keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Partiotaitoja

Sitä muistaa hassuja asioita. Olin lapsena partiolainen aina kahdeksannelle luokalle saakka. Silti en tietä mitään erätaidoista enkä osaa lukea luonnonmerkkejä. Muistan vain, että vartiomme nimi oli Murmelit, että kerättiin jotain suorituksia pieneen vihkoseen, oltiin soihtukulkueessa itsenäisyyspäivän aikaan ja että ainoalla (!) yöretkelläni hiiri söi puolet Suffeli-suklaastani. Osaan myös joukon kannustushuutoja tyyliin Okki vokki kalalokki, ikki vikki housut rikki tai AIV-rehu, rehu, rehu, turhaan emme kehu, kehu, kehu. Noille huudoille ei ole ollut juurikaan käyttöä sittemmin ja tämän enempää partiolaista minussa ei ole.

Tärkein - ja luultavasti ainoa - partiossa oppimani taito on varmasti se, että osaan kääntää räiskäleet heittämällä ne pannulta ilmaan. Ja juuri tänään ajatuksissani oli ladata tänne makoisa kuva lettupinosta, mutta huomasin kymmenenkin letun pinon näyttävän niin valjulta ja pieneltä valokuvassa, että ei sitten. Pidin eilen lasteni kanssa vapaapäivän, jonka aikana ehdimme herkutella kesän ensimmäisillä kotimaisilla (ostetuilla kasvihuone)mansikoilla sekä limetäytteisillä suklaamuffinseilla. Sain myös kimpullisen kurjenpolvia ja kävin itse keräämässä vielä kukkivia kieloja. Syynä keskellä viikkoa olevaan vapaapäivään oli tutustuminen joulutyttöni tulevaan esikouluun sekä vanhempieni vierailu meillä, minkä seurauksena pihamme sai taas uusia istutuksia.

Kaiken touhuilun vuoksi olen lukenut nyt hitaanlaisesti ja siksi - pitkästä aikaa - kirja- ja haaveblogin haahuiluosasto saa olla nyt vallalla. Parhaillaan olen lukemassa ihanaa ja upeaa kirjaa, joka on erilainen kuin mikään  muu tähän mennessä lukemani teos.

Palatkseni partioaiheeseen: partiolainen on aina valmis. Minä taidan olla enemmänkin haaveellista ja haahuilevaa tyyppiä. Mutta nyt hellepäivänä olen ihan kesävalmis, koska näin kesäkuun alussa hellekin tuntuu hyvältä. Jostain syystä Scandinavian Music Group on minulle kesäyhtye. Vaikka Vieläkö soitan banjoa on melankolinen kappale, on sen videossa kesä läsnä. Jotenkin hyväntuulinen kesäkappale on saman bändin Hölmö rakkaus.


P.S. Mansikoiden ja muffiensien ohella maistelin myös ihanaa suklaata. Tästä Fazerin raparperisesta uutuussuklaasta on kotiäidin karkkitestissään kirjoittanut Ilse.

28 kommenttia:

  1. Olipa taas mukava kirjoitus sulta. Ja ihanat kuvat, kuten aina.

    Haaveilu on ihan sallittua, kuten myös haahuilu. Mullakin oli eilen sellainen päivä, etten tehnyt mitään erikoisempaa ja mainittavaa. Paitsi, että illalla toki pidin huolta hoitokoirasta (Alli on ihana bouvier, lapsi vielä). Onneksi nyt voi laiskottelun laittaa helteen syyksi! :-)

    Ihan harmittaa, etten voi syödä maitosuklaata (laktoosivamma), kun nykyisin olisi vaikka minkälaista suklaata tarjolla. Onneksi tummissa suklaissakin on aika lailla vaihtoehtoja.

    Scandinavian Music Groupin Hölmö rakkaus on niin ihana!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Mitäköhän minä muistan partioajoiltani;ehkä solmun solmimisen...
    Oi miten ihania muffinivuokia,ovatko silikonia? Ja kiitos raparperisuklaavinkistä;pitää sitten kokeilla kuun lopussa kun tulen Helsinkiin.

    VastaaPoista
  3. Partiomuistoja on minullakin, olemattoman vähän tosin, sillä en kovin kauan jaksanut siellä käydä; edes sillä toisella yrittämmiselläkään :-)

    Ihania nuo muffinssi(cupcake)vuokat, minullakin on tuollaisia. Toistaiseksi tosin olen käyttänyt niistä vain yhtä; ristipistotyön viimeistelyyn... Joutaisivathan ne nyt jo ihan siihen varsinaiseenkin käyttöön, muffinssiohjekirjakin on hankittuna.

    VastaaPoista
  4. Minäkin heti ihastelen noita muffinssivuokia, että mistä?? ;)

    Minä kävin kuudennen luokan partiossa, enkä muista muuta, kuin että vartiomme nimi oli Svengimenninkäiset sekä yhden leirin, jolla olimme :)

    Saako tuota suklaata jo ihan tavan marketeistakin?

    VastaaPoista
  5. Tunnistan itseni myös tuosta haaveilija- haahuilija luonnehdinnasta :) Tuo suklaa on ihanaa. Toinenkin uutuus on samassa sarjassa, en ole vielä maistanut. Tykkään kovasti SMG:n musiikista, sopii hyvin haaveilevalle haahuilijalle "näin minä vihellän matkallani, jos sen on oltava niin niin olkoon sitten niin" Tykkään siitä huolettomasta "matkalla" fiiliksestä.
    Aloittelin eilen lomaa katselemalla illalla (yöllä) neljä tuntia Sodan tuulet sarjaa dvd:ltä. Olin silloin lukiolaistyttö, kun sarja tuli ensimmäistä kertaa telkkarista ja siitä jäi muisto, että halusin katsoa uudelleen. Vielä on monta tuntia jäljellä :)

    VastaaPoista
  6. Anna Elina: Kiitos. Minä olen aina ollut vähän liiankin hyvä haaveilemaan ja haahuilemaan. Toki osaan tarttua toimeenkin sitten, kun on oikeasti kiire ja saatava jotain aikaiseksi, mutta nyt mieli virittäytyy jo kesään.

    Onneksi tosiaan mitä erilaisempia tummia suklaita on olemassa. Oletko kokeillut Maraboun ihanaa tumma suklaa, sitruuna ja inkivääri-makua?

    Tiedätkö, liitän Scandinavian Music Groupin kesän lisäksi sellaiseen syyspäivään, jonka iltana söin eräässä seurueessa kuivattua turskaa. ;) Nimittäin ostin yhtyeen ensilevyn tuona päivänä. Muuten yhtyeen musiikki on aina jotenkin kesäistä.

    Yaelian: Ai, sinäkin olet vanha partiolainen. Minä muistan, että niitä solmuja tehtiin, mutta en taida enää muistaa kuin vetosolmun.

    Nuo muffinivuoat ovat silikonisia. Aika käteviä ja kestäviä - ennen kaikkea kesäisiä. Tämä Fazerin uutuussuklaa on kyllä kokeilemisen arvoista!

    Katri: Sinulla siis partioura jäi lyhyeksi? :) Minä kävin ala-asteen jälkeen vielä 7. luokan ajan, mutta sitten harrastus jäi. Vaikken muista paljon mitään, on partiosta jäänyt paljon sellaisia tunnelmamielikuvia. Parhaiten muistan, mitä kirjoja luettiin aina vartion kokoontumisen lopettaneen piirin aikana. :)

    Ja nyt vain muffinseja/kuppikakkuja leipomaan!

    Susa: On teillä ollut hauska vartion nimi. Svengasiko hyvin? :) Minä en koskaan mennyt partioleirille, yhden yön (vaiko oliko se viikonloppu eli kaksi yötä) vietin metsässä sellaisella mökillä.

    Nuo muffinsivuoat ostin Confettista. :) Ja suklaan läheisestä, aika pienestä, Citymarketista. Joten pitäisi saada jo tavallisista kaupoista postin lisäksi. :)

    VastaaPoista
  7. Johanna: Hauska kuulla samansuuntaisesta fiiliksiin ja tunnelmiin tarttujasta. Ja hyvin luonnehdit SMG:n musiikkia. Näin minä vihellän matkallani on yksi suosikkikappaleistani. Rakkain on kuitenkin se ensimmäinen levy, jonka ostin ihan cd-muodossa. Muita levyjä olen ladannut tiedostoina nettikaupoista. Se on vähän tylsää, mutta kätevää.

    Minä en ole katsonut Sodan tuulia. Taidankin googlettaa sarjan. :)

    VastaaPoista
  8. Minä haaveilin lapsena olevani partiolainen, mutta haaveilemalla ei tuossa tapauksessa pitkälle pötkitty. No, onneksi sain puolisoksi oikean partiolaisen.

    Ihanat kuvat, erityisesti tuo kielo on lumoava!

    VastaaPoista
  9. Namsk, limetäytteisiä suklaamuffinsseja??? *Valuttaa kuolaa*

    Minulla ei ole partiotaustaa ja sen kyllä huomaa. Ehkä siksi jäin ihmettelemään, mihin tarkoitukseen aiv-rehu-aiheista kannustushuutoa on voitu tarvita edes partiossa ja edes Suonenjoella...:D

    Meillä on kohta terassi valmis, joku päivä tarkoitukseni on kipaista kauppaan ostamaan pihagrilli, asetella muurikkapannu sille ja herkutella letuilla! *Valuttaa kuolaa aina vaan*

    Ihanaa ja lämmintä viikonjatkoa Katja!

    VastaaPoista
  10. Ihana haaveilupostaus, Katja! Minä en koskaan ole ollut partiossa (mikä on minusta vähän hassua koska isäni oli aikoinaan todellinen partioaktiivi) mutta joitain luontotaitoja on pakoltikin oppinut täällä biologian opinnoissa. Vielä tosin opittavaa riittää, ja paljon. Räiskäleitäkään en osaa heittää, mutta paistan kuulemma ihan hyviä muurikkalettuja!

    Mitäköhän kirjaa olet lukemassa, jännittävää!

    Ja siis mitä, LIMEtäytteisiä suklaamuffinsseja? Onko ohje salainen vai voisiko sen saada? :>

    (nauratti tuo AIV, meillä on juuri menossa Virtasen elämään perustuvan näytelmän harjoitukset! ehkä vien tuon treeneihin äänenavausharjoitukseksi!)

    VastaaPoista
  11. Niin ja ihan unohdin, SMG! Minä soitin tuossa joku aika sitten jatkuvasti Palatkaa Pariisiin-kappaletta tietyistä syistä :D SMG on ehdottomasti kesämusiikkia, viileneviin iltoihin tai kirkkaisiin haaveilupäiviin.

    VastaaPoista
  12. Täällä juhlahumusta hengissä selvinnyt ;)
    Halusin tulla kertomaan, että mansikkamäki oli kirja, jonka luetutin ylioppilaspojallani. Itselleni se oli helppo iltalukeminen, kun juhlajärjestelyt painoivat päälle, eikä voinut vaikeampaan keskittyä. Nyt olen sitten päässyt kiinni tuohon Noidan rippiin, mikä vaatii enemmän keskittymistä.Mielenkiinnolla odotan mitä kirjaa luet juuri nyt!

    VastaaPoista
  13. Kiva postaus! Minäkin olin pari vuotta partiossa ihan ala-asteen alussa. Meidän vartiomme nimi oli - sinällään aika kirjallinen - Hattivatit. :) Muistankohan oikein, että lähdin toiselta partioleiriltä kesken kotiin? Voi olla, että liioittelen, mutta ainakin eksyimme metsään, ihan kunnolla. :D Olen oikeasti niin kaukana partiolaisesta kuin olla ja voi, sillä olin jo lapsena aika snobi..

    VastaaPoista
  14. Hauskat muistot. Se on tosiaan kummaa mitä jää mieleen. Miekin olin partiossa lapsena. Muistan että isommat teki metsäretkellä kalakeittoa, me saatiin leikata vaan lenkkimakkaraa oman keittomme sekaan kun oltiin (muka) liian pieniä kalan käsittelyyn.

    Partioharrastus loppui talviseen yöpymisyritykseen teltassa josta äidin piti tulla hakemaan miut myöhään illalla pois kun en uskaltanut jäädä yöksi. Hävetti ja harmitti.

    Ihanat mansikat ja muffinssivuokat, nam!

    VastaaPoista
  15. Ihania kuvia ja hauskoja partiomuistoja!

    Nauratti nuo kannustushuudot, ja se hiiren syömä Suffeli - vaikka sua ei varmasti se silloin naurattanut ;)

    VastaaPoista
  16. Joana: Metkaa. Minä siirsin haaveni käytäntöön, mutta käytäntö osoitti haaveilun vahvemmaksi lajikseni. :)

    Amma: Juu! Levoin ihan tavallisia suklaamuffinseja, mutta täytettyäni puolet muffinivuoasta laitoin aina lusikallisen lime curd-tahnaa ja sitten lopun taikinan päälle. Lime raikastaa suklaata aika kivasti.

    Se aiv-rehu-huudon tarkoitus jäi kyllä yllätykseksi meillekin. Mutta ainakin se huuto jäi eräänlaiseksi korvamadoksi näin aikuisuuteen saakka. :)

    Ihania grillaushetkiä teille!

    Linnea: Kiitos. Aina joskus täytyy haaveilla. Sinut olisin muuten kuvitellut hyvinkin partiolaiseksi lapsena, mutta onneksi luontotaitoja ja -tietoja voi kartuttaa läpi elämän ja sinä olet ainakin niiden suhteen hyvällä uralla. :)

    Ammalle vastasinkin muffisien suhteen. Ei siis muuta ohjetta kuin lusikallinen lime curdia suklaamuffinsitaikinalla täytettyyn vuokaan.

    Hauska ajatus olisi viedä tuo kannustushuuto näytelmäharjoituksiin! Ja oi ihanan ihana SMG. <3

    Päivikki: Onneksi olkoon perheesi ylioppilaalle ja äidilleen vielä tätä kautta. Kommentoiko ylioppilaasi Mansikkakarnevaaleja?

    Noidan rippi tosiaan vaatii keskittymistä, mutta Fletcher kirjoittaa kauniisti. Minua tuo kirja ei vienyt täysin mukanaan, mutta vahva romaani se silti on.

    Karoliina: Hattivatit, aika ihana nimi vartiolle. Muistatko, oliko teillä ylipäätään satuhahmojen nimiä? Meillä nimittäin vartiot taisivat olla eläimiä. Muistan ainakin Lumikot, Karhut ja Ilvekset. Ja sinä olit sentään partioleirilläkin, minulla ei rohkeus kestänyt koskaan.
    Onneksi nyt voi olla tällainen landetaustainen kaupunkilainen. ;)

    Tytti: Tuli jotenkin hellyttävä olo, kun ajattelen teidän lenkkimakkarakeittoannen kalasopan sijaan. Minä muistelen, etten soihtukulkueessa koskaan saanut kantaa soihtua, vaan aina piti marssia vierellä. Ja minä en koskaan ollut edes teltassa yötä, kerran vain siellä erämaamökillä.

    Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat ovat aina pieni tapaus!

    Jonna: Minä en silloin aluksi tajunnut, että Suffeli oli hiiren syömää. Ihmettelin vain, että miten sitä oli kaluttu. Jos vartiomme johtaja ei olisi kertonut asiaa, olisin varmaan vain syönyt sen suklaan. Olin tuolla metsäretkellä vasta viidesluokkalainen, muistelen. :)

    VastaaPoista
  17. Katja, meillä oli niin pieni paikkakunta (Reijola) kyseessä, ettei toiminta ollut kovin järjestäytynyttä. Ihan itse saatiin keksiä vartionimi. :) Leireille mentiin sitten muun Pyhäselän kanssa, vähän isompiin ympyröihin. :D

    VastaaPoista
  18. Karoliina: Mie katsoin juuri, että Suonenjoella (joka on kaupunki!) ja Pyhäselässä on ollut saman verran asukkaita. Tosin teillä oli vielä Reijolan oma jaosto. ;)

    VastaaPoista
  19. Joo, Pyhäselän tasolla touhu oli organisoidumpaa, mutta Reijolassa me Hattivatit lähinnä kähistiin keskenämme. :)

    VastaaPoista
  20. Mansikoita=ihanaa! Suffelia= Muistoja!

    Minä olen nyt saamaton tai jotenkin poissa. Toivon, että tämä menee ohi, sillä muuten...

    Taidan keittää teetä ja juoda sen Sosulista. Tee auttaa aina ja kaikkeen. Se on maailman ainoa juoma, joka sekä virkistää että piristää.


    Valvoin eilen aamukolmeen erään kirjan kanssa. Nyt Dina räksyttää. Kaikkea. Oravia. Siiliä. Lehteä joka heiluu puussa...

    Kivoja kuvia - taas!

    VastaaPoista
  21. Ahaa! Pitää siis seuraavalla kauppareissulla hankkia limecurdia, luulin että sitä vaan sitruunaa joka on NAM!

    (+ taisin keksiä mitä kirjaa luet, hih)

    VastaaPoista
  22. Sinä sait minussa aikaa äänien vyöryn. Ensin rupesi päässä soimaan tuo AIV-rehu-huuto, jota en ollut muistanut 20 vuoteen tai yli. Mutta kun kirjoitit sen tuohon, muistin samantien millaisella äänellä sitä huudettiiin. Tuli rytmi ja kaikki.

    Ja sitten rupesi soimaan banjobiisi, joka on minustakin ihana kesäbiisi. Ja video on niin ihana, se vaan on.

    VastaaPoista
  23. Leena: Kesän ensimmäiset mansikat ovat aina pieni tapaus ainakin meillä. :) Ne olivat nyt totta kai vielä kasvihuonemansikoita, mutta josko vaikka juhannukseksi saisi jo avomaankin herkkuja.

    Teen juominen niin hyviin kuin lohdutusta kaipaaviin hetkiin on ihanan brittiläistä. Ja tee tosiaan auttaa. Sosuli-mukia minulla ei vielä olekaan, vaikka kerään (joitakin) muumimukeja. Sen haluan kokoelmiini.

    Minäkin olen ollut aika saamaton. En blogissa, mutta niiden oikeuden töitteni suhteen. Miten saisikin otettua härkää sarvista... Pakko laatia itselleni jonkinlainen lukujärjestys!

    Linnea: Se sitruunainen on parempaa, mutta limekin ihanaa ja hieman erilaista.

    Ja keksit varmasti aivan oikein!

    Kirjailijatar: Muistojen äänimaisemia? Tuo huuto on melkoinen korvamato, jos voin lainata hivenen ärsyttävää muotisanaa. Mutta juuri sellainen se on. :)

    SMG:n melkein kaikki kappaleet ovat ihania.

    VastaaPoista
  24. en saanu olla partios kun isäni piti niitä kommunisteina, mutta kaikki lapseni ovat olleet partiolaisii

    VastaaPoista
  25. Hannele: Oho! Tuo oli yllättävä tieto, koska käsittääkseni partiolaiset olivat kaukana kommunisteista. Pikemminkin oikeistolaisten touhuja. Yksi kaverini ei saanut tulla partioon, koska "siellä oli vain herrojen pentuja". Hän meni sitten pioneereihin. Itse olin luontevasti partiossa, pyhäkoulussa, Suomi-Neuvostoliitto-seuran lasten tapahtumissa ja rauhanmarsseilla. Ilmankos olenkin liikkuva äänestäjä. :)

    VastaaPoista
  26. Voih, tuo Fazerin suklaa lupasi kyllä huomattavasti enemmän kuin antoi, nimi sai heti veden kielelle, mutta mielestäni maku oli jokseenkin tympeä. Tosin en ole muutenkaan löytänyt Fazerin gourmet-suklaiden syvintä viehätystä, parasta edelleen ovat siniset levyt eri variaatioineen.
    Sen sijaan positiivisesti minut yllätti Marabou, jonka perussuklaasta taas en juurikaan välitä, mutta uusi vadelmajugurttisuklaa oli ihanaa. Siinä oli raikas vadelman maku, joka peitti alleen sen tosiseikan, ettei Maraboun suklaa nyt kertakaikkiaan vain ole Fazerin veroista ;) Paitsi tummaa hekin osaavat tehdä, mainitsemasi sitruuna&inkivääri on herkkua!

    Satunnainen lukija

    VastaaPoista
  27. Heippa Satunnainen lukija! Kiitos kommentistasi. Olemme sitten eri linjoilla suklaan suhteen, koska minun mielestäni Nordic Gourmet-suklaat ovat tavattoman hyviä sitä jouluisin myytävää lakkaa lukuunottamatta. Tuo Maraboun vadelmainen uutuus taas ei vedonnut minuun, vaikka olen yleensä tykännyt kaikista noista Maraboun "pikkulevyistä". Mutta se sitruuna- ja inkiväärisuklaa on kyllä ihanaa meistä molemmista. :)

    VastaaPoista