Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset
koottuna yhteen tämän pöydän ääreen
he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki
heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään
puolivälissä
heidän erottavat luunsa, solisluu ja vähän terävä lantioluu
nauraessaan he puistelevat päätänsä
"ei voi pitää paikkansa" joku sanoo naurin välistä
sillä asia oli kyllin mehukas
Mitä ratkaisuja tekeekin,
ystävättäret löytävät kyllä perustelut
Pohdimme pikkusisarten poikaystäviä
sitä, ymmärtävätkö äidit surujamme
mikä on sopiva asuntolainan korkomarginaali
teilaamme novellikokoelman
kertaamme tiettyjä tärkeitä tapahtumia
olemme kerranneet ne jo useasti aikaisemminkin --
Muutamassa blogissa on ollut puhetta aamunovelleista: bloggaajat lukevat, tai ainakin haaveilevat lukevansa, yhden novellin jokaisena aamuna. Olen aivan ihastunut tuohon ajatukseen, mutta päiväkotiaamujen kiireessä olen onnellinen, jos ehdin häthätää selata Hesarin kotimaan uutiset sekä kulttuurisivut. Viikonloppuaamuina taas tahdon nauttia Hesaristani niin rauhassa kuin suinkin, onneksi Pikku Kakkonen jaksaa viihdyttää lapsia silloinkin.
Sen sijaan olen pitkin päivää (teen töitä kotoa käsin) taukojen aikana paitsi kurkkinut blogeihin, myös huomannut palanneeni runojen ääreen. Luen runoja selailumenetelmällä; Luen jostain kokoelmasta runon sieltä, toisen täältä. Tällä viikolla luen Anni Sinnemäen Aleksis Kiven katua (Otava 2009), jonka runot sopivat mielestäni hyvin loppukesän ja alkusyksyn tunnelmiin; Eivät siksi, että runojen maailma olisi syyskesäinen, Sinnemäen maisemat heijastavat kaikkia vuodenaikoja, vaan sen vuoksi, että liitän Sinnemäen tekstit tähän vuodenaikaan.
Olen Ultra Bra-sukupolvea. Olen samaa ikäluokkaa kuin jo kuopatun yhtyeen jäsenet. Minäkin olen joskus juonut kahvia paksupohjaisista viiden markan (!) kupeista, välttänyt asioimista simpukkahuoltoasemalla ja paiskonut ovia. Kahdeksanvuotiaani pelkäsin oikeasti, että maailma tuhoutuu. Leikimme kaverini kanssa, että Ameriikan ja Neuvostoliiton välille tulee sota ja mietimme, että kumman maan puolella olisimme. Tähän vuodenaikaan haluan kuunnella paljonkin musiikkia ja nostalgisoida myös Ultra Bralla. Kaikkein eniten pidän juuri Anni Sinnemäen sanoittamista kappaleista, etenkin Sokeana hetkenä ihastuttaa.
Aleksis Kiven kadussa on paljon samoja kaikuja kuin Sinnemäen laululyriikassa. Runot kertovat ystävyydestä, arjesta, matkoista, hienoon nuoreen naiseen kohdistuvista odotuksista, taksikameroista, junamatkasta Pietariin ja jopa keravalaisten pariskuntien sihisevistä ulkoiluasuista. Runojen maailma on samaan aikaan ilmava, hieman hapan, melankolinen ja silti lempeä. Sinnemäen maisema on kaupunkilainen, Oi Alppila on kuin pieni oodi kaupunginosalle, jossa turkulaisetkin runoilijat viihtyvät. En lainannut tuonne ylös koko Miksi ystävättäret ovat ihania-runoa, koska se on niin pitkä, mutta runon päätteeksi Sinnemäki tuumaa aikovansa vielä eläkeläisenäkin lähteä risteilylle ystävättäriensä kanssa. Mikä ihana ajatus! Sinnemäki on selvästi eräs oman sukupolveni tulkeista. Hän on jopa tehnyt runon nimeltä 1973.
Sinnemäen ystävistä pääsen blogiystäviin ja toivottavasti takaisin syyskesän ajatuksiin. Sain Leena Lumilta herkullisen tunnustuksen. Kiitos, Leena!
1.Värini on vihreä. Metsät, nurmi, mielikuvieni englantilainen maaseutu, pieni määrä vaatteissa, muttei koskaan teessä. Vihreä on myös kesälomalla kotimme uuditukseen käyttämäni maali nimeltä Poukama.
2. Ruokani on joko paistettu halloumijuusto tai sitten kotiseutuni hirvestä valmistettu paisti.
3. Matkustaa haluaisin aina vaan Britanniaan. Olen surullinen lempilomakohteeni Lontoon ja muidenkin Britannian kaupunkien mellakoista. Toisaalta haluaisin matkustaa myös Itä-Suomeen, jonne kuulun.
Lähetän tämän tunnustuksen ja haasteen kaikille niille bloggaajille, joiden mielestä tähän vuodenaikaan kuuluu lukea Mary Marckin romaaneja. Olkaa hyvät!
-----
Loppuun vielä pikaiset blogikuulumiset. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte "blogilukujärjestystäni" koskevaan äänestykseen. Teitä äänestäjiä oli kaikkiaan 68. Äänet jakaantuivat siten, että kolmen kärkeen pääsivät kotimainen keskiviikko (19 ääntä/27% äänistä), kuukauden tyttökirjaklassikko (16/23%) sekä lastenkirjalauantai (12/17%). Täten aion ainakin yrittää pyhittää keskiviikot kotimaisuudelle. Pääosin kotimainen keskiviikko tarkoittaa kirjoja, mutta jos en ole saanut luettua hyvää suomalaista kirjaa, niin sitten se voi tarkoittaa vaikka musiikkia, erilaisia ilmiöitä tai maisemia. Ja jos joskus keskiviikkona ei tee mieli kirjoittaa mitään, niin olen sitten blogihiljainen. :) Kuukauden tyttökirjaklassikon suosiosta olen iloinen, koska sellaista olin ajatellut blogiini muutenkin. Nyt alkakoot blogissani pienimuotoinen tyttökirjavuosi!
Minäkin huomaan aina vähän kausittain palaavani runoihin. Nyt olen selaillut Mirkka Rekolan ja Tommyn runoteoksia ja löytänyt jotenkin niin sopivia runoja peilaten omiin tuntoihini. Tämä Sinnemäen runoteos vaikuttaa myös kiinnostavalta!
VastaaPoistaMinuakin surettaa nuo Lontoon tapahtumat..entistä levottomammaksi on mennyt maailma :(
Katja, miten luulisti, että Ultra Bra vaikuttaa minuun, sillä siinähän on jotenkin niin tuttu soundi..."Minä suojelen sinua kaikelta pahalta, mitä ikinä keksitkään pelätä..." ja sitten se aamuinen lähtö ja vesilammikot...Ostin muuten sen kokoelman.
VastaaPoista***
Nyt sinun pitää valokuvata väri nimeltä poukama! Minä haluan nähdä sen. Olen kiinnostunut vihreän sävyistä, sillä jotkut niistä huumaavat, kuten poronjäkälän vihreä (meidän keittiön kaappien väri), lime sekä oliivi, mutta se semmoinen '70 -luvun vihreä saa minulle aikaan allergisen reaktion.
No, kukahan se minut opetti riistalle;-)...,mutta pupua en syö! Poro on parasta! Ensi pe taas Bessun kanssa porolle...Siihen Yhteen Paikkaan.
Mukavaa loppuviikkoa! Minä olen kuin humalassa elokuusta!
♥
Minä luen harmittavan vähän runoja nyt aikuisena, mutta Sinnemäen lyriikkaa arvostan kovasti. Minäkin olin todellinen Ultra Bra -fani ja taidan osata lähes kaikki kappaleet ulkoa yhä. Myös lukemani runot by Anni ovat olleet ihastuttavia, niin kuin tuo sinun lainaamasi alkukin. <3
VastaaPoistaOlen muuten Annia Helsingissä asuessani myös äänestänyt usein, näin vaalisalaisuutta jälkikäteen rikkoakseni. :)
Minulla on varmaankin tulossa sama väri omaan muffinipostaukseeni, kunhan ehdin sinne asti. Ainakin vihreä on ainoa yksittäinen väri, jonka osaan nimetä, jos lempiväriä kysytään. On se niin ihana!
Voi, kun olisi ihana lukea joku esim. Eevan kouluvuoden aloituksesta kertova Marck juuri nyt! Pitäisiköhän? "Eeeeiii!" huutavat kuorossa nuo miljoona työpöytäni päällä lukemistaan odottavaa kirjaa. :)
Onko tämä se vihreä poliitikko?? En tiennytkään, että hän runoilee.
VastaaPoistaOlipa kiva runo:) En tiennytkään,että Sinnemäeltä on joskus tullut runokirja;Ultrabran laulut sen sijaan olivat minullekin tuttuja.Minäkin pidän vihreästä eritäin paljon,ja koska myös sain tuon Muffini-haasteen Leenalta,tulee se sinne minunkin värivalintaani.
VastaaPoistaSusa: Mirkka Rekola on ihan mestari ja Tommy Tabermannin runoissa on lämpöä ja viisautta. Joskus tulee sellaisia runokausia ja toisinaan menee kauankin, etten lue niitä. Sinnemäen kirja on ihana, ainakin minun mielestäni.
VastaaPoistaOnneksi Britanniassa näyttää nyt rauhoittuneen, mutta hurjaa oli lukea jopa 7-vuotiaista mellakoitsijoista.
Leena: Varmasti paljonkin tuttua! :) Minä suojelen sinua kaikelta on ihana, samoin tuo Sinä lähdit pois. Ja ne keltaiset sadetakit.
Hmm, ehkä joskus teen syrjähypyn kirjoista sisustukseen ja kuvaan Poukamaa. Maalin nimi lumosi minut aika lailla täysin. Ja oi, tosiaan tuo 70-luvun vihreä... Lapsuudenkotini, vanhempieni omakotitalo, rakennettiin 1975 ja meillä oli olohuoneessa juuri sellaiset seinät! Nyt sitä väriä ei äitini ja isäni luona onneksi enää ole.
Poro on hyvää, samoin hirvi. Ihanaa, että pääset Bessun kanssa sinne paikkaan!
Karoliina: Samoja ajatuksia. <3 Minä kävin Joensuussa asuessani Kellarissa katsomassa Ultra Brata aina, kun he kaupunkiin tulivat. Lisäksi näin heidät Ilosaarirockissa ja/tai laulurinteellä juhannuksena ja vielä Imatrallakin kerran (sen ainoan kerran, jolloin muuten olen Imatralla käynyt).
Sinnemäellähän on toinenkin runokirja, Sokeana hetkenä.
Vihreä on minunkin yksittäinen lempivärini, vaikka pidän monista väreistä. En esim. haluaisi vihreitä farkkuja ("niin 90-luvun alkua") tai harmaita kenkiä, vaikka harmaakin on ihana.
Jos kirjat huutavat joskus Eeeeii, niin niille voi huutaa takaisin, että Odottakaaa! :)
Allu: Juuri se sama. Sinnemäki on julkaissut kaksi runokirjaa ja tietenkin kirjoittanut erinomaisia laulusanoituksia.
Yaelian: Kuten kirjoitin Allulle, on Sinnemäki julkaissut kaksikin runokirjaa. Pidän niistä, niissä Helsinki on jotenkin niin runollinen. Sellainen kahvikuppien, aamuyön juhlista paluun melankolian ja ratikoiden kaupunki.
Muistankin sinun pitävän vihreästä. Se on hieno väri, siitä löytyy aina jotain uutta.
Me ollaan sitten todennäköisesti oltu samoilla keikoillakin. Ajatella, suorastaan runollinen ajatus, että siellä me ollaan heiluttu samassa ahtaassa Kellarissa, ehkä vierekkäin, tietämättä että meistä tulee myöhemmin kirjablogien kautta läheisiä. :)
VastaaPoistaMinä olin jokusen kerran Tavastiallakin, ainakin jäähyväiskeikalla (ellei muistini nyt ihan valehtele).
Runoihin on välillä ihana palata. Lukiossa luin enemmän. Nykyään epäsäännöllisen säännöllisesti hyllystä tarttuu käsiin Risto Rasan kokoelma. Siitä tulee hyvälle tuulelle.
VastaaPoistaIhana Ultra Bra. Minulle se on pyöräily- ja matkustusmusiikkia, kesäiltoja. Sokeana hetkenä on huumaavan kaunis.
Ja ihana vihreä ja herkullinen halloumijuusto! :)
Oih, yksi elämäni suurimmista paheista ovat juustot! Ja halloumi on i-ha-naa! <3 :)
VastaaPoistaMinä rakastan vihreää luonnossa, mutta vaatteissa on voi sitä sietää. Siihen lienee syynä se että olen vuosien ajan joutunut pukeutumaan siihen lähes päivittäin. Onneksi viime vuonna meidän teho-osasto-vihreämme vaihtui tummansiniseen (tosin nyt olen "allergisoitunut" tummansinisille vaatteille :D).
Hyvä ystäväni asuu ja työskentelee kätilönä Lontoon kakkosvyöhykkeellä. Parina päivänä hoitohenkilökuntaa oli ohjeistettu yöpymään sairaalan tiloissa, kotiinpaluu iltavuorosta kun ei ollut turvallista, ainakaan julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Ihan käsittämätöntä! :(
Hei Katja, minä taas olen iloinen tästä postauksestasi ja, että sinulle tulee tyttökirjavuosi! Ilman muuta Mary Marckia ja nyt sain tästä idean syksylle. Minä luin viime syksynä Eeva-sarjaa, mutta se jäi kesken, nyt on hyvä hetki taas palata Marckin kirjoihin.
VastaaPoistaMinä taidan ottaa haasteen vastaan, kun tykkään tuosta muffinista sen värin takia. Palataan!
Onpa ihanaa, että tyttökirjat saivat kannatusta; äänestin Virtasia mutta nehän solahtavat tuohon teemaan oikein somasti :).
VastaaPoistaKivalla tavalla laitoit haasteen eteenpäin <3
Kurkkimassa pitkästä aikaa! Kauniita, innostavia, kiinnostavia kirja-arvosteluja sulla täällä taas! Voi kunpa taas joskus ehtisin lukea jotakin.. muutakin, kuin lehtiä häthätää imetyksen lomassa :)
VastaaPoistaOikein ihanaa syysaikaa sinne <3
Kiitos, kun postasit Annin runoista. Minulla on tuo runokirja ja luen sitä ajoittain kuin myös muitakin runoja.
VastaaPoistaEn varsinaisesti ole Ultra Bra - sukupolvea, mutta ainakin kaksi kertaa kuullut heitä livenä ja kaikki CD:t omistan. Ystäväperheen kautta Annikin tuli tutuksi aikanaan.
Lontoon mellakat, toivottavasti loppuvat.
Tunnustan, että klikkasin Rauha.S. Virtanen vaihtoehtoa. Tänään tuli huutiksesta Joulukuusivarkaus, joka minulta puuttuu ja muitakin Virtasia on tarkoitus syksyn mittaan lukea, muiden kirjojen lomassa.
VastaaPoistaUltra Brahan liittyy minulla paljon kivoja muistoja mm.alkuaikojen vappuesiintyminen Hakaniementorilla, konsertti Savoyssa, esikoista odottaessa. Mieleenjääneitä kappaleita on monia esim. Kerkko Koskisen esittämä Moskova, Kalifornia levyltä Kalifornian ruosteiset kukkulat ja Musta, niljaisten lehtien kaupunki.
Olen myös tutustunut tuohon runokirjaan, lainannut kirjastosta, pitäisikin selailla uudestaan.
"Eevan luokka" juuri hyllyn reunalla suklaapatukan kanssa:D
VastaaPoistaHalit.
Vaikka olenkin hitusen vanhempaa ikäluokkaa, niin Ultra Bra kolahti myös minuun todella kovaa. Usea keikka on nähty ja nyt odotellaan sitä comeback-keikkaa, jonka he aivan varmasti jossain vaiheessa heittävät (toivossa hyvä elää!). Ultra brasta on jäänyt mukaan paljon hyvää: Annin runot (minullakin on tuo kokoelma, pitäisi kaivaa esiin), Vuokon laulut ja Terhin SMS, hyvää musaa heilläkin.
VastaaPoistaIhana runo! Jotenkin tulevat mieleen ne illat täällä päin, kun kolmisin (ja alussa neljästään) juttelimme kaikesta mahdollisesta, söimme, saunoimme, nauroimme ja hoidimme ystävyyttämme. <3
VastaaPoistaUltra Bra on minunkin suosikkejani, vaikken ole heitä(kään) koskaan livenä nähnyt. Pidän kovasti myös Scandinavian Music Groupista. Kauniita lyriikoita, hienoja melodioita ja herkkää laulua.
Mulla Ultra Bra liittyy syksyyn, Turkuun, lätäköihin ja keltaisiin sadetakkeihin...
VastaaPoistaPitäiskin tehdä postaus, jossa jokainen kertoisi, mitkä keikat on Kellarissa käynyt, niin tietäisi, kuinka monta kertaa on kukin toisensa ohittanut =)
Miullakin on tuo runokirjanen, mutta en päässyt näihin Sinnemäen sanoihin kiinni. Ne ovat hiukan omalaatuisia. =)
VastaaPoistaTai ehkäpä erilaisia kuin vaikkapa omat runoni...
Ihana viestejä, kiitos! Vastaan kaikkiin paremmin hieman myöhemmin, nyt täällä taas kestitään vieraita. :)
VastaaPoistaHeissan piitkästä aikaa :)
VastaaPoistaOnpas mukava tulla tänne blogiisi :) Mukava on kyllä lukea hyvin soljuvaa tekstiäsi, se ihan innostaa :) Hauska ajatus joka saa hymyilemään on tuo risteilylle lähteminen eläkeläisenä, hetkellinen ajatus nousi omaankin mieleen että lahdenpä minäkin sitten eläkeläismummona risteilylle ystävieni kanssa ;)
Pitkä kesä on pian takana ja niin nopeasti taas tultiin syksyyn... Onneksi ensi viikolle on lämpöä vielä luvassa :)
Mukavaa viikonloppua,-T
Minunkin värini on vihreä. Poukama. Voih! Aloin jo vilistää ajatuksissain, niin ihana tuo Poukama, voi että...
VastaaPoistaKaroliina: Siellä on tosiaan notkuttu/heiluttu Kellarissa eikä vaihdettu sanaakaan, ainakaan tietääkseni. :) Ja Kellarin lisäksi Willyssä taisi joskus olla keikkoja, ja vanhassa kunnon Kerubissa. <3
VastaaPoistaLinnea: Runoista saa joskus paljon irti. Minä kuin eniten runoja juuri lukiolaisena. Nykyisin harvemmin, mutta hyvää tekee. Risto Rasa on ihana. Ja minä arvasin, että sinä ehkä pidät Ultra Brasta, muistin nimittäin SMG:n.
Sara: Juustot ovat minunkin suosikkiherkkuani: vuohenjuusto, Aura, halloumi, viinitarhurinjuusto, vanha gouda, appenzeller... Tulee melkein nälkä. :)
Ymmärrän hyvin, ettei vihreä ja nyt sininen ole ehkä lempivärisi vaatteissa. Onneksi luonnossa nuo värit ovat niin erilaisia, merkitykseltään ja sävyiltään.
Toivottavasti Englannissa rauhoittuisi. Siltä nyt onneksi näyttää. :)
Sara: Jee, tosiaan nyt tulee enemmän tyttökirjoja. Olen niitä tuonut blogiini muutaman vuodessa, mutta nyt ainakin yhden kerran kuussa, joskus ehkä enemmänkin. Aion kirjoittaa niin vanhemmista kuin hieman uudemmistakin klassikoista, en kuitenkin uutuuksista (nehän eivät voisi klassikkoja ollakaan). Ja tuon muffinsin väri on tosiaan aika hurmaava.
Maria: Kyllä tyttökirjaklassikon alle mahtuu Virtasenkin kirjoja, totta kai. <3
Teija: Ihanaa, että tulit kurkkimaan. Mietinkin, että mitä teille kuuluu ja kävin eilen vieraisilla. Ihanaa kuuluu ja näkyy!
Marjatta: Minä haluaisin itselleni Sinnemäen esikoiskokoelmankin, mutta sitä en ole ainakaan kirjakaupoista löytänyt.
Minusta tuntuu, että Ultra Brasta voi pitää hyvinkin eri ikäiset. Musiikki ja hienot sanoitukset eivät ole iästä kiinni. :) Kirjoitin Ultra Bra-sukupolvesta varmasti siksi, että olen tosiaan itse syntynyt samana vuonna kuin Anni. :)
Johanna: Onneksi sinne tyttökirjoihin mahtuu Virtastakin. Minä muuten ihan muutama viikko sitten katselin huutiksesta Joulukuusivarkautta. Olisimme siis voineet olla samoilla apajilla, jos olisin innostunut huutamaan. :)
Tuo Musta, niljaisten lehtien kaupunki on ihana kappale: "Lumi peitti huonot puolemme".
Maria: Ihan täydellistä! Eevan luokka oikeaan aikaan kera suklaan. Halit sinne takaisin. <3
Jaana: Minäkin uskon comeback-keikkaan joskus jossain. Milloin Ultra Bra aloittikaan? 1995? 1996? Hehän voisivat tehdä 20-vuotiskeikan. Huh, miten aika kuluu! Ultra Barn lisäksi pidän paljon Vuokon soololevyistä sekä SMG:sta.
Anna Elina: Voi, niitä iltoja on ollut kova ikävä. Pitää joskus yrittää pitää sellainen joko siellä tai täällä. Syyspimeillä vaikka? Katsellaan ja palataan toisaalta myös sen vihertävän kanssa. <3
Mari A.: Sinulla Turku, minä Joensuu - yhtä lailla opiskeluvuosia. Minun oli pakko saada keltainen sadetakki osin Ultra Bran innoittamana. Vihdoin vuosi sitten sain sen (romanttisesti) hääpäivälahjana.
Kun muistaisikin kaikki ne Kellarin keikat. Tai Kerubin.
Una Reinman: Sinnemäen sanat voivat olla omalaatuisia, mutta niin varmasti jokaisen runoilijan. On pienestä kiinni, mihin pääsee sisälle ja mihin ei. Jotain aina tarttuu mieleen, toivon. :)
T: Ihanaa, että sinäkin tulit tänne pitkästä aikaa. Eikö olisikin ihanaa eläkeläisenäkin pitää yhteyttä niiden ystävien kanssa, jotka nyt ovat läheisiä. Risteillä tai istua vaan jossain kivassa kahvilassa teellä vaikka joka keskiviikko. Mukava ajatus. :)
Satu: Minä arvasin, että sinullakin on vihreä! Poukama on aika ihana, sellainen tyyni keski- tai loppukesä. Lämmin, mutta rauhoittava, ei ollenkaan tukala.