lauantai 16. heinäkuuta 2016

Irlannissa 4: Ylistyslaulu hotellille


Tällaista postausta en ole aiemmin tehnytkään. Minusta on näet tullut yhden hotellin fani. Hotelli ei ole hienoin, jossa olen vieraillut (sellainen on tietenkin The Goring, jossa herttuatar Catherinekin oli viettänyt häitään edeltävän yönsä; itsekin olin siellä kerran hääpäiväreissulla). Se ei ole kaunein (joka on taas Goring, tai ehkä oslolainen Grand Hotel) eikä siisteinkään (ehdottomasti berliiniläinen Otto, jota suosittelen perhematkailijoille Berliinissä muutenkin). Mutta siellä on hyvä palvelu, kiehtova historia, kaunis ympäristö ja ihan omanlaistaan vanhanmaailman charmia.

Fitzpatrick Castle Hotel on kahden loman perusteella noussut erääksi suosikkihotellikseni ilmapiirinsä, miljöönsä ja viehättävän tunnelmansa vuoksi. Kun vuosi sitten Aircoach-bussin ikkunasta näin hotellin ensimmäistä kertaa, koin miltei rakkautta ensisilmäyksellä.

Hotellia voisi kutsua vanhaksi ladyksi. Se on ehkä nähnyt parhaat päivänsä, mutta täytyy ajatella historiaa: 1740-luvulla rakennettu linna (huoneet toki ovat uudemmassa lisäsiivessä sviittejä lukuun ottamatta), joka on ollut niin Irlannin hallituksen kuin IRA:nkin hallussa ennen kuin Fitzpatrickien perhe osti sen 1971 ja perusti hotellinsa. 

Vanha lady ei ole kaikin osin kuosissaan. Se on ulkoa päin kummallisen värinen eikä lisäsiipi istu ihan täysin maisemaan, koska se näyttää - no, 1970-lukulaiselta lisukkeelta (kuva linnasta ennen lisäsiipeä ja uutta väriä löytyy täältä). Hotellia kuitenkin uudistetaan koko ajan ja esimerkiksi meillä on ollut hyvä huoneonni. Viime vuonna perhehuoneestamme oli upeat näkymät Dun Laoghairen aallonmurtajille. Tänäkin vuonna olin varannut meille perhehuoneen, mutta saimmekin kaksi tyylikkäästi sisustettua vierekkäistä huonetta, jotka saimme yhdistettyä avaamalla huoneiden välissä olevat ovet. Huoneissa oli parvekkeetkin. Tunnelma oli sopivan puoliylellinen ja lämmin. Parvekkeilta näimme niin vehreälle pihalle kuin osin Dun Laoghairen suuntaan.

Hotellissa on muutama ravintola. Me söimme The Grill -ravintolassa, minä sienikeittoa ja kasvispastaa, mieheni miekkakalaa, lapset pihvejä. Kaikkien mielestä ruoka oli maukasta ja henkilökunta ystävällistä. Aamiainen PJ's-ravintolassa oli pohjoismaiseen aamiaisrunsauteen tottuneelle aika perustasoa, tosin irlantilaisen aamiaisen ystäville oli kyllä munia, pekonia ja puuroa tarjolla. Minä olen paahtoleipien ystävä, joten paahtoleivät, tuore (hyvä) kahvi ja paksu irlantilainen jogurtti kuivattujen karpaloiden kera upposivat minuun. Pekonit jätin muille.

Itse linnassa riitti myös paljon tutkittavaa! Sieltä löytyi esimerkiksi haarniska, jollainen on kellarissa. Kuulemma jossain on kirjastohuonekin, mutta siitä kuulin vasta matkamme jälkeen. Kirjastobaarissa on lainattavia kirjoja noin 500 niteen verran sielläkin. Kirjat sopivat tietenkin joka paikkaan, mutta hienosti myös Dalkeyn ja Killineyn kylien puolivälissä sijaitsevaan hotelliin, sillä Dalkeyssa vietetään vuosittain kirjallisuusfestivaalia ja kirjailijoista muun muassa Maeve Binchy ja näytelmäkirjailija Hugh Leonard ovat asuneet alueella. James Joyce oli asunut vieressä kylässä Sandycovessa.

Parasta oli tunnelman ohella henkilökunta, joka oli ystävällistä ja joustavaa, mutta hienotunteista ja tunkeilematonta. Myös se, että paikalliset (eläkeläiset! Asiakkaiden joukossa oli paljon lapsiperheitäkin) suosivat hotellia iltapäivädrinkkipaikkanaan kertonee jotain - ainakin siitä, että maailmassa pitää olla jotain pysyvää ja Killiney Hillillä seisova linnahotelli on kestänyt kaikenlaisia maailman tuulia. 

Luulen, että meidän pitää joskus majoittua muuallekin Irlannissa, olen kuullut että B&B-paikat ovat vieraanvaraisia ja laadukkaita ja Dublinin rannikolla on useita houkuttelevan oloisia hotellejakin. Silti uskon, että palaamme vielä Fitzpatrick Castle -hotelliin, tuo vanha lady on aika uniikki.

Onko teillä muilla suosikkihotelleja? Tai muita mieluisia tapoja majoittua? Kertokaa omia suosikkejanne ja majoitusmuistojanne.


P.S. Tämä ei ollut sitten mikään yhteistyö- tai mainospostaus.  ;)

12 kommenttia:

  1. Minä olisin ihastunut samaan hotelliin<3 Harmi, että emme muista hotelliamme Galwaysta, mutta se oli aika ylellinen, likellä Atlantia ja meillä oli siellä sviitti...Sen hotellin ja nykyisten väliin mahtuu paljon Gasthauseja,jotka ovat usein siistejä ja tuhti, hyvä aamiainen. Nyt on mukavuus tullut mukaan elämään eli kotihotellimme on edelleen sama kuin 30 vuotta ja piilossa metsän keskellä Saksassa, ainoa, jota emme paljasta. Mutta sen sijaan kerron auki, että aina reissusta palatessa vietämme pari yötä Cellessä hotellissa, jossa on yksi parhaita keittiöitä ikinä ja hvyin paljon eriliasia huoneisotja, joista on käynti puutarhaan, nimi on Schifferkrug Hotel. linnan yön koimme Slovian Hoteli Chateu Apponyssa, mutta eniten sinun suosikkisi muistutti sisältä, ei ulkoa, Wienin hotellimme, jokna nimi tylässti Hoteli Bellevue. Näin sinut siellä ja tunsin Agatha Christien hengen...Erityisen paljon pidimme myösBad Kissingenin hotellstamme, joka on vanha aatelsikoti, ihan taitaa suku pitää ja siellä ei ole monia huoneita. Nimi on Kurvilla Am Park, joka ei kerro, miten siellä voi kohdata menneen maailman ja miten helppo siitä on kävellä kaupungille läpi puiston, jossa palmuja ja suihkulähteitä. Ensi kerralla siellä kaksi yötä!

    Majoitusmuistoja on 50 albumia! Yksi lasten ikuisesti muistama on Sveitsin alpeilla oleva hotelli, jonne pääsee vasta kun lumet ovat sulaneet. Kahden kilsan korkeudessa ja siitä vielä olemme kiivenneet kilsan Heidin maisemissa.

    Itsellemme ikimuostoisinta lienee ollut asa samassa pienessä hotellissa Etelä-Sveitsissä suklaamiljonääri Sprünglin kanssa. Vietimme yhdessä hauskan illan hyvän ruoan äärellä ja heillä noutajansa mukanaan. Vasta aamulla kun hyvästelimme, sai tyttäremme jätttimäisen suklaarasian ja herr Sprüngli näytti nimeä Lindtin vierssä ja sanoi: 'Ich bin das!'

    Oih, kunpa tämä yötunne häviäisi ja voisi alkaa unelmoida seuraavasta reissusta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, luulen että pitäisit kovasti tämän tai sitten Dun Laoghairen pikkukaupungissa sijaitsevan Royal Marinen ilmapiiristä. Tuonne Royal Marineen menoa mietimme kovasti, mutta perhehuoneet olivat jo menneet...

      Ylelliset, sopivan hienot ainakin, hotellit ovat kyllä yksi tapa hemmotella itseä. Toisaalta idylliset B & B -paikat voivat nekin olla aarteita. Gasthausit mukaan lukien! Olen ollut parissa Gasthausissa Saksassa ja niiltä visiiteiltä on hyviä muistoja.

      Onpa sinulla majoitusmuistoja! Tuo Sveitsissä sijaitseva hotelli kuulostaa upealta. Alpeissa on taikaa.

      Kyllä se tunne ja kaikki siihen liittyvä häviää, ajatellaan niin! Ja sitten: kohti uutta reissua.

      <3

      Poista
  2. Oi! Onpas erikoinen hotelli! Vaikuttaa sellaiselta missä itsekin viihtyisin (kameran kera ;). Niin vähän on tullut ulkomailla reissailtua, että ei ole hotellivinkkejä antaa. Niitä kyllä ottaa mielellään vastaan, niin kuin tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, tämä on erikoinen ja omalla tavallaan niin ihana. Pientä kuluneisuutta pitää sietää, mutta sitä vastaan saa paljon. Kaipaan tuonne jo nyt. :)

      Poista
  3. Upea hotelli ja upea postaus. Minusta bloggaamista kaiken surun ja kauheuksien vuoksi pitää jatkaa, sillä siihen näillä pyritäänettä kaiki loppuu.
    Kuvasi oli upeita. Itse käytän varsin vähän hotelleja, mutta joustavuus on hyvä ominaisuus hotellissa, Englannissa en ole koskaan edes käynyt,mutta joskus ehkä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos. Ja noin se oikeastaan on: ei saa jäädä murehtimaan, vaikka on hyvä tiedostaa maailman tila. Elämällä hyvän puolesta ja iloitsemalla hyvistä asioista voi edistää kaikkea sitä mikä on oikein.

      Joustavuus hotelleissa on hyvä! Brittein saarilla on mukava matkustaa.

      Poista
  4. Kuulostaapa jännältä hotellilta. Minä rakastuin Dublinissa yhden konferenssin aikaan sellaiseen pieneen Edwardinaikaiseen hotelliin tai B&B se taitaa enemmänkin olla eli Aberdeen Lodgeen. Ihan mahtava tunnelma ja ne valkoiset pöytäliinat aamupalalla...
    Aika harvoin on tullut hotelleissa yövyttyä muuten kuin työmatkoilla. Yleensä ollaan oltu sukulaisten nurkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tuo Fitzpatrick Castle on aika jännä ja samalla kertakaikkisen ihana. Aberdeen Lodgen tiedänkin, katselin sen nettisivuja kun varasin hotellihuoneita.

      Sukulaiset maailmalla ovat kyllä matkailussa etu!

      Poista
  5. Kaupunkihotelleista ehkä Hotel Josef Prahassa, jossa sain olla kerran viikon työmatkalla, olivat varmaan vahingossa pistäneet mut niin hienoon hotelliin.

    VastaaPoista
  6. Minä en osaa kertoa ollenkaan hotellisuosikkeja, sillä valitsen aina, jos vain suinkin mahdollista, kotimajoituksen. Eli etsin AirBnb:n tai jonkun vastaavan kautta kämpän. Siihen on monia syitä. Aikoinaan yksi tärkeä syy oli se, että niin saimme kätevästi lapsille ja meille omat huoneet. Nykyään arvostan kotien persoonallisuutta ja sitä, että ne sijaitsevat usein paikallisten ihmisten keskellä. Sitä voi hetken kuvitella olevansa pariisilainen, berliiniläinen tai tallinnalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hauskaa että otit esille kotimajoituksen. Sillä vaikka rakastan hotelleja, olen alkanut katsella kotimajoituksia mm. juuri Dalkeyssa (Irlanti) ja myös Bolognassa. Tuo persoonallisuus kiehtoo ja tosi kivoja vaihtoehtoja näyttäisi olevan.

      Poista