Kustantaja: Otava 2002 (pokkaripainos 2004)
Kansi: Jaakko Tervasmäki
Kotimainen romaani
Sivuja: 333
Pidän siitä miten hän on, täysin vailla minkäänlaista poseerausta, jotenkin omissa oloissaan. Ja silti hänen olemuksensa voima tuntuu niissä kuvissa. Jokainen kuva antaa uuden näkökulman hänen kasvoihinsa. Miehen kasvoihin. Katsoessa voi nähdä, miten erilainen hän on joka kerta, miten valot muuttavat kaiken, jopa hänen silmänsä.
Ja koko ajan tiedän, että parhaan kuvan jätin ottamatta.
Eletään toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia Raahessa, Perämeren rannalla. Polion seurauksena raajarikkona elävä keski-ikäinen valokuvaaja Iiris elää rauhallista vanhanpiian elämäänsä Raahessa. Hän pitää valokuvaamoa, peittää oman naisellisuutensa reilunkokoiseen työtakkiinsa ja ahkeraan kuvaamiseen. Eräänä päivänä hänen liikkeeseensä astuu mies, nuori vieras mies, jolla on vahvat ja ihmeelliset, kuvaamoon täysin sopimattomat kädet. Tuomas Vasama hakee töitä ja Iiris tietää miehen olevan kulkija, mutta pyytää tämän kuitenkin uudelleen liikkeeseen ajatellen tiesin heti, että ottaisin hänet.
Älkää välittäkö kirjan tietynlaista romantiikkaa pursuavasta kansikuvasta! Heidi Köngäksen romaani Vieras mies (2002) on vahvasti läsnäoleva, kipeä ja kaunis, hienovireisessä eroottisuudessaan yllättävä sekä mieleenpainuva romaani sodanjälkeisestä Suomesta sekä kahdesta yksinäisestä ihmisestä, jotka koettavat selvityä omien tunteidensa kanssa. Köngäs kasvattaa naisen ja miehen - Iiriksen ja Vasaman - tarinan elämänmakuisiin mittoihin. Sodan riivaama mies välittää vain pullosta ja pillusta, nainen kunniallisesta elämästään, valokuvistaan ja omasta rauhastaan. Toisilleen he ovat kuin magneetin vastakkaiset navat.
Villiviini kiertää punaisena aitaa ja pysähtyy ennen omenapuuta, jonka oksilla on vielä muutama omena, enin osa makaa puun helmoissa maassa. Koulupoika jättää laukkunsa jalkakäytävälle, hyppää aidalle ja saa otteen oksasta ja ravistaa. Omenat tippuvat rytisten maahan, poika poimii muutaman ja työntää taskuunsa. Katselen ikkunasta ulos enkä tee mitään.
Vasama vihaa äitiään, minä vihaan isääni. Kaksi vihaa kohtaa valokuvaamossa ja yrittää ylettyä toisiinsa. Vihasta voisi kasvattaa holvin, villiviinin peittämän holvin, jonka alla me olisimme kuin Hannu ja Kerttu kertomassa pahoista päivistämme.
Vierasta miestä halkoo kolme teemaa: seksuaalisuus, sota ja valokuvaus. Näistä etenkin valokuvaus toimii hyvin välineenä: se on Iirikselle tapa katsoa kaikkia muita kuin itseään, vaikka kuvatessaan elämän rikkomia ihmisiä, hän tiedostamattaan tarkasteleekin linssin läpi oman minuutensa rakentumista. Nimenomaan Iiriksestä Köngäs rakentaakin uskottavan ja rikkonaisuudessaan ehjän ihmisen. Huomasin lukiessani miltei hengittäväni hänen tahtiinsa, vaikkei omassa maailmassani juuri mitään yhteistä hänen kanssaan olekaan. Se, jos joku on voimakkaan kirjan merkki. Vasamaa Köngäs kuvailee niin ikään taidokkaasti, mutta Vasama jää kuitenkin jonkinlaiseksi vahvakätiseksi objektiksi - vieraaksi mieheksi. Ehkä se on tarkoituskin, vaikka romaani rakentuu tasa-arvoisesti sekä naisen että miehen näkemyksille. Toisaalta juuri Vasama näkee Iiriksen muunakin kuin kampurajalkaisena vanhapiikana. Hän näkee Iiriksen naisena.
Romaanin jännite rakentuu intensiiviseksi, Iiris ja Vasama kertovat kaikesta vuoroluvuin. Vieraan miehen kieli on kikkailemattomuudessaan kuulasta. Se on hiottua, miltei täydellistä, muttei missään vaiheessa hengetöntä. Köngäs on kuin maalari, joka muutamalla siveltimen vedolla saa aikaan jotain vaikuttavaa; hän osaa tehdä pienestä suurta ja pääsee muutamilla lauseillakin niin syvälle Iiriksen ja Vasaman tunteisiin, että lukija kyllä huomaa heidän keskinäisen intohimonsa sekä omaa itseään koskevan vihan ja hellyyden ristiaallokon. Pidän siitä. Vain muutamassa kohtaa pohdin kielen olevan ehkä liiankin lähellä nykyhetkeä: kuvailisiko 1940-luvun Perämeren rannikkoseudun asukas meren tuoksua orgaaniseksi? Minä en lukijana olisi oma itseni, jos en hyvänkään kirjan kohdalla kiinnittäisi huomiota tällaisiin pikkuseikkoihin. En kuitenkaan halua takertua niihin, sillä Iiriksen ja Vasaman odotuksentäyteisestä ja varsin eroottisesti lautautuneesta suhteesta muodostuu niin kahden siipirikon yhteinen tarina kuin heidän oma yksinpuhelunsakin. Samalla kirja on myös kaikkien sodan särkemien ihmisen ja maisemien arkinen peili: mereltä tuulee, lumi kehystää naiseman, mies jännittyy kaarelle ja tulee, valokuvaamossa vuoroaan odottava maatilanemäntä vuolee puukolla siivuja evääksi ottamastaan siankyljestä, viina vie sodan maun suusta ja tilhiparvi tyhjentää pihlajan marjoista.
Vieras mies on kaunis ja pienieleisyydessään voimakas kirja. Vieras mies on loppuaan myöten oikea helmi kirjaksi ja Köngäs kirjailija, jolta aion lukea muutakin. Hän kuvaa keski-ikäisen naisen ja nuoren miehen välistä vetovoimaa tavalla, joka on samaan aikaan väkevää ja hienovireistä. Hän osoittaa, että ihmisessä on enemmän puolia kuin mitä tämä ehkä itse oivaltaakaan. Ja kun oivalluksen hetki tulee kohdalle, on mahdollista uskoa mihin vain sillä Iiris on silmän värikalvo. Iiris on kurjenmiekka. Minä olen ne molemmat.
****+
Vieras mies on kirja, jolle toivon suuresti blogisavuja. Blogimaailmassa kirjasta on kirjoittanut Pekka, johon Vieras mies vaikutti lähes salamaniskun tavoin. Kiiltomadossa kirja yllätti myönteisesti. Helsingin Sanomien Mervi Kantokorpi vertaa Köngästä jopa Maria Jotuniin.
En ollut aiemmin kirjasta kuullutkaan, mutta kirjoitit niin houkuttelevasti, että heti kiinnostuin. Aikakautena tuo sodan jälkeinen aika on tavattoman kiehtovaa.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä tätä kirjaa ja uskallan sanoa, että Köngästä muutenkin, vaikken ole vielä muita lukenut. Tuo sodan jälkeinen aina tuo kirjaan oman latauksensa.
PoistaKatja, oooh, mikä lopetus! On kuin joku olisi kulkenut hautani ylitse...
VastaaPoistaSaat kirjalle heti lisää blogisavuja, jos kirja saapuu minulle edes lainaksi. Jos otan kirjastosta, olen aikataulun vankina.
Mistä ihmeestä sinä tällaisen löysit! Vähän kuin olisi ollut Ketun Kätilöä, mutta toinen maisema, murre ja sota jo ohitettu. Siis tämä on ihan pakko saada lukea!
No, vau! Kirjassa on paljon tuollaisia pysäyttäviä lauseita. Toivottavasti saat kirjan jostain. Lupasin lainata omani yhdelle ystävälleni. Mutta kirjan kyllä lukee nopeaan, joten kirjastokin toimii tässä varmasti oikein hyvin. :)
PoistaVoitin kirjan Pekan arpajaisissa, onnellinen sattuma siis! Tämä on tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin Kätilö, mutta silti Ketun kirja tuli minulle mieleen jollain tavalla: mitä kaikkea sota sai aikaan. Vasama muuten on käynyt Lapin sodankin ja sen jäljet näkyvät hänessä.
No sitten ei auta: Otan kirjan kirjastosta! Koen outoja värähtelyitä...Ja nyt soitan kirjastoon tutulle kirjastotädille, jos kirja vaikka olisi paikalla, niin R. voisi sen tuoda tullessaan.
PoistaNyt vähän jännittää. Tämä on enemmän hienovireinen kuin räjähtävän voimakas, mutta siinä hienovireisyydessä onkin sitten melkein puoli maailmaa.
PoistaAi nyt sen sanot;-) Nyt on kuule hienovireisyydelle tilausta Kevinin jälkeen. Sain niin hirveän migreenin ja syytän siitä Keviniä. Ei ole ollut kahteen vuoteen...Nyt en heti pysty lukemaan kuin yhtä suloista puutarhakirjaa ja nappaan vielä toisen hyvin vahvan Buranan.
PoistaViera mies on jo sänkyni vieressä!
No, sitten Vieras mies tulee kyllä ihan oikeaan aikaan. ;)
PoistaTiedätkö, silmäilin tänään Poikani Keviniä sinun arviosi luettuani. Kirja siis kiinnostaa minua, mutta en ole sille valmis. En ehkä koskaan.
En voi sanoa muuta kuin <3!!
VastaaPoistaKuten tiedät, tämä on yksi elämäni kirjoista, ja olen niin onnellinen että luit tämän ja nautit!! <3 <3
Tiedän ja <3 takaisin. Pidin tästä paljon. Luultavasti tulen vielä jossain vaiheessa nostamaan noita antamiani pisteitä (harrastan sellaista, muuttelen toisinaan kirjoille antamiani tähtiä jälkikäteen suuntaan tai toiseen...), vaikka ne ovat jo nyt hyvät.
PoistaKiinnostukseni heräsi, kirjoitat todellakin houkuttelevasti, kuten jaanakin totesi. Ilman muuta täytyy tutustua Vieraaseen mieheen, josko se vakuuttaisi minutkin näin vahvasti. Kaipaan voimakkaita lukuelämyksiä.
VastaaPoistaOn tietysti aina vaikea sanoa, minkä verran eri kirjat vaikuttavat eri ihmisiin, mutta suosittelen kyllä Köngästä. Pienieleinen, mutta vahva kirja. Toivottavasti pidät.
PoistaOnko sinusta Köngäs Jotunin kaltainen?
VastaaPoistaHuimaa, että sytyit kirjasta näin, kirjoitit tosi vaikuttavasti.
Vaikea sanoa. Kirjoitustyyli on aika erilainen, mutta jotain samaa on. Minulle tuli mieleen Sirpa Kähkönenkin, ehkä ajankuvauksen vuoksi. Köngäs on kuitenkin ihan omanlaisensa.
PoistaLeena ei taida enää seurata meikäläisen blogia? :P
VastaaPoistaMutta hienoa että pidit, Katja! Tämä juttu oli upea piristys kamalan työpäivän päätteeksi. Hyvää viikonloppua! :)
Sitten tämä tuli juuri oikeaan aikaan! Kurja kuulla työpäivästäsi, mutta onneksi on hyviä kirjoja ja viikonloppu. :) Sinulle vielä suurkiitos Vieraasta miehestä, olen vaikuttunut.
PoistaOle hyvä vaan – arvasin, että kirja menisi oikeaan osoitteeseen! Kirjoitit niin hienosti, että vaivuin itsekin taas kirjan tunnelmiin ja turhat työasiat unohtuivat saman tien. Köngäs teki minuun vuonna 2008 lähes yhtä suuren vaikutuksen kuin Haahtela, ja toivon, että hänenkin suosionsa lähtee nousuun blogimaailmassa. Tämä juttusi on erittäin hyvä alku. :)
PoistaKirja tosiaankin tuli ihan oikeaan osoitteeseen. Ihastuin aika varauksetta ja nyt tämän pienen juttuni perusteella näyttää hyvältä sen suhteen, että Köngästä saattaa alkaa näkyä blogeissa enemmänkin. Omassa hyllyssäni odottaa jo Jokin sinusta.
PoistaOlet tosiaan onnistunut herättämään varsin lupaavia reaktioita! Kylläpä olen nyt tyytyväinen, että sain aikaiseksi pitkään jahkaamani jutun ja että arvonta meni niin nappiin. :)
PoistaJee! :)
PoistaPekka, minä seuraan aina kaikkia jotka seuraavat minua;-) Täytyykin nyt tulla lukemaan mitä sinä tästä sanot...
PoistaNo mutta Leena, totta kai seuraan sinua! En tosin ole tainnut kommentoida mitään vähään aikaan, yritän parantaa tapani. :)
Poista(Sori spämmäys, Katja!)
(Ei tämä ole mitään spämmäystä. Hyvä vaan, että blogissa syntyy keskustelua!)
PoistaOnnistuit kyllä vakuuttamaan - täytyy ehdottomasti tutustua Vieraaseen mieheen. Tuo valokuvauskin on sellainen elementti joka kiinnostaa, samoin aikakausi. Ja ihmisen eri puolet ja oivallukset niistä.
VastaaPoistaValokuvaus on tässä kirjassa ehkä enemmän kuin pelkkä väline, se mahdollistaa paljon, on osa Iiristä. Köngäs kuvaa sitä niin hyvin. Luulen, että pitäisit tästä kirjasta.
PoistaAika upea kirjoitus! Viitsin, haluan tai jaksan harvoin lukea kokonaan arvioita kirjoista, joita en ole vielä itse lukenut, mutta tämän kuin alusta loppuun. Olin päättänyt lukea Köngästä jo Sarin ja Pekan suositusten perusteella, mutta kyllähän tämä lisäsi vielä pökköä pesään. Hieno arvio, kiitos!
VastaaPoistaKiitos. <3 Saraan ja Pekkaan voi aina luottaa - ainakin sinä ja minä, tämä on niitä kirjoja, joissa makumme yhdistyy. Muuten, tämän rakenne on samanlainen kuin Shieldsin ihana Rakkauden tasavalta. :)
PoistaMitä?!? Tämä tuo mieleesi Rakkauden tasavallan?? Siinä tapauksessa haluan lukea Shieldsin kirjan heti!! :D
PoistaTuo! Kirjat ovat ihan erilaisia: sota-ajan jälkeinen Suomi ja 1990-2000-luvun Kanada, mutta silti: nainen ja mies kertovat vuorovedoin, on arkea ja pienieleisyyttä, mutta kuitenkin vahvaa intohimoa. Rakenne on hyvin samanlainen, konteksti erilainen, mutta minulle näistä jäi jotenkin samanlainen fiilis. Ja RAKASTAN (pakko huutaa :)) Shieldsin kirjaa.
PoistaJoku (Sara?) on aiemmin jo maininnut Köngäksen jonkin muun kirjan blogistaniassa ja jo silloin ajattelin, että tätä kirjailijaa pitää lukea, mutta niinpä on vain jäänyt. Nyt kun luin tätä sinun tekstiäsi, vakuutuin kyllä siitä, että pitäisin ihan varmasti Köngäksen kirjoista. Tässä nimenomaisessa kirjassa näyttää olevan paljon elementtejä, jotka ovat kiinnostavia (mm. sota-ajan jälkeinen aika, valokuvaus, naisen ja miehen välinen suhde - yllätys, yllätys!). Ja jos tässä on vähänkin samaa kuin Kähkösellä ja Ketulla, niin a vot! Eli kyllä maanantaina töissä pitää heti marssia K-hyllyille Vierasta miestä etsimään.
VastaaPoistaKiitos, taas kerran, hienosta arviosta!
Vastaan itse, kun huomasin kommenttisi, Anna Elina. :) Jep, minä olen kirjoittanut Köngäksen Luvatusta (http://psrakastankirjoja.blogspot.com/2011/07/heidi-kongas-luvattu-nostalgiahaaste.html), ja tämän Vieraan miehenkin olen maininnut huhtihaasteen yhteydessä (http://psrakastankirjoja.blogspot.com/2011/04/paiva-24-kirja-jonka-toivoisin-useamman.html). Kummatkin ovat minulle hirmuisen rakkaita ja tärkeitä kirjoja, ja toivoisinkin Köngäksen upeille teoksille paljon uusia, ihastuneita lukijoita! :)
PoistaJuuri olin tulossa sanomaan että joku tätä hehkutti huhtihaasteessa ja merkkasin kirjan silloin lukulistalle. :) Ja nyt kyllä viimeistään vakuutuin siitä että tämän lukeminen kannattaa!
PoistaAnna Elina: Kuten Sara vastasi, niin hän nosti tämän kirjan esille viime vuonna. Se huhtihaaste oli kyllä ihana. Hurjan työläs, mutta niin hauska. Vieraassa miehessä on paljon sellaista, josta pitäisit. Olen siitä aivan varma. :)
PoistaSara: Kunpa Köngäs tosiaankin saisi paljon uusia lukijoita!
Satu: Kannattaa! Ehdottomasti. Minäkin mietin huhtihaasteen aikana, että pitäisi lukea Köngästä, mutta kuitenkin se unohtui. Nyt onneksi voitin Pekan arpajaisissa.
Vaikuttaapa kiinnostavalle. Kannen perusteella olisin kiertänyt kaukaa, mutta sisältö taitaa olla tutustumisen arvoinen. Kiitos blogisavusta!
VastaaPoistaKansi on suorastaan pelottava. Onneksi kirja on sisällöltään ihan erilainen. Jos tästä otetaan uusi painos, voisi kantta kyllä hieman muuttaa. Tämä vinkkinä Otavan suuntaan, vaikka tuskin tätä postausta lukevat. ;)
PoistaTässä oli useita sellaisia elementtejä, mistä kiinnostuin. Mutta en ollut hoksannutkaan, että tämä sijoittuu Raaheen. Siellä pari vuotta asuneena voisi olla mielenkiintoista lukea jo siksikin, että onko miten ns. kaikuja nykypäivän Raaheen kirjan miljöössä.
VastaaPoistaMinä uskon, että pitäisit tästä. Vieraassa miehessä mainitaan lukuisia Raahen paikkoja nimeltä, niin katuja, puistoja kuin rantojakin. Itse en ole koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa, mutta Köngäs kirjoitti sen niin eläväksi, että voin kuvitella ja suorastaan aistia monet paikat.
Poista