Asako Yuzuki: Voita

 

Asako Yuzuki: Voita
Gummerus 2026
バター 2017
Suomentanut Kosti Vanninen
516 sivua
Japanilainen romaani

* Kirja saatu markkinointitarkoituksessa kustantajalta *

"En tarvitse ystäviä.’ Kajii hymyili rennosti heilauttaen kiiltäviä hiuksiaan kevyesti. "Tahdon ainoastaan palvojia. Mitään ystäviä minä en tarvitse."
Rikasta tuntui kuin hänen suussaan olisi pamahtanut ilotulite.

Rika Machida on toimittaja, joka kiinnostuu gourmet-kokki Manako Kajiin tapauksesta, haluaahan hän pureutua arvoitukseen ja saada samalla nostetta uralleen. Kajii on vankilassa, koska hänen katsotaan viekoitelleen varakkaita miehiä herkullisella ruoalla ja myrkyttäneen heidät. Toimittajille Kajii ei puhu, mutta Rika keksiikin pyytää naiselta naudanlihapadan ohjetta. Se on alku tapaamisten sarjalle, joka tutustuttaa Rikan kokkauksen saloihin mutta myös muuttaa häntä.

Runsas, täyteläinen, yltäkylläinen, tuhti… Adjektiivit vyöryvät mieleeni, kun ajattelen japanilaisen Asako Yuzukin romaania Voita. Sen kehystarina on saanut innoituksensa tosielämästä, mutta kyseessä on puhdasverinen fiktio, joka haarautuu moneen suuntaan: Rikan ja Kajiin keskustelujen, ruokainspiraation ja kokkaamisen, ihmissuhteiden, naisiin kohdistuvien odotusten, häpeän ja mielenterveyden, vierauden, yhteiskunnan, ihmisen ikävän toisen luo ja niin edelleen. Yli 500-sivuinen romaani olisi kaivannut jäntevöittämistä, mutta toisaalta runsaus sopii kokonaisuuteen. Tällainen sen pitää ollakin, kaikkea paljon.

Sitä paitsi, teoksen ydin on helppo löytää: naiseus, ennakkoluulot – ja ruoka. Yksi asia hätkähdyttää eikä se ole vankila tai mahdolliset murhat, vaan suorasukainen puhe ulkonäöstä ja naisen kehosta, painosta. Puhe tuntuu vanhanaikaiselta ja kammottavalta, mutta kertonee omaa kieltään japanilaisesta yhteiskunnasta, jossa “viattomuutta pidettiin suuremmassa arvossa kuin kypsyyttä”, ja jossa naisen tulee olla hoikka. Japanilaisten silmin pyöreässä Kajiissa on omanlaistaan itsevarmuutta, hän on mitä puoleensavetävin ja alati itsevarma, minkä Rika panee merkille.

Kajii ei voi sietää kahta asiaa: feministejä ja margariinia. Romaanin nimen mukaisesti voilla onkin tärkeä arvonsa. Hyvää voita on vaikea saada, vaikka yhteiskunta on muuten aineellinen ja vauras. Voi antaa ruoalle luonnetta ja makua, tuo rasvakerroksen syöjänsä kehoon ja on tietenkin symboli tai väline. Jos runsas maito- ja lihatuotteiden kuvailu inhottaa, ei “Voita” ole ehkä sinun romaanisi. Tai toisaalta, ehkä sittenkin, sillä sen verran kiehtovasta kirjasta on kyse. En tiedä, onko Voita välttämättä erityisen omaperäinen, sillä laajetessaan moneen suuntaan se tuo muistumia muista kirjoista ja elokuvista, mutta en kuitenkaan nopeasti keksi romaanilla suoraa vastinparia.

Yuzukin romaanin suosiota ei tarvitse ihmetellä. Se sisältää kaikkea niin paljon, että lähes jokainen lukija löytänee jotain itseään resonoivaa. Ja tietenkin se tempaisee mukaansa ja koukuttaa. Paikoin se myös uuvuttaa ja tarjoaa voivuoren, jonka yli kiipeäminen ottaa aikansa. Sen jälkeen on pakko lukea jotain tiivistä tai arkista.