Norjansuklaata ja ruusutunnustus

Pohjois-Korea-kirja ei imenyt minua kirjallisesti kuiviin, mutta jostain syystä lauantaina aloittamani ja aluksi niin mukanaan vienyt romaani ei jaksanutkaan kiinnostaa. Sen sijaan keskityin lukemaan norjalaisia sisustuslehtiä, joista Lev Landlig on ihana sekä käymään perheeni kanssa elokuvissa katsomassa retrolla tavalla suloisen Ellan ja Aleksin yllätyssynttärit. Eilen illalla korkkasin vielä mieheni kanssa dvd:n Näkemiin vaan, muru. En varmaan koskaan kyllästy katsomaan englantilaisia työmiehiä ensin Saksassa ja myöhemmin Britanniassa. Hieman puristisesti aiomme pitäytyä noissa 1980-luvulla filmatuissa jaksoissa.

Norjalaisten sisustuslehtien lukemisen ohella herkuttelin myös norjalaisella suklaalla. Mieheni kävi työmatkalla Oslossa ja toi sitä, mitä tilasinkin. Suosituksia norjalaisesta suklaasta sain ihanaan Ilselään muuttaneelta Minnalta. Kiitos! Taisin kuitenkin saada hieman erilaisia suklaita, mutta ei se mitään, pekaanipähkinät ja chili sopivat yhteen niin, että nyt maanantainakin harmittelen suklaalevyn pienuutta sekä pikaista loppumista. Lapset saivat Norjasta muun muassa kirjan Folk og rovere i Karmemomme by. Blogiani kaikkein pisimpään seuranneet saattavat muistaa tämän matkamuistoihin liittyvän tapamme.

Elokuvien katselun ja lehtien lukemisen ohella teimme pihatöitä. Lasten suruksi trampoliini lähti talviteloille autotalliin, mutta heidän suureksi ilokseen koristekurpitsat puskevat jo toista satoaan. Sitä samaa tekevät herkkutatit taloamme vastapäätä olevassa metsässä. On ihanaa päästä sienimetsään vain kapean hiekkatien ylittämällä!

Tällä viikolla koetan taas reipastua kirjasaralla. Ehkä saan luettua loppuun sen kirjan, jonka lauantaina aloitin. Yritän ainakin, koska haluan pitää siitä kirjasta. Keskiviikkona olen menossa kirjallisille illallisille ja lukemisestakin on ihan runsaudenpulaa.

Minttuli lähetti minulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos! Tunnuksen ideana on kertoa viisi lempiasiaansa.

Lempiruokani on savusiika. Tai hirvipaisti. Tai lasagne. Thaimaalaiset ruoat. Porkkanalaatikko. Vuohenjuusto, sinihomejuusto, appenzeller - juustot yleensäkin. Savustetut pikkumuikut. Kalakukon kuori. Kaurapuuro. Tykkään niin monesta ruoasta, vain nakkikeittoa tai -kastiketta en syö. Enkä koskaan tonnikalaa, jota vierastan ennen kaikkea ekologisista syistä, mutta toki makukin tökkii.

Lempimakeinen on yhtä vaikea valita kuin lempiruokani. Yksiselitteinen vastaus on suklaa, koska muita makeisia syön harvoin, lähinnä muiden karkkipusseista. Mutta älkää kysykö suosikkisuklaatani, koska se vaihtelee vuodenajan ja mielitekojen mukan.

Lempilukemistani saa selvyyden blogistani. Lukeminen on minulle enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Pidän eniten ns. älykkäistä tai laadukkaista lukuromaaneista, kuten Carol Shieldsin ja John Irvingin kirjoista. Tämän vuoden suurimmat löytöni ovat Joel Haahtela ja Kazyo Ishiguro, joiden fani minusta tuli kertaheitolla. Suoranaista viihdettä tai kovapintaisia dekkareita vierastan.

Lempipaikka käsitöille. Hmm. Tämä kysymys on kohdallani valitettavasti vitsi. En osaa neuloa, en virkata ja suoran sauman ompelemisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta jos valokuvien käsitteleminen tietokoneella voidaan laskea digitaaliseksi käsityöksi, niin sitä on mukavinta harrastaa oman kodin työhuoneessa. Paperiaskartelua harrastan keittiön ison ruokapöydän ääressä.

Lempielokuviani ovat Amelie, Veronikan kaksoiselämä, Lost in Translation, Aamiainen Tiffanylla sekä brittiläiset romantiset komediat, 1930-60-lukujen Disney-klassikot, Ang Leen ja Tim Burtonin filmit.

Lähetän ruusuja edelleen norjansuklaavinkkaajalle, Karoliinalle, Susalle, Saralle, Hannalle, Linnealle sekä Anni. m:lle.

Aleksis Kiven katu ja blogikuulumisia (vielä muffinsikin!)

Miksi ystävättäret ovat ihania

Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset
koottuna yhteen tämän pöydän ääreen
he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki
heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään
puolivälissä
heidän erottavat luunsa, solisluu ja vähän terävä lantioluu
nauraessaan he puistelevat päätänsä
"ei voi pitää paikkansa" joku sanoo naurin välistä
sillä asia oli kyllin mehukas

Mitä ratkaisuja tekeekin,
ystävättäret löytävät kyllä perustelut

Pohdimme pikkusisarten poikaystäviä
sitä, ymmärtävätkö äidit surujamme
mikä on sopiva asuntolainan korkomarginaali
teilaamme novellikokoelman
kertaamme tiettyjä tärkeitä tapahtumia
olemme kerranneet ne jo useasti aikaisemminkin --

Muutamassa blogissa on ollut puhetta aamunovelleista: bloggaajat lukevat, tai ainakin haaveilevat lukevansa, yhden novellin jokaisena aamuna. Olen aivan ihastunut tuohon ajatukseen, mutta päiväkotiaamujen kiireessä olen onnellinen, jos ehdin häthätää selata Hesarin kotimaan uutiset sekä kulttuurisivut. Viikonloppuaamuina taas tahdon nauttia Hesaristani niin rauhassa kuin suinkin, onneksi Pikku Kakkonen jaksaa viihdyttää lapsia silloinkin.

Sen sijaan olen pitkin päivää (teen töitä kotoa käsin) taukojen aikana paitsi kurkkinut blogeihin, myös huomannut palanneeni runojen ääreen. Luen runoja selailumenetelmällä; Luen jostain kokoelmasta runon sieltä, toisen täältä. Tällä viikolla luen Anni Sinnemäen Aleksis Kiven katua (Otava 2009), jonka runot sopivat mielestäni hyvin loppukesän ja alkusyksyn tunnelmiin; Eivät siksi, että runojen maailma olisi syyskesäinen, Sinnemäen maisemat heijastavat kaikkia vuodenaikoja, vaan sen vuoksi, että liitän Sinnemäen tekstit tähän vuodenaikaan.

Olen Ultra Bra-sukupolvea. Olen samaa ikäluokkaa kuin jo kuopatun yhtyeen jäsenet. Minäkin olen joskus juonut kahvia paksupohjaisista viiden markan (!) kupeista, välttänyt asioimista simpukkahuoltoasemalla ja paiskonut ovia. Kahdeksanvuotiaani pelkäsin oikeasti, että maailma tuhoutuu. Leikimme kaverini kanssa, että Ameriikan ja Neuvostoliiton välille tulee sota ja mietimme, että kumman maan puolella olisimme. Tähän vuodenaikaan haluan kuunnella paljonkin musiikkia ja nostalgisoida myös Ultra Bralla. Kaikkein eniten pidän juuri Anni Sinnemäen sanoittamista kappaleista, etenkin Sokeana hetkenä ihastuttaa.

Aleksis Kiven kadussa on paljon samoja kaikuja kuin Sinnemäen laululyriikassa. Runot kertovat ystävyydestä, arjesta, matkoista, hienoon nuoreen naiseen kohdistuvista odotuksista, taksikameroista, junamatkasta Pietariin ja jopa keravalaisten pariskuntien sihisevistä ulkoiluasuista. Runojen maailma on samaan aikaan ilmava, hieman hapan, melankolinen ja silti lempeä. Sinnemäen maisema on kaupunkilainen, Oi Alppila on kuin pieni oodi kaupunginosalle, jossa turkulaisetkin runoilijat viihtyvät. En lainannut tuonne ylös koko Miksi ystävättäret ovat ihania-runoa, koska se on niin pitkä, mutta runon päätteeksi Sinnemäki tuumaa aikovansa vielä eläkeläisenäkin lähteä risteilylle ystävättäriensä kanssa. Mikä ihana ajatus! Sinnemäki on selvästi eräs oman sukupolveni tulkeista. Hän on jopa tehnyt runon nimeltä 1973.

Sinnemäen ystävistä pääsen blogiystäviin ja toivottavasti takaisin syyskesän ajatuksiin. Sain Leena Lumilta herkullisen tunnustuksen. Kiitos, Leena!

Tunnustusta seuranneen haasteen mukaisesti kerron kolme pikkuseikkaa itsestäni:

1.Värini on vihreä. Metsät, nurmi, mielikuvieni englantilainen maaseutu, pieni määrä vaatteissa, muttei koskaan teessä. Vihreä on myös kesälomalla kotimme uuditukseen käyttämäni maali nimeltä Poukama.
2. Ruokani on joko paistettu halloumijuusto tai sitten kotiseutuni hirvestä valmistettu paisti.
3. Matkustaa haluaisin aina vaan Britanniaan. Olen surullinen lempilomakohteeni Lontoon ja muidenkin Britannian kaupunkien mellakoista. Toisaalta haluaisin matkustaa myös Itä-Suomeen, jonne kuulun.

Lähetän tämän tunnustuksen ja haasteen kaikille niille bloggaajille, joiden mielestä tähän vuodenaikaan kuuluu lukea Mary Marckin romaaneja. Olkaa hyvät!

-----
Loppuun vielä pikaiset blogikuulumiset. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte "blogilukujärjestystäni" koskevaan äänestykseen. Teitä äänestäjiä oli kaikkiaan 68. Äänet jakaantuivat siten, että kolmen kärkeen pääsivät kotimainen keskiviikko (19 ääntä/27% äänistä), kuukauden tyttökirjaklassikko (16/23%) sekä lastenkirjalauantai (12/17%). Täten aion ainakin yrittää pyhittää keskiviikot kotimaisuudelle. Pääosin kotimainen keskiviikko tarkoittaa kirjoja, mutta jos en ole saanut luettua hyvää suomalaista kirjaa, niin sitten se voi tarkoittaa vaikka musiikkia, erilaisia ilmiöitä tai maisemia. Ja jos joskus keskiviikkona ei tee mieli kirjoittaa mitään, niin olen sitten blogihiljainen. :) Kuukauden tyttökirjaklassikon suosiosta olen iloinen, koska sellaista olin ajatellut blogiini muutenkin. Nyt alkakoot blogissani pienimuotoinen tyttökirjavuosi!

Haasteen loppukiri ja tunnustuksia

Kate ja William saivat tänään toisensa ja minä muistelen The Goring-hotellin pienessä huoneessa ollutta jalanlämmittäjälammasta. Kate Middleton (nyt hänen kuninkaallinen korkeutensa Cambridgen herttuatar) vietti häitä edeltävän yönsä samassa hotellissa, jossa mieheni ja minä lomailimme kymmenvuotishääpäivänämme. Meillä oli varmasti hotellin pienin ja edullisin (oikeasti edullinen!) huone, mutta oli se kyllä ihana. Häähumua en ole vielä televisiosta katsonut, koska aiomme virittäytyä häätunnelmiin koko perheen voimin vasta illalla. Rekvisiitta on toivottavasti kunnossa: Olivia-lehden ohjeella leivottuja skonsseja, teetä ja kuningataräidin muistoa kunnioittaen sherryä (lapsille pillimehua) ja tyttärelle tietenkin ihana Disneyn prinsessapuku.

Sen pitemmittä puheitta asiaan: 30 days of books-haasteen loppukiriin sekä ihanaan tunnustukseen, jolla Lukuisan Laura minua muisti. Koska sain samanlaisen haasteen viime viikolla, ehdin vastata siihen seitsemällä pääsiäiskuvalla. Kiitos tunnustuksesta, ihana Laura!

Tässä vielä haasteen päivät 25-30:

Päivä 25 – Hahmo, kehen samaistut parhaiten

Tähän vastasin jo suosikkihahmojani pohtiessani. Samaistun eniten Järjen ja tunteen Marianne Dashwoodiin sekä Aikamatkustajan vaimon Clareen. Mariannen isosiskon rooli ja ulkoinen järkevyys sopivat minuun, mutta sisäisesti olen (toivottavasti) taiteellinen ja mahdollisissa vaikeuksissakin ikuiseen rakkauteen uskova Clare.

Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäsi jostakin

Tämä on vaikea kysymys. Minulla on ollut melko lailla samanlainen eettinen maailmankatsomus jo vuosia enkä tiedä, onko joku kirja osannut muuttaa mielipidettäni mistään tärkeästä yhteiskunnallisesta asiasta. Olen hyvin kiinnostunut kaikesta ja seuraan uutisia, tietokirjoja, blogeja ym., joista kokoan omia mielipiteitäni. Ne joustavat, mutta mikään yksittäinen asia tai kirja ei ole niitä muuttanut. Siksi liikun turvallisen kepeillä vesillä. Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus on kirja, jota markkinoitiin aikanaan niin paljon, että minulle tuli vastareaktio koko kirjaa kohtaan. Jos jotain kirjaa kehutaan tai markkinoidaan liikaa, tulee minulle väsymys jo ennen lukukokemusta. Olinkin yllättynyt, kun pidin kirjasta. Tämä muutti mielipidettäni siitä, että tekemällä tehty bestsellerkin voi olla omaan makuuni. Se oli hyvä näpäytys minulle!

Päivä 27 – Yllätyksellisin käännekohta tai loppu

Sarah Watersin Silmäkääntäjässä on niin monta yllätystä, että lukijalta viedään matto jalkojen alta lukuisia kertoja. Hieno kirja, muutenkin.

Päivä 28 – Paras kirjan nimi

Tätä onkin pohdittu monissa blogeissa. Pidän toisaalta runollisista nimistä, jotka lupaavat paljon, mutta eivät kerro liikaa. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Naiset katsovat vastavaloon, Kuin surmaisi satakielen, Rakkaus on saari, Kirottu ajan katoava virta tai Ajattoman kaupungin varjot (joka oli huono kirja). Toisaalta pidän yksinkertaisista nimistä, jotka silti pitävät sisällään niin monia merkityksiä. Tällaisia nimiä ovat vaikkapa Totta, Eropaperit tai Karkumatka. Antti Tuurin Pohjanmaa on myös tavattoman hieno (toki kirjanakin): niin yksinkertainen ja silti mielikuvia herättävä.

Päivä 29 – Kirja, jota kaikki vihasivat mutta sinä pidit

En usko, että on olemassa kirjaa, jotka kaikki vihaisivat. Kirjablogien perusteella olen huomannut, että hyvin moni pitää samoista/samanlaista kirjoista kuin minäkin. Ja jos joku ei pidä vaikka itseni rakastamasta Kolmannestatoista kertomuksesta, Aikamatkustajan vaimosta tai Totasta, niin joku toinen pitää. Siksi muistelen hieman lukioaikojani. Luimme äidinkielen tunnilla Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen, jota koko muu luokka vihasi niin, että kirjailija nimettiin Roskajevskiksi. Minä taisin olla ainoa, joka sain kirjan loppuun ja joka rakastui kirjaan heti. Olen lukion jälkeen lukenut kirjan kahdesti.

Päivä 30 – Kaikkien aikojen suosikkikirjasi

Kaikkien aikojen suosikkikirjani ei ole paras koskaan lukemani kirja. Parasta kirjaa en osaisi edes nimetä, koska vuodenaika, joku muisto tai ohikiitävä hetki voi määrittää sen, mitä ajattelen jostain kirjasuosikistani. Siksi sanon sen, jolla haasteen aloitinkin. Kaikkien aikojen suosikkikirjani on John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Kirja avasi minulle Keltaisen kirjaston ovet. Se minut tarinaan, joka on hullu ja lämmin, surullinen ja riehakas, kaunis ja runollinen ja silti kaikkea muuta kuin paikoillaan junnaava. Kaikki isäni hotellit on tarina sanan kaikissa merkityksissä. Jos lukisin sen nyt ensimmäistä kertaa, en olisi enää yhtä lumoutunut, mutta rakastaisin kirjaa silti.

Juuret (blogitunnustus)

1. Rakastan puita. Juureni ovat savolaisessa mansikkapitäjässä.

Ihana Linnea muisti minua tunnustuksella, jossa tulee kertoa seitsemän asiaa itsestään. Koska kerroin seitsemän asiaani jo helmikuussa, teen sen nyt Linnean tavoin kuvin. Kuvat kertovat pääsiäisestäni sekä juuristani, koska vietin pääsiäistä lapsuudenmaisemissani. Selitän jokaista kuvaa pienin kuvatekstein. Kirjablogiruotuun koetan palata tänään illalla tai viimeistään huomenna, luinhan pääsiäisen aikaan kaksi valtavan hienoa kirjaa, joissa toisessa ollaan Manhattanilla ja toisessa Missisippissä.

2. Lapsena kuvittelin, että pikarijäkälät ovat keijukaisten juhlalaseja. Olen sepittänyt nyt saman omille lapsilleni ja he uskovat sen. :)

3. Lapsuuteni suosikkikirja oli Marikki. Tyttäressäni on hieman nykypäivän Marikkia. Hän on jo viisivuotiaana sosiaalisesti oikeudenmukainen pitkätukka, joka tykkää kiipeillä ja seikkailla (ja saa aina vaatteensä likaiseksi, kuten lapsen kuuluukin!).

4. Poikani rakastaa liikennevälineitä. Siksi hän kelpuuttaa vain kulkuneuvoaiheisia vaatteita. Onneksi kolmevuotiaan pukeutumiseen voi vielä vaikuttaa ja väreissä ja kuoseissa on sellaista reippautta, josta pidän. Poikani on herkkä ja rauhallisuutensa alla temperamenttinen.

5. Mielestäni on rentouttavaa katsella taivaalla lipuvia pilviä.

6. Jos olisin elänyt 1300-luvulla, olisin asunut Venäjän puolella, samalta paikkakunnalta kotoisin oleva mieheni taas olisi ollut ruotsalainen.

7. Rakastan valon ja varjojen leikkiä. Kuihtuneet hortensiankukat ovat mielestäni kuin keijukaisen siipiä.

Toivon, että tähän haasteeseen tarttuvat kaikki ne, jotka haluat kertoa itsestään kuvin.

~Tunnustus muistojen valottamana~

Aamunkukka muisti minua tunnustuksella, joka lämmittää mieltäni ja johon vastatessani saan hieman lisäaikaa seuraavan kirja-arviontapaisen työstämiselle. Kiitos!

Haasteen mukana seurasi tehtävä pohtia omaa henkilökuvaansa ja -historiaansa bloggaajana.

1. Milloin aloitit blogisi?
- Aloitin blogini loppuvuonna 2008, niin se aika rientää.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
- Kirjoitan pääosin kirjoista, mutta myös haaveistani, elämästäni, arjestani ja kaikesta muustakin - yleensä melko runsassanaisesti. Nyt koetan harjoittaa taloudellista sanankäyttöä. ;)

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
- Tämä on itseni näköinen blogi ja sen vuoksi erityinen. Toivottavasti sellaisenaan helposti lähestyttävä. En tiedä, mikä on erityistä ja mikä ei, koska jokainen blogi on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Punaisena lankana blogissani ovat varmastikin kirjat ja valokuvat, joiden molempien suhteen koetan olla rennolla otteella perehtynyt.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
- Kirjat! Blogini oli aluksi lukupäiväkirjani nimekkeellä Lumiomenan lukemaa. Jossain vaiheessa olin jo lopettelemassa blogiani, mutta onneksi harrastukseni sai uutta tulta alleen ja mukaan tuli kaikenlaisia muitakin aiheita kirjojen rinnalle.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
- Haluaisin keskittyä selkeämmin kirjoihin, koska roolini kirjabloggaajien joukossa on omasta mielestäni vähän hämärä. Koska itseäni kiinnostaa myös kaikki muu, taidan jatkaa vanhalla linjalla. Se tarkoittaa sitä, että kirjojen ohella täältä löytää yhtä lailla matkakuumeisen houreita, suklaakakkua kuin villasukka-arkeakin.

Lähetän tämän tunnustuksen edelleen kuudelle blogiystävälleni, joiden blogeista löytyy kirjoja, elämää, yleistä haaveilua tai kiehtovia valokuvia.

Amma
Elma Ilona
Hanna
Ilse
Petriina
Susa

~Kirjahyllyhaaste~

Ahmu Vinttikamarista muisti minua mukavalla haasteella, jossa tehtävänantona on etsiä vastaukset kysymyksiin omasta kirjahyllystä. Koska rakastan listoja ja kirjoja, en voinut olla tarttumatta tähän. En nyt lähetä haastetta suoraan kenellekään, joskin toivon kaikkien kirjojen ystävien siihen tarttuvan. Erikoisen mukavaa olisi, jos ystäväni lumessa, järjessä & tunteessa, Mintun luona sekä mummohameessa tarttuisivat tähän jossain vaiheessa syksyä.

Ennen kuin annan kirjahyllyni kertoa itsestäni, haluan kiittää kauniisti myös muutamasta saamastani tunnustuksesta. Koska olen saanut tunnustukset kerran aikaisemmin, linkitän aiemmat vastaukseni tänne. Ilolla otan vastaan näitä vaikka  kuinka monta kertaa. Beautiful Blogger-palkinnon sain tällä kertaa Leena Lumelta sekä Sinkkisangon Anulta. Muffinsilla minua muisti Amma. Kiitos teille jokaiselle ♥

Kirjahyllyni ei ole kaunis eikä se ole koskaan hyvässä järjestyksessä. Klassikot ja nykykirjallisuus, viihde ja taide, lastenkirjat ja puolison kirjat seisovat rinnakkain saaden seurakseen muistikirjoja, karttoja ja kortteja. Tärkeintä lie se, että kirjoja luetaan. Siksi näen hieman sekaisen kirjanurkan elävänä tilana kodissamme (niin - ja meillä on tietenkin kirjahyllyjä niin olo-, työ- kuin lastenhuoneissa).

Elämäni kirjojen selkämyksissä

Oletko mies vai nainen?
Aikamatkustajan vaimo

Kuvaile itseäsi
Tyttö ja helmikorvakoru

Kuinka voit?
Pieniä maanjäristyksiä

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Humiseva harju

Mihin haluaisit matkustaa?
Andalusian karkea suola

Kuvaile parasta ystävääsi.
Oman elämänsä sankari

Mikä on lempivärisi?
Nimeni on punainen

Millainen sää on nyt?
Tuulen varjo

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Time out of time

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Tanssi yli hautojen

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Karusellimatka

Millainen parisuhteesi on?
Rakkauden tasavalta

Mitä pelkäät?
Sadan vuoden yksinäisyys

Päivän mietelause?

Ennen päivänlaskua ei voi

Minkä neuvon haluaisit antaa?
Kiireettömyys

Miten haluaisit kuolla?
Luonnollisesti

Mottosi?
Osaa Lottakin ajaa

~Tunnustus~

Kaunis kiitos Marialle ihanasta tunnustuksesta, joka yllätti ja toi hyvän mielen. Kaikkea makeaa rakastavana muffinsikuva toi lisäksi hymyn huulilleni.

Tunnustuksen mukana seurasi tietenkin haaste. Tunnutuksen saajan tulee kertoa kolme itselle tärkeää asiaa sekä liittää mukaan jollakin tapaa merkityksellinen kuva.

Minun tärkeät asiani ovat:

Perhe (laajasti käsitettynä, suku ja ystävät mukaan)

Rauha (sisäinen olotila, jota ajan takaa ja jonka joskus onnistun saavuttaa) sekä

Kirjat (totta kai!)

Jaan tunnustuksen eteenpäin, koska haluan nähdä teidän merkitykselliset kuvanne :)

Olkaa hyvät:

Anni.m.

Tuure

Allu

Anu

Mari A.

Minulle tärkeä tai merkityksellinen kuva on tässä:

Lataamalla kuvan tänne blogiini rikoin hieman laatimaani sääntöä siitä, että en tuo lasteni kasvokuvia blogiin. Tämä kuva kuitenkin symboloi minulle niin paljon: se ilmentää vapautta ja onnea. Otin sen marraskuussa kaksi vuotta sitten ollessani viimeistä syksyä kotiäitinä. Kaipaan niitä vuosia. Rakastan syksyä, jolloin hämärä ja valo sekoittuvat, kuten mielestäni tässäkin kuvassa. Kuvanottohetki oli onnellinen, kuten koko päiväkin. Poimimme tyttäreni kanssa metsästä jäätyneitä puolukoita ja kotona askartelimme niistä roikkuvia koristeita jääpalamuottien sekä langan avulla. Retkemme ja lounaan jälkeen molemmat lapseni nukkuivat päiväunet yhtä aikaa, mitä ei nykyisin meidän talossamme enää tapahdu, ja minä sain lukurauhan. Nimesin kuvan otsikolla A ja sähkölangat.

P.S. Tänään illalla tai huomenna palaan taas kirjojen pariin. Viime päivät ovat olleet sellaista (ihanaa ja kamalaa) hässäkkää, että olen potenut lukuaikapulaa. Nyt olen saamassa sitä vajetta kiinni ja hyvä niin.

~Seitsemän tunnustusta~

Kiitos kaunis, Aamunkukka Prinssit ja Viikarit-blogista sekä Hanne Valkoisesta leinikistä. Sain teiltä kummaltakin Beautiful Blogger-tunnustuksen, jonka otan vastaan iloisena ja mieltälämmittävänä yllätyksenä. Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestäni sekä lähettää tunnustus eteenpäin seitsemälle - kuinkas muuten - blogiystävälle.

Lähetän tunnustuksen alla oleviin blogeihin. Jokainen mainitsemistani blogeista tuottaa minulle kirjallisia ja/tai visuaalisia elämyksiä, oivalluksia ja iloa monta kertaa viikossa. Jos ette keräile tunnustuskuvia, niin ottakaa vastaan tuo seitsemän kohdan haaste.

Susalle Järjellä ja tunteella-blogiin

Ilselle Juuri tällaista-blogiin
(Ilsellä on myös ihana arvonta, kurkatkaa sinne)

Joanalle Hiirulaisen majaan

Leenalle Leena Lumeen

Marialle Mamman uuniin
(jossa niin ikään on puhalleltu saippuakuplia!)

Hannelle Virtaukseen

sekä juuri Sinulle, joka muuten vain haluat kertoa itsestäsi seitsemän asiaa.

Oma seitsikkoni

1. Luen parhaillaan kolmea kirjaa: Novelleja työmatkallani bussissa, Oatesia kotisohvalla sekä tyttökirjaklassikoistaan tunnetuksi tulleen kirjailijan koottuja kertomuksia illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Tämä aiheuttaa lukuhitautta.

2. Rakastan pieniä arjen yllätyksiä, kuten saippuakuplia Kruununhaassa (bongattu eilen töistä bussille kävellessä, kuvan kuplat ovat heinäkuisia muistoja), ystävältä saapunutta postikorttia tai unohtunutta suklaapatukkaa kaapin kätköissä.

3. Kävin ystäväni kanssa keskustelua siitä, onko nyt kesä, syyskesä vai syksy. Tietenkin syyskesä! Ja sitä seuraa syksy, suosikkivuodenaikani. Omenat, kirjat, kynttilät, punaviini, villasukat ja kuurainen maa tekevät minut äärettömän onnelliseksi. Kestän myös kääntöpuolen, lasten kurahousujen pesemisen.

4. Dallas on mielestäni eräs maailmanhistorian parhaista televisiosarjoista. Älkää kysykö, miksi! 

5. Olen ikuisesti kiitollinen Spr:n veripalvelulle.

6. Olen lukenut Umberto Econ Ruusun nimeä jo kahdeksan vuoden ajan. Se on edelleen kesken, mutta jonain päivänä saan luettua sen loppuun.

7. Kuvittelin aina, että seitsemän on universaali onnenumero, kunnes antropologian luennoilla opin tasankointiaanien arvostaneen erityisesti numeroa neljä. Esimerkiksi nelosten syntymä oli suuri ihme, enne ja onni.

~TWO IN ONE: Keiju tunnustuksessa ja puutarhatöissä~

Tässä päivityksessäni on kaksi postausta yhdellä iskulla, ensin tunnustus ja sitten hieman kuvia :)

Kevätkeijut alkavat liihotella paitsi luonnossa, myös blogeissa. Aamunkukka Prinssit ja viikarit-blogista muisti minua tällaisella vuodenaikaan sopivalla tunnustuksella. Olen tunnustuksesta iloinen ja lähetän Aamunkukalle lämpimät kiitokset! Mietin myös, että kenelle lähettäisin tämän tunnustuksen eteenpäin, luenhan niin monia ja keskenään hyvin erilaisia blogeja. Jokaiselle lukemalleni blogille voisin tämän Helinä-keijun antaa mielihyvin, mutta tällä kertaa haluan erityisesti muistaa muutamaa blogia, joita aloin lukea viime syksynä, jolloin epäröin omani jatkamista. Lisäksi lähetän tunnustuksen yhdelle uudehkolle suosikkiblogilleni:

Viivu's Home: Hauska ja kaunis blogi, jossa on muun muassa käsitöitä, sisustusta sekä lapsiperheen puuhia. Viivun tapa kirjoittaa on elämänmakuista ja blogista tulee hyvälle mielelle.

Pink Pionies: Eräs suurimmista blogisuosikeistani.Taidokkaita valokuvia, upeaa sisustusta, ulkosuomalaista elämää sekä bonuksena hieno erillinen elokuvablogi.

Omenaminttu: Ruokaa, leivonnaisia, estetiikka, upeita valokuvia. Ihastuttava blogi, jonka parissa mieleni lepää.

Erityiskiitos blogini uudelleen käyntiin "potkimisesta" Leena Lumelle ♥

PS. Kiitos kaikille, jotka kommentoitte minun stressatessa mieheni kotiinpääsyä tuhkapilven vallatessa ilmatilaa. Hän pääsi kotiin tänään aamulla. Matkassa oli ollut myötä paljon onnenkantamoisia, koska sunnuntaiaamuna hän oli vielä Milanossa. Aivan kuin sen kunniaksi ovat kevätkeijut alkaneet tehdä töitään myös omassa kotipuutarhassamme:

Silmuja

Kukintakausi alkamassa

Lisää silmuja

~IHANA TUNNUSTUS~

Suureksi ilokseni sain tämän ihanan tunnustuksen Johannalta sekä Anastasialta. Kiitän teitä kumpaakin ja lähetän tunnustuksen takaisin teille molemmille :) Haluaisin välittää tunnustuksen kaikille lukemilleni blogeille, niin monia innostavia, liikuttavia, hauskoja ja esteettisiä hetkiä olen saanut blogien parissa viettää. Tällä kertaa haluan erityisesti muistaa Tarua, Yaeliania, Mimmulia sekä Hiiriemoa, joten jos tunnustukset kiinnostavat, niin napatkaa omaan blogiinne!

Nyt tämä matkakuumeinen arpajaisvoittaja (voitin ihanassa arvonnassa, mutta siitä lisää juttua palkinnon saavuttua!) lukee vielä tovin, mutta koettaa kerrankin suoriutua ajoissa nukkumaan. Kauniita unia jokaiselle!

~TUNNUSTUS JA AIHEHAKUA~

Kevättalven aurinko paistaa perjantaiaamun kunniaksi ja minäkin ehdin töihin jo puoli kahdeksaksi. Työpäivään virittäytyessäni iloitsen Elämän helminauhaa blogin Margelta saamastani tunnuksesta, jonka voisin lähettää melkeinpä kaikille blogini lukijoille. Lähetän sen nyt kuitenkin Leena Lumelle, Anastasialle, Uuden Kuun Emilialle, Virvalle sekä rakkaalle ystävälle, joka pitää omaa blogiaan suljettujen ovien takana. Olkaa hyvät ja viettäkää aurinkoisen onnellinen viikonloppu!

Tunnustuksen saaminen antaa minulle myös aikaa pohtia seuraavan postaukseni aihetta. Minulla on mielessä kytämässä niin puutarhaunelmia, kaksi kirja-aihetta, matkakuumetta sekä sisustusaiheita niin lehti- kuin kotikurkkauksen muodossa. Ai niin, musiikistakin voisin vielä pari sanaa kirjoittaa! Apua otetaan vastaan, eli toiveita seuraavasta päivitykseni aiheesta saa esittää :)