keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ystävät kirjavinkkaajina


Hyvää ystävänpäivän aattoa! Olen lukemassa nyt kahta hienoa romaania, mutta haluan viipyillä kummankin parissa niin, että luen hitaasti enkä saa niistä blogitekstiä aikaiseksi vielä pitkään aikaan. Kirjoista toista aloin lukea saatuani sen ystävältäni lainaan, toisen taas ostin blogiystävien suositusten perusteella.


Jotta olisin oikein ajankohtainen, kyselenkin teiltä blogini lukijoilta, että minkä verran ystävien suositukset tai moitteet vaikuttavat lukuvalintoihinne? Onko teillä muutama luottolukija tai hyvä ystävä, joiden kommenttien perusteella valitsette tai hylkäätte lukemisenne? Tai asuuko teissä se kuuluisa vastarannankiiski, joka haluaa löytää lukemansa itse, omatoimisesti, ehkä yllättävän sattuman kautta? Niin - ja kuinka paljon ja millaisin miettein suosittelette lukemista ystävillenne?

Ei lie suuri yllätys, että itse luen paljon ystävieni suosittelemia kirjoja, mutta toisinaan sisäinen vastarannankiiskeni astuu esiin. Suhtaudun ystävien suosittelemiin kirjoihin ehkä vakavammin kuin muuten löytyneisiin teoksiin, sillä ystävien suosituksilla on painoarvoa ja myöhemmin näihin kirjoihin liittyy erityisiä muistoja - silloinkin, kun vinkattu kirja ei ole kovin hyvä.

Muutaman elämäni rakkaimmista kirjoista olen löytänyt nimenomaan ystävieni ansiosta. Tutustuin esimerkiksi Joel Haahtelan tuotantoon reilut kaksi vuotta sitten vierailtuani Otavan kirjakaupassa yhden ystäväni kanssa. Hän suositteli minulle Perhoskerääjää. Haahtelasta oli kirjoitettu jo jonkin verran blogeissa, mutta olin onnistunut sivuuttamaan kaikki kirjoitukset enkä ollut varmaan edes kuullut koko Haahtelasta. En tiennyt mitä odottaa. Löysin yhden suosikkikirjailijani. Vastaavasti hieman vanhempi kirjarakkauteni, Italo Calvino, tuli minulle tutuksi tätini kehumana, hän suositteli kirjaa minulle aivan erityisesti ja lähestulkoon tyrkkäsi romaanin käteeni. Luin Halkaistun varakreivin ensimmäisen kerran jo lukiolaisena ja ihastuin kirjan maailmaan. Blogiystävienkin suosittelemana olen lukenut monta kirjaa, en varmaan olisi koskaan löytänyt esimerkiksi Haruki Murakamin Kafkaa rannalla, jos siitä ei olisi annettu ihanuusvaroitusta.


Toisaalta kirjan suositteleminen ystäville on aina hieman riskialtista, koska ystävien suosittelemaan kirjaan tarttuu ehkä suuremmin odotuksin kuin niihin kaikkiin muihin. Ja joskus tulee vikatikkejä, joita ei halua tunnustaa ystävilleen. Nuorempana en iljennyt kertoa tuttavilleni, jos en pitänyt näiden suosittelemista kirjoista. Muistan miten Anni Polvan Tiina-kirjat olivat minulle pientä pakkopullaa, mutta luin niitä, koska se kuului silloiseen koulutyttökulttuuriin. Lukeminen oli sosiaalista, onhan se osin vieläkin. Reilut kymmenen vuotta sitten eräs todella rakas ystäväni suositteli minulle Donna Tarttin romaania Jumalat juhlivat öisin, jota piti eräänä parhaimpana koskaan lukemanaan. Luin kirjan, luin sen ihan mielelläni, mutta en ymmärtänyt mikä siinä niin erikoista on. Silloin en hennonut kertoa ystävälleni, etten nähnyt kirjassa mitään säväyttävää, nyt tohdin sen jo tehdä. Hieman vastaavasti ostin Anna Gavaldan romaanin Kimpassa, joka osoittautui tylsäksi ja nippa nappa keskinkertaiseksi lukukokemukseksi.

Koska edellä mainitsemani itselleni heikohkot kirjatkin ovat olleet ystävieni suosittelemia, suhtaudun niihin erityisellä lämmöllä. Ystävän kirjavinkkauksessa on aina sydän jollakin tasolla mukana. Tästä johtuen koen kirjojen suosittelemisen ystävilleni erityisen vastuulliseksi. Haluan, että he pitäisivät niistä kirjoista, joista heille vinkkaan. Joskus läheisten ihmisten reaktiot omiin kirjasuosituksiin saattavat jopa jännittää: entä jos lenkkikaverini ei pidäkään Carol Shieldsistä? Mitä jos kuvittelen vanhan opiskelukaverini ihastuvan leppoisaan ruotsalaiseen dekkariin, mutta hän haluaakin lukea Tarinoita kronoopeista ja faameista?

Millaisia ystäviin ja kirjoihin liittyviä kokemuksia teillä muilla on? Olisi hauska kuulla.

Mitä yläkuvaan tulee, niin tuo herttainen pikkukatu löytyy lapsuuteni kotipaikkakunnalta Suonenjoelta. Ja mitä rakkauteen tulee, niin puolisoni minulle suosittelemat kirjat ovat jääneet useimmiten kesken. Onneksi aina löytyy poikkeuksia: mies suositteli minulle Jose Saramagon Kertomusta sokeudesta, josta pidin. Minä taas annoin hänelle matkalukemiseksi Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin, joka oli mieheni mieleen.

62 kommenttia:

  1. Minusta Jumalat juhlivat öisin oli todella vaikuttava teos :D Luin sen 16-vuotiaana ja hullaannuin.

    Mutta itse asiaan: tuo on ihan totta, että ystävän kanssa on melkein varovaisempi, mitä kirjavinkkeihin tulee. Eniten vinkkailemme toisillemme äitini ja siskoni kanssa, mutta heidänkään kanssa makumme ei ole yhtenäinen. Toisaalat heille uskaltaa jo sanoakin ihan vapasti, jos ei kolahtanut.

    Parhaan ystäväni kanssa meillä on osin sama maku. Hän Ruotsissa asuneena osasi vinkata minulle "ajoissa" jo sekä Stieg Larssonista että Lars Kepleristä, mutta sen sijaan minun arvostamani Läckberg ei kolahtanut hänen lainkaan.

    Mutta sellaista lukeminen aina on, riskipeliä. Ja elämää rikastavaa peliä myös, esim. Larssonia ja Kepleriä en välttämättä olisi ymmärtänyt lukea ilman ystävääni (luen menestyskirjoja vain harvoin silloin, kun ne ovat varsinaisesti in)

    Hyvää ystävänpäivää! Buon San Valentino!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, minä kuin Tarttin kirjan varmaan aavistuksen liian vanhana. :) Nautin kyllä kirjan lukemisesta, sehän on kiehtova ja vetävä romaani. Mutta en ihastunut.

      Minulla on samanlainen kokemus kirjojen vinkkaamisesta äidille. Kuvittelen tietäväni hänen makunsa (tiedänkö, äiti, luet ehkä näitä kommentteja?). Hän muuten piti kovasti Kuolemasta sypressin varjossa. ;) Myös muutamalle hyvälle ystävälle uskallan suositella kirjoja, mutta työkavereille en enää kovin helposti.

      Elämää rikastuttavaa riskipeliä, hyvin sanottu!

      Poista
    2. Minä hullaannuin Tarttiin 32-vuotiaana (englanniksi), mutta olenkin aina ollut myöhäiskypsä. :D

      Tämä oli aivan hurmaava postaus! Toivottavasti ehdin kommentoida myöhemmin jotain pidempääkin.

      Poista
    3. Pekka, hih! Minä luin Tarttin 27- tai 28-vuotiaana, mutta taisin olla liian kypsä sille kirjalle. :)

      Toivottavasti palaat kommentoimaan enemmänkin!

      Poista
  2. Istahdin tälle koneelle ihan juuri, tultuamme koko perheen voimin meille niin rakkaasta lähiökirjastosta. Tapasin siellä erään äitiystäväni, jota en pariin kuukauteen ole nähnyt, koska hän palasi työelämään. Ja voi ihanuutta, sain suositella hänelle peräti kahdelta kirjailijalta lukemista :) Ajattelinkin, että voisin oikeastaan olla kytiksellä päivät pitkät kirjastossa, hypätä esiin hyllyn takaa ja vinkata sopivia kirjoja! Tai ehkä kuitenkaan en, sillä olisi hirveää saada porttikielto kirjastoon.

    Minä nappasin kirjastosta mukaani Norwegian Woodin, kun se siellä ihan yksinäisenä nökötti. Ja nimenomaan blogiystävien vinkistä!

    Ihanaa ystävänpäivää sinulle, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, oi sinulla oli ihana kirjastoreissu. :) Kirjavinkkaus hyllyjen välissä voi muuten olla monelle parasta kirjastokäynneissä. Monesti kirjapaljous sokaisee ja vaikka silmien edessä on toinen toistaan hienompia kirjoja, on usein vaikea löytää sitä itselle sopivaa lukemista.

      Toivottavasti tykkäät Norwegian Woodista.

      Ja kiitos, hyvää ystävänpäivää sinullekin. :)

      Poista
  3. Minäkin yhä mietin, mikä Jumalat juhlivat öisin-teoksessa on "se juttu".. Ja minäkin luin sen tuttavan hehkutuksen ajamana. Toinen suositushuti on Piiat-kirja. Ystäväni ihastui siihen täysillä ja suositteli kovasti. Minulle kirja oli kuitenkin pettymys (aiheesta olisi mielestäni voinut saada irti enemmänkin). Sisareni puolestaan suositteli minulle aikoinaan Haahtelan Kaksi kertaa kadonnut-kirjaa (joka oli ensimmäinen haahtelani). Kauheaa mutta totta, petyin siihenkin. Onneksi kuitenkin jatkoin Haahtelan kirjojen parissa, sillä olen löytänyt häneltä sittemmin pari lempparikirjaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, onneksi en ole ainoa Tarttin kirjan suhteen. :) Piioista sen sijaan pidin. Se on toki viihteellinen, mutta sellaisenaan koskettava ja hyvin kirjoitettu.

      Kaksi kertaa kadonnut oli minulle viimeinen lukemani Haahtelan kirja ja se on hänen heikoin romaaninsa, ehdottomasti. Sen perusteella minäkään en olisi kirjailijan tuotantoon ihastunut. :)

      Poista
  4. Jumalat juhlivat öisin on yksi Elämäni Kirjoista. Luin sen 19-vuotiaana, ja elin varmaan seuraavat pari vuotta se kirja päässäni. Se kirja vaikutti minuun pelottavankin paljon. Ehkä siinä kirjassa on jotakin, mikä vetoaa nuoreen, herkkään mieleen. :)

    Minulle ja ystävilläni on suurimmaksi osaksi sen verran erilaiset kirjamaut, etten ihan hirveän usein löydä kirjoja ystävien suosituksesta. Lisäksi monet ystävät, jotka ennen lukivat paljon, lukevat nykyään paljon vähemmän, ja yleensä minä olen aina se, jolta kysellään lukuvinkkejä.

    Kirjabloggaajaystävät sen sijaan! Kuinka monta kirjavinkkiä olenkaan saanut, ja kuinka hienoa on ollut löytää ihmisiä, joilla on ällistyttävän samanlainen maku kirjojen suhteen! Kuten vaikkapa sinut, ihana Katja. :)

    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, luit kirjan varmasti oikeaan aikaan. Itse olin kirjan lukiessani liki 10 vuotta vanhempi ja ehkä ikäkin vaikutti. Pidin silti kirjasta, luin sen mielelläni, mutta en ihan ymmärtänyt hypetystä sen ympärillä. :)

      Minulla on joitakin ystäviä, joiden kirjamakuun luotan, mutta monet lukevat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjabloggaajilta minäkin saan parhaimmat kirjavinkit. Ja sinun ja minun samansuuntaisen kirjamaun suhteen olen aina iloisesti yllättänyt. <3

      Poista
  5. Minä taidan valita kirjoja ystävien ja perheenjäsenten suosituksesta melkein enemmän kuin minkään muun yksittäisen tekijän vuoksi. No, kaikenlaiset omat löydökset ovat ehkä ykkösenä ja minulla vaikuttaa usein se, että päädyn kirjaan jotain tiettyä kautta - siitä on vaikka tehty jokin hyvä musikaali tai näytelmä, jonka olen nähnyt, tai se mainitaan jossain lukemassani kirjassa, tai se on ollut suosittu jonain tiettynä aikakautena, joka kiinnostaa minua, tai törmään sen kuvaukseen jossain ja saan kuulla sen käsittelevän tiettyä aihetta, joka minua kiinnostaa, joku kirjailija josta itse pidän on pitänyt siitä, tai saan tietää että jostain lempikirjastani pitävät ihmiset usein pitävät siitä. Tai sitten vain pidän kirjailijan muista teoksista. :-) Niin, ja silkka klassikkoasema voi myös olla perustelu, sen takia että jos kirja on kestänyt pitkään aikaa, siinä on todennäköisesti jotain yleisinhimillisesti puhuttelevaa ja taiteellisesti hyvää. Ei tietenkään aina, mutta useammin kuin jossain satunnaisissa hetken uutuuksissa, minun kokemukseni mukaan. :-)

    Mutta kaiken tällaisen ohella valitsen varmaan eniten kirjoja ystävien suositusten perusteella. Maailmassa on niin hirvittävät määrät kirjoja, että tarvitsen jotain minkä perusteella ruotia esiin ne, jotka minua voisivat kiinnostaa. Kun kuuntelen sellaisten ihmisten suosituksia, joiden maun ja mieltymykset tunnen, pystyn ainakin vähän päättelemään, voisinko minäkin pitää kirjasta, ja tiedän että se on tehnyt vaikutuksen johonkuhun jonka oikeasti tunnen. Lehtikritiikeille panen sitä vastoin painoa vain siinä määrin, että saan niistä ehkä tietää käsitelläänkö kirjassa tiettyä aihetta tai onko siinä tietyntyyppinen henkilö, joka minua kiinnostaa - muuten minun ja kriitikoiden näkemyksillä on vain vähän tekemistä toistensa kanssa, joten en niistä paljon piittaa. Minulle on myös herttaisen yhdentekevää mikään yleinen mielipide, en lue oikeastaan koskaan niitä kirjoja jotka ovat kuumia ja kiinnostavia juuri nyt, elleivät ne satu kuulostamaan todella aidosti minua kiinnostavilta aiheensa ym. puolesta. Tahdon nimenomaan tietää, millainen maku on sellaisella ihmisellä joka minulle on kirjaa suositellut, siksi juuri ystävien mielipiteillä on suuri painoarvo. Jos kuitenkin tiedän, että tällä ihmisellä on aika erilainen maku kuin minulla - ja sen huomaa esim. siitä, ovatko lempikirjamme, -elokuvamme jne. ylipäätään yhtään samanlaisia - niin hänen suosituksellaan on huomattavasti vähemmän painoarvoa. Usein kuuntelen tarkkaan sitä, miksi joku kehuu tiettyä kirjaa, siitä voin päätellä miellyttävätkö häntä siinä sellaiset asiat jotka minuakin voisivat miellyttää.

    Muiden suositusten kuunteleminen on kyllä välillä johtanut vikatikkeihin, kuten silloin, kun useampi mielestäni ihan järkevä ja hyvistäkin kirjoista pitävä ihminen suositteli minulle Twilightia, joten luin sen sillä oletuksella, että se voisi olla ihan kelpo viihdettä, ja se olikin surkein kirja minkä olin ikinä lukenut (voi maailmassa olla huonompiakin, mutta minä en ole niihin tarttunut, tai olen jättänyt aikaisin kesken kun muiden ylistys ei ole saanut minua luulemaan että sen täytyy muuttua jossain vaiheessa paremmaksi; kieltäydyn pahoittelemasta jos loukkaan jonkun tunteita, sillä tuo kamala kirjasarja saa osakseen niin paljon ansiotonta suitsutusta, että kestää kyllä pienen minun haukut vastapainoksi). Sen jälkeen olen muuttunut tarkemmaksi siitä, kenen suosituksille panen painoarvoa! Ja Twilight ei ole tullut minulle yhtään vähemmän vihatuksi sen takia että sitä jotkut minulle suosittelivat, päin vastoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pah, kirjoitan Bloggerin mielestä liian pitkästi. Tässä loput.


      Toisaalta olen suosituksista saanut todella ihania lukukokemuksia. Niiden joukkoon kuuluu Kate Mortonin The Forgotten Garden, jonka eräs ystäväni lähetti minulle kerran lahjaksi. Se odotti pidempään aikaan hyllyssäni - ilmeisesti sitä, että oli juuri täydellisen oikea aika elämässäni lukea se, sillä se sopi juuri silloin täysin tunnetilaani ja lukuhaluihini ja oli parhaita ikinä lukemiani kirjoja. Tai sitten Boris Akuninin Fandorin-sarja, jonka ensimmäisen osan hankin kirppikseltä ystäväni vinkkauksesta ja ihastuin täysin. Muita aion etsiä käsiini vähitellen. Täytyisikin blogata näistä molemmista. :-)

      Itse suositellessani kirjoja muille yritän erityisen tarkkaan miettiä, millaisista kirjoista tämä henkilö pitää ja voisiko hän nauttia kyseisestä kirjasta. En siis suosittele kaikkia lempikirjojani ihmisille, vaan yritän suositella niitä niille ihmisille jotka todella voisivat pitää niistä. Aina ei tietenkään voi onnistua, mutta yritän olla varovainen. Usein kirjasuositukset voivat syntyä esim. siinä yhteydessä, että joku kertoo lukeneensa tietynlaisen kirjan tai kiinnostuneensa tietystä aiheesta, ja silloin innostun mainitsemaan jotain lukemaani, jonka tuon perusteella arvelen voivan kiinnostaa häntä.

      Koska minulla on välillä aika erikoinen maku, saatan välillä varustaa kirjasuositukseni kaikenlaisilla varoituksilla/lievennyksillä tyyliin "en tiedä yhtään onko se sinun makuusi, se on aika omanlaistaan ja siinä on piirteitä x ja y, mutta minä pidin siitä todella paljon syistä z, joten kannattaa kokeilla, jos luulet että se voisi sinua kiinnostaa".

      Poista
    2. Katri, vai että liian pitkä kommentti. Pah, tosiaankin! Kiva, että kommentoit.

      Hienoa, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joiden kirjamakuun ja suosituksiin voit luottaa. Toisinaan tosiaan tulee varmasti vikatikkejä, kuten tuo Twilight. Ehkä moni lukee ko. kirjoja niiden suosion vuoksi ja uskoo kirjojen olevan hyviä nimenomaan suosion vuoksi? Tai sitten kirja vaan vie mukanaan. Aina maku ei käy yksiin "luottolukijoidenkaan" kanssa. Olen ollut siitä joskus ihan ymmälläni. :) Mutta kokonaisuudessaan ystävien maun tuntee usein hyvin ja joidenkin tuttavien suosituksiin voi luottaa täysin, olen samaa mieltä.

      Sinulla on monia muitakin hyviä perusteluja sille, mitä kautta kirjat luettavaksesi päätyvät. Olen osin samaa mieltä klassikkoasemasta. Vaikkei klassikko aina kolahtaisikaan täysin, on siinä pakko olla paljonkin hyvää. Ajan hammas voi purra joitakin kirjoja aika kovaa, mutta klassikot säilyvät syystäkin.

      Bloggaa Mortonin The Forgotten Gardenista. Minulla on äänikirjana, kuuntelu jäi kesken, mutta haluan jatkaa sen loppuun. :)

      Poista
  6. En ole koskaan antanut sydänystävälleni hänen mielestään huonoja kirjasuosituksia. Tiedän hänen makunsa, ehkä yli kymmenen yhteistä vuotta (joista suurin osa yhdessä kasvamista) on auttanut. Usein myös pidämme samoista kirjoista, joten omat suosikit menevät lukuun myös hänelle. Usein analysoimme lukemiamme kirjoja yhdessä kahvipöydässä - vaikka hän ei alaa opiskelekaan, olen monesti saanut keskusteluistamme hienoja näkökulmia. Ajattelemme usein samoja asioita, mutta eri tavoin. Se on rikkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, vau, selvästi tiedät rakkaan ystäväsi kirjamaun. Minä kuvittelen tietäväni joidenkin maun, mutta yllätyksiä tulee aina. :)

      Olen itsekin opiskellut aikoinani kirjallisuutta ja olen samaa mieltä siitä, että eri aloja opiskelevien / eri aloilla työskentelevien kanssa saa aikaan rikasta ja hyvää kirjallisuuskeskustelua. Usein varsin avartavaakin!

      Poista
  7. Parhaat kirjavikkaukset tulevat minulle perheeltäni ja sieltä on lähtöisin koko lukuharrastukseni. Kirjat kiertävät meillä ristiin-rastiin kotiutuen milloin kenenkin hyllyyn josta sitten kyläreissulla palaavaat omaan kotiin. Myös mieheni kanssa jaamme arjen lisäksi suuren osan kirjoista.

    Minulla on kuitenkin harvoja aktiivisia lukijoita läheisissä ystävissä. Onneksi on sitten näitä kaukaisempia ystävyyksiä ;) joilta voi lukuvinkkejä nappailla.

    Parastga kaikesta on kuitenkin siirtää omia luettuja kirjoja omalle lapselle. Tällä hetkellä seikkailemme Tylypahkassa ja ruokapöytäkeskusteluja käydään muunmuassa Tällipajuista.

    _Pau

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. _Pau, teillä varmaan luettiin tosi paljon kun olit pieni. Onko teillä miehen kanssa osin sama kirjamakukin? Meillä se on aika erilainen, mutta sitten on samojakin rakkauksia, kuten Saramago ja Stephen Fry.

      Ihanaa, että luette jo Pottereita! Meillä ne saavat odottaa vielä pari vuotta, mutta olen nyt innoissani siitä, että esikoinen on löytänyt Lindgrenin ja Kurenniemen kirjat.

      Poista
  8. Hih, minustakin Jumalat juhlivat öisin oli aika tavanomainen, ehkä jopa tylsä... En ymmärrä hypetystä romaanin ympärillä. Mutta on mahtavaa miten eri tavalla eri ihmiset samat kirjat kokevat. Se mikä toisesta on upea, on toiselle sysihuono. Ja mikä puhuttelee toista, jättää toisen kylmäksi. Siksi suosittelen nykyään aika varovasti kirjoja, aina kerron mielelläni hyvistä lukukokemuksista mutta jonkinlaista arkuutta asian suhteen ole itsessäni nyt havainnut :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romanttista ystävänpäivää! ;)

      Poista
    2. Annika, hih tosiaankin, jotkut kirjat saavat hurjasti hypetystä osakseen. Blogimaailmassa usein varmaan sellainen ruohonjuuritason kehuminen toimii, mutta toisilla kirjoilla on isot markkinavoimat takanaan. Minulle Tarttin kirja oli ok, mutten ihastunut siihen. :)

      Poista
  9. Rakas ystävä antaa hyviä vinkkejä siskoni samoin.Ja kolmas tytär ...vinkkaan itse esikoiselleni usein tykkämiäni kirjoja ja on ollut aika liikuttavaa huomata että meillä hyvin samanlainen maku:D 24v kanssa...sinulta olen saanut monta kivaa ja antoisaa vinkkiä.Ihanaa ystävän päivä sinulle Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ihanaa vaihtaa lukuvinkkejä siskon, ystävän tai tyttären kanssa. Ja sulla on selvästi hyvä kirjamaku. :)

      Onpa mukava kuulla, että olet saanut minulta hyviä lukuvinkkejä. Olen siitä iloinen. <3

      Poista
  10. Lukevien kavereideni kirjamaut eivät niin vahvasti mene omani kanssa yhteen että mitenkään vauhdilla ottaisin näiltä lukuvinkkejä muuten kuin vahvojen perusteiden kanssa, pelkkä tykkääminen ei riitä (vaikka ajoittain huomaankin niiden tykkäämistenkin osuneen kohdilleen). Ja itse myös suosittelen aika varautuneesti juttuja...
    Kirjabloggaajia toki kuunnellaan myös, ei heiltäkään pelkkä perustelematon "tää on tosi hyvä" välttämättä riitä, mutta nimet toki jää mieleen ja saattavat sitten tarttua mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, luulen että itsellänikin menee usein noin. Tai otan monesti kiltisti suositellun kirjan vastaan, mutta se jää jonnekin pinojen alle ja palautan kirjan kirjastoon tai ystävälleni sitä sun tätä selitellen. :)

      Poista
  11. Ihana kysymys.

    Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa lainailemme kirjoja. Luemme itse asiassa aika erilaisia kirjoja ja välillä suositukset menevät aivan mönkään, mutta olemme oppineet sanomaan sen toisillemme. Se on mukavaa.

    Olen myös huomannut, että suhtaudun tiettyjen bloggaajien "suosituksiin" vakavammin jos koen että heidän makunsa on lähellä omaani. Silloin kirjaan tarttuu suurin odotuksin.

    Meillä on myös isän kanssa kirjavinkkauspiiri. Minä lainaan hänelle Pasi Ilmari Jääskeläistä, hän laittoi minut lukemaan Sofian maailman. Ja monia muita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos. <3

      Kirjalainailu ystävien kanssa on hauskaa. Joensuussa asuessani lainasin paljon kirjoja Vielä yksi rivin Anna Elinalta. :) Jotkut kirjat herättävät muistoja niiltä vuosilta.

      Minulla on sama joidenkin bloggaajien suhteen. Joidenkin maku osuu usein yksiin omani kanssa.

      Isäsi ja sinun kirjavinkkaus on aivan ihana asia.

      Poista
  12. Omat ystäväni lukevat paljon (ovathan useimmat heistä äikän opeja tai tulevia sellaisia), joten heidän vinkkejään tulee laitettua korvan taakse ja itsekin heille suosittelen wou-elämyksen antaneita kirjoja. Vinkeistä poimin niitä kirjoja, joiden uskon itseäni kiinnostavan. Avopuolisolla ja minulla on täysin erilaiset kirjamaut: hän rakastaa fantasiaa ja scifiä, joita taas itse karttelen. Taru sormusten herran 1. osan kuitenkin luin avopuolison kannustamana ja viime vuoden lopulla luin Valtaistuinpelinkin. Kirjablogien myötä olen löytänyt minäkin Haruki Murakamin, jota myös ystäväni hehkutti huomattuaan, mitä luen. Bloggareiden suosituksia tulee kirjattua muistikirjaan, vaikken varma olisikaan, luenko kirjan.

    Suloista ystävänpäivää sinulle! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, on onni, että moni ystäväkin on innokas lukija. Hauska kuulla puolisostasi. Minunkin mieheni suosii scifiä ja fantasiaa, joskin toisinaan löytyy niitä Saramagon kaltaisia poikkeuksia. Samassa yhteydessä pakko kertoa, että minulle TSH oli ensin pakkopullaa, mutta lopulta pidin koko trilogiasta.

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  13. Ihana postaus! Itse kerään kirjavinkkejä monista eri lähteistä. Kirjablogit löysin kun olin raskaan ja oli vielä aikaa lukea. Nyt elämän täyttää taapero ja lukeminen on jäänyt vähälle, melkein hengästyneenä lueskelen näitä sinunkin postauksia ja mietin miten ihmeessä löydät aikaa kaikkeen lukemiseen! Täytyy tosin myöntää, että kyse on myös keskittymisestä, jotenkin nyttemmin on hankalampaa uppoutua lukemaan vaikka aikaa siihen löytyisi. Työpaikallamme on myös kirjapiiri, en ota siihenkään tällä hetkellä osaa aktiivisesti mutta luen aina tiedotteet jotta tiedän mitä siellä luetaan. Olen iloinen ja ylpeäkin siitä että työkavereina on tuollaisia kirjojenlukijoita! Monesti bongaan uusia luettavia myös lehtijutuista, joissa kirjasta kerrotaan muutama sananen. Hyvä ystävä vinkkaa lähinnä vieraskielistä kirjallisuutta.
    Itse koen että on kauhean kiva antaa kirjavinkkejä kavereille, ja joskus onnistuakin niissä!
    Muistelen muuten, että Turun kaupunginkirjastolla joku teki joskus tutkimustakin tästä aiheesta miten ihmiset löytävät lukemista.
    Hyvää ystävänpäivää! Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos kommentistasi. Mukava kuulla, että olet löytänyt kirjablogit ja että niistä on ollut iloa.

      Minulla on paljon aikaa lukemiseen, koska työmatkani kestää yhteen suuntaan yli tunnin ja kuljen bussilla. Näin päivittäin lukee lukuaikaa pari tuntia ja olen nopea lukija. Kotona luen vain iltaisin hetken ennen nukkumaanmenoa - lapsiperheen arki pitää muissa touhuissa. :)

      Työpaikkasi kirjapiiri kuulostaa kiinnostavalta!

      Poista
  14. Katja, minulla on kuten sinulla eli sekä että. Jos monet, monet kovasti kehuvat jotain teosta, minussa herää tyypillinen härkäluonne eli EVVK;-) Ja sitten taas joskus luen ajalla, sellaisiakin ihan harvinaisia hetkiä on, luen ajalla kenen tahansa kirjabloggaajan arvostelua, niin saatan saada hirmuisen ahaa-elämyksen että 'tuo kirja on mun juttu' tai päinvastoin 'kiitos, kun kerroit, tätä arvelinkin ja nyt säästyi aikaa, kun ei tarvitse lukea'.

    Pakko myöntää, että muutamat 'kokeneet konkarit' joukossamme tuntevat aika hyvin jo kirjamakuani ja sinä taidat olla yksi heistä, mutta Karoliina on suorastaan velho aavistamaan, mistä en pidä ja mistä pitäisin. En tiedä, miten hän sen asian loitsii. Kiitos sinulle monesta, mutta viime vuonna ainakin Köngäksen Vieraasta miehestä! Se oli sikälikin aika hämmästyttävä tapaus, että luen suhteessa niin paljon enemmän käännöskirjallisuutta kuin kotimaista ja syy on vain se, että löydän kiinnostavampaa sieltä. Vieraan miehen näkee kuin Viettelysten vaunun pienen tilan elokuvana, mustavalkoisena.

    Nyt vain niin odotan, että kaikki, kaikki lukisivat Vieraan lapsen, niin sitteä pääsisin rauhoittuneena lukemaan mielipiteitä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, on jännää, miten toisinaan "liiat" tai liian innokkaat kehut työntävät pois, mutta miten toisaalta joskus joku kirja vaan lukee vastaan. Olen iloinen, että pidit Vieraasta miehestä. Siinä kirjassa on melkoinen intensiteetti, hienovireisyyttä ja jotain räjähtävää. Köngäs on kahden lukemani kirjan perusteella huikean hyvä.

      Arvaas, mitä kirjaa aloittelin jo tänään? ;)

      Poista
    2. Luet vihdoinkin Hollinghurstin Vieraan lasta;-)

      Niin, katos se tyrkytys toimii niin, että tahtomattaankin herää vastarannan kiiski. Tämä pistää tietty miettimään sitäkin, että mitä minun lukijani ajattelevat kun oikein innostun jostain kirjasta...huoh;-)

      Poista
  15. PS. Lumoavaa ystävänpäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti sinulla oli eilen juuri sellainen. <3

      Poista
    2. Ei, ei ollut. Oli pudotuspäivä. Jokin teki sen. Launtai kuitenkin pelasti kaiken.

      Poista
  16. Minuun Jumalat juhlivat öisin teki suuren vaikutuksen, mutta luinkin sen 13-vuotiaana ja kirja on tavallaan nuorten (aikuisten) kirja. Voin tosin yhä muistaa, mikä siinä viehätti: tiivis opiskelijatoveriporukka lukemassa klassisia kieliä sekä tietysti dekkarirakenne.

    Nykyään saan valtaosan lukuvinkeistä blogiystäviltä somen välityksellä (blogi ja fb) tai sukulaisilta. Sellaisten kavereiden joukossa, jotka eivät pidä kirjablogia, on aika harvoja todellisia himolukijoita ja vinkkaus tapahtuu enemmän minulta heille. Nämä ystävien antamat lukuvinkit ovat kuitenkin jääneet mieleen:

    Ala-asteen viidennellä eräs luokkakavereistani suositteli ja lainasi minulle Anne Frankin päiväkirjan. Järkytyin, vaikutuin ja eläydyin.

    Yläasteella eräs rinnakkaisluokkalainen kertoi, että suosikkikirjailijaltani Montgomerylta on suomennettu myös sellainen kirja kuin Sininen linna, ja lainasi sen minulle. Lopun tiedätkin ;)

    Lukiokaverini suositteli ja lainasi Linnanneidon lokikirjan. Rakastin kirjaa.

    Sellaiset kirjat, joista en tykännyt, eivät nyt palaa mieleen, mutta varmasti myös vähemmän onnistuneita suosituksia oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minä toivoin aikoinani, että Jumalat juhlivat öisin olisi osoittautunut suureksi lukukokemukseksi. Oikein odotin sitä! En tiedä, johtuuko siitä että luin kirjan 28-vuotiaana, mutta en vain lumoutunut siitä. Kirja on minulle kuitenkin tärkeä siksi, että se liittyy yhteen ystävääni.

      Sininen linna <3 Minulle kirjaa suositteli äitini.

      Minäkin yleensä muistan parhaiten ne suositukset, joista pidin. Noista "en pitänyt" -kirjoista muistin vain nuo muutamat.

      Poista
  17. Ihana kirjoitus ja hyvää ystävänpäivää, ihan ensiksi!

    Elämäni parhaat lukukokemukset ovat tulleet ystäviltäni suosituksina: Murakamin Kafkaa rannalla suositteli brittiystäväni, Tarua sormusten herrasta veljeni (kun olin 11-vuotias!), Hustvedtin Kaikkea mitä rakastin kirjastolaisystäväni ja Hornbyn Uskollista äänentoistoa silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni <3 Toki missejäkin on sattunut vuosien varrelle, mutta yleensä pidän aina lukemastani edes jonkin verran. Ehkä tykkään vain lukea! :-)

    Katrin lukuhaasteen Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos ja sitä samaa sinulle päivän myöhässä. :)

      Ihanaa, että Kafka rannalla on ollut yksi elämäsi parhaimmista lukukokemuksista. Sellainen se on minullekin, luin kirjan blogiystävän kehuista innostuneena. Kaikki mitä rakastin on hieno kirja, sen muuten luin juuri ystäväni suosittelemana.

      Sinä varmaan osaat jo ennalta valita ne kirjat, joista pidät.

      Poista
  18. Minun hovilukijani ja paras vinkkarini oli oma äitini. Eksyinkin kirjablogien maailmaan pitkälti hänen jättämänsä kirjallisen aukon takia.

    "Pelkistä ystävistä" luotetuin kirjavinkkarini on minua 20+ vuotta vanhempi ystäväni, jonka ansiosta löysin mm. Anna Gavaldan. Itse vinkkaan harvoin ja harkitusti. Yksi hyvä ystäväni rakastui Sue Harrisonin kirjoihin lainattuani hänelle hyllystäni Joen laulun.

    Ja sitten pitää tietysti erikseen mainita blogiystävät, joitten suositusten ansiosta olen läytänyt vinon pinon huikeita kirjoja! Toivotan iloista ystävänpäivää sekä sinulle että koko Kirjablogistanialle, kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, sinun äitisi luki varmasti paljon ja hyvää <3

      Blogiystävien myötä lukeminen ei ainakaan lopu kesken, mutta hauska kuulla sinua vanhemmasta ystävästäsi, jolta saat hyviä kirjavinkkejä. Ne, kuten ystävyyskin, ovat usein kullanarvoisia.

      Hyvää ystävänpäivän jälkeistä päivää! :)

      Poista
  19. Ai niin, kuinka saatoin unohtaa ihanan Norjassa asuvan kummitätini joka ei vaan vinkkaa, vaan tuo tuliaisina norjankielisiä kirja-aarteita aina kylässä käydessään... ja sinähän tietänet kuinka koukussa olen norjalaisiin kirjoihin.

    VastaaPoista
  20. Ihana ystävät ja kirjat yhdistävä teksti! Minä kuuntelen kyllä ystäviä, mutta vähän varauksella. Ainoastaan muutamilta nielen kaikki suositukset. Blogiystäviä kuuntelen ehkä vähän liikaa, sillä olen joutunut liikaa myös suorastaan kirjapettymysraivoihin :D

    Oikein heleää ystävänpäivää Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, <3 Pieni varaus on aina syytä pitää mukana, kun ystävä (tai kuka vaan...) suosittelee kirjoja. Sinun kirjapettymyksistäsi yksi mieleenjääneistä on ehdottomasti Haahtela... ;) Minä yleensä keskeytän itselleni huonot kirjat, minkä vuoksi niistä ei tule kirjoitettua blogiin. Pitäisi pitää uusi huonon kirjan viikko. :)

      Poista
  21. Mainio postaus! Minulla on monta paljon lukevaa ystävää (kirjablogien ulkopuolella), mutta useimpien kanssa kirjamakuni poikkeaa täysin. Monen mielestä minun kirjamakuni on "vaikea", enkä lähtisi suosittelemaan esimerkiksi Murakamia, Haahtelaa, Kaukosta tai Adichieta monellekaan ystävistäni. :D Paras ystäväni on varsinainen dekkarihirmu, häneltä olen saanut monia hyviä dekkarivinkkejä. Ja onnekseni erään hyvän ystäväni kanssa kirjamakuni on hyvin samanlainen, tämän ystävän kanssa olemme tehneet pari ihanaa "kirjamatkaakin", ensin Laila Hirvisaaren jäljille Imatralle ja Lappeenrantaan, ja viime kesänä Austenin jäljille Englantiin. Haaveilemme seuraavista yhteisistä lukijamatkoista New Yorkiin (aika monenkin kirjan innoittamana), sekä Kanadaan Vihervaaran Annan jäljille. :) Ja eräs kirjamakuani tunteva ystäväni suositteli minulle Päätaloa, josta olen superiloinen. Olisin tuskin muuten uskaltanut edes kokeilla, ja Päätalo osoittautuikin minulle yllättäen napakympiksi! Myös isosiskoni on vinkannut minulle monia hyviä kirjoja, hän on lukenut paljon klassikoita ja hänen valtava kirjahyllynsä on niiden suhteen ehtymätön aarreaitta. <3

    Kirjablogeista olen parin vuoden aikana ehtinyt saada paitsi varmaan sadoittain loistavia kirjavinkkejä, myös muutamia oikeita ystäviä (muun muassa sinut, Katja! <3), ja siitä olen enemmän kuin iloinen ja onnellinen.

    Ihanaa ystävänpäivää, ystäväni!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos ihana! <3 Olen samaa mieltä, ettei vaikkapa Muramia voi suositella kaikille, eikä Kaukosta tai Haahtelaakaan. Adichie on ehkä jo "helpompaa", ainakin Murakamiin verratuna. :)

      Sinun ja ystäväsi kirjamatkat kuulostavat niin hyvälle. Minäkin voisin lähteä Austenin jäljille Britanniaan (Bathissa olen käynytkin) tai Prinssi Edwardin saarelle, etenkin sinne. Päätalon lapsuuskoti on muuten museona, sinne olisi aika helppo matkustaa.

      <3

      Poista
    2. Minustakin Adichien teksti on "helppoa", miellyttävää ja sujuvaa luettavaa, mutta kun puolitoista vuotta sitten yritin vinkata Huominen on liian kaukana -novellikokoelmasta eräälle fiksulle ja lukemista harrastavalle (työ)kaverilleni (kirja oli mukanani yövuorossa), sai Adichiekin tuomion: tekotaiteellista ja kikkailevaa korkeakirjallisuutta. :D Itse en ole kylläkään samaa mieltä, siis siitä tekotaiteellisuudesta ja kikkailevuudesta. :)

      Ja Päätalon jäljillekin olisi tosiaan tarkoitus lähteä. :) Vähän kotimaanmatkailuakin välillä. :)

      <3 sinne!

      Poista
    3. Sara, oho, jotkut kaipaavat sitten ihan superhelppoa kirjallisuutta. Onneksi sitäkin on saatavilla. :)

      Kotimaassa on myös ihana matkustaa. Minä haluaisin Kiannon Turjanlinnaan, mutta sinne on pitkä matka. Myös Anni Blomqvistin Myrskyluodolle olisi hienoa päästä, mutta sekin aika hankalan matkan takana.

      Poista
  22. Minun entisessä työpaikassa oli kirjakomero, johon jokainen sai tuoda kirjansa lukukiertoon. Kaappi oli täynnä lukemista. Se oli jonkinsortin ehdotusta kavereille, että tämä kannattaa lukea.
    Nuori tosi paljon kirjoja lukeva ystäväni ehdotti Piiat-kirjaa, vaikka minusta nimi oli tosi huono ja olin sitä karsastanut. Tykkäsin kirjasta kuitenkin.
    Kylässäkävijät aloittavat joka kerta kyselyn, että mitä suosittelen lukemiseksi ja aina he ottavat kirjan mukaansa, jos se vielä löytyy hyllystä. Tämänpäiväinen vieras saa lukukirjakseen Murakamin Norwegian Woodin.
    Omat poikani kyllästyivät jossakin vaiheessa joululahjakirjoihin ja toinen sanoi, että ei halua semmoisia enää. Olin ostanut hänelle jalkapalloilijasta kertovan kirjan. Hän luki sen yhdeltä istumalta ja sen luki moni hänen kaveristaankin.
    Blogeista olen löytänyt itseäni kiinnostavia kirjoja esim. Saari oli hyvä.
    Ystävänpäiväterveisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, kirjakomero! Mainio idea, kyllä ihmset ovat kekseliäitä. :)

      Ihanaa, että pidit Piioista. Minäkin vierastin sitä viihteellisen kannen vuoksi, mutta onneksi luotin Kirjavan kammarin Karoliinan suositukseen. Sain hyvän, viihdyttävän kirjan.

      Voi sinun poikaasi. :) Saa nähdä, miten omille lapsilleni käy, kun he hieman kasvavat.

      Poista
  23. Minä poimin lukuvinkit lähinnä blogeista, sillä ystäväpiirissäni minä olen se, joka vinkkaa. Äikänopekollegoiden ja opiskelukavereiden kanssa kyllä tulee keskusteltua myös kirjallisuudesta. Eräs näistä ystävistäni vaikuttaa lukemiseeni antamalla toisinaan kirjapinon matkaani, kun näemme.

    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, noin ne kirjat löytävät lukijoitaan. Ihana kuulla. Keskustelut opiskelukavereiden kanssa ovat usein antoisia.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  24. Minä olen kamalan iloinen suomalaisista kirjablogeista, joista olen saanut niin mielettömän hyviä vihjeitä, joita annan sitten eteenpäinkin. Juuri viime viikolla yksi saksalaisnainen pyysi taas kirjasuosituksia "kun osaan aina suositella niin hyviä kirjoja". Meillä mun mies tuntee makuni tosi hyvin ja osaa sanoa ihan 100%, tulenko pitämään jostain kirjasta vai en. Eli siis kiitoksia kirjabloggareille ja hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ihana kuulla. Suomalaiset kirjablogit ovat kauttaaltaan laadukkaita, on ilo olla bloggaaja. :) Sinulla onkin hyvä onni kirjojen suhteen, kun saat blogeista vinkkejä ja sitten miehesi osaa vielä valita oikeat kirjat.

      Poista
  25. Minuun on ehkä eniten vaikuttanut nuoruudessani 70-luvulla lukemani kirja, Martin Grayn: Kaikkien rakkaitteni puolesta. Ehkä suurin syy oli, että kirja perustui faktaan. Senhän kirjoitti ylös Max Gallo.
    Olen ollut kymmeniä vuosia kirjakerhon jäsenenä ja sieltä on tullut tilattua monia mieleen painuvia kirjoja. Tällä hetkellä luen melko vähän pelkästään kaunokirjallisuutta enemmänkin tietokirjallisuutta ja oppaita.
    Muiden suositukset eivät niin vaikuta lukemiseni valintaan, sillä jokainen kokee kirjan eri tavalla. Nyt kuitenkin luin Finlandia-palkitun Ulla-Leena Lundbergin Jään ja pidin siitä kovasti.
    Blogeista olen kyllä löytänyt hyviä vihjeitä ja joskus intuition avulla kirjastosta löytyy kolahtava teos.
    Iloa, riemua, onneakin vähän mahtukoon Ystävänpäivääsi tähän ♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, noista nuoruudessa vaikuttaneista kirjoista on mukava kuulla. Ja jännää, kuinka suuresti kirjakerhot vaikuttavat lukutottumuksiin.

      Jää on upea romaani. Valoisaa viikonloppua!

      Poista
  26. Tartt teki minuunkin suuren vaikutuksen aikoinaan, vaikka olinkin jo silloin aikuisessa iässä, se oli hurjan koukuttava ja kihelmöivän jännittävä, sen muistan. Ja sen, miten harmitti, kun kirja loppui. Mutta siis, parhaat vinkit saan kirjablogeista ilman muuta. Muu tuttavapiiri ei ole "kirjallista", vaan minä olen se, joka tietää eniten kirjoista tai ainakin lukee eniten. Mutta Stieg Larssonia eräs ystävä suorastaan painosti lukemaan, vaikka olin vastahakoinen, ja olen iloinen, että niin teki! Ja joskus on kiinnostava tutkia vaikka äidin (70 v) lukemia kirjoja, saa uutta näkökulmaa ja tulee tutustuttua kirjailijoihin, joihin muuten ei tarttuisi. Ja ehkä siten lähentyy äitiinkin :-) Kirjablogit ovat kuitenkin ensisijainen vinkkilähde, etenkin ne, joista on ennenkin tehnyt löytöjä, joten maku osuu yksiin. Kiva on kuitenkin lukea vinkkejä niistäkin kirjoista, joita ei edes aio lukea - mutta on mukava tietää, mistä ja mitä puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tuollaisen Tartt-kokemuksen olisin itsekin halunnut. Mutta ei. Kirja kuitenkin liittyy ystävääni, minkä vuoksi se saa pysyä kirjahyllyssäni.

      Minäkin saan eniten kirjavinkkejä blogeista. Tänään esimerkiksi aloittelin Hollinghurstin Vieraan lasta, jota en varmaan olisi noteerannut ilman blogeja.

      Hyvä huomio tuo, että vinkkejä voi saada niistä kirjoista, joita ei aio lukea. Niin se tieto karttuu! :)

      Poista