keskiviikko 3. elokuuta 2011

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Kustantaja: Avain 2011
Genre: Romaani
Sivuja: 263

Hän kertoi pikkusiskoista, joita ei ole tai on. Äideistä, jotka tulevat kotiin joka ilta kello viideltä tai vain viikonloppuisin. Taloista, jotka pysyvät paikoillaan ja taloista, jotka ovat pelkkää paikasta toiseen liikuteltavaa rekvisiittaa. Ystävistä, jotka ovat ikuisia tai vaihtuvat. Hän kertoi uusista taloista ja taloista, joiden lattiat ovat kuluneet askelista niin, että oksankohdat kohoavat pieniksi kukkuloiksi puun syiden muodostamiin laaksoihin. Painavista huonekaluista, joiden taakse kätkeytyy salakäytäviä.

Kirjojen takakannet, joista Hannakin kirjoitti, ovat usein hankalia. Toisinaan ne kertovat kirjasta liikaa, joskus eivät anna kuin abstrakteja viittauksia johonkin hämärään. Ne saattavat olla vääriä tienviittoja, ylistysmarkkinointia tai toisintoja kymmenistä muista samanlaisista teksteistä. Marisha Rasi-Koskisen esikoisromaanissa Katariinassa (Avain 2011) takakansi hipoo täydellisyyttä. Se kertoo kirjasta kaiken sen, mitä tarvitseekin herättääkseen lukijan mielenkiinnon, mutta ei paljasta mitään sellaista, joka voisi pilata lukijat omat oivallukset.

Koska Katariinan takakansiteksin sitaatti, jonka kirjoitin tämän kirjoitukseni alkuun, kertoo kirjasta juuri sopivasti, lisään, että Katariina on arvoitus, joka selviää pala palalta eri kertojien muistojen ja tunteiden sekä Katariinan kirjoittaminen kirjeiden ja hänen ajatustensa antamien vihjeiden perusteella.  Katariina kertoo ihmisten tavoista toimia silloin, kun rakennettu maailma ei toimi, vaikka kaikki rakennuspalikat olisivatkin kasassa. Jotain - totta tai kuvitteellista - puuttuu. Siksi perheenisä rakentaa taloja, muttei koskaan kotia ja siksi lapset leikkivät kuolemista tai varastavat avaimia. Kaiken keskiössä on Katariina, josta tarinan episodit lähtevät, johon ne kiertyvät ja päättyvät. Katariina, joka haluaa olla muualla: kuka hän on, miksi ja missä?

Kirja jakautuu kuuteen osaan, joilla kaikilla on oma kertojansa. Jokainen tarina, episodi tai väläys, kertoo lisää Katariinasta ja saa hänen arvoituksensa kasvamaan entistäkin suuremmaksi. Koska en halua paljastaa kertojien suhdetta Katariinaan, kerroin vain, että ääneen pääsevät tyttö nimeltä Margareetta, nainen nimeltä Anna, pieni Jarek, nuorukainen Jaakob sekä Katariina itse. He kaikki kiertyvät paitsi Katariinaan, muodostavat myös eräänlaisia vastapareja joko Katariinan tai jonkun toisen kanssa. On siskokset tai kuvitteelliset siskokset; On äitiä kaipaavia lapsia ja äitejä, jotka eivät eivät koskaan ehdi katsomaan lapsensa esityksiä, vaikka pelastavat muita lapsia; On parhaat kaverukset ja uskonveljet, joista ei toinen onkin kaikkea muuta. Ja on taloja, jotka eivät ole koteja ja koteja, joissa ei saa asua.

Joskus hän haluaa, että joku muu olisi päähenkilö.
Kaikki on vain unta. Minä hetkenä hyvänsä hän herää ja huomaa, että on vasta kahdeksan. Tai kymmenen. Tai että hän kyllä on jo melkein kolmetoista, mutta  he eivät koskaan ole muuttuneet eikä tätä taloa, eilistaloa, toissataloa tai sitä edeltävää taloa ole olemassakaan, ei ole koskaan ollutkaan. Eikä huomistaloa. Tai ylihuomistaloa, joka vasta häilyy neliskanttisena tonttina hyvällä paikalla unien äärimmäisessä alkupisteessä.

Katariina on samaan aikaan ilmava ja tiivis kirja. Rasi-Koskinen löytää oikean tunnelman, sanat sekä tavan kuvailla romaanihenkilöidensä tunnetiloja ja asuinympäristöä. Kuvittelulla voi saada asioita tapahtumaan: taloon ilmestyy lintu juuri silloin, kun pitäisi taas pakkautua muuttoautoon ja muuttaa huomis- tai ylihuomistaloon. Vaikealla hetkellä ihminen ei vain valu, vaan ropisee pöydän alle vyörynä pieniä kiviä. Asioita voi sanoa niin hiljaa, ettei ole varma, onko puhunut ollenkaan. Rasi-Koskinen on koulutukseltaan psykologi, minkä huomaa siitä, että hänen onnistuu päästä henkilöhahmojensa sisäisen maailmaan tehden siitä samaan aikaan totta ja unta, kuvitelmaa ja fyysistä arkipäivää. Samalla tavalla Rasi-Koskinen kuvailee perhe-elämää, pikkutyttöjen ja yläkoululaispoikien julmaa maailmaa, perhehelvettiä sekä ihmisen yleistä juurettomuutta.

Katariina ei kuitenkaan ole psykologiaa, vaan se on ennen kaikkea hyvin ehjä kaunokirja. Rasi-Koskisen kirjaa vaivaavat muutamat esikoiskirjoille tyypilliset oireet, kuten joidenkin asioiden ja näkökulmien jääminen liiankin auki tai muutamien sivuhenkilöiden stereotyyppinen kuvailu (Helloween-lippikset, läskitatskat ja mikkihiirikalsarinen mies). Lisäksi aavistin muutaman juonensuunnan aikaisemmin kuin olisin halunnut. Hyvässä kokonaisuudessa muutama tavanomaisuus ei kuitenkaan paljoa haittaa. Katariina onkin samaan aikaan taiteellisesti vahva esikoisromaani ja laadukas lukuromaani. Se on samaan aikaan helppo ja vaikea, sillä sitä lukee kuin itsestään ja samalla Katariinan mysteeri kasvaa haastaen lukijansa aivotyöhön, eräänlaiseen arvoitusleikkiin.

Katariina kertoo ihmisistä, jotka eivät uskalla tai osaa olla ehjiä. Katariina herättää kysymyksiä, koskettaa ja ihmetyttää. Se omaa jännityskirjapiirteitä, muttei ole dekkari. Se on toisaalta rujo ja toisaalta kaunis kirja. Olen aivan varma, että Rasi-Koskisesta tullaan kuulemaan vielä paljon kotimaisen kaunokirjallisuuden kentällä.

****
Katariinasta on kirjoittanut myös Kirjainten virran Hanna. Omalla tavallaan kirja kertoo myös suomalaisen keskiluokan arjesta niin hyvin, että osallistun tällä osana teemaa käsittelevää haastetta.

23 kommenttia:

  1. Minä olen heti aivan myyty/altis, jos saan tietää,että kirjailija on psykologi tai psykiatri. He osaavat kuvitella ihan mitä vain, luoda epätavanomaisimpia hahmoja, uskaltaa tarjota jotain, mikä saattaa olla hyvinkin outoa/poikkeavaa.

    Minä arvaisin, että kertojat ovat Katariinan omia monipersoonia!?

    VastaaPoista
  2. Voi ei..toivottavasti Leena et ole oikeassa, sillä minulla kirja on vielä lukematta ja toivon saavani löytää ratkaisun itse ;)

    Kirja odottaa jo pöydällä ja tartun siihen kyllä heti seuraavaksi kun olen lukenut tuon yhden, hyvän kylläkin, tiiliskividekkarin loppuun..

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa kiehovalta kirjalta! Hannan arvion jo luinkin ja tämä sinun avaa kirjasta taas uusia kulmia.

    VastaaPoista
  4. Leena: Ehkäpä onkin niin, että ihmismielen kanssa töitään tekevillä on taito nähdä meidän kaikkien eri puolet ja siksi saada aikaan hyviä, moniulotteisia romaanejakin?

    Tuon arvaukseesi en vastaa mitään. :)

    Susa: En tosiaan aio kommentoida Leenan arvausta. Sinulla on Katariina pian luettavana ja saat sitten itse nähdä, mistä kirjassa on kyse. Ehkä. Ja itselleni tuo arvoituksellisuus ei oikeastaan ollut kirjan ydin, vaan viehätyin ennen kaikkea Rasi-Koskisen tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
  5. Maria: Kiva kuulla. Tämä on tosiaan kiehtova kirja. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-oletuksia kirjaa koskien, mutta tuo takakanteenkin laitettu lainaus vei mukanaan. Se kertoo paljon kirjasta ja sen tunnelmasta.

    VastaaPoista
  6. Siis tietenkään se yllätyksellisyys ei ole varmastikaan se tärkein juttu kirjassa, vaan hyvä tarina ja taidokas kerronta, mutta on kiva aloittaa kirja tyystin ns. puhtaalta pöydältä, kun kirjan luonteeseen kuuluu se tietty yllätyksellisyys.

    Mutta pian tulee Katariina minulla itselläkin lukuun ja pääsen katsomaan, mistä oikein on kyse ;)

    VastaaPoista
  7. Susa: Nimenomaan. :) Ja kyllä sinä aika puhtaalta pöydältä saat aloittaa, luulen. <3

    VastaaPoista
  8. Tuo dekkarimaisuus! Huomasin että julkaisit tästä kirjasta arvion, mutta en uskaltanut tulla katsomaan, kun olin juuri kirjoittamassa omaani... Tuo dekkarimaisuus minulta unohtui, vaikka etenkin alussa kiinnitin siihen huomiotani ja ajattelin kirjoittaa juuri siitä. No, enpä kirjoittanut, se ei ilmeisesti lopulta ollut minusta mieleenjäävä piirre. :)

    Sinä sen sijaan kirjoitit hyvän ja hyvin tututulta tuntuvan arvion tästä kirjasta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kirjavinkistä. Elämässäni on tapahtunut muutaman viikon sisällä paljon surullisia juttuja, joten jotain tällaista lukukokemusta taidan kaivata. Irrottautumista omasta maailmasta.

    VastaaPoista
  10. Erittäin mielenkiintoiselta kuulostava kirja tämä Katariina. Erityisesti se, että juuri sinä kerrot sen olevan hyvä kaunokirja, saa minut lisäämään tämänkin kirjan luettavien kirjojen kuvitteelliselle listalle (siksi kuvitteelliselle, etten pidä mitään listaa, mutta yritän kyllä tallentaa muistiini tietoja hyvistä kirjoista).

    Ja mainio arvio, kuten aina. <3

    VastaaPoista
  11. Johan kuulostaa erikoiselta, mutta myös mielenkiintoiselta kirjalta. Ja vieläpä suomalaisen kirjoittama. Tähänpä täytyy tutustua, kirjoitit niin herkullisesti :--D

    VastaaPoista
  12. Sait nyt minut ehdottomasti kiinnostumaan tästä kirjasta.Tuo maininta aivotyöstä houkutteli vielä enemmän;D

    VastaaPoista
  13. Minä luin kirjailijan haastattelun lehdestä ja innostuin kirjasta. Se on varauksessa kirjastosta, mutta saa nähdä, koska tulee. Vaikuttaa vaan tämän perusteella entistäkin kiinnostavammalta.

    VastaaPoista
  14. Minäkin luen tämän toivottavasti pian, ja tulen sitten uudelleen lukemaan tämän arviosi. :) Kiva kuulla, että tämä sopii myös keskiluokkahaasteeseen!

    VastaaPoista
  15. Jenni: Se dekkarimaisuus ei jääkään mieleen tästä kirjasta, mutta kirjan alkupuoli lupaa jonkinlaisia jännityselementtejä. Jossain vaiheessa kirja kuitenkin muuttuu arkielämän ja ihmisen sisäisen maailman kuvailuksi. Sinun huomiosi lasten oikeuksien kunnioittamisesta on tärkeä. Se on kirjan keskeisteemoja.

    Hietzu: Voi, olen pahoillani kuullessani surullisista asioissa elämässäsi. Toivotan voimia. <3 En ehkä suosittelisi tätä kirjaa sinulle nyt, vasta myöhemmin. Tämä on hyvä romaani, mutta saattaa viedä ajatukset raskaisiinkin asioihin. Siksi kannattaa hieman säästellä tätä juuri nyt.

    Anna Elina: Mielenkiintoinen ja vahva kirja tämä on. Ei ehkei ihan ykkössuosikkini vuoden kotimaisista, mutta hieno kuitenkin. Parhaasta päästä.

    Minullakin on aina kuvitteellinen lista. En koskaan kirjoita kirjalistoja, mutta koetan muistaa hyviä vinkkejä.

    Ja kiitos. <3

    Laura: Suosittelen tutustumaan. Katariina on erikoinen siinäkin mielessä, että se on vaikea ja helppo samalla kertaa. Sen lukee nopeaan, mutta sitä ajattelee kauan. Se on toivottavasti hyvä merkki.

    Yaelian: Kirjat, jotka antavat hieman ajattelemisen aihetta ovat usein niitä parhaita. Rasi-Koskinen osaa kirjoittaa. Toivottavasti löydät tämän kirjan jostain.

    Kirjailijatar: Minäkin haluan lukea Rasi-Koskisen haastattelun! Oliko sinun lukemasi Turun Sanomissa vai jossain muualla? Jos kirja on sinulla nyt varauksessa, niin ehkä saat sen hyvinkin pian. :)

    Karoliina: Tämä sopii keskiluokkahaasteeseen aika täydellisesti, koska kirjan keskeisperhe on hyvin keskiluokkainen. Toisaalta kirjasta voisi ammentaa muihinkin yhteiskuntaluokkiin. Saa nähdä, mitä tästä pidät! :)

    VastaaPoista
  16. Tämä menee meidän kirjastossa edelleen statuksella "tilattu", tulisi jo! Olen jonossa ekana :) En uskaltanut kovinkaan tarkkaan lukea arviotasi vielä. Odotan tätä kirjaa.

    Leena sanoi psykologi/psykiatrien kirjoittamista kirjoista - muistutan siis taas, lukekaa Jussi Valtosta!!! se on psykiatrikin.

    VastaaPoista
  17. Tätä luetaan nyt paljon, Hannan arvostelun luinkin jo. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta ja odotankin kiinnotuksella tätä sitten jossain vaiheessa. :) (se kirjastokielto.. vaikka sen eilen taas rikoin)

    Tuo takakansiteksti vaikuttaa ehdottomasti juuri sellaiselta kuin pitää ja voisin varmasti lukea tämän ihan sen perusteella. Sinun tekstisi kautta vielä enemmän. Mukavaa, että sinäkin pidit tästä sillä sen perusteella voisin vähän ounastella että tämä saattaisi toimia minullekin.. :)

    VastaaPoista
  18. Anni.m.: Sinulla on sitten hyvä sijainti jonossa! Toivottavasti kirja tulee kirjastoon nopeasti. Kuten kirjoitin jossain aiemmassa kommentissani, tämä ei ole kirjavuoteni paras kotimainen esikoinen, mutta erittäin vahva kirja ja uumoilen tälle paljonkin mainetta. Pidin kovasti.

    Ja haa - lainasin eilen Jussi Valtosen Siipien kantamat kirjastosta. :)

    Linnea: Tämä on selvästi niitä kirjoja, jotka saavat paljon bloginäkyvyyttä ja toivottavasti muutakin näkyvyyttä. Hannan blogista huomasin, että ainakin Turun Sanomat oli tämäm jo arvostellut.

    Tulinpa iloiseksi, että minun blogikirjoituksillani voi olla vaikutusta kirjan lukemiseen. Vaikka tässä tosiaan tuo takakansikin lupaa jo sen, minkä kirja lunastaa.

    VastaaPoista
  19. Tuon takakansitekstin tiesinkin jostain, ja se on kyllä loistava. Herättää todellakin mielenkkiinon. Odotan, että pääsen lukemaan!

    Ja heipat anni.m:lle, että sanos muuta, lukekaa ihmiset Jussi Valtosta!

    VastaaPoista
  20. Ilse: Eikö vaan olekin mestarillinen takakansiteksti? Omiaan herättämään kiinnostusta. Itse kirjakin on hyvä. Kuten aiemmassa kommentissani kirjoitin, ei ehkä vuoden paras kotimainen esikoinen, mutta lähellä kärkeä kuitenkin.

    Pääset lukemaan tätä varmaan ihan pian. :) Ja minä taas aloittelen Jussi Valtosta luultavasti muutaman päivän sisällä.

    VastaaPoista
  21. Ihanaa, että muutkin lukijat ovat yhtä täpinöissään Katariinasta kuin minä. :) Tosi hyvä arvio, joka ei paljasta juonesta liikaa, Jussi Valtoseen pitää selvästi tutustua myös!

    VastaaPoista
  22. Ina: Tämä oli kyllä hyvä kirja. Minuun vetoavat yleensäkin kirjat, joiden tarina kantaa ja joissa on kaunista (muttei pakahduttavaa) kieltä. Tässä oli. Pidin myös monista kertojanäänistä.

    Ja Valtonen tosiaan... Minulla hänen yksi kirjansa odottaa jo hyllyssä. :)

    VastaaPoista
  23. Katja, hyvä ettet vastannut;-)

    Ihana Hanna varmsiti, että luen tämän!

    Lumoavaa viikonloppua!

    VastaaPoista