Kustantaja: Otava 2014
Kansi: Piia Aho
Sivuja: 282
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Jostain syystä en muista kaikkea tästä iltapäivästä. En esimerkiksi muista kantaneeni laukkuja autoon. En muista valinneeni Aarnelle vaatteita, en solmineeni hänen kengännauhojaan, en kiinnittäneeni häntä istuimeen. En muista tervehtineeni Lindin eläkeläispariskuntaa parkkipaikalla, vaikka Lindit myöhemmin sanoivat Piille minun jutelleen heidän kanssaan arkisesti ja luonnollisesti, aivan kuin olisimme olleet Aarnen kanssa lähdössä uimarannalle tai kauppaan.
Oman suosikkikirjailijan uuden romaanin ilmestyminen on aina tapaus. Juha Itkonen on yksi omista suosikeistani ja Ajo eräs niistä romaaneista, joita eniten tältä syksyltä odotin. Ajossa keskiöön nousevat menetys ja uuden etsiminen sekä surun määrä. On monenlaista ajoa. On ajo, joka muuttaa kaiken ja on ajo, joka on eräänlainen pakomatka itsensä etsimiseen. Heljä on kokenut suuren menetyksen ja koettaa selviytyä läpi vuosikymmenten. Heljän lapsenlapsen Piin kanssa avioitunut Aino puolestaan matkustaa pienen Aarne-poikansa kanssa Müncheniin. Auto vie sekä Heljää että Ainoa.
Ajo pohjautuu osin Itkosen oman suvun kokemaan suruun. Tästä syytä Ajoa alkaa lukea tavallistakin herkemmin tuntosarvin - ja täten romaanilta myös odottaa paljon. Ikävä kyllä odotukset eivät aivan täyty: Ajo ei kosketa niin paljon kuin sen aihepiiri antaa olettaa. Teoksen jännitteetkään eivät täysin kanna, vaikka romaanin kaari komea onkin. Tuntuu kuin Itkonen olisi kirjoittanut jotain vastaavaa aiemminkin: tälläkin kertaa eri aikatasot yhdistyvät, musiikilla ja muulla populaarikulttuurilla on tärkeä osansa ja kertojanääniä on useita. Nämä ovat toki Itkosen vahvaa osaamisaluetta. Olen osin samaa mieltä Kirjasiepon kanssa: Ajo on hieno romaani, mutta vaikka Itkonen kirjoittaa taidolla, ei romaani ole kovin mieleenpainuva.
Odotin Itkosen kirjaa yhtä paljon kuin Michael Cunninghamin Lumikuningatarta. Cunninghamin romaani on kauniisti kirjoitettu, mutta epäuskottava, löysä, suoranainen pettymys (minulle). Olen muutaman kerran pitänyt blogissani kirjamatseja. Jos sellaisen aika olisi nyt, voittaisi Itkonen 4-2. Itkosen kirjaa en voi kutsua pettymykseksi. Ajo on kaikesta huolimatta hyvä romaani ja Itkosen tyylistä pitävät nauttivat kyllä Ajosta. Kuten Cunningham, Itkonenkin kirjoittaa kauniita, ilmavia ja silti painavia lauseita. Itkosen teksti kuitenkin kantaa paremmin, hieman rutiinimaisenakin se vetää lukijan mukaansa. Lisäksi Ajon henkilöhahmot ovat tälläkin kertaa pääosin uskottavia ja aitoja.
Vaikka Ajo unohtuu liiankin nopeasti eikä näin ollen nouse esimerkiksi kaksi vuotta sitten ilmestyneen Hetken hohtavan valon veroiseksi, vakuuttaa se Itkosen kirjoitustaidosta. Voinkin huokaista helpotuksesta sen suhteen, että eräällä pitkäaikaisella suosikkikirjailijallani on edelleenkin hyppysissään taito luoda oikeanlaisia tunnelmia ja nivoa kokonaisuus yhteen ehjäksi romaaniksi.
Minusta tämä oli hieno teos. München-kaipuu tosin kasvoi, liikuin tunteella mukana!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, minäkin enemmän pidin kuin en pitänyt. Mutta suhteessa Itkosen edellisiin tässä oli sittenkin liikaa samaa. Müncheniä Itkonen kuvaa hienosti. <3
PoistaTämä kiinnostaa kovasti :)
VastaaPoistaMai Laakso, tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikkei omaksi suosikikseni noussutkaan.
PoistaSamaa mietin, ettei ollut mikään Itkosen hienoin teos, vaikka luin omalla "pakomatkallani". Luettava kuitenkin, mutta jäin odottamaan jotain suurta tapahtuvaksi koko kirjan ajan.
VastaaPoistaMari a, sinäpä sen sanoit: kirjaa lukiessa odottaa jotain suurta eikä sitä tulekaan. Hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin laimea.
PoistaMinä en lukiessani löytänyt mitään moitittavaa, kaikki vaikuttaa huolella kirjoitetulta ja mietityltä rakenteesta henkilöihin, teemoista ajankuvaan. Tarinat koostuvat vaivihkaa ripotelluista vihjeistä, ihmiskohtalot ovat vaikuttavia, sukupolvien ketjut toimivia jne. Silti se jokin puuttuu. Kirja ei herätä sellaista tunnetta kuin hyvä romaani parhaimmillaan tekee. Mutta kuten sanot, Katja, taito on tallessa. Seuraavaa kirjaa odotellessa!
VastaaPoistaKirsi, (vastaan toisella Google-tililläni :)), olen samaa mieltä, että teksti, rakenne, ajankuva ja kaikki on huolella mietitty ja hyvin kirjoitettu. Luulen, että omalla kohdallani se jokin on vain sitä, että tämä niin samanlainen kuin muutkin Itkosen romaanit. Tavallaan se on hyvä: suosikkikirjailijaan voi luottaa, mutta odotin "jotain" enemmän. Hieno romaani, kuitenkin.
PoistaMinun pitäisi lukea Itkosta sillä luulen, että voisin pitää hänen kirjoistaan. Ne aiemmat muistelen olevan vain niin pitkiä, että tämä Ajo sopisi pituudeltaan minulle paremmin ensikosketukseksi, mutta toisaalta...
VastaaPoistaHauska, että lähes aina kun plärään kirjablogpäivityksiä, niin Katja sinun blogistasi löytyy useimmin se kirja, mikä itseänikin kovin kiinnostaa :)!
Bleue, suosittelen ehdottomasti Itkosta. Hän on hieno kirjailija, yksi omista suosikeistani. Aiemmista pitkä on vain Hetken hohtava valo, muut ovat kuta kuinkin tätä samaa luokkaa. Ajo on ihan hyvä aloitusromaani ja luulen, että jos tämä olisi ensimmäinen Itkoseni, olisin aivan haltioissani.
PoistaJa <3
Minun suhteeni Itkoseen on ristiriitainen, sillä hänen teoksensa (ne pari lukemaani) jättivät kylmäksi, jokin ei iskenyt. Helsingin kirjamessut muuttivat kuitenkin aikeitani jättää Itkonen sikseen. Niin hyvä puhuja että kiinnostuin Ajosta. Mietin sitä jopa joulupukin konttiin, mutta voi olla, että Graniittimies vie voiton.. Ajolle annan kuitenkin mahdollisuuden. :)
VastaaPoistaKaisa, mitä Itkosen kirjoja olet lukenut? Vaikka moitin Ajoa osin turhankin samanlaiseksi kuin Itkosen aiemmat, mahtuu kirjailijan tuotantoon parempia ja sitten keskinkertaisempia kirjoja. Toivottavasti saat sekä Graniittimiehen että Ajon. :)
PoistaAjo tulee minulla lukuun ensi vuoden puolella, joten palaan tähän juttuun vasta myöhemmin! :)
VastaaPoistaihastuin Itkosen tarinointitapaan Hetken hohtavassa valossa. Muuta en hältä ole vielä lukenutkaan.
Jonottelen tätä kirjaa kirjastosta, ja alkaa vahvasti näyttää siltä, että Ajo tulee olemaan ensimmäinen Itkoseni (sillä haluan ehtiä lukemaan tämän ennen lukupiiriä). Mitä mieltä olet, pitäisikö sittenkin yrittää lukea jotain muuta ennen tätä? (Niin paljon luettavaa, niin vähän aikaa, huoh!)
VastaaPoista<3