~Esikuvaksi kirjallisessa maailmassa~

Aleksin Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän jälkitunnelmissa vastaan kirjablogeissa kiertäneeseen haasteeseen, joka koskee kirjailijaesikuvia. Ainakin Amma ja Leena ovat tehneet vastaavat listat omastaan.

Tekemässäni kollaasissa loistaa vain muutama ihailemani kirjailija, ja pyydänkin nyt anteeksi, että esikuvalliset ja loistavat Siri Hustvedt (jonka teksti on on miltei täydellistä ja samalla koskettavaa), Juha Itkonen (sukupolveni tulkki), Helvi Hämäläinen (Säädyllinen murhenäytelmä ja Kylänruusut, tarvitseeko muuta sanoa?), Minna Canth (esikuvaksi kaikille suomalaisille naisille), Pirkko Saisio (lyhyesti voi sanoa niin paljon) sekä eräät kaikkien aikojen suurimmat suosikkini Carol Shields (arki on kaunista), Astrid Lindgren (kunpa osaisi sukeltaa lapsen maailmaan samalla tavalla) ja Jane Austen (tätä ei tarvitse edes selittää) puuttuvat kollaasista. Tämä on vain tyylikeino, sillä liian laaja kollaasi näyttäisi rumalta. Poimin kollaasiin vain viisi nimeä, joista jokaisella on kirjailijaesikuvana erilaista sanottavaa lukijalleen, tässä tapauksessa minulle.

Ja kyse on nimenomaan lukijan näkökulmasta. Vaikka olen saanut tekstejäni julki, ovat ne olleet olleet muuta kuin kaunokirjallisuutta. Niitä haaveita minulla ei ole - enää. Ala-asteella ilmoitin tulevaisuuden ammatikseni opettajan ja kirjailijan, minkä jälkeen olin hetken aikaa luokkani naurunaihe. Siitä viisastuneena taisin yläasteella ilmoittaa haluavani kauppaoppilaitokseen, jonne en koskaan päätynyt, mutta säästyin nauruilta.

Pitemmittä puheitta (joita minulla aina piisaa), tässä viisi kirjallista esikuvaani tai ihannettani:

Lucu Maud Montgomery: Tumma pälyilevä aallokko vei minut mukanaan menneeseen maailmaan, joka on arkinen, mutta ei yllätyksetön. Palaan Avonleaan säännöllisesti ja toisinaan kokkaan perheelleni Marilla Cuthbertin ohjeiden mukaan. Montgomeryn teksti on samanaikaisesti runollista ja raikasta kuin kuulaan syyspäivän tuuli.

John Irving: Kunpa osaisin kuljettaa tarinaa kuin Irving! Yhtä monipolvisesti ja hullusti, silti luettavasti eikä ollenkaan vaikeasti. Kaikki isäni hotellit inspiroi minut Wieniin, Leski vuoden verran Amsterdamiin. Ja "siideritalon säännötkin" tulevat mieleeni aina, kun poimin puusta omenan.

Sylvia Plath: Vain harva on kyennyt kuvaamaan lahjakkaan naisen mielenliikkeitä yhtä voimakkaasti kuin Plath lyhyeksi jääneen elämänsä aikana. Muistan aina, kuinka eräs kirjailija luonnehti joukkoa (meitä?) kirjallisuudenopiskelijatyttöjä sylviaplathmaisiksi opiskelijoiksi seminaariyleisön joukossa.

Mika Waltari: Ehkä itsestäänselvyys, mutta Sinuhe vei mukanaan lukioikäisenä, Suuri illuusioni opiskeluaikana ja Kuun maiseman kaltainen lyhytproosa edelleen. Waltari ja koko Tulenkantajien sukupolvi oli syy sille, miksi aloin opiskella kirjallisuutta. Olkoonkin, että pääaineeni vaihtui sittemmin.

Margaret Mead: Jos puhutaan kirjoittaesikuvista, niin tieteen nimissä on nostettava esiin kulttuuriantropologi Margaret Mead. Tarkasteli teoksessaan Coming of Age in Samoa samoalaisten teinityttöjen siirtymäriittejä lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Hän toi etnografiaansa (itse)refleksiivisyyden otetta, jota yritän itsekin noudattaa. En ole koskaan käynyt Samoalla, ja antropologikin olen vain sivuaineen aineopintojen verran. Mead ei ole ristiriidaton hahmo, mutta eräänlainen oppialansa pioneeri, mikä on ihailtavaa.

Tämän haasteen jaan eteenpäin jokaiselle, joka haluaa pohtia esikuviaan kirjallisessa maailmassa joko kirjoittajana tai lukijana.

Kollaasin kirjailijakuvat Googlen kuvahaulla.