Tällä kertaa pidättäydyn tekemästä (omanlaistani) kirja-arviota tanskalaisen Susyn seikkailuista, vaan sen sijaan annan muistojeni sekä hiljattaisen aikuislukukokemukseni värittää tekstiäni Gretha Stvensin lastenromaanista Susu ja Solveig. Ovatko Susy-kirjat kenellekään tuttuja?
Susy on punatukkainen temperamenttinen tyttö, joka asuu metsänhoitajaisänsä, äitinsä ja isoveljensä sekä perheen koiran ja islanninhevosen kanssa Tanskan maaseudulla. Susy-kirjoja on kaikkiaan yhdeksän, joista Susy ja Solveig on sarjan toinen. Eletään vuodenvaihdetta 1940- ja 50-lukujen taitteessa. Susyn perhe on saanut jouluvieraaksi Susyn ruotsalais-tanskalaisen serkun Solveigin, joka on vauvana menettänyt vanhempansa auto-onnettomuudessa ja asuu isoisänsä, maineikkaan matka- ja tietokirjailijan, kanssa. Joululoma on täynnä hiihtoretkiä, lumisadetta (jopa Tanskassa!) ja salametsästäjiä.
Jokaiseen Susy-kirjaan kuuluu seikkailua. Susyssa ja Solveigissa salametsästäjä terrorisoi läheisten Ranta- ja Hiidenmetsän rauhaa. Eräänä iltana jopa Susyn uskollinen islanninhevonen Pelle rekineen on kadonnut. Entä mikä on miehiään metsästysmajaan majoittunut erakko, joka auttaa talvimyrskyn silmään joutuneita serkuksia?
Susy ja Solveig sisältää jännityksen ohella paljon eväsretkiä Viisikon tyyliin. Siinä on mukana myös koulutyttöjen keskinäisiä sosiaalisia jännitteitä, keskustelua luonnon kunnioittamisesta sekä joukko kliseitä; Susyn punainen tukka korreloi hänen kiivaan luonteensa kanssa; ja kukas muu vuodattaisi huolenkyyneleitä kuin (koti)äiti. Kaiken kruunaa tanskalaistyyli, jota on näköjään tanskalaisissa lastenkirjoissa osattu kuvata jo vuonna 1950. Eikö kuulostakin melkein sisustuslehdistä tutulta?
Solveig ei ollut ikinä aiemmin ollut kartanossa. Hän katseli uteliaana ympärilleen. Katosta riippui kolme kattokruunua. Valo välkkyi niistä kuin kristallista. -- Ruokasalin tuolit olivat vaaleat ja kevyet, pöydät oli katettu valkeilla liinoilla ja astioilla. Molemmilla pöydillä oli iso punainen joulutähti. Lattia oli kiiltävää parkettia, jossa oli tähtikuvioita, ja tuli roihusi marmoritakassa. Voi kuinka se oli jännittävää!
Susya enemmän samaistuin lapsena Solveigiin, joka osasi piirtää tavalla, joka minun mielikuvissani muistutti nuorta Beatrix Potteria. Vaikka Susyn seikkailut ja tulinen punatukkainen luonne tempaisivat mukaansa, vetosi hiljaisempi Solveig aavistuksenomaisella salaperäisyydellään minuun. Nyt Solveigin epävarmuus hieman ärsytti, mutta silti hänen taiteellisuutensa oli jäljellä. Susy oli yksinomaan niin reipas kuin muistinkin.
Vaikka Susy ja Solveig on tarinaltaan yksinkertainen ja kielellisestikin keskinkertainen, pääsin jähmeän alun jälkeen siihen tunnelmaan, jonka tästä kirjasta muistin. Olin taas kahdeksan- tai yhdeksänvuotias ja istuin talvi-iltana lukemassa tätä kirjaa. Kun Susy ja Solveig hiihtivät Hiidenmetsässäja söivät eväsvoileipiään, tuli minulle melkein hinku lähteä tarkastamaan omien suksieni kunto (näin lokakuussa). Jostain muusta Susy-kirjasta, jonka nimeä en enää muista, on minulle syntynyt päähänpinttymä päästä joskus yllättämään oma perheeni aamiaisella, jolloin katan punaruutuiselle pöytäliinalle juuri leipomiani sämpylöitä ja somistan pöydän syysmetsästä poimimillani kaisloilla (ehkä tanskalaismetsistä löytyy kaisloja).
Gretha Stevns oli färsaarelaisen Daniel Jacob Eilif Mortensenin (1916-1989) käyttämä salanimi, jonka turvin hän kirjoitti lasten- ja nuortenkirjoja. Susy-kirjojen ohella muun muassa Pernille-kirjoja. En tiedä, onko jälkimmäisiä suomennettu. Susy-kirjat ovat peräisin 1940-60-luvuilta. Niistä otettiin uudet suomenkieliset painokset 1980-luvun alussa, mikä selittää oman lapsuuteni Susy-muistoja. Aloitin ala-asteen ensimmäisen luokan vuonna 1980 ja taisin jo viimeistään toisluokkalaisena olla Susyn lumoissa. Se, että Gretha Stevns olikin mies, paljastui minulle tänään ja tuli melkoisena yllätyksenä.
Susy oli ottanut neljä imupilliä. Sillä tavalla hän nimittäin ehtisi juomaan neljä limsaa, hän väitti.
Vaikka kirjassa on aikuislukijan näkökulmasta paljonkin suoraviivaisuutta, ei lapsuudennostalgiaa näköjään voita mitään. Loppujen lopuksi kyse on ystävyydestä, virvoitusjuomista ja hyvästä seikkailusta. Ja se on aika paljon se.
Kiitos, Sara!
***+
Kirjojen pitää olla hauskoja, ei vain "laatua" :)
VastaaPoistaLapsuuden suosikkeihin on joskus ihana palata, ja aikuinen lukee niitä eri tavalla... mutta parhaimmassa tapauksessa taika muistuu mieleen.
VastaaPoistaTämä Stevns ei ole minulle tuttu, mutta heti ajattelen yhtä oman hyllyni vanhaa kirjaa, jonka voisin lukaista uudelleen... jos uskallan. Siinä on omat riskinsä, mutta tuo on totta, että ystävyys, virvoitusjuomat ja seikkailu riittävät aika pitkälle. :) Ihanasti sanottu.
Lapsuudessani en lukenut kovin paljoa..
VastaaPoista"Hanne"-kirjoja, "Viisikkoja" ja jotain "Anna", tyttösarjoja..
Tuo Susy-kirja on varmaan ihan luettava aikuisenakin..
Voi kun kiva nostalgiapostaus! Piti ruveta ihan muistilokeroita kaivelemaan...muistan kyllä nuo kirjat, kansikuvat ovat jääneet mieleen. Olisinko kuitenkin skipannut ton sarjan kun en juonesta oikein saa kiinni?
VastaaPoistaTyttökirjoista omia suursuosikkejani olivat Merri Vikin Lotta-sarja ja toinen ruotsalainen sarja, kertoi orpotytöstä Kullan Gullasta, joka todellisuudessa olikin kylän patruunan kadonnut lapsenlapsi;-). Ja tätä nuorempana tietysti ne Viisikko ja Neiti Etsivä sarjat olivat ne, mitä luin yötä myöten..voi aikoja.
Kiva postaus,kiitos tästä ja mukavaa iltaa sinulle!
Hei Lumiomena ja tosi kiva, nostalginen postaus! Hyvä, kun luit nyt yhden Susy-kirjan, minä kun en muista oikein mitään niistä. Varmaan jos alkaisi lukemaan jotain Susy-kirjaa, niin voisi palautua mieleen. En tiedä itse asiassa olenko lukenut koko sarjan vai joitain osia.
VastaaPoistaOlipas yllätys, että sarjan takana on mies, mutta sinänsä ei ole yllätys että tyttökirjoja kirjoittavat miehet. Niihin olen nyt viime aikoina törmännyt ja se on ihan kiinnostavaa!
Susy-kirjoista ei minulle tule mitään muistikuvaa,joten en tainnut niitä lukea,mutta voisin kuvitella,että olisin pikkutyttönä kovasti pitänyt niistä.Lapsuuden kirjamuistoihin on toisinaan tosi mukavaa palata:-)
VastaaPoistaMinulle Susyt ovat tuttuja, mutta ilmeisesti se ei ollut ihan lempisarjani, kun en muista kirjoista paljonkaan. Parhaimmin muistan juuri tuon Susy ja Solveig -kirjan kannen. :) Saattaa olla, että enemmänkin isosiskoni on lukenut näitä, kun muistan kannet paremmin kuin sisällön.
VastaaPoistaMinä keräilen vanhoja tyttökirjoja. Omia lapsuudensuosikkejani ja muitakin. Vielä kun joskus pääsisi niitä lukemaankin!
Karoliina
Susyt eivät ole minullekaan tuttuja, mutta on aina ihanaa lukea tällaisia nostalgiapostauksia ♥
VastaaPoistaHannele: Totta. Tai hauskakin voi olla laatua. Joskus on virkistävää lukea ei-laatua, mutta sitten ainakin minä alan kaivata jotain muuta.
VastaaPoistaIlse: Ilmaisit hyvin tuon, että aikuinen lukee eri tavalla. Minulla oli aluksi vaikeuksia päästä takaisin Susyn maailmaan, mutta lopulta se onnistui. Muistan vieläkin tismalleen sen kohdan vanhan kotipaikkakuntani vanhassa kirjastossa (nyt siellä on melko uusi ja hieno), jossa Susyt olivat. Ota sinäkin riski oman vanhan suosikkisi suhteen!
Hanne: Hanne-kirjoja? Hauskaa. Annat ja Viisikot luin minäkin, Annoja edelleen. Susy oli ihan ok, aikaansa nähden yllättävän moderni esim. luonnonsuojeluarvojensa vuoksi.
Aamunkukka: Sinäkin toit esiin ihania kirjoja! Pidin Gulla-kirjoista valtavasti, ne imaisivat mukaansa. Lottia luin myös, ne eivät olleet ykkössuosikkejani, mutta tarpeeksi hauskoja. Oli ihanaa olla kirjojen ahmimisiässä ja lukea vaikka kuinka myöhään. Nykyisin univelka on niin voimakasta, jos yrittää harrastaa samaa.
Sara: Kiinnostava kuulla, että useidenkin tyttökirjojen takana on mies. Olisi kiinnostava kuulla lisää tästä! Minulla tieto siitä, että Stevns onkin mies, muutti hieman lukukokemustani. Sekin on mielenkiintoista, että usein aikaisemmin naiset käyttivät salanimeä, jotta saivat julki tekstejään, mutta että nyt mies.
Yaelian: Lapsuuden kirjamuistot ovat melkein parhaita! Niihin liittyy jotain hellää ja melkein kaikkia kirjoja rakastaa. Minä rakastan jopa lapsuuteni Aku Ankkoja, ne olivat silloin niin paljon parempia kuin nyt ;)
Karoliina: Toivottavasti olet onnistunut löytämään vanhoja tyttökirjoja! Kiva keräilykohde. Minäkin ostan niitä, jos ja kun kohdalle sattuu. Tyttökirjaklassikot-verkkokauppa on muuten aarreaitta tähän.
Susa: Kirjoita sinä joskus nostalgiapostaus omista kouluaikasi suosikkikirjoista. Olisi hauska lukea ♥
Minulle tämä kirja-sarja onkin ihan uusi tuttavuus. Piti kysyäkkin sinulta että onko kullan-Gulla tuttu, ja sainkin vastauksen Amunkukan kommentin seurauksena. Tuota sarjaa luin monen kertaan ja moni kirjan kuvaus on jäänyt mieleen elämään :)
VastaaPoistaLumiomena, nyt on kirja minulle ihan outo. Ymmärrän halusi tarttua tähän kirjaan, sillä minulla on hyllyssä odottamassa vähän samanlainen 'herkku'..., jonka löysin kiitos Saran!
VastaaPoistaMutta kranssi näyttää tutulta, sillä minulla on samanlainen;-)
Torstai on toivoa täynnä♥
Aah, minä luin nämä joskus pienenä tyttönä. Luultavasti kesäkodin hyllystäkin löytyy muutamia. Enpä kyllä yhtään muistanut näitä. Ihanaa!
VastaaPoistaItselleni uusi tuttavuus.
VastaaPoistaPAkkohan minun Tiinana on ollut lukea ihan ahmien läpi kaikki Tiina-kirjat. Ottaisinkohan sen riskin,että lukisin jonkin niistä uudelleen. Tokijan viittäkymppiä kohti kulkevan silmin ja aatoksin siitä tulisi aivan uudenlainen lukukokemus kuin pikkuisen toisella kympillä ollessa:)
Viisikoista tykkäsin!!
Mies tyttökirjaseikkailujen takana! Ohoh!
HIh. PAkko kertoa tähän tämä. Eilen meidän neito ekaluokkalianen ylpeänä kertoi saamastaan bonusläksystä. Ope oli sanonut, että lue puoli tuntia omaa kirjaa. OLi käynyt isoveljensä hyllystä nappaamassa Seitsemän veljestä. Oli muistanut, että 10.10. siitä koulussa oli mainittu. No juu. Lukihan tuo neito, mutta hieman alavireisesti aamulla sanoi: äiti, mä en oikeen tätä ymmärrä....
Mutta lukuintoa riittää. :)
Marie: Kullan-Gulla kirjojen tunnelman muistan niin hyvin vieläkin. Minäkin luin ainakin sarjan ensimmäiset kirjat moneen kertaan ja olen miettinyt ko. kirjojen ostamista itselleni nyt aikuisena. Kiva, että muistit ne :)
VastaaPoistaLeena: Minkähän kirjan sinä sait Saralta? Oman lapsuuden suosikkikirjoja ei voita mitään, ainakin siltä joskus tuntuu. Tuo kranssi on talvikranssini.
Ahmu: Kiva, että pystyin palauttamaan mieleesi. Yllättävän harva muistaa nämä Susyt.
Tinttarus: Ihanaa, että aloit muistella omia suosikkityttökirjojasi. Suosittelen niiden lukemista nyt aikuisena. Esimerkiksi Tiinoista saattaa löytyä ihan uusia maailmoja: Kerrostaloyhteisö, lasten suhteet, hierarkiat... Tyttäresi olikin valinnut oikean klassikon ;) Hatunnosto lukuinnolle! Ja joskus myöhemmin Seitsemän veljestä avautuu ehkä ihan oikeastikin. Meillä on lapsille unilauluna Laulu oravasta.
Ei ole totta!! Meillä on ihan samat ajatukset! Juuri viikolla tein "varastoon" postauksen vanhasta nuoruudenaikaisesta mielikirjastani!!
VastaaPoistaOlin kova lukemaan, kirjaston suurkuluttaja. Muistan hyvin Susy-kirjat! Ja Tiinat ja Lotat ja vaikka mitä! Ihanaa!!
Meitsi on lukenut näitä! En muista kirjoista paljon mitään, mutta kansi on tuttu. Luin "ahmimisiässä" kaikkia mahdollisia tyttökirjasarjoja, joita löytyi.
VastaaPoistaSara ehkä voisi kirjoittaa jonkinlaisen "miehet tyttökirjailijoina" blogipostauksen joskus?
Tosin mä luulin lapsena Enid Blytonia nimen perusteella mieheksi, ja taisin luulla Tove Janssoniakin.
Taivaarannan maalari: Kiva kuulla. Tulenkin katsomaan blogiasi :) Nuoruudenkirjoja on ihanaa muistella.
VastaaPoistaSalla: Ahmimisikään nämä Susyt minullakin liittyvät. Nyt tämä kirja ei säväyttänyt enää samalla tavalla ja jos en olisi rakastanut näitä lapsena, en olisi ehkä edes lukenut kirjaa loppuun. Minäkin luulin Enid Blytonia mieheksi. Ajattelin hänen olleen majakassa asuva partasuinen mies, jolla on musta villapoolo.