sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Perheen kanssa Irlannissa 1: Dublininlahti ja Howth

Moni kirjabloggaaja lukumaratoonaa tänään: Hurraa heille jokaiselle! Minulta lukumaraton jää tälläkin kertaa väliin, mutta sen sijaan pidän nyt pienen Irlanti-maratonin tai Irlanti-viikon. Jos seuraatte matkablogeja, saatatte muistaa viimekeväisen virallisemman Irlanti-viikon. Minun kyseinen (melkein) viikkoni oli tällä viikolla. Kävin perheeni kanssa Dublinin rannikolla ensimmäisen kerran viime kesänä (postaukset löytyvät arkistosta heinäkuun 2015 kohdalta) ja vihreälle saarelle tuli niin iso ikävä, että tänä vuonna oli päästävä taas. Luulen, että palaan vielä joskus, toivottavasti pian. Irlannissa on ihan omanlaistaan taikaa!

Koimme matkalla monenlaista mukavaa. Tällä kertaa teemoitan koko joukon postauksia kirjajutut mukaan lukien ja aloitan merellisestä Dublinin seudusta. Dublinissa emme nytkään vierailleet kuin maanantaina puolen päivän verran. Silloin lapset pääsivät toivomilleen leluostoksille ja minä kirjakauppoihin. Dubliniin matkasimme pienellä Dublin Bay Cruisesin Bridget-laivalla. Majoituimme tänäkin vuonna Dalkeyn ja Killineyn kylien puoliväliin (kirjoitan kylistä lisää myöhemmin). Junalla matka keskustaan olisi kestänyt noin 25 minuuttia, Dun Laoghairesta lähtenyt laivamatka kesti toista tuntia, mutta oli sen arvoinen. Maisemat olivat kauniita, joskin hieman koleita, majakat suorastaan suloisia.












Dublinissa tosiaankin vain käväisimme. Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Irlannin itsenäistymisprosessin kannalta tärkeästä pääsiäiskapinasta. Se näkyi sekä Dublinin katukuvassa että (postauksen teemaan sopivasti varsin merellisen) Brayn asemalla toisen junan kyljessä:




Dublinia katsoimme nyt ennen kaikkea lahdelta käsin. Merellisiin tunnelmiin pääsimme myös myöhemmin viikolla, kun matkustimme DART-junareitin toiselle päätepysäkille Howthin kalastajakylään. Howth tuntui olevan kalastajien, turistien ja hylkeiden kansoittama. Olimme kuulleetkin, että Howthissa näkee hylkeitä 80-90% todennäköisyydellä. Joskus hylkeet tulevat kuulemma laiturien tuntumaan kerjäämään kalaa. Liekö uiskentelijat olleet nyt kylläisiä, kun bongasimme vain hieman kauempana uivia hylkeitä, mutta useamman kuitenkin.

Howthin niemimaa kuuluu olevan ihastuttavaa retkeilyseutua. Olinkin ihaillut kaukana häämöttävää niemeä hotellimme ikkunasta viime kesänä ja parvekkeeltamme tänä vuonna. 8- ja 10-vuotiaiden kanssa emme lähteneet kävelemään niemeä, koska meille tuli nytkin yli 20 000 askelta päivässä. Merellisen tunnelman herättelemän ruokahalun johdattelemana suuntasimme yhteen Howthin monista hyvistä ravintoloista. Lapset eivät halunneet yllätyksiä, joten he nauttivat hyvistä raaka-aineista tehtyjä fish and chipsejä. Mieheni tilasi rapusalaatin, minä tammisavustettua lohta ja irlantilaista soodaleipää.









Huh, tulipas kuvia! Niitä on luvassa vielä useamman postauksen ajan, mutta lupaan keventää (!) välillä kirjaesittelyillä. ;)


33 kommenttia:

  1. Ei ole yhtään liikaa kuvia, niin ihania merimaisemia ja tunnelmia!
    Jatkoa odotellen!
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiva kuulla, koska kuvia piisaa. Huomenna vähän erilaisista maisemista.

      Mukavaa sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  2. Kivoja kuvia ja nuo majakat, niitä on ilo katsella!

    Olen pitkään halunnut mennä Irlantiin. Dublinissa asuu perhe, johon tutustuin aikoinaan Kyproksella. Pidämme edelleen yhteyttä ja he ovat kerran olleet Suomessa luonamme. Mieluisia muistoja.
    Hyvää pyhää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Tuolla rannikolla oli kyllä kaunista.

      Suosittelen lämpimästi Irlantia matkakohteena ja etenkin, kun teillä on siellä tuttu perhe. Irlannissa on jotenkin niin helppoa ja mukavaa olla.

      Hyvää sunnuntaita sinne!

      Poista
  3. Onkin kiva matkata Irlantiin kuviesi myötä!
    Hienoja kuvia ja lisää odotellaan...!

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kiva että tulit mukaan tällä blogireissulle. :) Lisää postauksia tulee nyt päivittäin.

      Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  4. Majakkaihmistä nuo majakat sykähdyttävät. Uskon, että viihtyisin Irlannin maaseudulla ja meren rannoilla, mutta toistaiseksi ei ole tullut mitään hinkua matkustaa sinne. No, ehkä kun seuraan näitä postauksia viikon ajan, voi matkakuumekin iskeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, majakat kyllä sykähdyttävät. En ole koskaan käynyt majakkasaarella, nyt mieleni tekisi jollekin Suomen majakoista. Sinäkin varmasti viihtyisit Irlannissa. Minulla on aina ollut suurin veto Brittein saarten alueelle, jotenkin siellä seudulla tulee niin tuttu olo.

      Poista
  5. Katja, luulin, että olitte tänä vuonna länsirannikolla? Meiltä vei Glawaysta pari tntia junalla Dubliniin.

    Majakassa jos asuisi, olisi kuin runossa.

    Ruoka näyttää ihanalta eli suotta sitä irlantilaista keittiötä moititaan. Paljon tuoretta merikalaa ja montaa ihanutta sen kanssa.

    Galway lukee laivan pelastusrenkaassa. Varmaan lapsetkin nauttivat noista veneretkistä ja hylkeistä.

    R. on päättänyt, että 'ei' Skotlannille, 'kyllä' Irlannille' eli tiedät kyllä milloin.

    Odotan lisää rokakuvia ja ehkä Connemaran poneja, kiitos<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ei, kyllä me nytkin haluttiin Dublinin etelärannikolle. Mietimme kyllä päiväreissua Connemaraan ja melkein lähdimme, mutta nyt pohjoinen vei. Siitä lisää myöhemmin. Connemaran poneja ei siis nyt tule, mutta kipuisaa historiaa ja jylhiä paikkoja kyllä.

      Irlanti on lumonnut minut niin, että seuraavalla kerralla aiomme takuulla palata maahan ja silloin luulen, että on Connemaran vuoro. Mietin sellaistakin, että viettäisimme 3-4 päivää Dublinin rannikolla (en halua kaupunkiin kuitenkaan) ja muutaman päivän esim. Galwayssa. Ja kaiken lisäksi eteläkin kiinnostaa.

      Irlantilainen ruoka on minunkin mielestäni hyvää. En tosin syönyt hernemuussia. ;) Skonssit ovat myös taivaallisia.

      Kyllä Irlannille! Ajattelen jo teitä siellä. <3

      Poista
    2. Siis tämä on etelärannikkoa? Olen tosi, tosi huono kartoissa. Tämähän käy mitä parhaiten, mutta pitää olla lyhyt matka Dubliniin myös. Ja meillä jäi silloin käymättä Aransaaret, kun oli niin kova myrsky, että laivat eivät lähteneet sinne ollenkaan.

      En minäkään syö hernemuussia, en pidä tahinistakaan, joka on minulle papumuhennosta:), mutta saimme koko ajan yllättävän herkullisia kala-ateroita.

      No, sinä tiedät, milloin me tuonne tähtäämme ja siihenkään ei ole enää pitkälti, kun nyt vain terveys pitäisi. Koska olen terve kunnes toisin todistetaan ja se on tämän vuoden lopulla, ymmärtänet, että mun on PAKKO päästä kuukaudeksi Itävaltaan! Olen siitä haaveillut ja nyt eivät riitä edes kolme viikkoa. Nappaamme matkan varrelta ylimääräisen päivän tai kaksi Krakovaan ja Bad Kissingeniin.

      Lähetkää nyt uudestaan Irlantiin, että saan lisää matkakuvia ja tarinoita: Tämä kohde kiinnostaa ja Reima näkee kuvasi tänään <3

      Poista
    3. PS. Nyt on Reimakin innostettu näillä kuvilla:) Hyvännäköistä rapusalaattia ja sun lohi näyttää myös herkulta.

      Poista
    4. Leena, tämä on siis Dublinin rannikkoa, ei Irlannin etelää. Oltiin vain noin 15 km Dublinista etelään aika lähellä Wicklown maakuntaa, mutta pääkaupunkiseudun junayhteyksien äärellä. Rantarata oli ihana! Ja tuo jylhä rannikko. Olen kuumeessa Irlannista.

      Kala-ateriat Irlannissa ovatkin hyviä, herneitä ja papuja en minäkään mielelläni syö.

      Niin ihanaa, että lähdette Itävaltaan. Ja Krakovan kautta.

      Huippua, että Reima innostui näistä kuvista. Sitten aikanaan lähdette Irlantiin.

      Poista
  6. Olen aivan hurahtanut Irlantiin ja tuo Howth vei viime reissulla sydämeni. Me patikoimme maisemapolun ja bongailimme lintuja, ja tietysti söimme myös hyvin rantaravintolassa.

    Olen myös aivan hurahtanut Dubliniin ja sen kirjalliseen tunnelmaan. Siellä kirjallisuus on jotenkin niin joka askeleella läsnä ja lisäksi se musiikki, jota on tarjolla jokaisessa pubissa. En jaksaisi odottaa seuraavaa reissua sinne.

    Joskus taas takaisin. On ihana palata maan tunnelmiin näiden kuviesi kautta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ihanaa että on toinenkin hurahtanut. Minä olen kahden reissun perusteella samoin aika lailla hurahtanut tai hullaantunut. Olen aiemmin ollut vannoutunut Englannin ystävä ja olen vieläkin, mutta Irlantiin olen ihan rakastunut.

      Howthissa aion joskus vaeltaa sen maisemareitin. Kyläelämä Dublinin tienoilla on meille kaupunkia tutumpaa, mikä lasten kanssa reissatessa on ihan hauska juttu. Dublinissa on kyllä paljon sellaista, jota haluan kokea.

      Joskus taas takaisin, ajattelen ihan samoin! <3

      Poista
  7. Voi apua, alkaa ihan itkettää kun katselee näitä kuvia. <3 Irlanti on minulle niin hurjan rakas, ja ikävä sinne on kova. No, jospa jo ensi vuonna pääsisin sinne taas uudelleen...

    Kovin tuttuja reittejä olette kulkeneet. :) Ja oih, nyt alkoi ihan kauheasti tehdä mieli kalaa... :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, olit kovasti mielessäni Howthissa ja huomisen postauksen paikassa, koska tiedän Irlannin olevan sinulle rakas. <3 Tiedätkö, niin on minullekin! Kuten tiedät, olen aina ollut suuri Englannin ystävä ja olen edelleen, mutta nyt - jo nyt! - kaipaan Irlantiin niin että koskee. Ihan kuin jotain hulluutta. :)

      Toivottavasti pääset viimeistään ensi vuonna.

      Howthissa oli kyllä hyviä ravintoloita, kaikki niin tuorettakin.

      <3

      Poista
  8. Anna palaa vaan lisää kuvia, haluan nähdä lisää! Irlannissa enkä Skotlannissa ole käynyt ja ovat ehdottomalla matkahimotuslistalla. :) Aivan ihania kuvia ja merellisiä tunnelmia ja majakoissahan on sitä jotain. :)

    Kivaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, jee, lisää kuvia tulee. Ja tarinoita niin vakavista puolista, maisemista kuin rantaelämästä. :) Skotlantiin haluaisin minäkin. No, matkakuume on kyllä ikuista.

      Majakat ovat aina hienoja. Samoin merellinen tunnelma.

      Kiitos samoin, mukavaa iltaa! <3

      Poista
  9. Matkakuvia on kyllä niin huippua aina päästä katsomaan! En usko, että Irlanti menis meidän lapsille, mutta voisin ilman lapsia lähteä Irlantiin ja Britteihin, maisemat miellyttävät itseäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, minä kyllä uskon, että Irlanti menisi lapsille kuin lapsille. Tehän kävitte lasten kanssa Saksassakin? Berliinin- ja Münchenin-lapsiperhereissukokemuksilla väitän, että Irlannissa on vielä hauskempaa. Paljon kaikkea puuhaa Sealifesta, eläintarhasta ja muista aina rannoilla oleiluun, simpukoiden keräämiseen ja uimiseen. Lisäksi kaikissa ravintoloissa on tosi lapsiystävällistä, koululaisillekin. Että sinne vaan joskus. ;)

      Poista
  10. Tuo ihanuus on multa vieläkin näkemättä!

    VastaaPoista
  11. Mainio matkakertomus, Katja! Ihan tässä pääsi kuin siivellä tunnelmaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihana kuulla. Ja se oli vähän tarkoituskin. <3 Huomenna jatketaan tätä reissua. :)

      Poista
  12. Kuvat ovat ehdottomasti upeita. Niitä katselemalla Irlanti tuntuu tulevan jotenkin lähelle. Minä en ole koskaan käynyt siellä, enkä oikein tiedä koko maasta mitään, joten siksikin näitä kuvia on niin mukava katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, kiitos. Minä olen aina rakastanut Brittein saariin liittyviä asioita, kirjallisuutta, musiikkia, kulttuuria, maisemia - ja matkoja alueelle. Irlanti on ihana lomamaa.

      Poista
  13. Oi, ihania kuvia! Sinulla (ja teillä) on ollut varmasti mahtava reissu! En ole itse kauheasti ulkomailla matkustellut, mutta olen alkanut haaveilemaan sellaisesta. Nyt taisin saada pienen Irlanti-kuumeen tämän bloggauksen ansiosta. Tuo merellinen tunnelma on aivan ihana. Ja kuvia ei missään nimessä ole liikaa - voisi olla vaikka enemmänkin! Mielestäni kirjablogeissa voisi yleisesti ottaen hyödyntää enemmänkin kuvia. Olen viime aikoina itse innostunut laittamaan aiempaa enemmän valokuvia. (Hangon lomareissusta innostuin itse laittamaan kyllä oikeasti vähän liikaa - varmaan kymmenen kertaa tuo määrä :P )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos. Reissu oli ihana. Uskoisin, että juuri sinuun Irlannin tai Ison-Britannian maisemat vetoaisivat: nummet ja kukkulat, ikivanhat tammet, kivikirkot ja linnat, rannat simpukankuorineen... Tänään postasin vähän synkempää historiaa, mutta viikon lopulla on luvassa lisää meri- ja myös metsätunnelmia.

      Sinun kuvasi Hangosta olivat aivan ihania! Olen käynyt Hangossa vain kerran, kaupunkiin on helppo ihastua. :)

      Poista
  14. Aih <3! Tulee omat seikkailut (nuoruuden :D!) mieleen. Tuo Howth taisi olla yksi paikka missä käytiin. Silloin ei sattunut paljon turisteja mutta kävelyreitti saatiin melko pitkäksi ja paikallisten tapa kuvata matkan pituutta ajassa oli huvittavaa :) Mutta parhaita muistoja nuo seikkailut ja sen varrella olevat löydöt, kuten suloiset majakat <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, peukku kaikille nuoruuden seikkailuille. Howth on paikka, jossa moni käy, se on kaunis ja omaleimainen ja niin lähellä Dublinia. Ei siellä nytkään paljon turisteja ollut, mutta tuntui että kaikki siellä liikkujat olivat turisteja tai kalastajia. :) Ihanaa seutua kyllä! <3

      Poista
  15. Ihania kuvia <3 Ja tuttuja maisemia, koska olin Dublinin matkalla vuonna 2009 ja tein junalla pienen päiväreissun Howthiin. Silloin oli tosin muistaakseni lokakuun alkupuoli ja sää oli tuulinen sekä sateinen, joten sain käppäillä lähes yksin ympäriinsä. Aallonmurtajalta oli ihanat maisemat merelle päin ja joku rohkea tarkeni kalastaa niemenkärjessä. Matka on jäänyt senkin takia hyvin mieleen, että se oli ensimmäinen yksin tekemäni reissu, joten mutustelin sitten rauhassa leipää majakan vieressä ja yritin varoa, ettei tuuli kisko kirjaa mereen :D

    Kiva nähdä kuvia toisten matkoista, kun tänä vuonna reissaan vain kotimaassa. Odotan innolla lisää postauksia!

    VastaaPoista
  16. Valloittava tuo punainen majakka!

    VastaaPoista