~Lumoava Liaani~

Jokin aikaa sitten esittelin viikon miehen. Nyt voisi olla naisen - tai naisten - paikka. Naiset ovat laulaja-näyttelijä Vuokko Hovatta sekä Aulikki Oksanen, eräs kotimaisista suosikkirunoilijoistani.

Jo jonkin aikaa sitten hankin Vuokko Hovatan ihanankaihoisan levyn Liaani, jonka nimikappale viettelee ja vie mukanaan. Kappaleen on sanoittanut Aulikki Oksanen ja säveltänyt Tuure Kilpeläinen. Aulikki Oksasen taikakynä, joka on vuosikymmeniä sitten saanut aikaan niin täydelliset säkeet kuin tule vielä kerran / kuin ilta omenapuuhun / ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat, onnistuu taas. Kuinka laululyriikat voivat ollakin samaan aikaan haikean surulliset, eroottiset, omistavat, julmankauniit ja koskettavat? Tämä laulu toimii hyvin puhtaana runona.

Liaani (Aulikki Oksanen)

Hämärään, tiheään, villiin lehtivihreään
sidon sinun jalkasi, peitän sinun silmäsi
niin et enää pääse lähtemään

Olen liaani, julma liaani ja suljen sinut syliini, 

kiedon sinut sisääni vailla omaatuntoa

Olen liaani, julma liaani ja kiemurtelen hihaasi,
ripustaudun ihoosi täynnä paratiisin lintuja

Elämään entiseen katsot niin kuin sateeseen,

joka jääksi kohmettuu, johon lapsi liukastuu
etkä edes tahdo vapauteen

Olen liaani, julma liaani ja suljen sinut syliini,

kiedon sinut sisääni vailla omatuntoa

Olen liiani, julma liaani ja kiemurtelen hihaasi, 

ripustaudun ihoosi
täynnä paratiisin lintuja

Hajoaa musta maa, päivä yöhön sukeltaa,

kisko irti käteni, kiellä rakkauteni
niin voit olla vapaa viimeinkin

Elämään entiseen palaat niin kuin sateeseen, joka sinut parantaa.

Minut jätä keinumaan.
Minut jätä ilmaan keinumaan.

Harmillisesti en löytänyt ääni- tai videotiedostoa Liaanista. Sen sijalle tarjoan jo joskus aiemmin linkittämäni Kosketusta vailla vapisevan miehen. Kuunnelkaa sen sanat.

Tänä viikonloppuna meillä ollaan melko kaukana näistä tunnelmista ja puhallellaan kakkukynttilöitä. Siitä lisää myöhemin.