Maija Kajanto: Tilinpäätös
WSOY 2026
Kansi Kaisu Sandberg
292 sivua
Kotimainen romaani
* Kirja saatu kustantajalta markkinointitarkoituksessa *
Älä käperry sikiöasentoon äläkä kuvittele, että olet Jane Austenin romaanien sankaritar. Sinä olet Assi Suomesta [--].
Viime aikoina olen kaivannut jotain kevyttä mutta fiksua, hellivää ja sujuvaa luettavaa. Ja kuin tilauksesta sain postitse Maija Kajannon romaanin Tilinpäätös. Se oli itse asiassa kiinnostanut minua ennakkoon jonkin verran, vaikken ole lukenut Puistokadun pesula -sarjan avausosaa. Kajannon aiemmista kirjoista olen kuunnellut Korvapuustikesän ja Talvikaupungin valot, joista molemmista pidin kovasti. Mitä parhainta feelgoodia – ja ihanaa oli Talvikaupungin valoissa huomata, ettei romantiikka ole välttämättä ollenkaan se isoin asia lajityypin kirjoissa (tai joissakin on, mutta pidän eniten näistä joissa ei) – tai edes tarpeen.
Tilinpäätös on toinen osa Puistokadun pesula -sarjaa. Vaikka kyse on kirjasarjasta, ei haittaa vaikkei ole lukenut ensimmäistä osaa, sillä nyt keskeishenkilönä on toinen hahmo, keski-iän kynnyksellä oleva tilintarkastaja Assi, joka on ilmeisesti edellisen romaanin sivuhenkilö. Päätyöstään lomautetuksi joutuessaan Assi alkaa pohtia elämäänsä. Mitä hän oikeastaan haluaa? Samalla hän hoitaa isoisänsä kuolinpesän tyhjennystä, mikä tuo eteen salaisuuden, jota isoisä oli eläessään visusti varjellut.
Olipa tämä kaiken kaikkiaan mukava ja sujuva lukukokemus! Kyllähän sitä mielellään olisi austenlainen sankaritar, mutta arkihan se usein kaikkea määrittää. Tilinpäätös on konstailematon romaani tavallisista ihmisistä, joiden arkea ovat tasainen mutta tylsä parisuhde, lomautuksen osuminen omalle kohdalle, sienestäminen, haave Rooman-matkasta, ystävät ja sukulaiset – ja kaipuu kohti jotain vaikeasti määriteltävää elämänmuutosta. Ja muutoksia onkin luvassa, kuten olettaa voi.
Kaiken kukkuraksi joidenkin lukujen alussa on pesulateemaan sopivasti pyykinhoitovinkkejä, jotka tulevat tarpeeseen ainakin omalla kohdallani. Saattaa olla, en tiedä, että Maija Kajannon kirjat voisivat toimia minulle hyvänä luottolukemisena silloin kun kaipaan jotain omalla tavallaan tuttua ja turvallista, lohdullistakin. Tykkäsin!
Vielä yksi tärkeä asia: minähän olisin mielelläni (nykyaikainen!) austenlainen sankaritar, mutta Assin jalat maassa -tyyliset unelmat osoittavat, että haaveita on. Aina. Ja osa niistä voi toteutua.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti