)
Aulikki Oksanen oli teiniaikojeni vahvin runoilija unohtamatta Edith Södergrania, jolle sytyin jo varhain.
VastaaPoistaRuno on tunnetila, joka on toiselle kuumaa, toiselle haaleaa ja jotkut eivät välitä ollenkaan.
Minä juon runoja ja siksi oli pakko saada jopa oma runoblogi.
Kiva kuulla, että sinä olet niin innostunut Oksasesta ja kiitos tästä esittelystä. Tästäkin varmaan pidät:
Hyvästi
Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.
Ja jos huomisaamuan herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyväti sydämeni läpi
ja szanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.
***
Leppoisaa sunnuntaita sinulle!
Leena: Minä taas löysin Oksasen ja Södergranin (sekä Sylvia Plathin ja Pablo Nerudan) joskus parikymppisenä. Tuo "Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun" on kaikkien aikojen suursuosikkini Oksasen runoista. Rakastan sitä niin runona kuin laulunakin. Alan olla varma, että Aulikko Oksanen on nero. <3
VastaaPoistaHei kaikille!
VastaaPoistaTiedoksi Aulikki Oksasen ja Saila Susiluodon yhteinen esiintyminen Helsingissä Vuosaaressa 30.8. klo 18.30. Runoa ja musiikkia yhdessä!
Facebookissa:
https://www.facebook.com/event.php?eid=277768615570514
Lisätietoja suoraan tapahtuman järjestäjältä (Vuosaaren kesäteatteri)
Aino Halonen, nationalfilmi@gmail.com
Hei anonyymi!
VastaaPoistaKiitos kiinnostavasta tiedosta. Aulikki Oksanen on, kuten kirjoitinkin, upea - samoin on Saila Susiluoto. :)