Joulutunnelmainen viikonloppu Oslossa

Reipasta ulkoilua, nukkejen päitä, joulutunnelmaa, Nobelien kulmaa, patsaita ja lohileipiä. Viikonlopun mittaiseen minilomaan mahtui monenlaista ja lomakohtemme Oslo lumosi minut. Useiden perhelomien jälkeen reissu oli mieheni ja minun ensimmäinen kahdenkeskinen pikkumatka pariin vuoteen.

Pieni matka oli kaikin tavoin ihana ja olimme onnekkaita, koska aurinko helli kumpanakin päivänä, talvivaloenergiatankkaus teki hyvää. Sää innosti meitä liikumaan kaikkialle kävellen: Oopperatalo, Spikersuppan joulumarkkinat, kuninkaanlinna, hienostoalue Majostuen, merelliset vuonomaisemat, kaupat ja kahvilat sekä tietenkin Vigelandin patsaat... 

Jos arkkitehtuurinen ylpeys Oopperatalo pitäisi määritellä yhdellä sanalla, olisi se huikea. Huikea rakennuksena, huikea kävelyreittinä (!) ja huikea talon rannasta ja katolta avautuvien maisemien puolesta.

Välillä satoikin, mutta emme antaneet sen haitata, vaan lähdimme kuninkaanlinnan puiston ja Majostuganin kautta kävelylle kohti Vigeland-puistoa. Olen ymmärtänyt, että vierailu Vigeland-puistossa on must eikä vierailu mennyt hukkaan. Patsaiden ilmeet, eleet (!) ja muodot olivat kiehtovia, samoin tietenkin koko puisto ja sieltä avautuvat maisemat niin kaupungin kuin Holmenkollenin suuntaan. Ja kuinka ihmeellinen voikaan ensimmäisen adventtisunnuntain valo olla!

Toinen must lie Munchin Huudon näkeminen: vähän sama kuin Leonardon Mona Lisan katsominen Pariisissa tai Botticellin Venuksen syntymän Firenzessä. Munchia enemmän vaikutuin norjalaisesta kansankuvauksesta, taiteessa oli samoja sävyjä kuin vaikkapa Pekka Halosen tai Eero Järnefeltin töissä. Myös nyky-puunveistotaiteen näyttely puhutteli etenkin, kun Laura Lindstedtin väkevä Finlandia-puhe on ollut mielessäni. Nasjonalgallerietissa oli myös hollantilaisten mestareiden ja erään suosikkini, Vilhelm Hammershoin, joitakin töitä.

Ja sitten: Aker Brygge, jollainen Ruoholahden tienoosta saattaa tulla. Ja edelleen, Akerhusin linnoitus, kuin Suomenlinna ja Turun linna yhdessä. Kuvat kertokoot: vanhaa ja uutta, merta ja kiveä.

Syödäkin piti, totta kai. Oslossa on kuulemma hyvä kahvilakulttuuri ja voileipiä syödään lounaaksi enemmän kuin lämmintä ruokaa. Se sopii minulle, koska rakastan leipää ja korvaan mieluusti arkilounaani leivällä. Kahvilakulttuurin hyvyydestä en osaa sanoa sen ihmeempää, mutta jo Kaffebrenneriet-ketju teki vaikutuksen: jokainen kahvila tuntuu olevan erilainen ja lohitäytteinen foccaccia ja jättiannos herkullista kaakaota pitivät nälän loitolla joitakin tunteja. Niitä nukenpäitä bongasimmme parlamentin vieressä sijaitsevassa Cafe Christianiassa, joka oli samalla kertaa omaperäinen ja rennolla tavalla hieno. Tosin miljöö voitti ruoan 6-0: meille suositeltiin monenlaisia pikkuruokia sisältäviä Beer Platten -annoksia, mikä vähän naurattikin, koska emme kumpikaan juo olutta. Miljöön puolesta Cafe Christiania oli niin viihtyisä, että istuimme siellä kolmatta tuntia ja tapasimme teen merkeissä vielä mainiota Lue-Les-blogia pitävän Reetan. Oli ilo nähdä! Matkailijana tutkin aina ennakkoon tarkkaan Trip Advisoria, jonka kautta löysimme tiemme Mamma Pizzaan ja saimme bolognalaista pizzaa Oslossa. Pizza olikin täydellistä rapeine pohjineen kaikkineen.

Hotelliaamiainen olisi oma luku sinänsä. Totean vain, etten ollut koskaan aiemmin syönyt aamiaista yhtä juhlavassa paikassa kuin Grand Hotellin rokokoo-huoneessa: samoissa tiloissa järjestetään muuten Nobel-illalliset rauhanpalkinnon saajan kunniaksi. Grand Hotel henki muutenkin ylevää vanhan maailman tunnelmaa ja jouluvalaistuna majapaikkamme oli kuin sadusta.

Sanomattakin on selvää, että joulutunnelmainen Oslo lumosi minut ihan samalla tavalla kuin keskieurooppalainen tai tanskalainen joulunalustunnelma: kotoisaa, avaraa, tunnelmallista!

P.S. Lumiomena täytti viime viikolla jo seitsemän vuotta! Se on ihan hyvä bloggausaika ja selvästi sellainen ikä, jossa synttäritkin unohtuvat.