keskiviikko 6. lokakuuta 2010

~Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen~

Juice Leskistä lainatakseni, en oo käynyt Irlannissa, mutta olen jo vuosia potenut matkakuumetta vihreälle saarelle. Minut tuntevat tietävät, että kaikkien aikojen rakkain matkakohteeni on Englanti, jossa olen saanut vierailla jo useamman kerran. Ei siis ihme, että kirja-alesta ostoskoriini tarttui Hanna Tuurin ihastuttava Irlantilainen aamiainen (Otava 2009).

Kuopiossa steinerkoulun opettajana kymmenkunta vuotta toiminut Hanna Tuuri muutti vuonna 2004 syrjäiseen Luoteis-Irlannissa sijaitsevaan Mayon maakuntaan, jossa hän omistaa miehensä kanssa puutarhakoulun. Mayo on alue, jonne Irlannin vaurastuminen (nythän maassa on jälleen uusi lama) ei koskaan yltänyt. Siellä kaikki on edelleen hieman vinksin vonksin, lapsilaumat suuria ja 1800-luvun nälänhätää muistellaan edelleen sukupolvi toisensa jälkeen.

Ja Mayossa sataa: joko rankasti kaatamalla, tavallista tippusadetta tai vain ikävästi vihmoen. Pehmeäksi päiväksi kutsutaan sellaista, jolloin sade lempeästi, melkein huomaamatta hyväilee maailmaa. Ja jos ei sada, on sumua, joka tietysti jossain vaiheessa selkenee satamalla alas.

Sateesta ja köyhyydestä huolimatta puuttoman ja tuulisen maan syrjäisin kolkka vie mukanaan. Hammashuolto ei ehkä toimi ihan suomalaiseen tapaan ja harvat puut koetaan pelottavina, mutta loppujen lopuksi asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Myös ihmiset iäkkäästä Jimmy-naapurista latvialaiseen vierastyöläiseen Daigaan tulevat lukijallekin rakkaiksi. Ja kaiken kukkuraksi Lordikin tunnetaan paikallisradiossa. Tuurin omat piirrokset elävöittävät kerrontaa.

Hanna Tuuri tuo kirjassaan luku luvalta erilaisia aspekteja irlantilaisesta elämänmenosta - suomalaisin silmin, totta kai. Lukujen sisällöt pitävät sen, mitä niiden otsikot lupaavat: Kelttipallon vallassa, Alavilla mailla tulvan vaara tai Puuttoman maan puut osoittavat, että jokainen luku on kuin novelli. Kirjasta voikin poimia luvun sieltä, toisen täältä. Niin minäkin nyt teen ja nostan esimerkiksi pyhiinvaellusmatkamuistot:

Irlantia ei voi kuvailla ottamatta huomioon syvää roomalaiskatolilaisuutta. Mayon maakunnassa kuvien palvonta menee pitkälle. Pidän toki itsekin kotonani esillä Kreikasta ostettua matkaikonia sekä pientä Vatikaanista hankkimaani Marian kuvaa, mutta miltä kuulostaisi 30 watin lampulla varustettu itsevalaisena muovipyhimys? Entä sähkömoottorilla varustettu rukoileva neitsyt Maria? Mayolaiset uskovat ihmeitä tekevän pyhän Marian ilmestyneen pienessä Knockin (kelttien sanasta cnoc, kukkula) kaupungissa. Sen vuoksi Knockista on tullut pyhiinvaelluskohde ja jopa paikallisetkin pubitkin kantavat pyvää nimeä.

Irlantilainen aamiainen, siis se syötävä, on tuhti.Se sisältää niin grillattua pekonia, ruskeaksi paahdettua sianlihamakkaraa, valkoista ja mustaa vanukasta, kananmunaa, paahtoleipää sekä kupillisen teetä tai laihaa kahvia. Terveysintoilijoille tarjotaan myös tuoremehua. Hanna Tuurin kirja Irlantilainen aamiainen on ulkoisesti ohut ja nopealukuinen, mutta tarinasisältöjensä osalta informatiivinen, hauska, oivaltava ja nopeudessaan elegantin syvällinen. Kirja on aavistuksenomaisesti sukua Kirsi Pihan italialaista elämänmenoa tarkastelevalle Medicien naapurissa-kirjalle ainakin, mitä nopealukuisuuteen ja oivaltavuuteen tulee. Tuuri tosin asuu Irlannissa pysyvästi, Pihalle Italia on lomamaa, joskin hyvin tuttu ja rakas sellainen.

Vaikka Mayon alue on eurooppalainen takapiha, on Hanna Tuurin teksin välittämänä lukijan helppo nähdä alueessa - ja koko Irlannissa - ruusuisten lasien läpi sielua hoitavaa alkuvoimaista aitoutta. Jatkan matkakuumeeni kasvattelua.

P.S. Vaikkei tämä ole romaani, lisäsin tunnisteeksi myös kotimaiset romaanit ihan siltä varalta, jos hakee luettavakseen hyvää suomalaista kirjallisuutta. Sitäkin Irlantilainen aamiainen on.

***½

23 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovalta! Irlanti löytyy minunkin matkasuunnitelmista tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Tämän voisin kyllä lukea, kiitos esittelystä! Luin tästä silloin kun se julkaistiin, mutta jonnekin sitten unohtui.

    Minä olen ollut Irlannissa ja lähtisin koska tahansa takaisin. Oltiin pari viikkoa vuosikymmenen alussa, ajeltiin autolla läpi saaren, yövyttiin b&b-paikoissa, syötiin noita aamiaisia, luin Dorian Grayn muotokuvaa... ah.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hauskalta. Enkä tiedä puutarhoista mitään, mutta jotenkin sellaisen kasvattaminen siellä missä AINA sataa kuulostaa hullulta.

    Minä kävin kerran Irlannissa. Siellä satoi. En ole kovasti kaivannut takaisin...

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä. Varaan heti kirjastosta. Irlanti on mun ja miehen haave.

    VastaaPoista
  5. Kuten tiedät, Irlanti kiehtoo minuakin, vaikken siellä ole ennen käynyt. Sateista huolimatta siinä maassa on jotain mystistä, kiehtovaa, jonka haluan vielä joskus päästä kokemaan.

    En ole itse nähnyt tätä kirjaa ennen, mutta kuulostaa juuri sellaiselta, joka olisi kiva lukea varsinkin sitten ennen sitä reissua sitten joskus sinne:)

    VastaaPoista
  6. Kultsin kämppä: Jos podet matkakuumetta Irlantiin, niin tässä kirjassa on ainakin tunnelmaa :)

    Ilse: Oi sinua onnellista! Tuollainen matkustelu omalla autolla ympäri saarimaata kuulostaa sellaiselta, josta pitäisin. Saa vapaasti liikkua, nauttia kaikesta. Tuo Hanna Tuurin kirja on lukuilo. Se on nopea välipalakirja, mutta silti siitä saa paljon.

    Anni: Tämä ei (onneksi?) ole puutarhakirja, vaan kirja Irlannin syrjäkolkasta suomalaisin silmin. Hauskoja ovat myös vertailut Suomen syrjäseutujen ja Irlannin vastaavien välillä (jos Kuopion haluaa nähdä syrjäisenä, mitä minä en tee).

    Satu: Suosittelen varaamaan! Irlanti on meilläkin yksi haave, Skotlanti toinen.

    Susa: Sinä pitäisit tästä kirjasta. Toivottavasti haaveesi Irlannin matkasta toteutuu joskus. Ehkä ne sateet tekevät maasta aavistuksen salaperäisen? :)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana kansi tuossa kirjassa! Minäkin haaveilen matkasta Irlantiin joten ehkä tämä kirja pitäisi lukea jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista
  8. SaSo: Olen samaa mieltä kirjan kannesta, jo se yksin houkuttelee tarttumaan tähän :)

    VastaaPoista
  9. Minäkään en ole jostain syystä koskaan käynyt Irlannissa. Pitäisi kyllä välttämättä mennä ja lukea tuo kirja.

    VastaaPoista
  10. Minäkin olen pitkään haaveillut matkustavani Irlantiin..
    Tänä vuonna melkein meinasin mutta viime hetkessä muutin suunnitelmani ja matkaamme vanhimman tyttäreni kanssa Itävaltaan hiihtolomalla laskettelemaan ja nauttimaan alppien kauneudesta..
    mutta vielä joskus...

    VastaaPoista
  11. Minäkään en ole koskaan ollut Irlannissa,joten olisi kiinnostavaa lukea tuo kirja. Ystävä asui siellä tosin kauan ja piti maasta.

    VastaaPoista
  12. Tämä on ollut minunkin lukulistallani ilmestymisestään lähtien. Olipa kiva lukea juuri sinun arviosi kirjasta! Nythän Hanna Tuurilta on vissiin tullut jo toinenkin, jos muistan oikein.

    Ilmoittaudun myös matkakuumeisten joukkoon. Olen ollut kerran lyhyellä visiitillä ja sen jälkeen aina haaveillut juuri tuollaisesta kiertomatkasta, josta Ilse kertoi tai sitten pitkästä viikonlopusta vaikkapa tuolla: http://www.bellinterhouse.com/luxury-hotels-meath Irlannin luonto tuntui niin sielua lepuuttavalta!

    Maria

    VastaaPoista
  13. Lumiomena, uusinko nyt oman vastaavani, joka oli ensimmäisiä, jonka tein... Kun olimme siellä oli käynnissä tosi kiivas aborttiäänestys, mutta sen lisäksi meitä varoitettiin kertomasta, että meillä on menossa toinen kierros. Siis, että olemme kerran eronneet. En pystynyt muuttamaan sinne, mutta pala sydäntä jäi sinne. En aio tehdä Hannan uusinta, vaan taidan sen sijaan lukea uusiksi todella kiinnostavan kirjan Galwaysta, josta oli tulla kotikaupunkimme.

    Hyvä, että otit esille tuon katolisuuden. Minä en kovasti tai yhtään kai tohtinut, silloin vielä, alussa.

    Tämä kirja ei ole ihan mun juttu, mutta moni asia Irlannissa on. Try it!

    VastaaPoista
  14. Sain tämän toiselta tyttäreltä keväällä.Tykkäsin kiva arjesta mukavasti irrottava jutustelukirjanen.Kiitos perusteellisesta esittelystäsi!
    maria

    VastaaPoista
  15. Kiinnostavalta kuulostaa, tosiaan. Sellaiselta kirjalta, jonka kautta pääsisi turvallisesti ja opastetusti sukeltamaan toiseen maahan :).

    VastaaPoista
  16. Allu: Mullakin on sellainen olo, että Irlantiin pitää joskus päästä. Ja sekä maalle että Dubliniin.

    Hanne: Alpitkin ovat ihanat! Nyt tuli mieleeni pian jo kuuden vuoden takainen matka, jolloin ajoimme Euroopan halki Italiaan ja yövyimme Alppikylissä. Joskus sinnekin uudestaan...

    Yaelian: Sitten sinä saisit varmaan hyviä vinkkejä ja kokemuksia ystävältäsi. Tämä Hanna Tuurin kirja oli minun mieleeni.

    Maria: Samaa muistelen minäkin, että Hanna Tuuri olisi julkaissut toisen Irlanti-aiheisen kirjan. Tuo sinun linkkisi on ihana! Jotain tuollaista kaipaan. Ja edelleen kasvattelen matkakuumetta :)

    Leena: Uusi ihmeessä! Irlanti tuntuu vastakohtien maalta. Toisaalta tietty ilo ja rentous, toisaalta äärivanhoilliset asenteet. Tuo mainitsemasi Galwaysta kertova kirja alkoi kiinnostaa. Jos olet jo tehnyt sen, niin julkaise uudelleen. Ja jos et ole, niin lue uusiksi ja kerro meille muille!

    Maria: Oi, miten ihania tyttäriä sinulla onkaan! Tämä oli nimenomaan (nopea) arjesta irrottautumiskirja. Pieni, mutta kaunis.

    Hannele: Aika tuhti aamiainen, mutta kyllä sen Irlannissa voisi syödä :)

    Tessa: Matkakirjojen yksi paras puoli se on, että niiden avulla pääsee kauas.

    VastaaPoista
  17. Mielenkiintoisen lisäinfon sain arviostasi. En tiennyt että Hanna Tuuri on ollut Steinerkoulun opettajana. Sellaista koulua hän kuvaa uusimmassa Orapihlajapiirissäänkin.

    VastaaPoista
  18. Hanna: Kiva, jos sait uutta tietoa. Itselleni mukava pikkutieto oli, että Hanna Tuuri on toiminut steineropena Kuopiossa. Kuopion kupeesta kotoisin olevana kaikki sinne viittaava sykähdyttää. :)

    VastaaPoista
  19. Minua ärsytti heti alkulehdillä Hanna Tuurin kertoileva tyyli käänteisine sanajärjestyksineen. Teki mieli paiskata kirja nurkkaan vaikka aihe kiinnoistaisikin. Varsinkin kirjoittamiseen kouluttamattomat ihmiset usein väärällä sanajärjestyksellä kertoilevat, tässä tapauksessa asialla ammatiltaan opettaja oli. Tätä löpöttelevää tyyliä esiintyy varsinkin vanhusten muistelmissa, ja se ärsyttää…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :) Nämä ovat aina makuasioita. Minä pidin Tuurin tyylistä, vaikka en yleensä ole kirjallisen lörpöttelyn ystävä. Aika harvat kirjailijat Suomessa ovat muuten varmaankin opiskelleet määrätietoisesti kirjoittamista, koska kirjoittajaopinnot ovat verrattain uusi asia. Minä pidän siitä, miten Tuuri tarinoi.

      Poista
  20. Kovin negatiivisessa valossa Tuuri esittää irlantilaiset ja heidän kulttuurinsa, kaikki on enemmän tai vähemmän huonosti, no oliko pakko muuttaa sinne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista negatiivisuutta tässä kirjassa. Aika monissa matka- tai ulkomailla-asumiskirjoissa paikallista väestöä kuvataan tarkoituksellisen ironisesti, mutta rakkaudella. Sama on nähtävissä vaikkapa Kirsi Pihan Medicien naapurissa-teoksessa.

      Poista