Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: The Box Garden 1977
Kannen kuva: SKOY
Suomentanut: Hanna Tarkka
Ulkomainen romaani, Kanada
Sivuja: 261
Jos olisimme saaneet kasvaa perinteikkään ystävällisyyden hengessä ja meidän tunneherkkyyttämme olisi koulittu, olisimme saattaneet muistuttaa Jane Austenin rakastavia, syvästi toisiinsa kiintyneitä ja hienoja vivahteita arvostavia sisarusparvia kaikkine kirjeineen, pyörtymisineen, hermoja raastavine mielenkuohuineen ja keinoineen pitää toisistaan loputtomasti, suulaasti, loputtomasti huolta. Mutta meidän ainesosamme ovat karkeampaa lajia: tylsyyttä ja raadantaa, tietämättömyyttä ja sulaa itsesäilytysvaistoa.
38-vuotiaan Charleenin parhaat päivät arvostettuna runoilijana ovat takana. Hän viettää ulkoisesti vaatimatonta elämää ja elättää itsensä sekä teini-ikäisen Seth-poikansa tehden oikolukijan töitä. Hän on sulkenut monia läheisiään elämänsä ulkopuolelle ja käy mieluummin kirjeenvaihtoa salaperäisen Veli Adamin kanssa, jolta on saanut lahjaksi laatikon, multaa ja ruohonsiemeniä. Charleen ei ole koskaan täysin lakannut haikailemasta ex-miehensä Watsonin perään, vaikka hän onkin hapuilevassa ja kiintymyksentäyteisessä ihmissuhteessa oikomishoitoja tekevän hammaslääkäri Eugenin kanssa. Juuri Eugenin seurassa hän matkustaa vehreälle synnyinseudulleen juhliakseen rintasyövän sairastaneen äitinsä häihin. Matka halki Kanadan herättää Charleenin mielessä monia muistoja, mutta tuo eteen myös yllätyksen toisensa perään.
Vuonna 1977 Kanadassa ilmestynyt Ruohonvihreää on Carol Shieldsin toinen romaani ja hänen esikoisensa, ihastuttavan Pikkuseikkojen siskokirja. Siskokirjasta puhuminen on nyt oikeutetumpaa kuin ehkä koskaan, sillä Ruohonvihreän päähenkilö Charleen on Pikkuseikkojen Judithin sisko. Perhe ja suku ovat tälläkin kertaa keskeisellä sijalla, vaikka nyt kirjassa on toiminnallisia elementtejä enemmän kuin monissa muissa Shieldsin teoksissa. Romaanissa myös matkustetaan paljon. Junassa, henkilöautossa, metrossa ja lentokoneessa reissaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää road tripin kaltaista eteenpäin menoa, vaan shieldsmäisesti keskusteluja menneestä tulevaan:
Ja minä mietin, miten merkillistä on, että autossa on niin helppo jutella. Sen täytyy liittyä jotenkin siihen, että ihmiset on pakotettu olemaan tilapäisesti lähekkäin, tai yksinkertaisesti tilan suhteisiin tai jopa auton sisätilojen pehmustettuun, suljettuun hiljaisuuteen, joka ehkä jollain tavoin muistuttaa sitä Greta Savagen kerran viikossa kokoontuvaa terapiaryhmän eriytyneisyyden tilaa. Ikään kuin auto olisi jonkinlainen erikoisvalmisteinen, lasinen kone, joka on tarkoitus täyttää ihmisten puheella. Ja koska autossa on myös pakko katsella tiellä, matkustajan ajatukset saavat vapaasti harhailla, ja näin ollen keskusteluun saattaa tulla odottamattoman luistava ja huoleton sävy.
Jokainen Shieldsin kirja on minulle kuin lahja. Hänen teostensa henkilöt ovat kuin ulkomailla asuvia ystäviä, joihin pitää yhteyttä harvakseltaan, mutta jotka ovat kuitenkin siellä jossain tuttuina, yllättävinä ja silti niin arkisina. Ei siis ole vaikea arvata, että saadessani Ruohonvihreän käsiini minulle tuli pieni joulu. Tämä blogikirjoitukseni onkin ehkä enemmän höpsähtäneen Shields-fanin ajatuksenjuoksua kuin jossain määrin analyyttisyyteen pyrkivän kirjabloggaajan tekstiä. En vain voi vastustaa Shieldsin tapaa kirjoittaa elämää järkyttävistä seikoista sekä keittokinkku- ja juustopäällysteisistä voileivistä miltei samassa kappaleessa. Voileivät ovatkin parasta katastrofiruokaa ja henkilökohtaisen katastrofin uhka on täyttä totta Charleenin elämässä. En voi kuin ihailla Shieldsin tilanteentajua ja humaaniutta. Vaikka mitä (mahdollisesti) tapahtuisi, on elettävä arkea, minkä vuoksi paahtoleipiä, automatkakeskusteluja tai harmaana roikkuvaa sadetakkia ei voi ylenkatsoa.
Tässäkin romaanissaan Shields poukkoilee. Hän unohtuu kuvailemaan kaikkea Charleenin kokemaa tai näkemää. Matkalla erääseen romaanin kannalta ratkaisevaan paikkaan, Shields ei kuljetakaan lukijaansa heti tuonne paikkaan, vaan kertoo kuinka eräässä kyltissä ilmoitetaan myynnissä olevan salottisipuleita, raparperia, kotitekoista leipää, tuoreita munia, taimia. Tällaiset pikkuseikat saavat minut omaan shieldshurmiooni, sillä sekä romaanihenkilön pään sisällä poukkoilu että tapa kuvailla ruokia, puutarhaa tai Judithin nahkasalkkua ovat Shieldsin tavaramerkki ja yksi syy, miksi hänen tuotantoaan niin rakastan. Toinen tavaramerkki on aina yhtä uskottavasti laaditut henkilöhahmot. Charleen kaikkine läheisineen on todellinen, oikea keski-ikäinen nainen, epävarma ja vahva samalla kertaa. Toisia Shieldsille ominainen arjen kuvailu voi pitkästyttää, mutta minä olenkin kahvinjuontikirjallisuuden ylin ystävä.
Niille, jotka ovat kokeneet Shieldsin tylsäksi, voin kuitenkin suositella juuri Ruohonvihreää, sillä se pitää sisällään enemmän tapahtumia kuin moni muu kirjailijan teos. Kirjan juonelliset käänteet osaavat yllättää Shieldsin muuhun tuotantoon tottuneet, minkä koin erittäin virkistävänä. Hanna Tarkka on tehnyt jälleen laatutyötä kirjaa suomentaessaan. Tälläkin kertaa kirjan englannin- ja suomenkieliset nimet eroavat toisistaan. Pidän molemmista: The Box Garden viittaa konkreettisesti ja symbolisesti Charleenin elämään sekä hänen kohtaamiinsa asioihin. Sen sijaan Ruohonvihreää on juuri se mielikuva tai tunnelma, joka kirjasta jää mieleen: romaanin mielenmaisema on loppujen lopuksi raikas kuin sateen jälkeinen kumpuileva maa.
Ruohonvihreää ei varmastikaan ole kaunokirjallisesti paras tänä vuonna tai edes maaliskuussa lukemani kirja. Se on kuitenkin ilmiselvästi jo nyt yksi rakkaimmista kirjoistani tänä vuonna. Se päätyy aarteeksi kirjahyllyyni kunniapaikalle Pikkuseikkojen viereen. Olen onnellinen. Olen myös mielelläni höpsähtänyt ja otan palan liian kuivaa kakkua sekä vaarin Charleenin neuvosta: Varo taas symboliikkaa. Asiat voivat olla juuri sitä, miltä ne näyttävät ja silti niin paljon enemmän.
****½
Voi että. Voi että!!!, päättää Ilselän Minna arvionsa. Voin yhtyä hänen sanoihinsa täysin. Sinisen linnan kirjaston Maria puolestaan oli pohtinut lukukokemuksensa aluksi, että onko Charleen keski-ikäinen Bridget Jones, mutta hän(kin) nostaa lopulta kirjan maaliskuun parhaaksi lukukokemuksekseen. Poplaarin Pekka on lukenut kirjan englanniksi.
Teidän oman "box gardenin" vihreät ruohot (vehnät?) ovat kyllä nousseet otolliseen hetkeen, tämän kirjan taustaksi :)
VastaaPoistaNiinhän se on, että ei Shieldsiä oikein voi arvioida analyyttisesti tai objektiivisesti, häntä vain rakastaa. Ja hyvä romaani Ruohonvihreää toki onkin <3
Hih, joo, oli hyvä ajoitus pääsiäisohran kanssa. :) Pääsiäisenä ne tosin ovat hieman ylikasvaneita, mutta uuden "box gardenin" ehtii vielä perustaa.
PoistaOlen samaa mieltä, että Shieldsiä vain rakastaa. Ainakin me tosifanit. <3 Ei tämä suosikkishieldsini ole, pidän esimerkiksi Pikkuseikoista ja Rakkauden tasavallasta enemmän, mutta ihana tämäkin oli. Oi kyllä!
Tulin vain ihailemaan tuota kuvaa, tekstiin en vielä vilkaise. Nämä Shieldsit ovat minulle niin tärkeitä, että en halua ollenkaan tietää, mitä muut kirjoittavat hänestä:-) Palaan uteliaana tekstiisi sitten kun olen ensin lukenut kirjan. Ihanaa, että on ilmestynyt uusi Shields, en malta odottaa, että saan sen itselleni.
VastaaPoistaKiitos. Shields on minullekin tärkeä kirjailija, ehkä loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. Toivottavasti pidät kirjasta. Olisi kiva kuulla sinun mietteitäsi Ruohonvihreästä!
PoistaTämän haluaisin ehdottomasti lukea,ihan senkin vuoksi,että luin "Pikkuseikat" josta pidin:) Kiitos taas esittelystä!
VastaaPoistaPikkuseikkoja on ihana kirja ja tämän on sen siskokirja. Suosittelen! Kirjan löydät varmasti helpostikin esim. englanniksi.
PoistaJokohan minä tänä vuonna vihdoin luen oman ekan Shieldsini ;) Tarkoitus olisi kyllä!
VastaaPoistaLue! Aloita mieluiten Rakkauden tasavallasta, Larryn juhlista tai Pikkuseikoista. <3
PoistaAloin lukea tätä eilen Earth Hourin aikaan takan (lue: takassa olevien kynttilöiden) valossa. :) Kirjoittele viikolla fiiliksistäni. Nyt en osaa sanoa vielä kuin että tuttu ja turvallinen olo, kirja on selvästi Shieldsiä.
VastaaPoistaShields niputtuu mielessäni samaan sarjaan Anne Tylerin kanssa. Luin juuri Tyler-jutun täältä: http://www.bookpage.com/the-book-case/2012/03/30/anne-tyler-speaks/ Melkein kiinnostaisi kokeilla Tylerin uusinta enkuksi.
Jenni, sinulla ainakin oli hieno ajankohta aloittaa tämä kirja. Se on tosiaankin erittäin tuttua ja turvallista Shieldsiä ja hyvä niin.
PoistaOlen samaa mieltä siitä, että Shieldsissä on paljon samaa kuin Anne Tylerissa. Itse asiassa löysin molemmat kirjailijat samoihin aikoihin kymmenisen vuotta sitten. Taisin lukea ensin Shieldsiä ja sitten jotenkin innostuin myös Tylerista.
Minä olen lukenut tylereitä enemmän englanniksi kuin suomeksi. Suosittelen! Niitä on ilo lukea.
Miten Shields osaakin kuvata arkea niin hyvin! Minäkin rakastan Shieldsiä erityisesti arjen kuvaajana, ehkä siksi että omassakin elämässäni rakastan juuri arkea, ja siksi on ihanaa että on näitä kirjailijoita jotka tekstillään saavat koko arjen kauneuden loistamaan. Ihmisten ilot ja surutkin ovat Shieldillä yleensä arjen iloja ja suruja - ne voisivat tapahtua kenelle tahansa meistä.
VastaaPoistaShieldsin lukemisen jälkeen omakin arki tuntuu aina jotenkin kirkkaammalta ja kauniimmalta.
Ihanasti kirjoitit tästä kirjasta, jonka itsekin tietysti aion lukea.
Voi että, Liisa. Olen kanssasi niin samaa mieltä siitä, että arki on lopulta parasta elämässä ja että rakastan arkea, joskus tylsääkin. Shields on tarkkanäköinen, hauska, koskettava ja rehellinen.
PoistaMinulle tuli juuri tuollainen kirkkaampi ja kauniimpi olo, kun suljin tämän kirjan kannet pari päivää sitten.
Jään innolla odottamaan sinun mietteitäsi tästä.
Pään sisällä poukkoilu ja kuvaileva kerronta kuullostavat hyvältä. Kirpparilla oli tänään Shieldsin kirjoja pokkareina ja itseasiassa vähän silmäilin ja sitten päädyin nappaamaan mukaani ( Kivipäiväkirjat,Larryn juhlat) vähän tutkailtuani. Tällä hetkellä minulla on menossa Kate Mortonin Paluu Rivertoniin ja seuraavaksi varmaan luen Mitfordin tytöt, kun ovat kirjastolainoja.
VastaaPoistaKiitos taas tästäkin, en olisi varmaan ilman postaustasi näitä Shieldsin kirjoja huomannut.
Johanna, oi, miten kivaa että ostit Shieldsiä kirpparilta. Jos Shields on minulle vielä tuntematon kirjailija, suosittelen Larryn juhlia. Itse luin Kivipäiväkirjat ensimmäisenä shieldsinäni, mutta kirja on silti minulle kaikkein vähiten rakas hänen teoksistaan.
PoistaPaluu Rivertoniin fiktiivisenä ja Mitfordin tytöt faktapohjaisena muuten sovittuvat hyvin yhteen. Kirjoissa on paljon samaa ja muistelen, että Mitfordit ovat olleet Mortonille yhtenä esikuvana.
Mielenkiintoista kuulla, miten mielipiteet jakautuvay Shieldsin eri teoste kesken. Mulle tärkeimpiä ovat novellikokelma ja Kivipäiväkirjat. :)
PoistaOlen miettinyt joskus samaa. Minäkin pidän novellikokoelmasta, mutta Kivipäiväkirjat on ainoa Shieldsin kirja, jonka koen jotenkin vieraaksi, vaikka pidän totta kai sitäkin hienona. :)
PoistaIhanasti kirjoitat tästä! <3 Kyllä minäkin tämän vielä joskus luen, lupaan sen!
VastaaPoistaEnsin on vuorossa Rakkauden tasavalta, jota olen pohtinut ottavani yhdeksi matkakirjakseni kahden viikon päästä. Sen lukeminen melkein jännittää, haluaisin niin kovasti pitää siitä, ja kenties vähän ihastuakin. :)
<3
Jos pidät Rakkauden tasavallasta (toivottavasti pidät), niin sitten tulet takuulla lukemaan tämänkin. ;) Minuakin jännittää, mitä kirjasta pidät, koska minulle Rakkauden tasavalta on Shieldsin teoksista se kaikkein rakkain. <3
PoistaMinä rrrrrrrakastan tätä kirjaa yhtä paljon kuin Shieldsin Kivipäiväkirjoja. Tai sitten ne ovat yhtä hyvät. Sen jälkeen vasta kovasti pitämäni Larryn juhlat, Ellei ja Pikkuseikkoja.
VastaaPoistaTämän kirjan poukkoleva todellisuus on niin todellista. Kaikki pikkuseikatkin ovat tärkeitä. Ja niiden väleistä pursuavat muistot. Tämä on vahva tunnekirja, joka tarkkailee tavalla, josta minä pidän. Nyt Katja, hätyytellään kuuman ryhmän rajoja.
Hieno arvio!
Leena, Vau! Minulle tämä ei vielä ole Shieldsin parhaita, mutta voi sellaiseksi muodostua. Oma ykkössuosikkini on Rakkauden tasavalta, sitten tulee jo Pikkuseikkoja ja Larryn juhlat. Sitten muut. Kaikkia kyllä rakastan.
PoistaTarkkaileva tunnekirja, hyvin luonnehdittu! Minulla sinne omaan kuumaan ryhmääni tältä vuodelta pääsevät ainakin tämä, Heivoll ja Murakami.
Kiitos. :)
Tämä selostuksesi kirjasta saa kirjoittamaan kirjan nimen muistivihkoon ja sen jälkeen sitä ei voi unohtaa. Se tulee hankituksi. :)
VastaaPoistaLiisu, kiva kuulla. Toivottavasti pidät. Jos Shields on sinulle aikaisemmin tuttu, niin pidät varmasti. :)
PoistaPikkuseikkoja siis seuraavaksi! Tämähän oli ensimmäinen Shieldsini ja koska olin aiemmin jo tiennyt hänen olevan arjen tarkka kuvaaja, en häkeltynyt niin paljon siitä, kuinka tarkasti hän tosiaan kertoo asioita. En pitänyt tätä missään nimessä tylsänä, vaan kuten tuossa kirjoitit, hän pystyy sisällyttämään samalle sivulle katastrofin ainekset ja ne tavanomaiset kinkkuleivät.
VastaaPoistaMutta yllättävän vähän kirjassa siis tapahtuu, ja kun sanoit että tässä tapahtuu enemmän kuin yleensä Shieldsin kirjoissa, niin on kyllä jännittävä tarttua seuraavaan. Mitä hän sitten kuvaa. Yleensä kyllästyn pikkutarkkaan kuvailuun, mutta jonkinlainen lumous sisältyy Ruohonvihreän tyylittelyyn sana ja asia kerrallaan. Mukava oli lukenut hurmioitunut arviosi, yritän nyt saada kirjastosta lainaan sairasloman ajaksi tuon Pikkuseikkoja.
Hanna, suosittelen kyllä Pikkuseikkoja! Shield kuvaa arkea. Kaikki tapahtuu arjessa ts. suurta kaarta ei välttämättä tule, mutta pienistä valinnoista ja teoista rakentuu kuitenkin ehjä romaani. Ainakin minun mielestäni. Olen niin iloinen, että luet Shieldsiä. Lue joskus myös Rakkauden tasavalta, se on kaikkein ihanin!
PoistaOstin eilen Pikkuseikkoja, se on kohta luettu kokonaan. Huomasin, että divareissa on kaikkialla halvalla Kaiken keskellä Mary Swann, se taitaa olla huonoin, kun sitä on liikkeellä koviksena niin paljon. (?)
Poista