Kolmas Piikki
Mitkä ovat teidän kesämakujanne? Ja mitkä suurimpia makupettymyksiä?
Minulle kesän ehdottomia suosikkimakuja edustavat uudet perunat, tuoreet mansikat, savustettu kala, kioskista ostettu jäätelötötterö sekä vastaleivottu pulla, joka tuo mieleeni mummolan suuren tuvan. Kesän pahin makupettymys on muisto lapsuudesta ajalta, jolloin olin alle kouluikäinen. Synnyinseudullani järjestetään vuosittain melko kuuluisa kesätapahtuma, jossa on ohjelmaa kaiken ikäisille ihmisille. Juhla-aluetta reunustivat jo 1970-luvun lopulla erilaiset myyntikojut, joissa eräässä myytiin hattaraa.
Hattara oli muistaakseni vaaleanpunaista ja se näytti kuusivuotiaan näkökulmasta unelmalta, ihan oikealta saturuoalta. Pitkän kinuamisen jälkeen vanhempani ostivat hattaran minulle. Onnellisena aloin syödä sitä, mutta se olikin pahaa! Se suli heti kielellä eikä maistunut ollenkaan kevyeltä. Kaiken päätteeksi se jäi tahmeana kiinni käsiini, tahrasi villaponchoni ja taisipa sitä tarttua pitkään tukkaanikin. Sen koommin en ole hattaraa maistanut, vaan ajatus koko herkusta edustaa minulle lapsuuteni suurinta makupettymystä (toinen pettymys olivat eineslihapiirakat koulussa, minä kun luulin niitä hillomunkeiksi - meillä ei syöty eineksiä eikä juuri hillomunkkejakaan, joten mistäs sen olisi voinut tietää!).
Tyttäreni sen sijaan rakastaa hattaraa. Hän sai maistaa sitä ensimmäisen (ja ainoan) kerran viime kesänä juuri tuolla kotiseutuni suurimmissa kesäjuhlissa. Hänelle hattara oli juuri sitä, mitä minä kuvittelin sen olevan olevan; Unelmanpehmeää, makeaa ja nimensä mukaisesti kevyttä kuin kesäisten pilvien hattara.
PS. Teen myöhemmin tänään vielä yhden kirja-arvion. Pysykää kirjojen ystävät kuulolla!
Hyvin samoja ovat minun lempi makuni! Hattarastakin on aika huonoja muistoja. Lentopalloleirillä kaikki vaatteet olivat tahmeat ja hiekassa...
VastaaPoistaMulla onkin nyt kirjasto reissu suunnitelmissa, joten pysyn kanavalla!
Aivan ihana tuo pilvikuva, se piti näin ekana sanoa. Minulla on samanlainen muisto hattarasta ja sen koomin en ole hattaraa maistanut. Voisihan se olla, että tykkäisin jo nyt...en vaan halua maistaa.
VastaaPoistaMinulle kesämaut ovat samoja kuin sinulle: uudet perunat, mansikat, savukala. Ne ihan ensimmäisinä.
Hattara on niin suloisen näköinen ja maku onkin sitten mikä on. Ei nyt niin kaksinen.
VastaaPoistaOlin 6v ja pääsin ekaa kertaa lintsille, jossa myös hattaran käteeni sain. Mutta, en oikein päässyt edes kunnolla sen makuun, kun fiksut aikuiset sanoivat, ettei sun saa syödä sitä enempää. Tulee huono olo sitten maailmanpyörässä ja muissa karuselleissa : )
Paras kesämaku on kyllä uudet peruna voin ja sipulin, tillin ja sillin kanssa ja itse pyydetty kala.
Ihanat hattarakuvat! Itsekin muistelen että hattara olisi ollut jotenkin pettymys kun sitä joskus maistoin ensimmäisen kerran.. Nuo kesän suosikkimakusi kuulostavat kyllä ihanilta!
VastaaPoistaIhan samoja fiiliksiä itselläkin hattarasta. Ihanan näköistä, muttei kummoisenkaan makuista...
VastaaPoistaPuolustan hattaroiden kunniaa! Saatanpa joskus silloin tällöin kinuta sellaisen mieheltäni edelleenkin tivolissa tai sirkuksessa käydessä;)
VastaaPoistaSen kummemmin kesämakuihini se ei kuulu, sen sijaan marjamaito tuoreista mansikoista(myös metsämansikoista) ja mustikoista on SE kesäjuttu!
Minullekin ehdottomia kesämakuja ovat uudet perunat, tilli ja silli. Sekä mansikat!
VastaaPoistaToki tykkään myös hattarasta, niinkuin jälkikasvunikin :)
Kesätapahtumat muuten on kivoja. Parit markkinat on pakko käydä joka kesä läpi!
Kesän makuja on kyllä uudet perunat, tilli ja silli! Myös mansikat ja jäätelö.
VastaaPoistaMinäkään en tykkää hattarasta.
pysyn kuulolla :)
Minäkin muistan lapsena Lintsillä pettyneeni: näyttää paaljon paremmalta kuin näyttää! Omia rakkain kesämakuni on marjamaito jossa mieluiten mustikoita sekä kaiken kruununa hilloja (=lakkoja=suomuuraimia). Unohtumattomin makuelämys oli, kun kesän ensimmäiset hillat kypsyivät kotipihan rinteessä (meillä todella kasvoi hilloja postipolun varressa!) ja ne itse sai postia hakiessaan poimia iltapalaa varten. Muita ihania kesäisiä makumuistoja ovat uudet perunat jaisän itse tekemä suolalohi(takapihallamme virtasi lohijoki :-) Ai niin ja tietenkin suolaheinä, jota oli ihana pureskella kun oli menossa siihen lohijokeen uimaan!
VastaaPoista... siis tarkoitin tietenkin sanoa että näyttää paremmalta kuin MAISTUU :-D
VastaaPoistaHattaraa ostaan vieläin joskus kesäisin :)
VastaaPoistaMansikat,mansikkakermakakku 2.7 :)savustettu lohi,kanttarellikastike kummitätini kokkaamaana ,sinappisilli ja uudet potut-ja kyllä hattara lintsillä ja iso tötterö kuumia poppareita!
VastaaPoistaodotan kirjakatsaustasi!
Emilia: Hiekka ja hattara ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä, ei alkuunkaan! Toivottavasti oli hyvä kirjastoreissu :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Niin, maku voi vanhemmiten kehittyä ;-) Mutta toisaalta jokaisella pitää olla makumuisto, joka ei ole mukava, ja hattaraa on aika hyvä pitää sellaisena. Kiitos pilvikuvakommentista!
Taru: Sinä olit päässyt Helsinkiin ja Lintsille ihan pienenä tyttönä! Minä kävin Linnanmäellä ensimmäisen kerran vasta kesällä 2000 ollessani 27-vuotias... Tähän liittyy aika metka muisto, josta voisin joskus kirjoittaa.
Johanna: Onko niin, että hattara on palauttanut monen lapsen maanpinnalle? Tuntuu, että hattaraa rakastava tyttäreni alkaa olla poikkeus - tai sitten nykyhattarat maistuivat erilaiselle kuin omassa lapsuudessa ;-)
Kultsin kämppä: Moni kakku - ei kun hattara - päältä kaunis. Hattara on kyllä suloisen näköistä, niin huolettoman oloista.
Amma: Hyvä sinä! Kannattaa puolustaa hattaroiden kunniaa ja vaatia oma hattara kesäisellä tivolireissulla, jos maku miellyttää :)
Teija: Nyt alkaa tulla lisää hattaran puolustajia ;) Kesän maut ovat ihania, ne piirtyvät muistoihin niin, että talvellakin voi usein oikein huokaista ajatellessaan vaikkapa juuri uusia perunoita ja tilliä.
Tuure: Hyviä, tuttuja makuja. Tämän päivän kirjani taitaa ollakin sinulle tuttu :)
Virvatuli: Hauska tuo sinun hillamuistosi. Meillä isäni poimi paljon lakkoja (olen itäsuomalainen, joten minulle ne ovat lakkoja), mutta en osannut lapsena syödä niitä "kivien" vuoksi. Nyt pidän lakkojen mausta paljon - ja soilla liikkumisesta ylipäätään. Marjamaitoa, yleensä mansikkaa minulle, pitää ehdottomasti syödä useamman kerran kesässä.
Hannele: Nautinnollisia kesäisiä hattarahetkiä ♥
Maria: 2.7. :) Minun kolmas etunimeni on yhden kirjaimen erolla sinun kaimasi. Kanttarellikastike loppukesästä on ihanaa! Ja popparit milloin vain :) Pitääkin tehdä Lintsi-retki lasten kanssa, kuopus ei ole siellä koskaan käynytkään.
Kesäistä keskiviikkoa ♥
Hassua, että kesämakujani ovat silli ja uudet perunat ja kesäkeitto, vaikka olen asunut niin kauan ulkomailla.
VastaaPoistaKesään kuuluu kotimaiset mansikat ja herneet, minttujäätelö ja kuplivan raikas kivennäisvesi;-).
VastaaPoistaRuokapuolelta ehdottomasti ne suussasulavat uudet perunat ja kyllä se kesän ensimmäinen grilliateriakin aina yhtä hyvälle maistuu.
Voi, ja hattara..olen tyttäresi kanssa samassa onnellisessa tilassa. Se on poutapilvien vertaista herkkua, tai omassa tapauksessani oli. Toin kerran kotiin purkkihattaraa, ihan testatakseni mitä pojat tykkäävät- ei hirveän suosittua kyllä ollut. Mutta tuo pyöritettävä hattara, siis paikanpäällä nautittuna kuuluu kyllä mielestäni kesän huvipuistoreissuihin!
Ihana postaus,tämäkin. Ja suloinen pieni pilkahdus teidän omasta Prinsessastanne!
Minäkin kuulun niihin, joille hattara oli traumaattinen kokemus lapsena - tosi pahaa :(. Enkä ole sen koommin maistanut, eikä ole mitään hinkua maistaakaan ;).
VastaaPoistaHattara oli minustakin pikkutyttönä Pahaa!! Pitäisiköhän oikein maistaa nyt uudemman kerran...en muista nimittäin sen jälkeen maistaneeni. Vaan epäilempä, ettei vieläkään vedä mikään vertoja mansikoille ja kermavaahdolle !
VastaaPoista