maanantai 6. kesäkuuta 2011

Chris Cleave: Little Been tarina

Useimmiten minä toivon, että olisin Britannian punta enkä afrikkalaistyttö. Kaikki ilahtuisivat nähdessään minut. Ehkä tulisin käymään luonasi viikonloppuna, mutta menisinkin sitten, oikukas kun olen, lähikauppiaan luo - etkä surisi sitä, koska söisit korvapuustia tai joisit kylmää Coca Colaa, etkä ajattelisi minua sen koommin. Olisimme onnellisia kuin lomalla tutustuneet rakastavaiset, jotka ovat unohtaneet toistensa nimet.

Näillä sanoilla alkaa Chris Cleaven romaani Little Been tarina (Gummerus 2011; The Other Hand 2008). Little Been tarina kertoo nuoresta nigerialaisesta tytöstä Little Beesta, jonka oikea nimi ei näennäisesti ole merkityksellinen, sekä englantilaisesta toimittajasta Sarah O'Rourkesta, jotka elämän julman sattuman oikusta kohtaavat nigerialaisella rannalla. Tapaaminen ei unohdu koskaan, vaikka kuinka yrittäisi. Tuo kohtaaminen on keskeis- tai leikkauspiste, joka jakaa elämän aikaan ennen ja jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin naiset tapaavat uudelleen, tällä kertaa Sarahin kotona vehreällä ja vauraalla lapsiperheiden suosimalla englantilaisella esikaupunkialueella.

Mikä sai Little Been etsimään Sarahin ja miksi heidän on kohdattava kahden vuoden takaiset asiat uudelleen? Tästä Chris Cleave ei kirjan lievetekstien mukaan halua lukijoilleen vihjaistavan. Omassa blogissaan kirjan taidokkaasti arvioinut Jenni toteaa, ettei kirjasta voi blogata kertomatta siitä edes jotain. Olen samaa mieltä. En koskaan ruodi tai spoilaa kirjan kokonaisjuonta blogikirjoituksissani, mutta jotain tarinanalkuja tai kertomuspolkuja lukijoille on tarjottava. Niinpä uskallan kertoa, että Nigeriassa tapahtuu jotain shokeeraavaa, jotain ikuisen jäljen ihmissieluun jättävää ja jotain sellaista, joka saa Little Been salaamaan oikean nimensä, pakenemaan maasta sekä etsimään O'Rourket käsiinsä.

Päädyttyään Iso-Britanniaan laittomana siirtolaisena Little Bee säilötään kahdeksi vuodeksi Black Hillin ulkomaalaisten uudelleensijoituskeskukseen, jossa hän opettelee englanninkielen niin hyvin, että puhuu sitä miltei yhtä huolitellusti kuin itse kuningatar. Jotta selviäisi, pitää näyttää kauniilta tai osata puhua hienosti. Hän pakenee muutamaan muun laittoman maahanmuuttajanaisen kanssa yllään eriskummalliset, sieltä täältä haalitut vaatteensa sekä Sarahin miehen Andrewn ajokortti. Little Bee kolkuttaa Sarahin ovelle tämän puolison hautajaispäivän aamuna. Leskeksi jäänyt Sarah ei ole vielä ehtinyt alkaa rakentaa uutta elämäänsä pienen, vapaaehtoisesti vain Batmanin asuun pukeutuvan Charlie-poikansa kanssa. Sarah on aina ollut vahva nainen, mutta nyt hänessä asuu sama pelko kuin Little Beessäkin.

Little Been tarinassa on monta näkijää ja kokijaa aina menetetyistä rakkaista läsnäoloa vaativaan rakastajaan ja viidakkoterroristeihin vertautuvista poikaraukoista aikuisiin jakkupukunaisiin, mutta kertojia tarinassa on kaksi. Juuri Little Bee ja Sarah vuorottelevat tasa-arvoisina kertojina. Toisinaan heidän muistonsa ja kokemuksensa yhtyvät niin, etteivät he itsekään tiedä, milloin alkavat jatkaa toisen aloittamaa tarinaa. Heidän yhteinen kertomuksensa on täynnä aukkoja ja hiljaisesti huudettua tuskaa, mutta mikään varsinainen säädyllinen murhenäytelmä se ei ole. Surulliset ja kauniit asiat vuorottelevat, sillä ne molemmat ansaitsevat tulla läpikäydyksi. Little Been sanoin surullinen(kin) tarina merkitsee sitä, että tarinan kertoja on elossa.

Normaalioloissa niin ei tietenkään olisi pitänyt käydä. Maailmassa on maita ja ihmisen sisimmässä paikkoja, joihin ei ole viisasta matkata. Sitä mieltä minä olen ollut aina, ja olen pitänyt itseäni järkevänä ihmisenä. Itsepäisenä, mutten rämäpäisen itsepäisenä. Olisi ihanaa osata pitää vieraisiin paikkoihin samanlaista etäisyyttä kuin muutkin järkevät ihmiset tuntuvat tekevän.
Minä valopää lähdin erilaiseen lomakohteeseen.


Sattuma on mielenkiintoinen asia ja sattumia Little Been tarina on täynnä. Chris Cleave kirjoittaa niistä kohtalon oikuista, jotka saavat aikaan kokonaisen joukon miksi-alkuisia kysymyksiä: Miksi matkustin juuri sinne? Miksi en perääntynyt ajoissa? Miksi en tehnyt mitään, miksi tein? Minkä vuoksi asiat menivät näin? Vastaukset eivät löydy helposti. Little Been tarinan teemat ovat isoja, tarina on suuri ja silti ihmiset ovat pieniä. Päähenkilöiden keskinäinen luottamus on alusta saakka selvää, koska sen juuret ovat syvät. Vaikka romaanin teemat ovat valtavia, itkettäviä ja onneksi naurattaviakin, onnistuu Cleve välttämään pateettisuuden karikot. Hän ei syyllistä ketään tai mitään eikä ihmettele sitä, miksi samat ihmiset voivat toimia toisissa kohtaa väärin ja toisissa tehdä sen, mitä heidän kuuluukin tehdä. Hyvinkin järkevä ja empaattinen ihminen voi olla moraaliton, ja joskus tuo moraalittomuus voi olla ainoa tapa tehdä oikein.

Cleaven kirja on niin helppolukuinen, että itse luin sen viidessä tunnissa lentokentällä ja -koneessa. Se kertoo paitsi miellyttävästä luettavuudesta, myös siitä, että Little Been tarina on yksinkertaisesti niin vahva ja otteessaan pitävä, etteivät mitkään ulkopuoliset äänet häirinneet keskittymistäni. Vaikka kyse on lukuromaanista, on teos samalla ajatteluttava. Se nostaa esille ihmismielen pahimmat painajaiset, julmuudet ja pimeimmät hetket palatakseen taas varjoista nousevaan valoon. Se myös kertoo, ettei mikään ole yksiselitteistä tai itsestäänselvää.

Yhteiskunnallisuus kirjallisuudessa on mielestäni tärkeää ja kun se muuttuu sydämeenkäyväksi, tulee se erityisellä tavalla liki. Little Been tarina on täysin epärealistinen, uskomaton ja epäilyttävä. Silti kaikki siinä tapahtuva voisi olla totta. Ja juuri siksi Cleaven kirjaa lukiessani tarttuin juonivetoisen tarinan jokaiseen lauseeseen, tunnelmaan ja dialogiin - ja uskoin niihin kaikkiin.

****

28 kommenttia:

  1. Voi että, odotan tämän lukemista jo kovasti!! Kauniisti kirjoitit kirjasta!

    VastaaPoista
  2. Susa: Kiitos. Olen ihan varma, että tämä tarina vie sinutkin mukanaan. Jään siis odottamaan sinun mietteitäsi Little Been tarinasta. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä! Tämä päätyy välittömästi TBR-listalleni!

    VastaaPoista
  4. Morre: Toivottavasti pidät. Little Been tarina on erikoinen kirja, koska se on toisaalta tyylipuhdas laadukas lukuromaani ja toisaalta se sisältää tarinan, jollaista ei kovin usein tule vastaan.

    VastaaPoista
  5. Minähän olen sellainen jääräpää, että harvoin innostun muiden "ehdottamista" kirjoista. Minun pitää jotenkin löytää ne itse? En tiedä, mistä tämä johtuu. Ei ainakaan hyvin tehdyistä kirjabloggaajien arvosteluista, jollainen nyt tämäkin taas oli. Ehkä siinä on mukana yllättävän aarteen löytämisen tunne ja sitähän ei koe, jos joku toinen tuon aarteen paikan osoittaa. Tämän tarkoitus ei ole kritisoida kirjablogeja, sillä luen usein jälkeenpäin mielenkiinnolla, mitä mieltä muut ovat olleet lukemastani kirjasta. Nyt sitten vain odottamaan, että "keksin" tuon kirjan itse, ehkä muutaman kuukauden kuluttua:)

    VastaaPoista
  6. Luin vasta puolet tekstistäsi ja lähden jo nyt kirjakauppaan! Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Clarissa: Jollakin tapaa tunnistan itseni tuossa jääräpäisyydessäni. Ts. ne kirjat, jotka löydän "itse" ovat usein niitä, joista tulee eniten omiani. Toisaalta blogit ovat mielestäni mainio tapa löytää kirjoja ainakin silloin, kun kirjabloggaaja ei hehkuta kirjaa liikaa. Liiallinen hehkuttaminen nostaa minusta niskavillat pystyyn ja saa vastahankaiseksi kyseessä olevaa kirjaa kohtaan. Toivon, että itse en ole sellainen bloggaaja. Ja samalla toivon, että löydät tämän kirjan itse sitten jonkin ajan kuluttua. ;)

    Emilia: Kiva, että kiinnostuit. Tämä ei ole lainkaan mysteeri - tai ihmismieli toki on aina hieman arvoituksellinen. Suosittelen kyllä kirjaa, jos haluat lukea jotain helposti luettavaa, mutta ajatuksia herättävää.

    VastaaPoista
  8. mirka: Satuit kommentoimaan samaan aikaan kun kirjoittelin edellisiä vastauksiani. Hauska kuulla. Toivottavasti pidät Little Been tarinasta!

    VastaaPoista
  9. Clarissa kirjoitti, mitä minä ajattelen;-) Siksi en voi kuin ihemtellä, että olen kirjabloggaaja. Tosin yritän jääräpäisesti etsiä omia polkujani, mutta nytkin luen sinun suositustasi, jota arvostelua en tosin lukenut. Vain sen verran tiedän, että pidit MT-kirjasta.

    Kirjoitat vaikuttuneesti, joten tämä kirja tulee varmaan monelle lukuun ja on sitä jo ollutkin.

    (By the way: Luitko kirjan Sade lankeaa, joka oli niin tärkeä Susalle ja minulle?)

    VastaaPoista
  10. En muista mistä luin tästä kirjasta,oliskohan se ollut Leenan blogissa? .Heti kiinnostuin tästä Pikku Been tarinasta ja nyt sitten arvostelusi jälkeen vieläkin enemmän.Tämä on kyllä sellainen must read-kirja.

    VastaaPoista
  11. Yaelian: Leena ei ole tätä lukenut, mutta Little Been tarina on ollut iso juttu monissa maissa ja monien bloggaajien kuvailemilla Gummeruksen Kukanpäivän kutsuilla toukokuussa kirja oli paljon esillä. Suosittelen lämpimästi! :)

    VastaaPoista
  12. Leena: Toivottavasti luet tämän, jos et ole aikonut. Suosittelen Little Been tarinaa (silläkin uhalla, että haluat löytää kirjasi itse ;)), vaikka et ehkä heti innostunut, koska tämä on ihan erilainen kuin mikään muu tarina. Gummeruksen kesätapaus, luulen.

    Mitä on MT-kirja? Koetan muistella lukemaani, mutta nyt ei tule mieleeni. :)

    Ja toki luin Sade lankeaa ja kirjoitin kirjasta blogissani, juuri sinähän sen minulle lähetitkin. Vaikuttava kirja. Kiitos vain. <3

    VastaaPoista
  13. Minulta on kohta vuoden ollut Tuurelta lainassa yksi kirja, jonka olen luvannut lukea suvella ja haluan myös kirjastosta noutaa kaksi, joista toisen luen toiseen kertaan ja nyt blogiini. Minulla on vieläkin kirjatorneja.

    En ota suveksi mitään paineita, sillä Suomen kesä on niin lyhyt ja aina suloinen sataa tai paistaa. Sen tähden en voi luvata yhtään mitään. Saan mm. blogiystävävieraan kaukaa yms.

    MT tapahtuu Britanniassa. Erään lumisen blogimainos;-)

    VastaaPoista
  14. Ihanaa, Katja! Tämä kuulostaa juuri niin hyvältä kuin olen toivonut. Ehkä luenkin tämän heti seuraavaksi, vaikka olin jo suunnitellut muuta. Kuulostaa myös siltä, että Little Bee on samalla tavalla nopealukuinen ja mukaansatempaava kuin äskettäin lukemani Cleaven esikoinen, Incendiary, jota mieheni lukee nyt hänelle harvinaisen ripeään tahtiin.

    VastaaPoista
  15. Leena: Totta, ihania kirjoja niin paljon, ettei kaikkia voi millään ehtiä lukemaan. Minullakin on vielä melkoinen pino lukemattomia kirjoja eivätkä nuo pinot taida pienentyä. Mutta kesääkin täytyy viettää, olla vaan ja nauttia.

    Ja nyt hoksasin tuon MT:n! Pitkät piuhat minulla aina välillä. :)

    Karoliina: Sinun onkin hyvä lukea tämä, kun on Incendiary pohjalla. Toivottavasti sekin käännetään suomeksi. Little Bee ainakin lupaa hyvää sen suhteen, toivon. Tämä on tosiaankin mukaansatempaiseva kirja. Ei paras lukemani kirja, mutta riittävän hyvä ja innostava juuri nyt.

    VastaaPoista
  16. Tätä on kehuttu niin paljon blogeissa kuin muuallakin, että on pakko kokeilla, kun vastaan tulee - jos vaikka onnistaisi Marja-Leenan arvonnassa :). Kiitos kirjoituksestasi, Katja!

    VastaaPoista
  17. Kiitos tästä jutusta! Kamalan ihanan houkuttelevalta kuulostaisi tämäkin kirja :-)

    VastaaPoista
  18. Mielenkiinto heräsi täälläkin, jo pelkästään noista lainaamistasi pätkistäkin päätellen kannattaa lukea!

    VastaaPoista
  19. Voi Katja, kaunis teksti!

    Taidanpa varata tämänkin kirjastosta, sillä jo tuon ensimmäisen tekstipätkän ja kutkuttavantuntuisen juonen ansiosta tämä vaikuttaa todella hyvältä. Se voisi myös ehkä sopia teemallisesti myös Noraan ja Aliciaan, ehkä, se on kohta minulla vihdoin luettu.

    Ihanaa viikkoa Katja!

    VastaaPoista
  20. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, ja ihailin jo aikaisemminkin kirjan kantta; se on herkullisen värinen! Muutenkin tuntuu siltä, että (myös Suomessa julkaistavien) kirjojen kannet kaunistuvat koko ajan.

    VastaaPoista
  21. Pienen mökin emäntä: Jospa sinulla olisi nyt oikea arpaonniputki! Siitä puheen ollen: postia on tulossa sinne suuntaan. :) Little Been tarinaa voin suositella varauksetta. Harvinaisen syvällinen ja silti helppolukuinen kirja.

    Booksy: Mukavaa, että kiinnostuit. Hoikuttelevia kirjoja on vaikka kuinka, mutta Little Been tarinan lukee kyllä nopsaan - ja ilokseen.

    Erja: Nuo siteeraukset kuvastavat hyvin kirjaa ja Little Been tarina vie kyllä mukanaan.

    Linnea: Kiitos. <3 Tämä on aika erilainen kuin Nora & Alicia, mutta ehkä samalla tavalla luettava ja silti syvällinen. Tarina kantaa molemmissa. Cleaven kirja on ehkä hitusen parempi ainakin minun mielestäni. :)

    Lumikko: Totta! Hiljattain juttelin yhden ystäväni kanssa siitä, miten kirjan kannet ovat niin upeita. Olen lukenut kustantamoiden katalogeja ja etenkin Gummerus ja Bazar loistavat kansillaan. Little Been tarinan kansi pomppaa takuulla edukseen kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyistä.

    VastaaPoista
  22. Hieno arvio, vau! :) Nyt odotan tämän lukemista vieläkin malttamattomana. Lumikin tavoin minäkin ihastuin kanteen jo aiemmin, mutta kirjan tarinakin kuulostaa loistavalta.

    VastaaPoista
  23. Minäkin olen ihastellut kirjan kantta pitkin kevättä. Tuo termi "ajatteluttava" houkuttelee kovasti. Seuraava ulkomaanromaani minulla kyllä taitaa kuitenkin olla se Oates, jota olen säästellyt tänne asti.

    VastaaPoista
  24. Yhdyn edellisiin: todella hieno arvio! Luin sen heti tuoreeltaan maanantaina, mutta Blogger ei tuolloin sallinut minun kommentoida, jospa nyt onnistaisi.

    Kirja on tosiaan hyvin nopealukuinen mutta silti todella monipuolinen ja moniulotteinen, kuten tuot arviossasi hyvin ilmi. Suosittelen kaikille, minun mielestäni tämä kirja sopii hyvin erityyppisille lukijoille!

    Katja, onko sinulla tapana tehdä lukiessasi muistiinpanoja kirjoista vai luetko vain todella paneutuneesti, kun kirja-arviosi ovat aina niin tarkkoja ja seikkaperäisiä? t. nimim. Eräs, joka enne luki vain, mutta nyt sentään usein merkitsee kirjanmerkillä kirjan täkeimmät kohdat :)

    VastaaPoista
  25. Zephyr: Kiitos. Kirjan kansi kiinnitti tosiaan minunkin huomioni heti, kun selailin Gummeruksen syksyä. Kaunis ja houkutteleva kansi. Tarina on tosiaan loistava. Mielestäni kirja on lukuromaani, mutta sellaisenaan erinomainen.

    Joana: Oates onkin aikamoinen järkäle. Sen jälkeen esimerkiksi juuri Little Been tarina voisi olla paikallaan, koska vaikka tämän kirjan tarina on rankkakin, on se valoisa ja niin ihanasti kirjoitettu. Jään kyllä odottamaan mietteitäsi Oatesista.

    Jenni: Bloggerissa on ollut ongelmia aika tavalla. Olet ihan oikeassa siinä, että Little Been tarina sopii hyvin monenlaisille lukijoille. Se on yhteiskunnallinen ja koskettava, helppo lukuromaani, jonka aiheet eivät ole valmiiksi pureskeltuja.

    Ja kiitos kysymyksestäsi. :) En tee muistiinpanoja lukiessani, koska se hidastaisi lukemista liikaa. Omista kirjoitani taitan muutamia keskeisiä sivua koirankorville ja lainakirjoissa käytän erilaisia lippulappuja kirjamerkkeinä. Kun kirjoitan kirjoista, haen nuo kohdat esille. Minäkin siis pääosin luen vain.

    VastaaPoista
  26. Kirjan kansi on tosiaankin kaunis ja tarinakin oli sitä, jotenkin, karuudestaan huolimatta. Ihan pelkästään tarinankin vuoksi tämä kannattaa lukea, mutta pidin Cleaven tyylistä kirjoittaa myös.

    Samat tähdet antaisin itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, mukava kuulla sinun mietteitäsi kirjasta. Tarina on tosiaan aika karu, julmakin, mutta silti niin kaunis. Minäkin ihastuin Cleaven tyyliin ja odotan jo innolla kesällä ilmestyvää Poikani ääntä (Incendiary). :)

      Poista
  27. Voih Katja, TAAS uusi kirja jonka tahdontahdonlukea! Mistä saisi vuorokausiin lisää aikaa? ;)

    VastaaPoista