keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

~Äänikirjoista (Kinsella, Austen)~


Vihdoinkin olen äänikirjan kuuntelemisen sangen tuskaisessa työssäni siinä pisteessä, että sain kuunneltua yhden kirjan loppuun ja toisen liki puoliväliin. Näin ollen pystyn myös kirjaamaan joitakin kokemuksiani romaanin "lukemisesta" kirjaa kuuntelemalla.

Olin kuullut äänikirjoista hyviä kokemuksia autoilevilta ystäviltäni. Itse en juurikaan pääkaupunkiseudulla autoile, vaan kuljen yli kahdenkymmenviiden kilometrin mittaisen työmatkani tavallisesti bussilla, harvoin junalla ja toisinaan mieheni kyydissä hänen työpaikalleen saakkka, josta jatkan julkisilla. Bussissa ja junassa luen yleensä kirjaa, mutta koska kärsin lievästä matkapahoinvoinnista, päätin iPhonestani innostuneena ostaa pari äänikirjaa iTunesista. Koska olin jo etukäteen hieman skeptinen kärsivällisyyteni ja äänikirjojen yhteensovittamisen suhteen, valitsin helpot ja viihdyttävät englanninkieliset kirjat; Itselleni tutun ja rakkaan klassikon Jane Austenin Emman sekä uuden chick-litiksi luokiteltavan aina hauskan Sophien Kinsellan Twentie's Girlin (suomennettu nimellä Kevytkenkäinen kummitus, 2010).

Aloitin Emmasta, koska oletin sen sisältävän hyvää brittienglantia ja halusin fiilistellä erään suosikkikirjailijani teoksella. Se oli ensimmäinen virheeni äänikirjojen kuuntelemisessa. Lyhentämätön, unabridged, versio eteni nopeaan lukutahtiin tottuneelle liian hitaasti. Minua suorastaan ärsytti se, etten voinut itse vaikuttaa lukunopeuteen ja tutun tarinan äärellä ajatukseni harhailivat siellä täällä aina Tikkurilan maalikartoista ostoslistaan sekä tyttäreni päiväkotiystävän syntymäpäiväjuhliin. Toki brittienglanti oli yhtä nautittavaa kuunneltavaa kuin sen oletin olevan, mutta Emma sai jäädä vajaan viikon kuuntelun jälkeen, olinhan ehtinyt kirjassa vasta alle puoliväliin!

Twentie's Girl sen sijaan oli itselleni uusi tuttavuus. Olin aikaisemmin lukenut yhden Kinsellan kirjan, Varsinaisen talousihmeen, joka kepeydestään huolimatta - tai juuri sen vuoksi - sai minut nauramaan ääneen. Muutaman kerran vuodessa tartun chick-litiin, ne ovat minulle samanlaisia keventäjiä kuin monille dekkarit, suosikkejani tässä genressä ovat olleet Jennifer Weinerin ja Marian Keyesin kirjat. Kinsella pitikin otteessaan Austenia paremmin (valitettavasti, voisin melkein sanoa), mutta nytkin tuskastuin tarinan hitaaseen etenemiseen. Kirja, jonka lukisin normaalisti päivässä tai parissa vei minulta kahden viikon työmatkat! Onneksi sekin oli luettu moitteettomasti brittienglanniksi.

Kevytkenkäisen kummituksen tarina on simppeli, mutta hillitön. Lara Lington luo uraa Lontoossa, on joutunut poikakaverinsa jättämäksi ja kaiken kukkuraksi kohtaa sataviisivuotiaan isotätinsä Sadien hautajaisissa itsensä Sadien haamun. Lara on ainoa, joka näkee ja kuulee tätivainaan, joka on ottanut itselleen parikymppisen charleston-tytön tyylikkään ja shampanjasta pitävän hahmon. Käy ilmi, että Sadiella on selvittämättömiä asioita tämänpuoleisessa ja Lara joutuu hänen auttajakseen. Seikkailut kummitustädin kanssa tuovat Laran elämään hersyäviä, suorastaan noloja, mutta myös sydäntäsärkeviä hetkiä. Lajityypilleen ominaisesti kirja naurattaa, vetoaa tunteisiin ja viihdyttää. Kunpa vain olisin lukenut sen painettuna!

Jane Austen-fani minussa huokaa syvään ja jättää äänikirjat ainakin joksikin aikaan. Pahoinvoinnin uhallakin tartun jatkossakin työmatkoillani painettuun, oikeaan, kirjaan.

13 kommenttia:

  1. Minä voin hyvin kuvitella, miten liian kova tempo häiritsisi minuakin kuunnellessa englantilaista tekstiä. Me ollaan kuunneltu pari äänikirjaa matkustettaessa pitkä matkoja autolla Euroopan halki ja on on ollut siihen tarkoitukseen ihan kivoja. Kerran saatiin kummipojalta lahjaksi Paul Austerin Kuun maisemissa ja kirja oli ihan loppumaisillaan, kun oltiin jo lähes kotona ja mietittiin, pitääkö jäädä talon eteen istumaan autoon ja kuulemaan se loppu, mutta toiseksi viimeisessä risteyksessä kirja loppui sopivasti. Tuskin minä täällä yleisissä kulkuneuvoissa lyhyemmillä matkoilla kuuntelisin kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos muistutuksesta !!Kaivoin "Emman" heti esiin ja nyt se on kuorrutettu uimaranna hiekalla sekä liiskautuneella cookkiksella: ))-Voi Emma ,Emma!!

    Ai niin äänikirjoista -mumminen oli sokea ja hän kuunteli ensin kasettikirjoja näkövammaisten liiton lainoina -sittenmin myös omina.Oli turvallisen oloista olla hänen kainalossaan ja kuunnella vieressä..

    VastaaPoista
  3. Ai näin tämä projekti eteni! :) Joo, itse en pystyisi kuuntelemaan englanniksi, ja suomeksi valikoima on suppeahko. Kalevalaa on kehuttu, mutta muusta en tiedä. Olet onnekas kun pystyt kuuntelemaankin, jos vain haluat!

    Brittienglanti on kyllä kaunista!

    VastaaPoista
  4. Yritin minäkin harrasta tätä äänikirja-asiaa vuosi-pari sitten: aloitin Pirkko Saision Punaisella erokirjalla, jonka hän itse luki. Pirkolla on oikein miellyttävä ääni, mutta ajatukseni harhailivat.
    Sitten kuuntelin A-L Härkösen Ei kiitos-romaania, hänkin taisi itse sen lukea (?). Ajatukseni harhailivat taas ties missä.

    Joten ei minusta ole keskittymään äänikirjoihin. Ehkä joskus yritän uudestaan.

    VastaaPoista
  5. Tämäpä oli mielenkiintoinen postaus!
    Autossa radiosta tulee välillä niin mahtavaa luentaa, että jään istuskelemaan parkkipaikalle.

    VastaaPoista
  6. Olen myös harkinnut äänikirjojen kuuntelua, kun ajelen joka päivä tunnin suuntaansa töihin. Ehkä voisi olla parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin ajaessa kuunnellut meditaation tyyppiset äänitteet ;)

    VastaaPoista
  7. Allu: Automatkoilla äänikirjat voisivat toimia hyvin, ainakin vaihtoehtona musiikille :) Meillä lapset määräävät melko lailla pitkien automatkojen ohjelman, mutta jos aloittaisi saduista ja ties vaikka muutaman vuoden kuluttua meillä kuunneltaisiin ihan muuta. Kokeilla ainakin voisi!

    Maria: Emma on aina Emma :) Ihana kuvaus, miten olet mummosi kanssa kuunnellut äänikirjoja. En tiedä, joko Celia toimi silloin, mutta nyt tuo näkövammaisten kirjasto on varmasti monelle ihan korvaamaton.

    Ilse: Mietin ensin kirjan kuuntelemista suomeksi, mutta hinta vaikutti. Kirjastosta toki saisi lainaan suomenkielisiä kirjoja cd:nä, mutta mulla ei ole kannettavaa cd-soitinta (onko kenelläkään enää?) ja autolla en aja kuin harvoin. Äänikirjat eivät ole minun juttuni, mutta toisenlaisessa tilanteessa ehkä. Annan niille vielä joskus mahdollisuuden :)

    Soolis: Sinulla onkin ollut kokemusta juuri suomalaisista äänikirjoista! Eivät taida kovin paljon erota minun kokemuksistani englanniksi. Jotenkin se, ettei itse "kontrolloi" lukemaansa häiritsee hieman.

    Omenaminttu: Kiva, että nostit esille radion. Radiossa, asiaohjelmissa ja kuunnelmissa, on se juju, että ne on mitoitettu kuunneltavaksi tilanteessa kuin tilanteessa (ainakin melkein), mutta äänikirja kestää ja kestää. Kyllä Kinsella silti piti otteessaan, mutta perinteinen kirja vie aina voiton :)

    Runotalon Sari: Jos ajat omalla autolla, niin silloin äänikirja varmasti toimii hyvin. Sain kimmokkeen kuunnella äänikirjaa nimenomaan sellaiselta ystävältä, jotka viettää päivittäin paljon aikaa henkilöautossa. Hän kertoi työmatkojensa sujuvan mainiosti kiitos hyvän kirjan. Olisi kiva kuulla sinun äänikirjakokemuksistasi, jos niitä alat kuunnella :)

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä kyllä tuntuisi hieman vaikealta kuunnella äänikirjaa. Olen yrittänyt joskus englanniksi kuunnella jotain Agatha Christietä, mutta se ei ainakaan onnistunut. Mulla on sillä lailla että keskittymiseni tekstiin herpaantuu jos en voi tuijottaa sitä :D mutta voisinpas joskus uudestaan kokeilla, ehkä silloin osaan sitten hahmottaa paremmin myös kuultuna asiat.

    VastaaPoista
  9. Tuure: Kuulostaa siltä, että sinun kokemuksesi äänikirjasta ovat aika samanlaiset kuin omanikin. Ajatukset vaeltelevat eri tavoin kuin kirjaa, painettua tekstiä, lukiessani. Minäkin aion vielä kokeilla, joten ehkäpä palataan tämän suhteen :)

    VastaaPoista
  10. Jane Austen-filmin ostin juuri, niitä kirjoja keräillyt loppiksesta ja Englannista löysin jonku. Äänikirjat unittaa :)

    mihnköhä kommenttini.., noita SANVAHVISTUKSIA...

    VastaaPoista
  11. Hei Katja,

    Olen käynyt kurkkimassa viihtyisään blogiisi, mutta en ole vielä saanut kommentoitua. No, tämä aihe sen viimeistään sai aikaan, sillä taidan olla yksi noista äänikirjoja suositelleista ystävistäsi :-)

    Minulla on nytkin yksi kesken Trollope: Friday nights. Ekan cd:n jouduin kuuntelemaan kahteen kertaan, kun ajatukseni tosiaan seilasivat siellä sun täällä. Ja hankalaa välillä on päästä kuunteluun sisään, kun mielessä pyörivät monet asiat. Mutta sitten kun siihen kuuntelun alkuun pääsen, minua ei haittaa hidas eteneminen, sillä minusta se taas juuri nautittavasti hidastaa rytmiäni ja ajatuksenjuoksua. Siinä mielessä käy melkein meditaation tapaisesta. Ihan tunnen, kun kiireen tunne ym sellainen häipyy jonnekin pois :-)

    Minä tosin taidan olla hidas kirjojen lukijanakin (kai), joten ehkä sekin auttaa tässä. Mutta tosiaan olen kuullut usealta muultakin, että äänikirjat eivät "sovi". Hauskaa olisi joskus kuulla, miltä mahdollinen 2. yritys tuntuu.

    No, nyt tästä lähdenkin pöytäni äärestä lepuuttamaan aivoja kotimatkalle äänikirjan pariin.
    ;-)

    Varmaan poikkean taas täällä blogissasi.

    Mukavaa ja lämpöistä kesäiltaa,

    Maria

    VastaaPoista
  12. Itselläni on myös äänikirjakokeilu kesken ja postaan siitä varmaankin jossain vaiheessa. Kuljen työmatkat omalla autolla, puolisen tuntia per suunta, joten siinä olisi hyvää kuunteluaikaa mutta näillä näkymin epäilen että päädyn samaan lopputulokseen kanssasi... :)

    VastaaPoista
  13. Hannele: Minullakin Austenia sekä filmatisointeina että kirjoina. Kaikki mielikuvien peribrittiläinen kiehtoo :)

    Maria: Kiva, että jätit kommentin. Ja poikkea taas uudelleen! Olet tosiaan eräs äänikirjoja suositelleista ystävistäni :)
    Mietin juuri, että oliko minulla tuota kuvailemaasi alkuunpääsyyn vaikeutta vai eivätkö äänikirjat vain sovi minulle? Koetin siksi valita kevyttä kuunneltavaa, että arvelin helpon tarinan imaisevan sisäänsä nopeamin, mutta ehkä Kinsella oli liiankin tyhjäpäiväistä hitaasti etenevään kuunteluun? Toisaalta istuin bussissa, joten autoilun tarjoama "tekeminen" jäi ja sitenkin ajatukset harhailivat vielä enemmän. Olen aika varma, että itse ajaessa äänikirja palvelisi paremmin. Aion yrittää uudelleen vaikka syyspimeillä, jolloin kirjan lukeminen bussissa ei onnistu niin hyvin :)
    Leppoisia ajomatkoja sinulle ja palaillaan ♥

    Satu: Odotan innolla sinun äänikirjakokeilusi tuloksia! Sinulla on mukana tuo autoilun aspekti :)

    VastaaPoista