Terveisiä Vihervaaran keittiöstä! Ainakin mielikuvissani 2000-luvulla rakennetun suomalaistalon keittiö muuttui prinssiedwardinsaarelaisen kotiruoan tyyssijaksi, sillä tänään kokkasimme Lucy Maud Montgomeryn Anna-kirjojen, ikisuosikkieni, inspiroimaa ruokaa: kananpoikaa mehukkaassa kastikkeessa sekä Annan vaniljakakkua. Mitä siitä, että kananpoika oli ostettu pieninä muoviin pakattuina leikkeinä vantaalaisesta automarketista ja salaatissa oli viinirypäleitä (eikä ohjeessa vinkattuja papujakaan tarjottu, perunamuussia sentään oli), kun maku vei jonnekin idolini Annan maisemiin. Toki mietin myös, että voiko vihervaaralaista ruokaa tarjota nykyaikaisilta Runo-lautasilta, mutta ei tarvinnut kuin ajatella Kummitusmetsää, Tummaa pälyilevää aallokkoa tai sukulaissieluja, niin tiesin Runojen olevan juuri oikea kattausvalinta.
Kananpojan ja vaniljakakun ohjeet löytyvät Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittamasta Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt -kirjasta, joka on minulle rakas. Rakkaan kirjan, kirjailijan tai romaanihenkilön ohjeilla onkin hyvä kokata.
Hyvä kirja voi innoittaa monenlaiseen. Lapsena leikin tietenkin Viisikkoa - ja jouduin aina olemaan Anne. Rusetti, jollaisesta olin kauan haaveillut, hiuksissani teki minusta Marikin. Ensimmäisellä Helsingin-matkallani Kluuvikadun Fazer oli minulle yksi tärkeimmistä käyntikohteistani, sillä tunsin kaupungin vilinässä itsenikin hieman Iris rukaksi. Aikuisena olen jatkanut samanlaista kirjoista ponnistavaa leikkiä: olen esimerkiksi kävellyt tuulisella pellolla ja kuvitellut olevani kuin Brontëjen romaaneissa konsanaan, ja olen haaveillut aloittavani maalausharrastuksen luettuani Trary Chevalierin Tytön ja helmikorvakorun (ostinkin värit kotiin, nyt ei puutu kuin se maalausinto). Eniten kirjat kuitenkin houkuttavat minua tekemään ruokaa (kuten vaikka pekaanipiirakkaa Sean Stewardin sinänsä keskinkertaisen Matkijalinnun mukaan tai leipoa - luultavasti ehtaa savolaista kohotettua rieskaa - leipää tyynenä kuin naiset Sirpa Kähkösen Neidonkengässä) tai lukemaan (Rielkeä Aikamatkustajan vaimon tapaan tai brittiläisiä avioliittoklassikoita, kuten Naimapuuhissa; Jamesin Naisen muotokuva on tosi edelleen lukematta!).
Minua kiinnostaisi tietää, onko kirjallisuus, yhtä lailla fiktiiviset tarinat kuin vaikkapa asiaproosakin, innoittaneet teitä muita harrastamaan tai puuhastelemaan jotain? Oletteko alkaneet esimerkiksi juosta luettunanne Haruki Murakamin Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta? Matkustatteko, vaikka vain nojatuolissa, John Irvingin Wieniin tai Claudie Gallayn Normandiaan? Tai tuleeko kenties aivan pakottava tarve tutkia oman suvun valokuvia Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa -kirjan lukemisen jälkeen?
Niin, tai ovatko kirjat inspiroineet ihan oikeisiin elämänvalintoihin? Antaneet alun työuralle, maailmankatsomukselle tai vaikuttaneet siihen, millaisessa talossa asutte?
Mihin kaikkeen (näennäisen) ulkokirjalliseen toimintaan kirjallisuus innoittaa?
P.S. Ja kaikkea muuta -blogissa on hieno Ruokaa romaaneista -sarja. Suosittelen tutustumaan!
Minä vaadin äitiäni opettamaan minua virkkaamaan luettuani ensimmäisen Tiina-kirjani 6-vuotiaana. Suhtauduin hommaan yhtä suurella innostuksella kuin kaimani ihan viime vuosiin saakka. ;)
VastaaPoistaJään luettuani leivoin saaristolaisleipää. :D
Tii, Tiina-muistosi sai hymyilemään - etenkin se innokkuus. ;) Saaristolaisleipä on ihaa, tekisi itsenikin mieli kokeilla sen leipomista.
PoistaMinä rakastuin aikoinaan Yashar Kemalin romaaneihin niin, että opettelin turkin kielen! Suurin osa on jo unohtunut, mutta kyllä vieläkin osaan turkiksi tilata kebabini :D
VastaaPoistaElma Ilona, kuten moni on kommentoinutkin jo, niin vau! Oliko vaikeaa?
PoistaEi ollenkaan! Itse asiassa yllätyin, kuinka samanlainen kielioppi on turkissa ja suomessa... kummatkin ovat hyvin agglutinoivia, turkissa sanoihin voi tunkea jopa enemmän sijapäätteitä yms. liitteitä kuin suomenkielessä!
PoistaVoi että kuinka kiva juttu. Mie kyllä innostuin Murakamin juoksukirjasta niin, että sain kunnon (heh) kuntospurtin. En ole koskaan saanut kokkausinspiraatioita, mutta paljon sellaista hyvää pääomaa ja ajatuksen lentoa, jota en osaa sanallistaa tai edes ehkä sillä hetkellä edes paikallistaa.
VastaaPoistaElma Ilona, todella ihailtavaa!
Pitäisikin taas santsata Kemalit, ehkä saisin taas kipinän elvyttää kieliopinnotkin... :D
PoistaHanna, se hyvä pääoma onkin sitä parasta, mitä kirjoista saa. Tuo juoksukirja kiinnostaa kovasti.
PoistaMinä kirjoitin juuri muutama päivä takaperin kirjojen ja käsityöharrastuksen yhteyksistä: http://vinttikamarissa.blogspot.fi/2013/01/kirjallisuuden-inspiroimaa-kasityot.html
VastaaPoista;)
Ahmu, kiitos linkistä. Pitääkin käydä katsomassa. En ollut tuota huomannut aiemmin. :)
Poistakirjat vaikuttaa :)
VastaaPoistaHannele, niin ne tekevät. :)
PoistaKeittiön puolella nimenomaan on tullut joskus innostuttua kokeilamaan jotain lukukokemuksen perusteella. Jotenkin ihana yhdistää juuri kirja ja ruoanlaitto siten yhteen!
VastaaPoistaVau Elma Ilona!!
Teşekkür ederim ;)
PoistaSusa, sinä oletkin tosi hyvä kokki, joten en ihmettele että innostut toisinaan yhdistelemään kirjoja ja ruokaa. :)
PoistaElma Ilona, vau uudelleen!
Minua kirjat inspiroi monella tavalla. Jos olen ihastunut johonkin kirjaan todella paljon (kuten tällä hetkellä Nälkäpeliin), niin yritän elää samalla tavalla kuin hekin. :P Tykkään ottaa vaikutteita kirjoista itseeni, ja rakentaa niistä omaa minääni. (:
VastaaPoistaVoisitko muuten joskus tehdä sellaisen postauksen, missä esittelet lempi kirjallisuuslajiasi (dekkarit, fantasiat, runot...), ja kerrot miksi pidät siitä eniten? :) Vai oletko tehnyt sellaisen postauksen jo? :o Ja oletko tekemässä muita sellaisia viikkoja, milloin luet jotain tiettyjä kirjoja - jonkin aikaa sitten sinulla oli ''huonot kirjat'' -viikko. :D
Ja oletkos jo lukenut Nälkäpeliä? xD Jos et niin suosittelen, ehdottomasti!
Katja, hauska kuulla kaikista vaikutteista. Nälkäpeli on kirja, joka on varmasti vaikuttanut moneen.
PoistaKiitos kysymyksestäsi. Tuollainen postaus on hyvä idea, mutta toisaalta se aika vaikeakin, koska minulla ei ole varsinaista lempigenreä, vaan luen kirjoja vaihdellen. Toisinaan tulee vaikka dekkarikausi, joskus tekee mieli mahdollisimman arkisia kirjoja. Mutta teemaviikon voisin taas pitää ja sitoa sen johonkin genreen. :)
Ihana postaus ja kiinnostava aihe! Hmm... Romaaneissa on loppujen lopuksi aika harvoin reseptejä, ja jos on, kyseessä on yleensä käännöskirja jonka ohjeissa on vaikeammin saatavia aineita, erilaisia mittoja tms. Lurun luvuissa taitaa olla tähän liittyvä haaste meneillään?
VastaaPoistaKäsityöihminenkään en ole... Ehkä eniten kirjat ovat inspiroineet juurikin lukemaan kirjassa mainittuja muita kirjoja tai sitten saaneet reflektoimaan omia urahaaveita päähenkilön ammattiin tms. Mitä asumiseen tulee, niin on kyllä aika ihanaa, kun rakastin etenkin nuorena 1800-luvun kirjallisuutta, ja nykyään asun 1800-luvulla rakennetussa talossa.
(Rex Stoutin dekkarissa oli juurikin tällaisia ohjeita. "Kaksi kupillista muhennettua suokilpikonnaa" tai "yksi tammilankku". :D)
PoistaMaria, romaaneissa on harvoin suoria reseptejä, mutta usein ruokia. Itse aina googlettelen ruokaohjeita, joilla saa ainakin mielikuvissaan samanlaisia aikaiseksi. :)
PoistaPitääkin katsoa tuo Lurun haaste!
Ja teidän talo kuulostaa ihanalta. <3
Maukka, hauska kuulla. Mutta voih, suokilpikonna-parka!
Kyllä kirjat inspiroivat! Meillä on lukupiirin kokouksissa tapana silloin tällöin tarjota kirjailijan kotimaan ruokaa tai ruokaa, jota kirjassakin syödään, esimerkiksi Murakamin Norwegian Wood -kokoontumisen aikana herkuttelimme sushilla.
VastaaPoistaKaikista ihaninta on yhdistää kirja ja matkustaminen, kun tunnistaa paikkoja, katuja tai tunnelman kirjasta.. Tähän perustuukin yhden lukupiirini idea lukea mahdollisimman paljon vuodessa jonkin teemamaan kirjallisuutta ja sitten matkustaa paikan päälle.
Olen kävellyt Irlannissa Limerickin kaduilla (Seitsemännen portaan enkeli) - totta kai silloin satoi vettä - ja Pajalassa Vittulajängän maisemissa. Olen käynyt myös Aino Kallaksen kesäpaikalla Hiidenmaalla ja kiertänyt saaren läpikotaisin Kallaksen novellit ja kirjat mielessä.
Ja sitten tuo Marian mainitsema toiset kirjat kirjoissa. Norwegian Woodin jälkeen luin Fitzgeraldin Kultahatun ja Piiat-romaanin jälkeen haluan lukea Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -kirjan. Näin se toimii. :)
Elina, teidän lukupiiri kuulostaa kertakaikkisen ihanalta. Tee noista ruoista joskus postaus blogiisi!
PoistaKirjan ja matkailun yhdistäminen on ihanaa. Minäkin olen kuvitellut itseni Jane Austenin jalanjäljille Bathiin, kulkenut Wienissä John Irvingin maisemissa jne. Limerickiin haluaisin, tai ylipäätään Irlantiin.
Minä muuten luin Kultahatun (taas kerran...) John Irvingin innoittamana.
Mies on juuri lukemassa tuota Murakamia ja on onnellisena aloittanut juoksemisen pikkuhiljaa.
VastaaPoistaItselläni kirjat taitavat nimenomaan innostaa kokkaamaan, haluaisin kovasti kokeilla esimerkiksi Siilin eleganssin glutoffeeta. Muuta ei tule nyt harmittavasti mieleen, mutta varmaankin juuri ruoanlaitto on se mikä kirjoissa minua eniten inspiroi. :)
Linnea, innostiko juuri Murakamin kirja miestäsi? Minä olen muuten vain uudelleen aloittamassa juoksemista. :)
PoistaMinuakin innostaa kokkailu kirjojen pohjalta, kuten tässä postauksessakin näkyy.
Aivan varmasti inspiroivat, mutta näin randomina en nyt yhtäkkiä osaa nimetä muuta kuin Outi Pakkasen kirjasta Toinen kerros bongaamani vaniljapikkuleipäohje. Aivan mainion makuisia olivat :)
VastaaPoistaAnnika, nuo vaniljapikkuleivät kuulostavat ihanilta. Olisipa mukava saada ohje...
PoistaVoi, kyllähän näitä on. Varhaisin muistoni kirjainspiraatiosta saattaa olla se, että olisin lapsena hirveästi halunnut, että äiti olisi tehnyt minulle Mymmelin nutturan. Äiti yritti selittää, että tukkaa pitäisi olla paljon enemmän, että se onnistuisi, ja minä murjotin.
VastaaPoistaMyöhemminkin, olen usein yrittänyt pukeutumisessa tavoitella jotakin mielikuvia, joita kirjojen henkilöiden vaatteet ovat synnyttäneet. Ruokiakin olen tehnyt kirjojen inspiroimana. En ehkä mitään ruokalajia ihan suoraan kirjasta, vaan enemmän jotain sellaista, mikä vastaisi mielikuvaa kirjan maailmasta.
Niin, ja ne kirjat joita olen lukenut muiden kirjojen innoittamana. Niitä on varmasti lukuisia, vaikken nyt yhtäkkiä muista kuin Thackerayn Turhuuden turuilla, jonka luin Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjan takia.
Ai niin, lukion vanhojen tansseissa minulla oli Jane Austen -henkinen puku ja kampaus. :)
Liisa, voi pientä sinua ja tuota nutturaa!
PoistaJane Austen -henkinen vanhojenpäivänpuku kuulostaa hienolta. Tunsitko olosi hieman 1700-1800-lukulaiseksi? :) Muutenkin hauska ajatella kirjahenkilöiden vaatteita.
Todellakin tunsin! :) Meidän piti myös keksiä itsellemme vanhojentanssinimet, ja ehdotin parilleni että olisimme neiti Austen ja herra Poe. Pari oli kauhuissaan: "Ei varmasti olla mitään kirjailijoita!" Emme siis olleet.
PoistaMinua muiden ihmisten julkaistut päiväkirjat inspiroivat päiväkirjan pitoon. Pitäisi vain aina olla joku sellainen kesken, että omaa päiväkirjaa tulisi pidetyksi säännöllisesti :)
VastaaPoistaTuo Elinen mainitsema matkustamisen ja paikkaan liittyvän kirjan yhdistäminen on myös erittäin inspiroivaa.
Minulle "Täällä Pohjantähden alla" herätti historiainnostuksen, jopa niin, että siitä tuli ammatti. Joten kyllä kirjoilla vaikutusta on suuriinkin valintoihin.
Jaana, päiväkirjat osaavat kyllä innoittaa. Itse en nyt aikuisena ole pitänyt päiväkirjaa, mutta lapsena pidin ja nimenomaan kirjojen innoittamana.
PoistaUpeaa kuulla, että TPA innoitti sinua noin. Se onkin hieno romaani.
Nopeasti tulee mieleen, että Robert Åsbackan Torin laitaa lukiessa ajattelin, että pitää joskus kokeilla kirjassa ollutta (hampurilais)sämpyläohjetta. Kokeilematta tosin vielä on.
VastaaPoistaNeil Jordanin Ilmetty sai minut tutkimaan Google Mapsista Dublinin karttaa ja katunäkymiä. Tätä karttojen tutkimista olen eksynyt tekemään muidenkin kirjojen kanssa.
Jaakko, ohje mahtoi kuitenkin olla tosi hyvän oloinen? Kokeile joskus!
PoistaMinäkin muuten harrastan karttojen tutkimista mm. kirjojen innoittamana. Se on kiehtovaa.
Juuri piti sanomani, että kirjat saavat minun aina välillä kokkaamaan jotain tiettyä ja olitkin linkittänyt siitä kirjoittamaani sarjaan. Kiitos siitä :-)
VastaaPoistaKyse siis ei aina ole keittokirjoista, vaan ihan romaanienkin henkilöiden syömiset ja tekemiset saavat minut välillä innostumaan jonkun ruokalajin kokeilemisesta.
Ihana muuuten tuo menu ja sen inspiraatio myös ylläolevassa postauksessa...
Minna Vuo-Cho, sinun sarjasi onkin innostava. Kiitos itsellesi!
PoistaAinakin sen muistan, että nuorempana, lukiessani Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi -kirjoja innostuin kirjojen kuvaamista paikoista ja ajan ilmiöistä niin paljon, että selvitin niistä lisää yksityiskohtia. Etsin esim. kirjojen tapahtumapaikkoja kartoista ja otin selvää mainituista 70-80-lukujen bändeistä ja tapahtumista. Se oli ihanaa ja inspiroivaa. :)
VastaaPoistaSuketus, oi, Jenkkivuosi! Hyvä kun muistutit, se kirja pitäisi lukea uudelleen. Luin sen joskus yläasteella tai lukion ekalla ja kirja oli mielestäni ihan huikea.
PoistaKiinnostava aihe. Lapsena minäkin leikin Viisikkoa - ja ei varmaan ole ylläri, että olin sitten aina Paul. Se rooli minulle olikin mieluinen, mutta voi porukkamme pienintä, jonka osa oli aina olla Tim-koira! Vuhvuh!
VastaaPoistaMyös muita kirjallisia leikkejä on ollut. Heppakirjoista ainakin joitakin inspiraatioita keräsimme heppaleikkeihin. Omat poikani saavat myös leikkeihin aineksia kirjoista.
Muuta en muista. Enkä liiemmin nykyään intoudu kovin voimallisesti. En ole koskaan esim. ryhtynyt kokkauspuuhiin kirjan vuoksi, mutta siutähän voisi kokeilla.
Kirjailijakirjat tietysti ovat yksi kirjoittamisen innoituksen lähde. Kun oma mieli painaa alaspäin, niistä saa aina motivaation nousemaan, ihan niin kuin keskusteluista kirjoittajakavereiden kanssa.
Muiden kirjojen lukemiseen kirjat kyllä kannustavat. Esim. Sylvia Plath on minulla parasta aikaa lukulistalla Anja Snellmanin Auran vuoksi.
Upeita muisteluita sinulla, Katja! Kiitos jakamisesta! <3
Paula, sovit varmasti hyvin Pauliksi. Olen hieman kateellinen, koska en olisi halunnut olla Anne. Luonteeltani varmasti olin, mutta se oli ihan tyhmää. :D
PoistaKokkailu kirjojen innoittamana on hauskaa, suosittelen joskus.
Ihanaa, että luet Sylvia Plathia. <3
Mielenkiintoinen aihe! Liisan kommentista tuli mieleen, että joskus 90-luvun loppupuolen tienoilla vanhojentansseissa oltiin tosiaan kovasti empire-linjaisia Austen-televisiointien ja -filmatisointien innoittamana. Ja mitä vaatteisiin tulee, Montgomeryn tyttökirjat saivat ainakin minut haaveilemaan puhvihihoista ja muista ihanuuksista, vaikka en kyllä niihin käytännössä sonnustautunut. Piirtelin vain.
VastaaPoistaJa ruoka! Lurun luvuista löytyy tosiaan Lue ja syö -haaste, jossa herkutellaan kirjojen innoittamana (http://lurunluvut.blogspot.be/2013/01/lue-ja-syo-haaste.html). Minulla on suunnitelmissa kokeilla amerikkalaisissa kirjoissa vastaan tulleita maissikakkuja ja angel food cake -sokerikakkua.
Luru, oi kaikki ihanat Jane Austen -asusteet. Minäkin olisin halunnut samanlaiset vaatteet kuin Montgomeryn Annalla mielikuvissani oli. Puhvihihat olivat jotain ihanaa!
PoistaKiitos tuosta haastelinkistä. Pitää seurata sitä ja ties vaikka innostuisin. :)
Colm Toibinin Brooklyn lisäsi kiinnostustani New Yorkia kohtaan. Haluaisin myös käydä Ellis Islandin siirtolaismuseossa. Luin siitä vastikään vanhasta Mondo lehdestä.
VastaaPoistaHaluan kokeilla tuota Annan vaniljakakkua!
Johanna, Annan vaniljakakku ei ikävä kyllä ollut niin hyvää kuin toivoin. Mutta kannattaa sitä kokeilla, ehkä taikinaan voisi lisätä sitruunaa tms.
PoistaEllis Islandilla olis upeaa päästä käymään!
Hauska aihe!
VastaaPoistaKolme etsivää kirjat ja Neiti etsivä iskivät salaseurabuumiin. Niitä oli monta. Seikkailuja etsittiin autiotaloista ja metsistä. Hannun ja Kertun tavoin vaelsin hangilla tiputellen heinän siemeniä, että osasimme takaisin kotiin.
Sattumuksia Brooklynissa innosti google-map visiitille kaduille ja kahviloihin. Matkavinkkejäkin kirjat ovat antaneet. Waltarin Sinuhe egyptiläinen innosti Luxoriin, jonne ehkä muutoin en olisi mennyt, sitten saatoinkin kuvitella itseni Agatha Christieksi, kun tarkkailin altaalla brittituristeja. Oih, näitä on rutkasti!
Valkoinen kirahvi, ja kaikki salaseurat! Minäkin muistan leikkineeni sellaista, vaikka en muista oliko innoittajan kirja... Mutta kokeilimme ainakin näkymätöntä mustetta (appelsiinimehua) Enid Blytonin innoittamana.
PoistaGoogle maps on hyvä ohjelma, sen avulla tosiaan pääsee vaikka minne. Ja olet käynyt oikeasti "Agathan Egyptissä"!
Hahaa, juurikin tänään äiti kertoi saaneensa joululahjaksi hänelle antamani Mielensäpahoittaja ja ruskeakastikkeen loppuun ja kutsui minut ja avopuolison huomiseksi syömään Mielensäpahoittajan lempiruokia ;)
VastaaPoistaAnni, hih! Tarjottiinko teille ruskeaakastiketta? :D
PoistaIhana aihe :)
VastaaPoistaOlen pienestä pitäen eläytynyt vahvasti lukemiini kirjoihin ja samaistunut joihinkin henkilöhahmoihin, ne vaikuttivat leikkeihinkin. Olen tainnut leikkiä niin Tiinaa, Neiti Etsivää kuin Babysitters club -tyttöjäkin :) Kirjallista ruokaa ei juuri nyt tule mieleen... Hyppäyksenä tv:n maailmaan on pakko mainita Gilmoren tytöt ja nimenomaan Rory. Minulla on aina kirja laukussa ja olen jostain syystä hurjan ihastunut (mutta harvoin sitä ostan) mukaan otettavaan kahviin ;D
Villasukka, kiitos. :) Tiinat, Neiti Etsivät ym. tarjoavat hyviä ja aika helppoaja samaistumiskohteita lapsille. Minäkin eläydyin niiden maailmaan. Ja ah, Gilmoren tytöt. <3 Maailman ihanin tv-sarja.
PoistaIhana kirjoitus:)
VastaaPoistaHmm... Pienempänä tyttönä muistan inspiroituneeni päiväkirjan kirjoittamisesta niin Montgomeryn Runotytön kuin Twin Peaksin Laura Palmerin vanavedessä. Paljon myöhemmin muistan ihastuneeni ajatukseen neulomisesta, kun luin kirjan Pieni lankakauppa - tosin en ikinä ryhtynyt ns. tuumasta toimeen. Koen kuitenkin inspiroituvani enemmän elokuvista ja tv-ohjelmista, oli kyseessä sitten kampaus, ruoka, tekeminen tai pukeutuminen.
Sonja, oli kiva kirjoittaa tätä. Nyt muistankin sinun joskus blogissasi tai jossain blogikommentissa kertoneen Twin Peaksin katselustasi aika pienenä. Minä on leiponut sarjan innoittamana kirsikkapiirakkaa. :)
PoistaHauska kuulla, miten eri tavalla kirjat ovat antaneet inspiraatiota! Vastaan teille jokaiselle erikseen ihan pian. :)
VastaaPoistaIhana kirjoitus ja mainio idea kokata Annan ruokaa! Minullakin on tuo Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt lainattuna ja odottamassa lukemista. En ole tullut "eläneeksi" kirjoja omassa elämässäni, mutta tätä lukiessa alan miettimään, että pitäisi ryhtyä harrastamaan sellaista!
VastaaPoistaSitä olen joskus pyöritellyt mielessäni, että jos saisin joskus lapsen, haluaisin ehkä nimetä sen jonkun ihanan kirjan ihannehahmon mukaan. Anna olisi se paras valinta, mutta se on valitettavasti jo oma nimeni, joten en halua antaa sitä. Mutta esim. Annan "haavenimi" Cordelia voisi olla oiva (toinen) nimi lapselle :D
Anna, kiitos. Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt on miltei ihanaakin ihanampi. Luulen, että joskus hankit sen omaksesi. :)
PoistaOman tyttäreni toinen nimi on Emilia. Mietin kauan Anna Emiliaa, mutta sitten arvelin nimenen olevan liiankin montgomerylainen ja päädyimme mieheniu kanssa toiseen A:lla alkavaa nimeen.
Heippa. Kiinnostava aihe. Viime vuosina olen huomannut samaistuvani eniten Suomen toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvien kirjojen naisten elämäntilanteisiin. Erityisesti Kähkösen löydettyäni elin monta aikaa ajatukset Annan ja kumppaneiden elämässä, koin melkein omantunnontuskia oman elämäni yltäkylläisyydestä, koin lapseni kiittämättömiksi turhanvalittajiksi ja ahdistuin entistä enemmän kaikesta turhasta tavarasta.... Nyt luin juuri Paula Havasteen Kaksi rakkautta-kirjan, joka niin ikään sijoittuu jatkosodan aikaan ja jälleen ajatukseni ovat siellä jossain, isovanhempieni nuoruudessa... Keitän ohrapuuroa ja kiisseliä, ajattelen aamulla pönttöuuniin tulta laittaessani, että silloin sota-aikaan se oli välttämätön kotiaskare joka aamu, minä teen sen ensisijaisesti säästääkseni sähköä, en varsinaisesta pakosta... Ja liittyy siihen tiettyä tunnelmointiakin...
VastaaPoistaTämmöisiä nyt päällimmäisenä mielessäni asiaan liittyen...
Mie ite: Heippa itsellesi. Kiva nädä sinua täällä pitkästä aikaa. <3 Kähkösen kirjoissa henkii rakkaus suomalaiseen ruokaan, leivän leivontaan, kahviin. Pönttöuuni olisi ihana!
PoistaKyl mie täällä kurkin ja luen aina kun esittelemäsi kirja ns tuntuu omalta :). Kommentointi jäänyt vähäisemmäksi vaan, usein tsekkaan iPadin kautta ja tällä ei ole niin kiva kirjoittaa kuin läppärillä. Eli mukana roikun ;)
PoistaIhana kuulla. :) Mulla on vähän sama juttu. Silloin kun kirjoitan blogijutun, kommentoin niin omia kuin muidenkin blogeja, mutta usein tulee luettua iPadilla ja silloin ei tosiaan ole kiva kirjoittaa.
Poista<3
Etenkin lapsena luetut kirjat vaikuttivat paljon omaan ajatteluun ja toimintaan. Viisikot ja muut Enid Blytonin kirjat saivat meidät perustamaan ties minkälaisia salakerhoja, hevoskirjojen inspiroimina perustimme mielikuvitustalleja lähimetsiin (vaikkei muuten heppaihmisiä oltukaan) ja jotain balettikirjoja luettuani halusin kiihkeästi tanssia. :D Ja tietysti kaikki, missä päähenkilö kirjoitti päiväkirjaa aiheutti sen, että oma päiväkirjakin aktivoitui ainakin hetkeksi.
VastaaPoistaTärkeimpänä "käännekohtana" olen aina pitänyt Pikku naisten lukemista ala-asteen lopussa, se on ehkä eniten vaikuttanut omaan ajatteluuni ja siihen, millaisten kirjojen pariin olen sittemmin siirtynyt. Historia ja "vanhanaikaisuus" (kuten silloin kaikkea ihanaa nimitin) alkoivat sen jälkeen kiinnostaa ihan eri tavalla.
Tällä hetkellä olen lukemassa Kalle Päätaloa, ja aina niitä luettuani alan haaveilla koillismaalaisista maisemista ja siitä, miten kaikki on aikaisemmin ollut jotenkin paljon yksinkertaisempaa. Samoin kuin vaikka Myrskyluodon Maijaa tai vastaavia saaristoaiheisia kirjoja lukiessa alkaa haaveilla meren äärelle pääsemisestä. Laila Hirvisaarta olen myöskin lukenut paljon, ja esimerkiksi kerran Turussa käydessäni kävin ihan valokuvaamassa niitä rakennuksia, mihin yhden kirjan tapahtumat perustuvat (en muista kirjan nimeä tähän hätään, mutta sisäkansissa oli kartat rakennusten sijainneista). Kummasti elävöitti lukukokemusta. :)