~TIKKUTIISTAI JA HULLU ORAVA~

Tikkutiistaina veistettiin sytyketikkuja koko kevääksi, koska silloin veistellyt tikut tuottivat onnea. Vanhan uskomuksen mukaan niitä piti pistää tuvan seinien rakoihin, etteivät pahat henget päässeet taloon pääsiäisviikolla.

Minä en kuitenkaan alkanut veistellä sytyketikkuja, mutta sen sijaan sain vihdoin valmiiksi muutamia ompeluksia. Yläkuvan linnut ja sydämet ovat yksinkertaisia tehdä, joten ne onnistuivat jotenkuten myös tällaiselta peukalo keskellä kämmentä syntyneeltä humanistipoloiselta. Tikkutiistain kunniaksi tein lasteni kanssa keittiöömme lintuikkunan, ja eräänlaisilla tikuillahan nuo tipuset istuvat. Tämä alkuviikko on vierähtänyt taas kerran kotona, koska tällä kertaa kaksivuotiaallani on korvatulehdus nelivuotiaan pikkuneitimme ollessa onneksi jo terveenä.

Kustaa Vilkunan kirja Vuotuinen ajantieto sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran www-sivujen Vuotuisjuhlat-tietopaketti ovat mainioita tiedonlähteitä suomalaisista vuotuisjuhlista ja vuodenkierrosta kiinnostuneille.

Niin - se hullu orava! Ihmettelimme perheeni kanssa sunnuntaina, kun työhuoneen ikkunan takaa alkoi kuulua kovaa kopsetta. Oravahan se siellä hyppi terassilla ja koetti päästä ikkunalaudan kautta ikkunanpieliä pitkin katolle. Kun se ei onnistunut, kiersi orava keittiön puoleisen ikkunan viereillä olevien palotikkaiden alle yrittäen hypätä tikkaille. Tälläkään kertaa oravalla-raukalla ei ollut tuuria, joten kurre aloitti hurjan ravaamisen talomme ympäri. Pieni ressu oli kuin riivattu ja juoksenteli pihallamme yhteensä kuusi tuntia (yhdestä iltaseitsemään). Tänään orava palasi takaisin ja koetti taas päästä katolle. Juuri äsken se tuntui onnistuvan, kun näin pörröhännän kapuavan palotikkaita. Kunhan mieheni tulee töistä, taitaa hänelle tulla pieni tarkastusurakka katollamme, että mitä orava mahtaa siellä puuhailla. Eläimiä on kiva seurata, mutta joskus luonto tulee melkeinpä liian lähelle!
(Pahoittelen yllä olevan kuvasarjan laatua, otin kuvat käsivaralta ikkunan takaa.)