maanantai 11. heinäkuuta 2016

Irlannissa 2: Belfastin muraalit


Merelliseltä Dublinin seudulta siirrymme nyt toisenlaisiin tunnelmiin ja toisen valtion alueelle, Isoon-Britanniaan Belfastiin ja huomenna muuallekin Pohjois-Irlantiin. Pohjois-Irlannissa kävimme muutamassa eri paikassa, mutta koska kohteet ovat todella erilaisia, teen niistä kaksi erillistä postausta.

Belfastiin en voi sanoa tutustuneeni kovin hyvin, koska muutaman tunnin aikainen vierailu oli todellinen pikavisiitti. Perheemme pojat, mieheni ja 8-vuotias poikamme, suuntasivat Titanic Belfastiin, joka oli tarjonnut kiehtovan aikamatkan legendaarisen laivan syövereihin (!). Haluan itsekin käydä tuossa museossa joskus. Ystäväni Sara on reilu vuosi sitten esitellyt Titanic-museota ja Belfastia kiehtovasti, kurkatkaapa hänen blogiinsa.



Oma ensivisiittini Belfastiin sujui pääosin taksin kyydissä. Osallistuin tyttäreni kanssa Black Taxi Tourille, joka kuljetti Pohjois-Irlannin levottomuuksien tunnetuimmille paikoille protestanttien Shankill- ja katolisten Falls-katujen alueelle. Alueet ovat edelleenkin vahvasti eriytyneitä, joskin yllättävän lähellä toisiaan. Protestanttien puolella liehuivat Union Jackit ja alueen omat vaakunat, katolisten puolella nationalismi ei ollut niin näkyvää. Mielestäni protestanttien puoli oli myös rähjäisemmän ja kurjemman - ahdistavankin - näköistä, joskin kummallakin seudulla on nykyisin ainakin päiväaikaan hyvin rauhallista. Sinne tänne oli koottu lautakasoja ja muita romuja odottamaan polttamista: nyt alkavalla viikolla alueilla vietetään muistojuhlia, joiden aikana poltetaan kokkoja ja ilmeisesti myös rettelöidään aika tavalla.

Näkyvä ja kiehtova osa Länsi-Belfastia ovat suuret seinämaalaukset. Niihin on kuvattu aktivisteja, tapahtumia ja kannanottoja. Jotkut ovat melko hätkähdyttäviä. Stevie "Top Gun" McKeag esimerkiksi oli protestantti lojalisti, joka oli aloittanut skinheadien joukossa, ollut erinäisten mutkien jälkeen aktiivisesti osallinen monenlaisissa UDA:n väkivallanteoissa ja syyllinen 12-14 ihmisen, myös siviilien, tappamiseen. Epäselvissä oloissa (tappo? murha? huumeet?) kuollutta McKeagia muistellaan joissakin piireissä sankarina ja idolina, minkä vuoksi hänelle on omistettu yksi Belfastin kuuluisista muraaleista. 




Helpommin ymmärrettävä muraaliesimerkki on omistettu Robert "Bobby" Sandsille, joka oli katolinen tasavaltalainen IRA:n aktivisti ja runoilija, joka pääsi Ison-Britannian parlamenttiin. Sands tuomittiin vankilaan osallisuudesta pommi-iskuun ja ampumiseen, epäselvistä syistä ja vailla vahvaa näyttöä. Hän kuoli nälkälakon seurauksena. Monissa maissa oltiin Sandsin puolella, vaikka ristiriitaisiakin äänenpainoja kuultiin, ja nykyisin hän on tunnustettu kansalaisoikeustaistelija.



Meidän taksikuskimme oli vahvasti katolisten puolella. Hän kertoi olleensa itsekin mukana IRA:n toiminnassa ja tulleensa nuorena pidätetyksi ja tuomituksikin. Hän oli lähtenyt toimintaan veljensä innoittamana, kuten moni muukin. Tämä lempeän oloinen isoisä kertoi myös, ettei lojalistien ja tasavaltalaisten välinen epäluulo ole vieläkään ohi: hänen lapsenlapsensa oli saanut osakseen huutelua, koska oli pukeutunut katolisen jalkapallojoukkueen asuun. Täytyy sanoa, että rauhan muurilla (Peace wall) käyminen oli kiinnostavaa, mutta suorastaan hurjaa oli ajatella sitä, miten muuri jakaa edelleen myös protestanttien ja katolisten hautausmaan. Kuolema(kin) erottaa, monella tapaa.

Mustien taksien kuskeista osa on katolisia ja osa protestantteja. Nyt saimme yhden näkökulman historiaan ja hieman nykypäiväänkin. Olisi kiinnostavaa lähteä samalle matkalle uudestaan protestanttikuskin kanssa. Näkökulma olisi varmasti erilainen. Mietin, että onko tähän asiaan ollenkaan oikeaa näkemystä. On kauhistuttavaa historiaa, nyt rauhaa ja silti avoimia kysymyksiä tulevaisuuden suhteen, etenkin Brexit-äänestyksen jälkeen.







Suosittelen Black Taxi Touria kaikille Belfastissa vieraileville. Shankill- ja Falls Roadien alueille voi toki mennä omin päinkin, mutta paikallishistorian omakohtaisina tuntijoina taksikuskit ovat vertaansa vailla.

Näkemäni ja kuulemani teki minuun syvän vaikutuksen ja olen nyt googlaillut Pohjois-Irlannin tapahtumia, vihanpidon pitkää historiaa ja kaunokirjallisia lukuvinkkejä. Omana kirjavinkkinäni muistutan eräästä kaikkien aikojen suurimmasta kirjasuosikistani: Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfastista, joka on rujo ja kaunis romaani levottomuuksien valtaamasta kaupungista: Belfast. Hauras ja herkkä paikka, rykelmä taloja, katuja ja parkkipaikkoja. Entä ihmiset? He ovat heräilemässä tai sitten eivät. Hellyys on vähäpätöinen sana kuvailemaan tunteitani tätä kaupunkia kohtaan. Lukekaa tämä kirja!

Tuo hauras ja herkkä kaupunki alkoi kiinnostaa minua niin, että voisin kuvitella viettäväni pitkän viikonlopun siellä. Haluaisin tutustua Belfastin keskustaan paremmin ja käydä uudestaan Länsi-Belfastissakin. 

P.S. Aika komealta näytti jo mainitsemani Titanic-museokin! Pohjoisen-retki jatkuu huomisessa postauksessa.




P.S. En tajua, miksi Blogger heitti kuvat vasempaan laitaan. Tarkastin asetukset ja tekstiluonnoksen, olen asettanut ne keskelle kuten haluaisin.

26 kommenttia:

  1. Muistan nuoruudestani kuinka Belfast oli uutisissa jatkuvasti. Valtavia verisiä yhteydenottoja, joten ei ole ihme, että viha on säilynyt ihmisten mielissä tähänkin päivään asti.
    Mukava päästä kurkkaamaan paikanpäälle täältä ruudun takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, minä muistan enää kaikuja 1980-luvulta. Silloin ja myöhemminkin levottomuuksia oli, mutta rauhanneuvottelut olivat menossa. Tuo jakso maailmanhistoriassa kiinnostaa minua kovasti, nyt vielä enemmän.

      Kiva, että kurkkasit.

      Poista
    2. Katja, kun me olimme pari viikkoa Galwayssa, Pohjois-Irlannissa oli sotatila. Kun R. aikoo 3 vuoden päästä täyttää pyöreänsä Irlannissa, on tapahtunut Brexit...Olen aivan satavarma, että siitä tulee seuraksia, ja samaa mieltä olivt televisiossa näkenäni haastateltavat Pohjois.Irlannista.

      Kävin muuten katsomassa vasta nyt Saran kuvat. Olo on entistä epätodellisempi...

      <3

      Poista
    3. Leena, ne viikot ovat jääneet mieleen varmasti monella tapaa. Ihan hurjaa, mitä kaikkea Pohjois-Irlannin ja samalla koko Brittein saarten alueen lähihistoriaan mahtuu. Brexitin vaikutukset voivat olla monin paikoin hurjia.

      <3

      Poista
  2. Upeita kuvia ja kiinnostavanoloinen kierros! Haaveilen matkasta Irlantiin vielä joskus, tämä taksikierros voisi tosiaan olla sellainen jolle osallistuisin jos tie vie Belfastiin.

    Eureka Street oli ehdottoman loistava kirja, kiitos sen suosittelusta aikanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos! Nuo seinämaalaukset tekevät vaikutuksen ja tuntui, että jokaisesta pitäisi kuulla tarina niiden takana. Olenkin googletellut kuvaamiani muraaleita aika lailla. Suosittelen tuota taksikierrosta, koska kuskit osaavat kertoa paikallishistoriasta omakohtaisesti.

      Eureka Street on kyllä huippu!

      Poista
  3. Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen postaus!
    Muistan kyllä nuo kauheudet mitä lehdistä sai lukea.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kiitos. Tuo aika on ollut aika hurjaa, surullista ja niin väkivaltaista. Mietin, että millaisia juopia paikallisten välillä voi ollakaan - ja voivatko ne koskaan täysin korjaantua.

      Kiitos samoin, kesäistä viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Belfast on vanha kotikaupunkini ja aivan ihana. Pinnan alla kytee tosiaan vielä ja kovin ovat erillään molemmat puolet yhäkin. Esimerkiksi melkein kaikki koulut ovat yhä joko katolisia tai protestanttisia. Siihen sitten vielä kaikenlaiset jengit ja huumeet mukaan, niin on jo aikamoinen soppa politiikan ja uskonnon lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, oi, olet asunut Belfastissakin! Kaupunki vaikutti kyllä ihanalta ja kiehtovalta. Haluaisin viettää siellä hieman pitemmän aikaa. Tuon eriytymisen huomasin minäkin, en vain Shankillin ja Falls Roadin alueilla, vaan myös juuri koulujen nimissä ja lipuissa, joita koulujen pihoissa liehui. Tuo yksi muraaliin kuvattu protestantti oli kai ollut juuri sellainen huume- ja jengityyppi, vaikka saikin mainetta prikaatin jäsenenä.

      Poista
    2. Hihii, olin nuorempana todella tehokas, rohkea ja nopealiikkeinen retkilläni ;) Belfast on yksi lempikaupungeistani: ihania ihmisiä ja sähköistä energiaa (johtuen juuri noista Troubles-ajoista, joka minusta vaikuttaa luonnollisesti ihmisten elämänasenteisiin). Kaikkihan on vielä niin tuoreessa muistissa, että ihmisten kanssa juttelemalla saa hyvän käsityksen kuinka hullua ja pelottavaa arkea siellä on eletty. Ja pienemmässä mittakaavassa sama jatkuu yhä. Asuin siellä 2003 ja kyllä näkyi useampaan otteeseen tankit ja armeijaa kaduilla.

      Poista
    3. Hih! Mutta ymmärrän hyvin, miksi Belfast on lempikaupunkejasi. Tuntuu, että siellä - ehkä kaikesta johtuen - voi olla juuri sellainen kuin on. Pikavisiitilläni koin kaupungin kauniiksi ja rosoiseksi, sellainen yhdistelmä viehättää usein. Nyt tankkeja ei enää ole, paitsi ehkä tänään kun on se muistelopäivä.

      Poista
  5. Lähihistoria on läsnä näillä Belfastin kaduilla, hienoja kuvia!
    Hyvin on muistissa Pohjois-Irlannin tapahtumat, toivottavasti vastaavanlaista ei enää koskaan siellä tapahdu.

    Aurinko paistaa, jospa pahimmat sateet ovat takanapäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, historia on läsnä ja se on hyväkin, että ihmiset muistavat. Tosin aika kyseenalaisia osa muraaleista oli. Minulla on nyt hinku ottaa selville noista 1960-1990-luvun tapahtumista ja siitä, miten ne vaikuttavat nykyiseenkin.

      Kiva että siellä on aurinkoisempaa. Tulisipa nyt kaunis viikko!

      Poista
  6. Luen juuri Eureka Street Belfast -kirjaa, joten oli kiinnostavaa saada kaupunki tarinan ympärille. Kiitos kuvista ja kirjoituksesta! Aivan karmeaa, mitä POhjois-Irlannissa tapahtui, itse muistan hämärästi vain (en ollut kovin kiinnostunut maailmasta aikoinaan, mikä vähän harmittaa - Berliinin muurikin mureni telkassa ja itseäni kiinnosti vain teinielämä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, toivottavasti tykkäät kirjasta! Luin sen itse ensimmäisen kerran kesällä 2000 ja uudelleen muutama vuosi sitten. Belfast on kiinnostava kaupunki. Minäkin muistan noista tapahtumista vain vähän, lukiossa kuuntelin U2:sta ja Sunday, Bloody sunday sai ottamaan selvää tapahtumista. Siihen aikaan kuitenkin oli niin paljon uutisten ja sanomalehtien varassa.

      (Minä tein Berliinin muurin murtumisesta historian esitelmän yhden kaverin kanssa. Kaverilla oli mukanaan palanen muuriakin, oli saanut sen tädiltään matkamuistona.)

      Poista
  7. Irlanti on kiehtovan oloinen kohde, jonne haluaisin joskus itsekin. Onpas vaikuttavan kokoisia seinämaalauksia. Suomessa ei kenties tuollaisia henkilökulttikuvia seinille nousisi (paitsi Kekkonen? ;) ), mutta muuten toivoisin näkeväni seinämaalauksia nykyistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, olen aika varma että pitäisit Irlannista. Ja heh, Kekkosen voisi kyllä hyvin kuvitella seinämaalaukseen. Pohjois-Irlannissa poliittinen ja anarkistinen liikehdintä lie luoneet pohjan noille maalauksille. Hurjan kiinnostavia ovat!

      Poista
  8. Mahtava idea tuo taksimatka! Ihana, että jaksat tehdä matkaraportteja, nämä on niin kiehtovia kuvineen <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tuo taksimatka oli todella antoisa. Mustien taksien kierroksia järjestäviä yrityksiä on useita, eli se on ihan matkabisnestä. Nämä matkajutut jatkuvat tämän viikon. Sentään yksi kirjajuttu tulee välissä. ;)

      Poista
  9. Kiva lukea näitä sun Irlanti-postauksia. Meillä pääsi vähän unohtumaan retket Dublinin ulkopuolelle, kun oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja kun tosiaan osui vielä kohdalle tuo 100-vuotisjuhlakin (joka tuli ihan yllätyksenä, en ollut asiaa pannut aiemmin merkille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, me taidettiin olla ihan samat päivät reissussa, mutta eri lennoilla. :) Me kävimme viime vuonna ekan kerran ja silloin tuli hinku päästä kauemmas. Olen niin hullaantunut Irlantiin, että kaipaan sinne jo nyt. Mutta ehkä ensi vuonna jonnekin muualle. Tuo 100-vuotisjuhla oli kyllä matkailumielessä iloinen yllätys ja näkyi hienosti & kiinnostavasti.

      Poista
  10. Me teimme miehen kanssa saman taksireissun muutama vuosi sitten, kun poika opiskeli Belfastissa vaihtarina. Aika hurjaa.

    Pohjois-Irlannista jäi erikoisimpana asiana mieleeni uskomaton englannin ääntäminen, josta emme aina saaneet selvää, vaikka olemme englannin opettajia. Kun kassa kysyi "Do you want a bag?" se kuulosti samalta kuin "Do you want to pay?". Myös joidenkin naisten ylinaisellinen kimeä ja kujerteleva puhetyyli hämmästytti. Kuuntelin salaa jossain kahvilassa, harjoittelevatko he sketsiä, mutta ei, ihan normaali keskustelu oli menossa.

    VastaaPoista
  11. Ostin silloisella matkalla Bobby Sandsin päiväkirjan, jota hän oli pitänyt nälkälakkonsa alusta hamaan loppuun. Se on järkyttävä.

    VastaaPoista
  12. Vitsit, nuo on hienoja nuo muraalit. Ja miten täynnä tarinoita.

    Eureka Street Belfastin olen joskus lukenut, mutta täytyy sanoa, etten oikein paljon muista siitä mitään. Muuta kuin, että tykkäsin.Ehkä pitäisi lukea uudelleen (kuten niin monta muutakin kirjaa)

    VastaaPoista