Javier Marías: Rakastumisia

 

Javier Marías: Rakastumisia
Otava, Otavan kirjasto 2012
Los enamoramientos 2011
Suomentanut Tarja Härkönen
Kannen kuva Elliot Erwitt
436 sivua
Espanjalainen romaani

Mitä järkeä tässä on, varsinkaan minun kannaltani. Ei hän peittele sitä, mikä hänen toiveensa on ja mikä häntä liikuttaa, ei hän huijaa minua, ei salaa, se paistaa hänestä liikaakin [--].

Selailin vanhoja blogitekstejä etsiessäni luettavaa ja mieleeni tuli Javier Maríasin romaani Rakastumisia, jonka ostin kirja-alesta vuosia sitten. Ilmestyessään suomeksi 2012 teos sai blogeissa ristiriitaisen vastaanoton, toisia se piti otteessaan ja oli oikea herkkupala, joillekin taas hetkittäin raskaslukuinen.

Ymmärrän hyvin nuo erilaiset näkökannat ja auliisti myönnän niiden vaikuttaneen lukemiseeni. Nimittäin:
Aluksi olin lumoutunut. Romaanin lähtökohta on kutkuttavan hieno. Ja sitten kaikki keskustelut, joita henkilöt käyvät – kaikki se korkeakirjallinen filosofointi – ja miljöö, ihmissuhteet, kerronta.

Ja sitten: kaikki se korkeakirjallinen filosofointi (kyllä, uudelleen), jota sinänsä rakastan, muuttuu jossain parinsadan sivun jälkeen raskaaksi monologinkaltaiseksi, jossa riittää rönsyjä. Tuntuu, ettei romaania jaksa lukea, että se junnaa paikallaan eikä kuitenkaan junnaa. Olisin halunnut keskeyttää lukemisen ja aloittaa jonkun toisen kirjan enkä sittenkään olisi.

Ihastuttava kansi lupaa jotain kevyempää, takakansikin kertoo kujeilevuudesta, joka romaanista ei kuitenkaan löydy. Kirjallisuuden ystäville sen sijaan tiedossa on monenlaista hyvää aina lukuisista viittauksia Marían ammattiin, hän on kustannustoimittaja. Tarja Härkösen suomennos on upea, Maríasin romaanin kääntäminen on varmasti vaatinut paljon. Niin monisyinen, laajalle kurkottava ja silti ahdas kokonaisuus on. Kyse on myös metaromaanista, mistä lukijaa muistutetaan.

Mistä on kyse? Rakkaudesta ja kuolemasta, kaiken monitulkintaisuudesta. Kaikki alkaa, kun María on suosikkikahvilassaan kiinnittänyt jo jonkin aikaa huomiota pariskuntaan, joka huokuu onnea. Jonkin ajan kuluttua hän lukee uutisen, jossa kerrotaan miehen kuolleen puukotuksen uhrina. María tutustuu miehen leskeen Luisaan ja tapaa myös kuolleen miehen ystävän Javier Díaz-Varelan, johon ihastuu.  Rakastumiset eivät kuitenkaan ole yksioikoisia, vaan rakastunut ihminen joutuu punnitsemaan tekojen oikeutuksia.

Ristiriitainen lukukokemus, jota arvostan.