Juuri nyt meillä on luettu ilta- ja aamusatuna Minä olen Peppi Pitkätossu-yhteisnidettä, joka on kooste kirjoista Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä. On ollut ihana lukea Peppiä viisivuotiaalle, joka ei oivalla vielä aivan kaikkia asioita, mutta eläytyy tarinaan, nauttii ja nauraa. Hän muuten samaistuu mieluummin tavalliseen Annikkaan kuin maailman vahvimpaan tyttöön.
Televisiosta seuraamme parhaillaan sekä kakkosella esitettävää Peppiä että FST:n näyttämää Sitä pikkuista Lottaa. Molemmat viehättävät lapsiani valtavasti, kolmevuotiaskin jaksaa seurata Lotan arkisia ja Pepin eksentrisiä seikkailuja suu hymyssä. Ja arvatkaa, mikä on lastemme suosikki lauantaisin viettämämme elokuvaillan filmiksi? Toki he rakastavat Disneyn Aristokatteja ja 101 dalmatialaista, Totoroa ja Ponyota, mutta kaikkein mieluiten he katsovat Eemelia ja possuressua. Se sykähdyttää mieltäni. Ehkä lapseni kasvavat uusiksi Lindgrenin ykkösfaneiksi?
Minun suurin suosikkini on Marikki. Olisin lapsena halunnut olla juuri Marikin kaltainen ja olen onnellinen, että tyttäreni on ihastunut samaan kirjaan. Mutta koska olen sydänjuuriani myöten Lindgrenin kirjojen ystävä, rakastan hänen kaikkia kirjojaan. Poikkeuksen tekee vain Katto-Kassinen, josta en sitten millään voi pitää. Voi Katto-Kassisraasua. Ehkä joku teistä rakastaa häntäkin?
Kirjoitin Lindgrenistä siksi, että hän on aina ajankohtainen, mutta myös siksi, että me suuntaamme tänään kohti länsinaapuriamme. Viime kesänä vierailimme ensimmäistä kertaa Junibackenissa, josta Saran kirjojen Sara kirjoitti niin ihanasti, että tällä kertaa on pakko maistaa myös pannukakkuja. Ronjasta kehoitan lukemaan Jennin blogista.
Mutta nyt pakataan ja myöhemmin mennään. Palaan joko ajastettuna kirja-arvion merkeissä jossain välissä tai sitten "reaaliaikaisena" kotiinpaluun jälkeen.
Hejdå!
P.S. Huomasin, että tänään illalla FTS5 näyttää puolituntisen Kultasiskoni-elokuvan. Aamun Hesarissa elokuvaa ei kovin kehuttu, mutta koska rakastan Liisan ja Ylva-Liin kuvitteellista siskoutta, olen enemmän kuin kiinnostunut näkemään siitä tehdyn filmisovituksen.
Ihana Lindgren!
VastaaPoistaMinun suursuosikkini on ihana Ronja, tuo ryövärityttö, reipas ja iloinen. Ronja on varmaan ensimmäinen Lindgrenin kirja jonka olen itse saanut lahjaksi; kansilehdelle on juuri kirjoittamaan oppineen minun haparoivalla käsialallani kirjoitettu nimeni.
Rakastan toki myös Peppiä; olin todella onnellinen kun joitakin vuosia nuo kolme ensimmäistä Peppiä sai niinä pieninä keltaisina kirjoina yhteisessä boksissa. Lisäksi kun kävin pienenä Gotlannissa minulle ostettiin oma Peppi Pitkätossu-muki; se on minulla vieläkin vaikka kahvakin on jo liimattu, siitä juodaan jos tarvitaan Voimaa.
Veljeni Leijonamielestä, niin ihana kuin se onkin, sain viime kesänä melkein tarpeekseni esiintyessäni itse kyseisessä näytelmässä. Luulen, että minä ja Korppu tarvitsemme vähän taukoa ennen kuin voimme taas olla onnellisia yhdessä.
Minulla ei, suru kyllä, ole minkäänlaista muistikuvaa Marikista vaikka sitäkin on minulle varmasti pienenä luettu. Ehkä muistinvirkistys olisi paikallaan?
Ja muistan vielä pienenä katsoneeni sekä Lottaa että Eemeliä paljon videolta; ihania!
Ihanaa reissua teille ja kiitos aamun ilosta!
Niin, minun suosikkini on Ronja, kuten tiedätkin. Ja sen, että Veljeni Leijonamielen suhteen tunteeni ovat iän myötä muuttuneet radikaaliksi.
VastaaPoista(Mutta, sivuhuomautus: sitä en tiennyt, että Linnea on näytellyt paitsi kakkiaista myös Korppua. Oikea Lindgren-näyttelijä!)
Ihana sattuma, että otit Pepin esille juuri nyt. Olen nimittäin juuri tällä viikolla selvittänyt, millaisia uusia ja vanhoja painoksia Pepistä on olemassa, mitään en tosin ole hankkinut. Olen myös suunnitellut ostavani Peppi-mukin loppukesästä, juuri Linnean mainitsemia voimajuomia varten. Jos ja kun hankin voimamukin (ostan sen erääseen tiettyyn tilaisuuteen), laitan sen sitten blogiinkin. :)
Hyvää kesäreissua sinulle ja koko poppoolle!
Minä luin lapsena vain Eemeliä ja Peppiä, joista Eemeli oli suosikkini. Ronjan luin vasta muutama vuosi sitten mutta Veljeni Leijonamieli jäi silloinkin kesken. Marikkiin en muista koskaan tutustuneeni. Eli Lindgrenin kirjoilla ei ole erityistä paikkaa sydämessäni, jos en olisi saanut Eemeliä ja Peppiä lahjaksi olisivat nekin varmasti tulleet luetuiksi vasta aikuisena.
VastaaPoistaAstrid Lindgren on minunkin suosikkini. Hänen teksteistään rakkain on Ronja Ryövärintytär, mutta myös Eemeli ja Veljeni leijonanmieli ovat vieneet sydämeni. Peppi on tietysti myös ihan huippu.
VastaaPoistaMeilläkin kasvaa uusia Lindgren-faneja. :-)
Hyvää matkaa länsinaapuriin ja Junibackeniin!
Haluan vielä hoksauttaa tästä:
VastaaPoistahttp://www.kotus.fi/?5418_m=8962&l=&s=3240 :-)
Minä pidän hurjan paljon Vaahteramäen Eemelistä ja Peppi Pitkätossusta. Toki Ronjasta myös ja Melukylän lapsista. Silti suosikikseni on noussut tuon Satuja-kirjan tarina Pekka Peukaloinen. Minusta on aina yhtä hauskaa kuvitella olevansa pikkuruinen :)
VastaaPoistaMarikki on vielä lukematta, samoin Saariston lapset, mutta ne aion lukea jossakin vaiheessa lapsille iltasatuina. Kuinkahan pienille ne sopivat?
Kiitos. Palaan paremmin kommentein reissun jälkeen, mutta Maija, meillä luettiin Marikin kuvakirjaversio tyttäreni ollessa nelivuotias ja nyt hänen ollessaan viiden vanha, ihastutti ja kiehtoi yli 300-sivuinen Meidän Marikki. Saariston lapset sen sijaan ei vielä auennut. Yritämme sitä ensi vuonna uudelleen. :)
VastaaPoistaJennille vielä: En itse asiassa esittänyt Korppua vaan olin sekatyöläinen susi/sotilas/muusikkomeiningeissä mutta väsäsin kyllä näytelmään Paloma-kyyhkysen, Fjalarin ja Rimman sekä kukkofiguurilliset tuopit Kultakukkoon. :>
VastaaPoistaHei Katja ja kiitos ihanasta postauksesta! Minun suosikkejani omassa lapsuudessani ovat olleet Veljeni Leijonamieli ja Peppi Pitkätossut. Nyt luen Ronjaa ääneen ja det är jättebra! Seuraavaksi siirrymme Melukylän lapsiin. Tiedätkös Marikkia en muista hirveän hyvin ja minun täytyy se kirja hankkia. Mahdatko kuunnella satujunan ruotsiksi Lindgrenin kertomana vai suomeksi? Trevlig resa för hela familjen!
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut lapsena vain Peppiä, Eemeliä sekä Ronja Ryövärintytärtä. Luulenpa, että rakkain taitaa olla noista se anarkistinen Peppi ;)
VastaaPoistaMeilläkin on nyt katsottu sitä kakkoselta näkyvää Peppiä ja löysin myös Citymarketista yhden DVV:n jossa on juuri tuota Peppiä kolme jaksoa.
Minulle tärkein on Ronja Ryövärintytär. Peppi Pitkätossu tulee hyvänä kakkosena. Jostain syystä mm. Marikki, Veljeni Leijonamieli, Saariston lapset ja Melukylän lapset ovat jääneet vähemmälle huomiolle tai kokonaan tutustumatta.
VastaaPoistaMe kävimme nyt kesälomareissulla Junibackenissa :) Meillä taitaa kasvaa kaksi uutta Lindgren-fania, siihen malliin siellä touhusivat ja kyselivät oudommistakin hahmoista. Täytynee ottaa luettavaksi A.L:ä, ainakin Peppiä ja Eemeliä löytyy omasta kirjahyllystä.
Niin ja minä tykkään Katto Kassisestakin ;)
Mahdoton kysymys - mutta vastaan kuitenkin: Marikki, Ronja, Lotta rakkaimpia, Melukylän lapset ja Peppi hauskimpia, Mio ja Veljeni Leijonamieli koskettavimpia, Saariston lapset kesäisin ja nostalgisin!
VastaaPoistaIhanaa lomaa, minullakin tiedossa pian lomaa ja blogitaukoa!
Astrid Lindgren on minunkin suuri suosikkini ihan pikkulapsesta asti! <3 Lapsena rakastin eniten Peppiä ja Vaahteramäen Eemeliä, jonka touhuille sai aina nauraa katketakseen. Muistan jossain vaiheessa leikkineeni Peppiä jatkuvasti, neljävuotiaana sain joululahjaksi apinapehmolelun jonka nimeksi tuli tietenkin Herra Tossavainen (sama Herra istuu tälläkin hetkellä tuossa makuuhuoneeni nurkassa, se on yksi rakkaimpia konkreettisia muistojani lapsuudesta ja paras koskaan saamani joululahja). Kun olin niin iso että sain koskea puukkoon, minäkin yritin vuolla kepeistä puu-ukkoja, kuten Eemeli. En osannut. :)
VastaaPoistaKoululaisena luin Melukylän lapsista uudestaan ja uudestaan niin että kirjastani irtosivat lopulta kannet. Ja kun näin televisiosta Saariston lapset -tv-sarjaa, rakastuin syvästi saaristolaiselämään ja ennen kaikkea upeaan Laivuriin. <3 Jostain syystä samaistuin aina vahvasti Pampulaan, vaikka olinkin ulkomuodoltani ja luonteeltani aivan erilainen. Ehkä siksi että Laivuri oli Pampulan koira, ja minäkin olisin halunnut olla Laivurin emäntä. :)
Katto-Kassinen oli minustakin lapsena ihan tyhmä! :)
Yksi aikuisikäni ammatillisesti mielenkiintoisimpia kokemuksia on ollut päästä tutustumaan Astrid Lindgrenin lastensairaalaan Tukholmassa (se on Karoliinisen yliopistosairaalan yhteydessä). Olen siis lapsiin (& leikkaus-anestesiaan) erikoistunut sairaanhoitaja, ja pääsin sinne työni puolesta katsomaan muun muassa vastasyntyneiden teho-osastoa. Sanomattakin selvää, että sairaalan sisustus oli ihana. :)
Tämä oli ihana postaus, kiitos! Ihanaa matkaa aurinkoiseen Tukholmaan! <3
Jag älskar Sverige och det svenska språket och Pippi Långstrump; Vi har Pippi Långstrump går ombord i bokhyllan :) Tack för allt du skrev om Astrid Lindgren!
VastaaPoistaKuten monen muunkin, myös minun suosikkini on Ronja. Ja Peppi! Ja kyllä Eemelikin. Ja kaikki. Minäkään en muutes pitänyt pienenä Katto Kassisesta, joten en ole aikuisenakaan siihen tyyppiin palannut..Hauskaa matkaa!
VastaaPoistaMinulle rakkain Lindgrenin hahmo on aina ollut Peppi,mutten ole kaikkia hänen kirjojaan lukenutkaan.Mutta kyllä se vaan taitaa olla Peppi,forever! Hon är nog min favorit precis som hos Rita,Ja ihania kuvia alempana Savon reissusta:) Mukavaa matkaa!
VastaaPoistaVastaan samoin kuin Maria kaimani Sinisestä linnastaan(ja voin tunnustaa sinulle minä en tykkää ollenkaan Kassisesta!Mokoma kurja rontti joka järjesti pikkuveljen niin moniin hankaluuksiin ja huijasi..:)
VastaaPoistaMalin ja Mio-he ovat rakkaat.
Ihanaa lomaa sinulle ♥
Minunkin suosikkini on Ronja, tuo kapinallinen ja aina reipas (vähän pikkumyymäinen!) tyttö. Lapsena en hirveästi pitänyt Lindgrenistä (Tove Jansson ja Muumit olivat enemmän minun mieleeni), mutta myöhemmin erityisesti Ronja ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
VastaaPoistaHyvää matkaa teille! :)
Ihanaa, onnellista matkaa teille! Keveitä askeleita, aurinkotuulia!
VastaaPoistaVoi ne on kaikki niin ihania! Veljeni Leijonamieli on koskettanut niin syvältä. Olen jo muutaman viikon kaipaillut Saariston lapsia, tekisi niin mieli pujahtaa lomalla siihen maailmaan.
Rehellisesti sanottuna, eihän tuosta ajasta, kun itse lapsena luin Lindgrenin kirjoja, ole kulunut kauakaan. Jostain syystä kaikki nämä vuodet on minulle Marikista välittynyt hyvin epämielyttävä kuva. Muistan, etten pienempänä ymmärtänyt ollenkaan sitä, kun Marikin äiti (?) halusi luovuttaa elimensä. Muistan, että sen jälkeen en halunnut enää lukea tätä kirjaa - ja edelleen se on tuolla kirjahyllyssä lukemattomana. Lindgreniä ei ole muuten tullut hirvittävästi luettua, mutta onhan se Ronja suosikki.
VastaaPoistaMinulle rakkaimmat Lindgrenin kirjoista ovat Melukylän lapset ja Marikki. Äitini luki minulle monet kerrat Veljeni Leijonamieltä, sillä se oli hänen suosikkinsa, mutta se oli minusta liian pelottava ja surullinen (kuten myös Pikku Prinssi, jota äitini myös luki mielellään minulle). En tainnut koskaan oikein kertoa äidille miltä minusta tuntui. :D
VastaaPoistaIlmeisesti minuun vetosivat enemmän realistiset lastentarinat, jotka kertoivat oikeista lapsista oikeine arkisine puuhineen.
Ihana Lindgren,totta tosiaan!
VastaaPoistaÄitini luki minulle Vaahteramäen Eemeliä,pyynnöstäni aina uudestaan ja uudestaan.Ja minä olen lukenut lapsilleni samaista Eemeliä,omasta halustani yhä uudestaan ja uudestaan :))ovat he toki tykänneet,mutteivat samalla intohimolla kuin minä.Peppikin oli toki minulle mieluinen,muttei yltänyt samalle tasolle...lauleskelen usein Eemeli-laulua:voi herran jestas minkälainen lapsi oli hän... Se saa hyvälle tuulelle,hymyn suupieleen.
Mukavaa ja antoisaa,aurinkoista ja ikimuistoista matkaa! :)
Eemeli ja Peppi ja aikuisiällä, yhdessä tyttöni kanssa olen katsonut tv:stä tarinoita Marikista ja pidin niistä kovasti:)
VastaaPoistaHYVÄÄ HEINÄKUUTA!!♥
KIITOS lämpimästä viestistäsi:)
Hyvää matkaa teille! Junibacken on tosiaan suloinen paikka. Me olimme toissa kesänä Vimmerbyssä, ehkä menettekin juuri sinne.
VastaaPoistaMinun suosikkini taisi lapsena olla Peppi ja Veljeni Leijonamieli. Minäkään en ole oppinut tykkäämään Katto-Kassisesta, mutta mies tykkää, joten Kassisella on ainakin yksi fani.
Veljeni Leijonamieli ja Ronja taitavat olla suosikkejani. Tykkäsin Eemeli telkkasarjastakin. Ronjaan ihastuin ekaluokalla, jolloin opettajamme luki kirjan kannesta kanteen,oli siis sellaisia satutunteja :) Voi sitä ihmettä kun koko luokka istui hiljaa vain kuunteli.
VastaaPoistaAh,mukavat muistot :)
Tuttuja ovat kirjat, Marikki vielä puuttuu. Itse lapsilleni luin Peppiä aikoinaan, samoin Melukylän lapsia. Myöhemmin vähitellen hankin muutkin Astrid Lindgrenin kirjat, kiva niitä on aikuisemmankin lukea. Hienoa, että postasit Lindgrenistä. Ja hyvää matkaa Junibackeniin.
VastaaPoistaMinullekin Marikki oli ja on edelleen Lindgrenin tarinoista ja hahmoista se kaikkein rakkain. Mutta pidin paljon myös Melukylän lapsista, Lotasta, Saariston lapsista, Pepistä, Eemelistä ja kyllä myös siitä Katto-Kassisesta ;)
VastaaPoistaVeljeni Leijonamieleen tutustuin vasta aikuisena kaupunginteatterin upean näytelmän muodossa.
Ronjan kuulin eka luokan opettajani lukemana, ja muistan pitäneeni jännittävästä tarinasta, mutta kuitenkaan Ronja ei sykähdyttänyt sillä tavoin kuin esimerkiksi Marikki. Ilmeisesti pidin lapsena enemmän realistisista tarinoista kuin fantasiasta. Ja ehdottomasti olin lapsena jo rakastunut menneisiin aikoihin, puutalomiljööseen ja ylipäätään entisaikojen elämään. Minua kiehtoi se, että kirjojen kautta sain kokea, miten ennen on eletty.
Olen muuten huomannut, että Marikki on yksi niitä vähemmän tunnettuja Lindgrenin hahmoja. Monet ihmiset, joiden kanssa olen jutellut kirjoista, ovat olleet tietämättömiä Marikista, vaikka muutoin ovatkin lukeneet Lindgrenin teoksia. Mukavaa siis löytää täältä "sieluntovereita". Lapsena jossakin vaiheessa samastuin Marikkiin hyvinkin voimakkaasti. Minulla oli samalla tavoin pikkusisko kuten Marikilla oli Liisa-siskonsa. Meillä tytöillä oli yhteen aikaan kesämekkoina vanhanaikaiset pumpulimekot, jollaiset olisi mielestäni voineet olla Marikilla ja Liisalla. Kuvittelin myös, että naapurissamme asuu Abbe, joka leipoo rinkeleitä :)
Mukavaa Ruotsin-matkaa teille!
Kylläpä vaikean kysymyksen pistit! Mutta kun ajattelee mikä on tullut luettua useimmin, niin ykkössuosikiksi kohoaa Melukylän lapset. Lapsilauman mielikuvituksen rikastamassa kotikylässä vain oli niin ihanaa viipyillä... siihen kun vielä lisää Eemelin ja Pepin, niin onkin kolmen kärki koossa.
VastaaPoistaMinulla onkin Lindgreniin liittyen ihana valinnan tuska... meitä oululaisia hemmotellaan peräti kahdella Lindgrenin kirjoihin perustuvalla kesäteatteriesityksellä! Nyt pitäisi sitten päättää, vienkö tyttären Työväen Näyttämön Eemeliin vai Ylioppilasteatterin Peppiin. Kuten sanoin, valinta tuottaa minulle suloista tuskaa..
Hahahaa! Ehdinpä tänne puolustamaan ykkösfanin palliani. ;D
VastaaPoistaKuten tiedät, myös minun suurin suosikkini on Marikki, joskin minä samastuin lapsena Liisaan - luonnollisesti pikkusiskona. Seuraavaksi rakkaimipia taitavat olla Melukylä-kirjat, mutta myös Lotta on aina ollut minusta ihana. Kouluiässä Saariston lapsista tuli myös erityisen tärkeitä. Varsinaisesti vasta myöhemmin, teini-iässä, löysin Lindgrenin yksittäiset, haikeammat sadut kuten Päivärinteen ja Soittaako lehmus, laulaako satakielen, mutta nyt nekin ovat kärkijoukossa.
Minulla ei ole Katto-Kassisesta voimakkaita muistoja, mutta ilmeisesti olen pitänyt ainakin tv-sarjasta ihan pienenä, sillä äitini kertoo usein tarinaa siitä, kun sain 3-vuotislahjaksi suuren Katto-Kassis-nuken. Muistan tuon nuken hyvin. Äiti oli kuvitellut sen olevan aivan lyömätön lahja, sillä olin kova Kassis-fani. Täytyy nyt tarkistaa, johtuiko se vain tv-sarjasta vai myös kirjoista, mutta joka tapauksessa olin leikkinyt vain nuken sisältäneellä suurella pahvilaatikolla ja heitellyt itse nukkea tyytymättömänä seinään. Vanhemmat olivat olleet ihmeissään, mutta sitten syyksi oli paljastunut se, että nuken hiukset olivat vaaleat, kun taas tv-sarjassa Kassisen tukka oli punainen. :)
Noh, joka tapauksessa rakastan oikeastaan kaikkea Lindgreniä intohimoisesti. Ainoastaan Kalle Blomqvistista en ole varma, olenko sitä koskaan lukenut.
Joo, mä olen kanssa Lindgrenin ykkösfani. :D Tällä hetkellä Saltkråkan on ykkönen, mutta ykkössuosikit ovat vaihdelleet vuosien varrella aika paljonkin.
VastaaPoistakyllä se on vain jääda mej sånt barn han var....Eeeeemil och Pippi Långstrump ei niitä voita mikään:) Hyvää päivän jatkoa ja hellettä, tulis jo ukkonen!
VastaaPoistaJaahas, minun suosikkini taisivat olla Eemeli, Katto-Kassinen, Marikki ja Peppi! Nykyisin pidän eniten Eemelistä ja Marikista. Veljeni Leijanamieli oli liian suruinen makuuni, vaikka teki tavallaan suurimman vaikutuksen.
VastaaPoistaIhanan paljon kommentteja. Kiitos jokaiselle! Palasimme tänään kotiin ja palaan kommentoimaan joko illemmalla tai viimeistään huomenna. Sen sanon jo nyt, että Junibacken itketti tälläkin kertaa. :)
VastaaPoistaMinä rakastan eniten Peppiä ja Ronjaa. Pidän muistakin Lindgrenin hahmoista kuten Melukylän lapsista ja jopa ylimielisestä Katto-Kassisesta, joka pohjimmiltaan on kiltti ja yksinäinen setä.
VastaaPoistaAstrid Lindgren Värld Vimmerbyssä on kokemisen arvoinen paikka. Siellä seikkailevat kirjoista tutut hahmot ja ympäri aluetta on erilaisia kirjoihin perustuvia esityksiä. Ihan mahtava paikka!
Pari vuotta sitten kirjoitin blogiini siitä, mitä kaikkea hullua olen saanut päähäni lapsena, kun ihannoin Peppiä: http://kirja-ajatuksin.blogspot.com/2009/01/peppi-pitktossu-minussa-eli-wannabe.html
Koetan nyt aloittaa kommentteihinne vastaamisen. Mukava ja tässä tapauksessa myös runsasmääräinen urakka, kiitos! :)
VastaaPoistaLinnea: Ronja on kyllä ihana. Junibackenin satujuna sai viisi- ja puolivuotiaani (ensi syksyn eskarilaisen) innostumaan Ronjasta niin, että päätin alkaa lukea kirjaa hänelle. Aloitimme eilen illalla ja luimme kaksi lukua.
Tuo voimamukisi kuulostaa mainiolta. Minä haaveilen matkasta Gotlantiin.
Jenni: Miten tunteesi Veljeni Leijonamieltä kohtaan ovat muuttuneet? Itse suhtaudun kirjaan hieman ristiriitaisesti. Se on toisaalta niin kaunis, hyvä ja toki jännittävä, mutta toisaalta mietin sitä, miten Joonatan lopussa ottaa Korpun mukaansa ja hyppää Nangilimaan. Jään odottamaan postausta voimamukistasi. :)
Réa: Monille Lindgren on niin tärkeä kirjailija, että oli kiinnostava lukea kommenttisi - että Lindgren on hyvä, mutta ei sellainen elämän merkittäviempien kirjallisten elämysten luoja kuitenkaan. Kiitos.
Paula: Ihanaa, että teilläkin on pieniä Lindgrenin ystäviä. Hän osasi kirjoillaan puhutella niin lapsia kuin aikuisiakin. Junibackenissa oli ihanaa tälläkin kertaa.
Ja kiitos tuosta linkistä. Mainio artikkeli!
Maija: Minä kuvittelin lapsena, että millaista olisi, jos meille olisi muuttanut pikkuruinen peukaloinen. Pekka Peukaloinen sekä Onnelin ja Annelin Vaaksanheimot tulivat minulle tutuksi kuta kuinkin samaan aikaan.
Saariston lapset ja Marikki ovat ihania. Vastasinkin jo aikaisemmin, että meillä Marikki meni täysillä 5-vuotiaalle, mutta Saariston lapsiin hän ei harmillisesti jaksanut vielä keskittyä.
Sara: Minäkin aloitin lukemaan Ronjaa tyttärelleni eilen illalla. Onhan se akika hurjakin viisivuotiaalle Ajattarineen kaikkineen, mutta toisaalta sisältää elämänilon ja ystävyyden voimaa.
Me kuuntelimme satujunan nytkin suomeksi lasten vuoksi, mutta olisi ihana kuunnella se Lindgrenin itsensä kertomana.
Susa: Peppi on kyllä erinomaisen onnistunut myös tv-sarjana. Meilläkin on muutama Peppi-dvd ja sarjaa olemme lasten kanssa seuranneet innokkaasti. Jotenkin noissa 70-luvun alun filmeissä kirjojen henki on läsnä niin hyvin.
Villasukka kirjahyllyssä: Ronja ja Peppi siis sielläkin. :) Minä luulen, että luin lapsena niin paljon Lindgreniä, että jokainen hahmo tuli tutuksi. Joskin Kalle mestarietsivä ja Rasmus ja kulkuri saattoivat jäädä kesken. Niistä minulla on mielikuva, että luin kyllä niitäkin, mutten hyvin.
Junibacken on kyllä yksi parhaista lapsiperheen lomakohteista, luulen.
Ja sinä tykkäät jopa Katto-Kassisesta. ;)
Maria: Kysymykseni taisi olla aika vaikea. On se sitä minullekin. Marikki on ehdottomasti rakkain, mutta pidän erityisesti myös Melukylän lapsista, Ronjasta sekä Saariston lapsistakin.
VastaaPoistaIhanaa lomaa ja blogitaukoa sinulle!
Sara: Sinulla on siis Englannin ohella toinen yhteinen rakkaus kanssani: Astrid Lindgren. <3 Minä olen myös pienestä pitäen rakastanut Lindgrenin kirjoja. Muistelen lukeneeni kuvakirjoina Lottaa ja Kultasiskoani ja heti kun opin lukemaan, olin aivan Marikin lumoissa. Mummoni, joka oli kotoisin rannikolta, vaikutuksesta Saariston lapset ovat mysö läheinen.
Ja sinulla on oma Herra Tossavainekin!
Tuo tutustuminen AL:n nimeä kantamaan lastensairaalaan on takuulla ollut mieleenpainuva kokemus.
Rita: Det var så roligt att skriva om Astrid Lindgren och hennes värld. :)
Helmi-Maaria Pisara: Voi Katto-Kassisparkaa, kun harva hänestä tykkää. Junibackenissa hänellä oli sen verran iso rooli, että ruotsalaisiin uppoaa varmaan paremmin.
Yaelian: Peppi on kyllä se hahmo, jonka Lindgrenistä tulee ensin mieleen. Tosin tuntuu siltä, että Lindgrenin kaikki kirjat koskettavat lukijoitaan. (paitsi se katto-kassinen ;))
Maria: Ihan totta, Katto-Kassinen sai aikaan niin monia noloja tilanteita pikkuveljelle, että pahaa teki ja hävetti. Ehkä tuo myötähäpeä on suurin syy olla tykkäämättä tuosta paksusta pienestä miehestä.
Zephyr: Ronjassa on Pikku-Myytää ainakin sisukkuus. Mutta Ronja on toisaalta jotenkin iloisempi, luulen. Kuten aikaisemmassa kommentissani kirjoitin, aloin eilen lukea Ronjaa esikoiselleni ja kirja vei minut heti mukanaan. Edellisen kerran olen lukenut Ronjan joskus parikymppisenä.
Satu: Kiitos. Aurinkotuulia matkalla oli, mutta askeleet ainakin fyysisesti vähemmän kepeitä, kun piti kantaa toista reppuselässä. :) Saariston lapset muuten alkaa tv-sarjana ensi viikolla FST:n puolella!
Adara: Voi sinun Marikki-kokemustasi. Marikissa elimensä pakon edessä möi hänen naapurinsa, Nilssonin täti. Marikilla ja hänen perheellään on hyvin vahva sosiaalinen omatunto, ovat aina vähäosaisten puolella, mutta eivät ollenkaan omahyväisesti, vaan koskettavasti. Ehkä Marikkiin kannattaisi tarttua uudelleen, jos Lindgren kiinnostaa? Jos ei, niin onneksi hyviä kirjoja on pilvin pimein muutenkin. :)
MAalaistyttö: Samoja suosikkeja siis sielläkin! Minuunkin nuo realistiset kirjat ovat vedonneet eniten, tai ainakin rakastan niitä enemmän kuin muita.
Marika: Eemeli on kyllä mainio! Meillä lapset tykkäävät katsoa Eemeli-elokuvia enemmän kuin kuunnella kirjaa. Tosin hiljattain ostimme Eemeli-äänikirjan automatkoja varten. Jospa se vetoaisi lapsiimme. Tuo Eemeli-kappale tuo tosiaan hymyn huulille, nytkin hymyilen. :)
VastaaPoistaMarge: Kiitos samoin hyvää heinäkuuta sinulle. Kiva, että avasit uuden blogin!
Kirjailijatar: Kiitos. Vimmerbyhyn haluaisin kovasti matkustaa ja puhuimme jo, että suuntaisimmeko ensi kesänä sinne. Nyt vietimme vain kaksi päivää Tukholmassa. Toinen meni vanhassa kaupungissa ja Skansenilla, toinen melkein kokonaan Junibackenissa. :)
Hauska kuulla miehesi kattokassistykkäämisestä. Olisi surullista fiktiivisenkin hahmon kohdalla, jos kukaan ei tykkäisi.
Hietzu: Minäkin muistan edelleen ala-asteen aikaisia satutunteja. Parhaiten muistan Tolkienin Hobitin, jota meille luettiin 5. luokalla. Ihan ekaluokan satutunneista en muista muuta kuin että rakastin niitä.
Anja: Olen ihan samaa mieltä siitä, että aikuisenakin on mukava lukea Lindgreniä. Hänen kirjoistaan saa paljon irti niin tunne- kuin ajatusmaailmatasollakin. Koetan postata Junibackenista lähipäivien aikana.
Jonna: Mieltäni aina lämmittää, kun on muitakin Marikin ystäviä. <3 Minä samaistuin häneen voimakkaasti pienenä ja kun nyt luin Marikin tyttärelleni, tajusin, että Marikin teemat ovat rankempia kuin muistinkaan. Minäkin leikin siskoni kanssa Marikkia ja Liisaa. Nyt oma tyttäreni harmittelee, että hänellä on "vain tyhmä pikkuveli". Onneksi pikkuveli on rakas ja suostuu Liisan rooliin. :)
Tuo Kesäkummun puutalomiljöö on sellainen, jossa haluaisin asua. Oi. Ja meillä on tylsä tiilitalo.
Elma Ilona: Onpa teillä ongelma! Jos mahdollista, vie tytär molempiin. :) Melukylän lapset on minullekin rakas. Marikki on se ykkönen, mutta sen jälkeen pidän näistä lapsijoukkokirjoista, kuten juuri Saariston ja Melukylän lapsista.
Karoliina: Sinä kanssakilpailijani ykkösfaniudesta. ;) Ja vielä Marikki-kirjojen ystävänä. Minä isosiskona samaistun enemmän Marikkiin. Mielikuvani oli se, että Marikki olisi ollut järkevämpi kuin Liisa, mutta kun nyt luin kirjat uudelleen A:lle, huomasin molemmat aika samanlaisiksi. Hyvä niin. Lottakin on ihana. Meidän A sai itselleen Junibackenista Lotan possunallen.
Menisikö meillä Lindgren-pisteet tasan, kun sinä pidät Katto-Kassisestakin, mutta minä olen lukenut Kalle Mestarietsivääkin? ;)
Lindgrenin kirjat ovat selvästi tosirakkautta!
Velma: Sinäkin! Saariston lapset on minulle rakas mummoni vuoksi. Hän oli kotoisin rannikolta ja iskosti minuun jo ennakkoon rakkauden kirjaa kohtaan.
Mirka: Vaikeahan näitä on valita, mutta ihania kaikkinensa. Täällä on nyt ukkosta ilmassa.
Viivi: Sinun kanssasi on aina ihana pohtia lastenkirjoja. Kunhan joskus taas näemme, niin voidaan pitää oikein Lindgren-keskustelu! :)
Katilein: On aivan totta, että Katto-Kassinen on yksinäinen. Luulen, että minut kirja saakin hieman surulliseksi. Lapsuudestani jäänyt mielikuva Katto-Kassisesta voi olla vääräkin ja ehkä olisi hyvä lukea kirja uudelleen.
Tuonne Vimmerbyhyn haluaisin matkustaa! Ja kiitos linkistä, käyn kurkkaamassa sen. :)
Voi -leijonamielen taikuus ja voima on siinä että Korppu hyppää Joonatan reppuselässään urhea Korppu joka ei halunnut olla rikkahippunen vaan enemmän-uuteen maailmaan pois Nangijalasta-
VastaaPoistaMaria: Minä ymmärrän tuon hyvin. Ja ensin (siis aikuisena) ajattelin asian juuri noin. Nyt satujunassa aloin pohtia asiaa toisin ja jotenkin tuli surullinen olo, kuitenkin. <3
VastaaPoista