Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

"Tarkoitatko murhaa?" Mirjam kuiskasi. "Että murhaisi jonkun ajatuksen voimalla?"
Hervor virnisti riemukkaasti.
"Sitä justiinsa! Täydellinen murha. Eikä jää jälkiä."
Mirjam jähmettyi aloilleen ällistyneenä Hervorin puheista. Lokit parveilivat ja kirkuivat heidän yläpuolellaan. Satamalaituri lähestyi.

Gotlannin Kajpe Kviarissa oleva vanha maalliseen käyttöön muunnettu kappeli, syreenimajat, jossain kiekuva kukko ja satakielen yöllinen laulu muodostavat idyllisen maiseman uuden elämän alulle, remontoinnille - ja kostolle. Marianne Cedervallin mainiossa romaanissa Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Atena 2011; Svinhugg 2009) elämässään vääryyksiä kokeneet ystävykset Mirjam ja Hervor asettuvat saarelle mielessään kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden hakeminen ajatuksen voimalla.

Naiset muodostavat vastakkaisen parivaljakon: siinä missä Mirjam on elegantti, hoikka ja gotlantilaisjuuristaan kaupungistunut lääkäri, on Hervor harmaatukkainen Lapin noitamainen nainen, jossa on ripaus hippiä. He ovat tavanneet Lapin Kuivalihavaarassa, jossa Mirjam työskenteli lääkärinä jouduttuaan kolmen liikekumppaninsa pettämäksi. Petos oli ollut niin paha, että Mirjam menetti paitsi itsekunnioituksensa ja omaisuutensa, myös Anna-tyttärensä luottamuksen. Koska kaikki Mirjamin elämän pilanneet miehet, Per-Henrik, Ivan ja Torsten, asuvat Gotlannissa, on aika maksaa vanhat kalavelat ja tehdä se varsin omaperäisellä tavalla.

Kirjan kehystarina lähtee käyntiin Mirjamin vieraillessa liikekumppaniensa haudalla. Kirkkomaassa on kolme samanlaista Care for Seniors-firman logolla varustettua hautakiveä rinta rinnan. Valkoiseksi kalkitun keskiaikaisen kirkon torni lähettää kellojen kumua yli Gotlannin sänkipeltojen ja maatilojen. Mirjam laskee ruusun jokaisen miehen haudalle ja toteaa näiden saaneen ansaitsemansa kohtalon. Kirkon lukkarina työskentelevä Sylve, maanviljelijä sekä Mirjamin ja Hervorin uskollinen ystävä, saa kuulla tarinan siitä, mitä pari vuotta aikaisemmin oli tapahtunut ja miksi.

Vaikka tarina on Mirjamin, on kertoja ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja. Cedervallin henkilökuvaus on samaan aikaan karikatyyrista ja rikasta: Mirjamin ja Hervorin ohella lukija pääseekin tutustumaan myös Mirjamin maailman romuttaneiden miesten elämään. Mirjamin elämän kipukohdat muistisairaudesta kärsivästä äidistä ylimieliseen pappiveljeen Aroniin sekä edesmenneen kirkkoherra-isän kaipuuseen antavat lisäsyvyyttä Mirjamin muuten niin tyylikkääksi ja hauskaksikin kuvatulle hahmolle. Viisas ja pohjoisen murteella rikkaasti haastava Hervor kasviuutteineen omaa vahvuutensa alla omat surunsa. Uskollinen vanhapoika Sylve Vendla-äiteineen on paikalla aina tarvittaessa ja kaikkea täydentää Itämeren alueen kesäinen luonto.

Juhannusyö lasketui kylän ylle. Aurinko painui läntisten peltojen taakse, ja kesäyön kalpea valo valaisi maiseman. Kajpe Kviarin maatilat hiljentyivät. Naapurin kiekuva kukko ja kotkottavat kanat rauhoittuivat, lampaat painautuivat toistensa kylkiin tuulensuojassa ja Sylven paksu emakko makasi olkivuoteella karsinassaan. Ainoastaan satakieli rikkoi hiljaisuuden tarjoten viihdykettä hellittämättömällä, kauniilla lurituksellaan. Sylve istui kotinsa yläkerrassa ja kuunteli lintua samalla, kun katseli kappelia. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sen ikkunassa paistoivat valot.

Gotlanti-kuvaus on Cevervallin kirjassa niin elinvoimaista, että Miriamin ja Hervorin kostotarinan jännittämisen ohella aloin potea matkakuumetta. Cedervall kirjoittaa niin, että maisema kasvaa osaksi romaanihenkilöiden ja samalla lukijan sielua. Ajattelen sinua kuolemaasi saakkaa ei voisi tämän jälkeen kuvitella minnekään muualle kuin Gotlantiin, vaikka kirjan kostotarina on omalla tavallaan universaali. Paikallisväri ja Mirjamin ja Hervorin vahva ystävyysside tekevät romaanista ainutlaatuisen ja ihastuttavan.

Gotlantilaisuudessa piilee paitsi romaanin suurin viehätys, myös sen suomennetun version suurin kompastuskivi, ainakin minun mielestäni. Vaikka teos rakentuu erinomaisesti ja sen jännitteet pysyvät kiinnostavina tarinan loppuun saakka, oli lukemiseni katketa  kirjan alkusivuilla murteen käyttöön. Hervorin lapinmurre ja Sylven lounaissuomalaiseksi käännetty puhetapa tuntuivat oudolta ja hieman ongelmalliselta, mutta hyvä tarina antoi nekin anteeksi enkä kirjan loppupuolella enää kiinnittänyt asiaan huomiota.

Vaikka Ajattelen sinua kuolemaasi saakka sisältää jossain määrin klassisen jännityskirjan elementtejä, ei Cedervallin romaani ole dekkari. Se on pikemminkin jännityskirjan puvussa esiintyvä lämmin ystävyyskuvaus, joka nostaa esille kysymyksen koston oikeudesta. Onko ajatuksen voimalla tappaminen murhaamista ollenkaan? Ja eikö joskus ole aikakin antaa lurjuksille ansionsa mukaan? Cedervall kirjoittaa niin hyvin, että luin kirjaa pikkutunneille saakka. Lukemisen keskeyttäminen olisi ollut mahdotonta ja kirja sopiikin kesäöihin, sillä sen tapahtumat kattavat ajanjakson juhannusviikolta elokuun täyteläisyyteen saakka.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on tavattoman hauska kirja, vaikka kirjan loppu on enemmän kuin kyseenlainen. Hauskuus ei tarkoita vitsikkyyttä tai ääneen nauramista, vaan kirjan huumori on hyvällä tavalla mustaa. Se on myös ihanasti epäsovinnaista: miten suloiselta (ja gotlantilaiselta) kosto tuntuukaan silloin, kun aurinko paistaa Gotlannin yllä, juhannusruusut kukkivat, kimalaiset surisevat ja kannussa on kylmää seljankukkamehua.


***½ (mainio kesäkirja, ajatuksen lentoon nostattava tarina)

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Kirsi Hietanen.