maanantai 13. kesäkuuta 2011

Helvi Hämäläinen: Kylänruusut

Väkevä mustanruskea juuristo tunkeutuu syvälle maahan, nuput pullistuvat punaisina, täyteläisinä kuin tytöt, leimuavat niin kuin iltataivaan, punaisena hehkuvan, olisivat syöneet ateriakseen. Ja silloin voi kylässä alkaa ilve, punainen ruusu muuttuu naiseksi, haltiaimmeiseksi, sanotaan, mutta myös ruusuperkeleiksi niitä hurskaat nimittävät. Ja kerrotaan kuinka aina silloin tällöin vuosikymmenien väliajoin nämä ruusuista irtautuvat naiset pitävät tanssiaisiaan keskellä kylää, ryöväten miehet niihin mukaansa. Kummalliseen yhteiseen uneen saattavat vaipua kylän asukkaat, ja aina joskus, vuosikymmenienkin väliajoin, ovat he tässä unessa, mutta kuitenkin niin kuin hereillä, näkevät kissanunta niin kuin sanotaan.

Häränojan kylässä idyllisessä Hämeessä asukkaiden elämä on mallillaan. Pelarkooniat ja verenpisarat kukkivat, järvi antaa vaalealihaista haukea ja puhtaus on hikieenista. Jotkut saattavat ajaa kauppamatkoilleen peräti pirssillä, mutta osuuskaupan leivän - litteiden kuin lahnojen ja raakojenkin vielä - ostamista ei kukaan myönnä. Väki pelkää Jumalaa, mutta uskoo kuitenkin taikoihin, jopa noituuden vaikutuksiin. Jokainen käy kirkossa ja lukee rukouksensa, varmuuden vuoksi kuitenkin leipätaikinaan piirretään risti ja joitakin ihmisiä epäillään edelleen noidiksi. Eräänä loppukesän yönä, kyläkauppiaan ja pyhäkoulun opettajan Raakelin järjestämien juhlien päätteeksi, koko kylä vajoaa yhteiseen uneen. Uni on kissanunta, puolivalvetta, jonka aikana ruusupensaan kukat ottavat kylän naisten hahmoja ja viettelevät miehet mukaansa.

Helvi Hämäläisen postuumisti julkaistu Kylänruusut (Wsoy 1998) on ilkikurinen rakkauskirja, tarkka kyläyhteisökuvaus, kesäisen luonnon ylistys ja usvainen metamorfoositarina. Se on runollinen kertomus suomalaisesta suvesta, fantasiaelementtejä ja tarkkanäköistä ihmiskuvausta sekoittava romaani naisten ja miesten rooleista agraariyhteiskunnassa.

Naisiksi muuttuvat ruusut saavat koko kylän hämmentyksen valtaan. Kylän asukkailla on totutut, tunnetut roolinsa. On kunniallinen Raakel, Posti-Elsa, sisarukset Anni ja Lempi. On Raakelin sulhaseksi katsottu Pentti, joka kakkujakin leipoo. On Mudan Heikki ja ompelijatar Aili. Jokainen tietää paikkansa maailmassa ja jokainen myös tietää, miten kylän hierarkiat, juorut ja yhteisöllinen asenne sosiaalista kanssakäymistä säätelevät. Kaiken keskiössä on Raakel. Mikä on hänen reaktionsa ja roolinsa, kun ruusuperkeleet tulevat? Ja keitä ovat nämä kiusaajat, mikä on niiden syntylumouksen voima ja voivatko ne varastaa kunniallisten naisten hahmot:

Ovatko nämä pirut jotka putosivat ruusupensaista alastomina, ovatko nämä akkoja vai ovatko perkeleet varastaneet ilkeyksissään kylän ämmien hahmon?

Vuonna 1948 ilmestyneen Ketukivi-romaanin sisarteoksena pidetty Kylänruusut ei raasta tai kosketa samalla tavalla kuin esimerkiksi Hämäläisen tunnetuin teos, sivystyneistökuvaus Säädyllinen murhenäytelmä. Kylänruusuissa kaikki on kuin unta ja ehkä sen vuoksi henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi. Etäisyys ei johdu siitä, etteivätkö hahmot olisi vereviä ja rikkaasti kuvailtuja, päinvastoin, Hämäläisen kieli on erittäin värikästä ja tarkkanäköistä: Ihmiset ovat ruskettuneita ja lihaksikaskasvoisia tai harmaakasvoisia ja kettumaisia. Mansikanlehti on kesän kuumuudessa korventunut punaiseksi kuin ahvenen evä; Yötaivaan hohde on kuin kimalaisen kultainen karva.

Hämäläisen kieli on ehkä liiankin rikasta. Kirjan jokaiseen lauseeseen voisi upota. Myös romaanin rakenne on paikoin sekava. Tämä kaikki teki lukemisen melko hitaaksi ja vain parisataasivuinen Kylänruusut otti minulta nyt uudelleenluettunakin pari päivää. Hämäläisen kirjaa ei vain voinut harppoa eteenpäin. Sekavuus ja kuvauksen värikylläisyys eivät kuitenkaan syö Kylänruusujen tenhoa. Ruusunaisten avoin sukupuolisuus tuo sovinnaiset sukupuoli- ja käyttämisnormit hetkellisesti kaikkien tietoon. Kylässä, jonka jokaisen asukkaan liikkeitä arvioidaan ja punnitaan, on miltei välttämätöntä hakea vapautumista unenomaisen välikappaleen keinoin.

Kylänruusut on samaan aikaan ilakoiva, ilkikurinen, paikoin sarkastinenkin kirja. Ennen kaikkea se on  kesäkirja, jota en voisi kuvitella lukevani talvi-iltojeni iloksi. Heinäkuun yönä kaikki on mahdollista: Silloin kun pensaat lentävät ja ruusupensaat ovat noituutta täynnä, ovat keijukaiset niin kuin kajo ilmassa.

***½ (Tähtien antaminen Hämäläisen kirjalle on vaikeaa. Teos olisi kaivannut jäsentelyä, mutta toisaalta tällainen kirja sisältää kesäisen yön lumoa juuri tällaisenaan.)

P.S. En löytänyt mistään Kylänruusujen kirjoitusvuotta, mutta uumoilen kirjan sijoittuvan jonnekin 1940-luvun lopulle. Jos jollakin on tietoa asiasta, saa tulla kertomaan. :)

25 kommenttia:

  1. Pitääkin hankkia tämä kirja luettavaksi, kunhan taas saan revittyä jostain aikaa ja energiaa lukemiseen. Hämäläinen on ollut jo kauan suuri suosikkini juuri rikkaan ja kuvailevan kielensä takia.

    VastaaPoista
  2. Eriqou: Toivottavasti löydät lukuaikaa. :) Tämä kirja on täydellinen kesäkirja, sopii etenkin loppukesäksi, jolloin illat jo hieman hämärtyvät. Ja koska pidät Hämäläisen kielestä, niin voin aivan varauksetta suositella.

    VastaaPoista
  3. En olekaan koskaan lukenut Hämäläiseltä mitään, mutta miten muistelisin, että olisin joskus kauan sitten katsonut tv.stä Säädyllisen murhenäytelmän, vai sotkenkohan johonkin muuhun?

    VastaaPoista
  4. Minä olen pitänyt Helvi Hämäläisen päiväkirjoista enemmän kuin hänen kirjoistaan, joita en ole tosin tainnut lukea kuin kaksi tai ehkä vain yhden, en muista.

    Olen muutenkin miettinyt sitä, että nykyään voi käydä niin, että luet kirjailijoista vain päiväkirjoja tai lehtijuttuja tai jotain muuta, etkä koskaan tartu kirjailijan "oikeisiin" teoksiin. Se on hassua ja jotenkin väärin.

    VastaaPoista
  5. Apua, kaikki postailevat toinen toistaan kiehtovimmista kesäkirjoista! Säädyllinen murhenäytelmä odottaa edellenkin hyllyssä lukemattomana, joten ehkä aloitan Hämäläiseen tutustumisen kuitenki siitä. Mutta tänäkin kuulostaa mielenkiintoiselta ja näyttääkin juuri oikealta kesäkirjalta:)

    VastaaPoista
  6. Yritin etsiä tätä kirjastosta, mutta heikoin tuloksin. Ehkä säästän sinne loppukesään sitten. Olisin vain halunnut lukea rinnakkain Sudenmorsiamen kanssa..

    Kiitos vinkistä, taas! ; )

    Ja nyt jatkan lasten vaatekaapin siivoamista, miten aina onnistunkin karkaamaan tänne netin ääreen...

    Iloa viikkoon!

    VastaaPoista
  7. Katja, mutta mielikuvituksen puutteesta Helviä ei voi syyttää;-)

    No, toivoisin niin, että ehtisit joskus lukea Säädyllisen murhenäytelmän sekä sen jatko-osan Kadotettu puutarha. Helvi on todella taitava kirjoittaja näissä kirjoissa myös rakenne kestää arvostelun.

    Julkaistuaan yllä mainitut teokset hän joutui Helsingin seurapiirien epäsuosioon eikä häntä enää edes tervehditty. Kirjoissa paljon sen aikaista Helsinkiä, ajan tapoja sekä tietenkin Olavi Paavolaiseta, joka oli lähtöponnin koko työlle.

    Tuo rakenteen sekavuus, mistä kirjoitat on kirjailijoiden toinen virus. Toinen ja minusta nyt yhä kasvava, on teosten ylitsepursuavuus eli kolmen kirjan matskut lyödään yhteen kirjaan. Sekin on yksistään voi aiheuttaa sekavuutta! Kaikki eivät vain kertakaikkiaan voi olla Mika Waltareita!

    VastaaPoista
  8. Minäkään en ole lukenut Hämäläiseltä mitään, mutta muistan käyneeni katsomassa Säädyllinen murhenäytelmä-elokuvan entisen poikaystäväni mummin kanssa!

    Ihana kuva taas. Onko tuo kukallinen kangas pussilakana? Rakastan kukallisia pussilakanoita, etenkin pikkukukkaisia :)

    VastaaPoista
  9. Susa: Muistat ihan oikein. Säädyllisestä murhenäytelmästä tehtiin elokuva, josta vielä hieman pitempi tv-sarja. Muistan vieläkin, miten riipaisevaa oli Ville Virtasen esittämän lääkärin tuskainen pianonsoitto.

    Kirjailijatar: Hämäläisen päiväkirjat ovat minulla lukematta. Ne kiinnostaisivat, samoin Marjut Kähkösen väitöskirja. Hänhän oli käsittääkseni ehtinyt haastatellakin Hämäläistä.

    Se on ihan totta, että kirjailijoista saattaa hyvinkin lukea kaikkea muuta kuin hänen tuotantoaan. Nyt pitää ihan miettiä, että onko minulla tuollaisia kirjailijoita... Sylvia Plathin päiväkirjat luin ennen kuin luin Plathin Lasikellon alla tai hänen runojaan. Onneksi sittemmin löysin nekin.

    Amma: Onneksi kesäkirjoja on niin paljon, että niitä riittää tulevillekin kesille. Mutta jotkut kirjat ovat selvästi vuodenaikakirjoja ja tämä on yksi sellainen. Suosittelen kyllä Hämäläiseen tutustumista kaikkine kielellisine rönsyineen. :)

    Joana: Voi, eikö tätä ollut kirjastossa? En tiedä, minkä kokoinen painos tästä 90-luvun lopussa otettiin. Tämä kyllä sopisi hyvin Sudenmorsiamen kanssa, mutta myös loppukesään. Ehkä siis silloin?

    Leena: Ei voi ei. Eikä mistään muustakaan, Hämäläinen on sekavanakin (siis runsaan rönsyilevänä) taitava ja eräs Suomen klassisimmista kirjailijoista.

    Säädyllisen murhenäytelmän olen toki lukenut ja siitä kovasti pitänyt. Kadotettu puutarhakin tullee lukuun joskus. Se onni kirjoissa on, etteivät ne karkaa ja että hyvää kannattaa odottaakin.

    Kylänruusuissa ei ole materiaalia kuin yhteen kirjaan, mutta romaani on melko luonnosmainen. Luin jostain, ettei Helvi Hämäläinen halunnut editoida tekstejään sen jälkeen, kun ne oli kirjoitettu. Ihana kesäkirja tämä Kylänruusut kyllä on, Sudenmorsiamen sukua ja jotenkin ainutlaatuinen.

    Lumikko: Hauska (toivottavasti!) muisto sinulla Säädyllisestä murhenäytelmästä. Minä kävin katsomassa sen erään ystäväni kanssa ja tuo elokuva antoi minulle sysäyksen lukea Hämäläistä.

    Tuo kukkakangas on osa tyynynpäällystä. Minäkin pidän kukkakuoseista petivaatteissa ja tyynyissä, mutta en muualla (tai ehkä kesähameissa ja englantilaisten talojen tapeteissa). :)

    VastaaPoista
  10. Hannele: Vanhat kirjat tuntuvat virkistäviltä moniin nykyisiin verrattuna.

    VastaaPoista
  11. Minulle Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä on nimenomaan "se kirja", johon aina palaan. Sen jatko-osa ei enää tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Olen lukenut myös julkaistut päiväkirjat ja 30-luvun lamakuvauksen Katuojan vettä, joka kai jossain määrin om myös omaelämäkerrallinen.
    Tämä Kylänruusut vaikuttaa kiehtovalta kesäkirjalta. Pitää lisätä yhä korkeammaksi kasvavaan pinoon. Täytyy toivoa, ettei pino kaadu, ennen kuin ehdin yhtään lukea ;)

    VastaaPoista
  12. Minä(kään) en ole lukenut ainuttakaan Hämäläistä. Upposin näihin lainaamisi kielikuviin täysin.. Ehkä siis jonain päivänä voisi sukeltaa kesäyön uneen ruusujen kanssa, kuulostaa aika huimalta!

    Kiitos kauniista arviosta Katja!

    VastaaPoista
  13. Ruusuperkeleitä, hyvänen aika!

    Olen lukenut Hämäläiseltä Säädyllisen murhenäytelmän ja päiväkirjojen lisäksi vain joitain runoja. Kaikki on ollut vaikuttavaa, mutta melkein liian raastavaa ja intensiivistä. Tällainen vähemmän realistinen juttu onkin varmaan aivan upea!

    VastaaPoista
  14. Onpas erikoinen kirja ja sait minut kiinnostumaan tästä! Helvi Hämäläistä en ole lukenut aikaisemmin ja Kylänruusuista voisin aloittaa näin kesällä.

    VastaaPoista
  15. Muisto on hauska ja mukava, tapasin eksän mummia aina silloin tällöin hänen kuolemaansa asti, vuosia senkin jälkeen, kun en enää seurustellut hänen lapsenlapsensa kanssa :)

    Tismalleen sama juttu mulla kukkakuosien kanssa, ovat ihania petivaatteissa ja tietynlaisten talojen tai huoneiden tapeteissa sekä kesähameissa. Eivät oikeastaan missään muualla. Paitsi tietyissä astioissa. Ja kangaskasseissa.

    VastaaPoista
  16. Minulla on Hämäläisen mentävä aukko kirjasivistyksessäni, mutta selvästi eniten kiinnostaisi tuo Säädyllinen murhenäytelmä. Sen jatko-osa Kadotettu puutarha löytyykin omasta hyllystä.

    Mutta apua, rikasta ja rönsyilevää kieltä - onkohan minun kirjailijani? No, näin saan toivoa, mutta Murhenäytelmä kiinnostaa myös yleissivistyksen ja Leenan mainitseman ajankuvan vuoksi.

    VastaaPoista
  17. Somerniemellä järjsetettiin joitakin vuosia sitten hieno Helvi Hämäläiselle omistettu seminaaripäivä, jinka puuhaihmisiä olivat paikalliset Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Yleisöstä bongasin mm. Eeva Ahtisaaren ja Seela Sellan ;) Päivän innoittamana luin tuona kesänä ison pinon Hämäläisen kirjoja, myös tämän upean kesäkirjan. Säädyllisen murhenöytelmän lisäksi Hämäläiseltä kannattaa lukea 1940-luvulla kirjoitettuja pienoisromaaneja. Ja tietysti runoja.

    VastaaPoista
  18. Kyllä Kylänruusut varmaankin sijoittuu tuonne 1940-luvun loppuun, silloin Hämäläinen vietti kesiä Somerniemellä eli siellä Hämeessä.

    VastaaPoista
  19. On aina hienoa, kun tietää, että vielä on lukematta joku mieluisan kirjailijan kirjoittama kirja kuten nyt tämä Kylänruusut. Kiitos muistutuksesta!
    Innostukseni alkoi Säädyllisestä murhenäytelmästä, sen jälkeen luin muita hänen kirjojaan, mm. läpimurtoteoksen Katuojan vettä,joka sijoittuu 1930-luvun pula-aikaan Helsingissä. Tuohon aikaan luin paljon venäläisiä klassikoita ja tuossa kirjassa olikin mukana jonkinlaista tolstolaisuutta. Koska rakastan sanoja, sopii minulle hyvin Hämäläisen käyttämä rikas kieli,(rikkaan kielen takia pidän Seitsemästä veljeksestäkin), mutta hänen runojensa sisälle en ole vielä kunnolla päässyt. Niidenkin aika tulee vielä, olkoon melko hiljattain ostamani Hämäläisen Valitut runot-teos tässä käden ulottuvilla aikansa.

    VastaaPoista
  20. Jaana: Säädyllinen murhenäytelmä on hieno kirja. Siinä on jotain ikumuistettavaa, koska muistan siitä edelleen paljon, vaikka lukemisesta on aikaa jo toistakymmentä vuotta. Kylänruusujen aika on nimenomaan kesällä. Että siitä vain pinoa kasvattelemaan. :)

    Linnea: Jos pidit näistä lainauksista, niin saatat pitää kirjastakin. Tuolla myöhemmässä kommentissa Kirsi Hietanen suosittelee Hämäläisen pienoisromaaneja, joihin itse saatan jossain vaiheessa tutustua.

    Erja: Nimenomaan! Ruusuperkeleet on kirjassa ihan vakiintunut kutsumanimi ruusunaisille. Minä en ole koskaan lukenut Hämäläisen runoja, jotka alkoivat nyt kiinnostaa.

    Sara: Kirja on kotimaiseksi aika erikoinen. Kylänruusut on jotain sukua Aino Kallaksen Sudenmorsiamelle, ainakin tuo kyläyhteisöllisyys ja muodonmuutos sekä kansanperinteestä ammentaminen. Olisipa todella mielenkiintoista lukea sinun tekstisi tästä!

    Lumikko: Eksäsi mummi oli selvästi ihana ihminen. Monesti vanhat naiset ovat.

    Ja totta kai kukkakuosit sopivat myös kangaskasseihin! Mutta kukkakuosinen takki olisi jo liikaa. :)

    Karoliina: Minä luulen, että Säädyllinen murhenäytelmä tai pienoisromaanit voisivat olla sinulle hyviä hämäläiskirjoja. En tosin ole itsekään noita pienoisromaaneja lukenut, mutta kiinnostuin nyt. Säädyllinen murhenäytelmä on hieno kirja ja mielestäni (mikäli muistan oikein) sen lukeminen oli itse asiassa helpompaa kuin Kylänruusujen.

    Kirsi Hietanen: Kiitos tiedosta. Tosi mukava kuulla tuosta muutaman vuoden takaisesta seminaaripäivästä. Tuo Härkäojan kylä on kuulemma sellainen, jonne Hämäläinen on sijoittanut monia tekstejään. Ja kiitos myös pienoisromaanien mainitsemisesta. Niitä voisin lukea, kiinnostavat itse asiassa aika tavalla.

    Clarissa: On totta, että on onni löytää uusia kirjoja itselle mieluisalta kirjailijalta. Kylänruusut on aika erikoinen ja mieleenpainuva kirja.

    Minulle Kylänruusujen kieli oli aavistuksen liiankin rönsyilevää, vaikka esimerkiksi Seitsemästä veljeksestä pidin kovasti. Haluan silti lukea enemmän Hämäläistä, koska pidän hänen teksteistään.

    VastaaPoista
  21. Kuten jo omassa blogissani sinulle totesin, tämä kuulostaa ihan mahtavalta kesäkirjalta. Ihmettelen, etten ollut kuullutkaan tästä, mutta kiitos sinun, nyt aion iskeä heti kiinni, jos tämä tulee jossain vastaan. Kiitos ihanasta vinkistä ja arviosta! :)

    VastaaPoista
  22. Jenni: Onkohan tämä kirja sellainen kätketty kesäaarre? Koetin tätä googlettaa, mutta kirjasta on vähän tietoa. Kaikissa Hämäläisen julkaisulistoissa se mainitaan, mutta esimerkiksi alkuperäistä kirjoitusvuotta ei. Wsoy tosiaankin julkaisi kirjan pian Hämäläisen kuoleman jälkeen 1998.

    VastaaPoista
  23. Kiitos tästä kirjasta! Helvi Hämäläinen on yksi suosikeistani ja minulla on tämäkin kirjansa, mutta olin jo vähän unohtanut sitä. Pitänee ottaa uudelleen luettavaksi. Voi näitä ruusuja!

    VastaaPoista
  24. Anja: Taidatkin olla ensimmäinen kommentoija, joka on lukenut tämän kirja. Ihanaa. Kylänruusut sopii niin hyvin tähän vuodenaikaan, koko kesään.

    VastaaPoista