perjantai 8. lokakuuta 2010

~Arne Nevanlinna: Marie~

Kuinka on mahdollista, ettei ihminen muista omia häitään?

Ranskalaiset, suomenruotsalaiset, suomalaiset sekä hieman saksalaiset ja venäläisetkin äänet kohtaavat, kun tasan satavuotias Marie Myhrborgh elää viimeistä päiväänsä hienostovanhainkodissa Helsingissä. On uudenvuodenaatto vuonna 1999, suurten muutosten vuosisata vetelee viimeisiään Marien tavoin.

Finlandia-ehdokkaanakin ollut Arne Nevanlinnan Marie on tavattoman hieno yhdenpäivänromaani, jossa päähenkilön mielenliikkeistä rakentuu vuosisatainen historia erään naisen muistojen sekä kirkkaiden ja harhailevien ajatusten kertomana.

Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon, ylös aina samaan aikaan, aamutakki ja tohvelit, tualetti vannahuoneessa, lämpötila termomeetteristä salin isossa huoneessa.
 
Romaani kertoo myös luokka- ja sukupolvieroista. Marie syntyy Strasbourghissa ylempään porvarisluokkaan asianajajan perheeseen, jossa tyttöjen tule käyttää samettileninkiä välttääkseen näyttämästä soltuilta. Marien mies Guillaume, Wilhelm, on suomenruotsalaisen kalastajan poika, joka on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja opiskelee kirurgiksi. Sota-aika saattaa heidät yhteen ja Marie muuttaa Suomeen - vailla suurta rakkaustarinaa.

Marie on samaan aikaan tajunnanvirtainen ja hyvin ruumiillinen romaani. Marie yhdistää hajuja ihmisiin ja taloihin, bratwurstin ja homeen, pesemättömät vaatteet ja sikari, lääkkeet, vaipat ja virtsa ovat kaikki eri ihmisiä, eri paikkoja niiden suodattamana muistoja. Suomalaiset ovat kummallisia moukkia, mutteivat suomenruotsalaiset ole sen parempia, vaikka ovat olevinaan. Mustikkasoppaa syödään sekä Itä-Suomen kaskimailla että Ranskassa, mutta ei suomenruotsalaisissa porvarispiireissä.

Marie ei ole humoristinen kirja, pikemminkin kunnioittavan melankolinen, mutta Nevanlinnan tekstissä on lempeää ironiaa.Ironia osuu niin dementian sekoittamaan Marieen, ikääntymiseen, suomalaisiin, suomenruotsalaisiin ja ranskalaisiin, älymystöön, sotilaisiin ja palvelusväkeen. Esimerkiksi sodanjälkeisessä Helsingissä Marie ja Guillaume ovat tarjoamassa päivällistä hienoille vierailleen. Suomenkielisessä Tohtori ja Rouva Wilhelm Myhrborghin ruokalistassa kala on kalaa ja viina vodkaa, mutta venäjänkielisiä vieraita varten Docteur Guillaume Myhrborgh et Madame Marie Myhrborgh tarjoavat esimerkiksi Moët et Chandon Brut Imperial 1920:ta.

Nevanlinna kirjoittaa monikerroksisesti. Samassa kappaleessa, jopa lauseessa, Marie on nykypäivässä, lapsuutensa Strasbourghissa, poikansa Edouardin koulussa ja edelleen ranskan, ruotsin ja suomen kielieroissa. Lukija pääsee Punavuoreen ja Töölöön, raitiovaunuun, ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, Ranskan saksalaisen alueen maaseudulle ja sairaanhoitajan muistoissa Suomen köyhälle maaseudulle. Kulttuurishokki on ilmeinen, mutta ihmiset samanlaisia. Opettajat ja sairaanhoitajat eivät eroa toisistaan Suomessa ja Ranskassa muuten kuin ulkonäöltään (suomalaiset ovat kaikki samannäköisiä). Marie on koko ajan ulkopuolinen, Strasbourghissa ranskalainen ja neljäsosa juutalainen, vaikka pitäisi puhua saksaa. Suomessa ranskalainen ja suomenruotsalainen, joka puhuu ruotsia aksentilla.

Nevanlinnan kieli on samanaikaisesti unta ja totta. Se on kaunistakin kauniimpaa. Harva kirja tulee näin liki suodattuen samalla seepian sävyisenä lukijan (ainakin minun) mielessä.Yhteen päivään mahtuu puolen Euroopan historia. Marie antaa kasvot 1900-luvun eurooppalaisille naisille. Marien tarinaan sisältyy myös yllätys, joka on oikeastaan vääjäämätön vuosisadan kohtaloita ajatellen.

Tämän arvion kirjoittaminen oli vaikeaa, koska elän edelleen niin tiiviisti Marien ajatuksia. Ei tästä tule kuin ylisanoja, jotka toivottavasti eivät vesitä teidän muiden lukuhaluja. Kiteyttäen voin kuitenkin varmaksi sanoa, että Marie on ylivoimaisesti hienoin tänä vuonna lukemani kotimainen romaani. Sitä ei tahdo raaskia laskea käsistään.

*****-

30 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, että on yhdenpäivänromaani. :)

    VastaaPoista
  2. Minä pidin myös kovasti Mariesta ja olin jotenkin hurmioitunut (onkohan toi sana oikein, en nyt keksi mitään sopivaa suomalaista adjektiivia), miten Nevanlinna on voinut kirjoittaa tuollaisen kirjan "noin vanhana", ensimmäisen romaaninsa ylipäätään. Taisin aikanaan lukea jostain, että Nevanlinna oli sanonut, ettei hän tätä kirjaa olisi nuorempana pystynytkään kirjoittamaan.

    VastaaPoista
  3. Hei Lumiomena kiitos lumoavasta esittelystäsi! Tämä kirja kiinnostaa minua - historiaa ja monikulttuurisuutta! Milloin tämä on ilmestynyt? Toivottavasti se tulee minua vastaan pian...

    VastaaPoista
  4. Kiitos !Tätä toivoin ja odotin sinulta!
    Maria

    VastaaPoista
  5. Pyörittelin tätä kirjaa tänään kirjakaupassa käsissäni, sillä se oli ale-hyllyssä ja varsinaisesta tarjoushinnasta olisi saanut vielä 40%:n alennuksen. En kuitenkaan sitten ostanut tätä kirjaa. Nyt kun luin tekstisi minua hieman harmittaa, että jätin kirjan kauppaan.

    VastaaPoista
  6. Vai näin ihanaa kirjaa sinä olet siis lueskellut! Arvostelusi ei todellakaan vesitä ainakaan minun lukuhaluja, päin vastoin! Olen hurmioitunut jo tuosta ensimmäisesta kirjan lainauksestakin ♥

    VastaaPoista
  7. Tomomi: Yhdenpäivänromaani, joka kattaa koko vuosisadan. Ja toimii hienosti :)

    Allu: Hurmioitunut on erinomainen sana kuvaamaan Marien jättämää tunnelmaa. Niin, ehkei tällaista kirjaa ihan nuori pystyisi kirjoittamaan. Vanhenevan ruumiin tuntu ja kaikki menneet kokemukset. Se, että mies on kirjoittanut tällaisen kirjan, on tosi hienoa.

    Sara: Tämä kirja on todella lukemisen arvoinen. Kirja on ilmestynyt 2008, täytyykin editoida se tuonne tekstiin. Marie on alessa Suomalaisessa, joten ehkä tuurilla löydät sen, jos piipahdat lähimmässä. Uskoisin sinun pitävän tästä.

    Maria: Ole hyvä. Arvasin, että sinä pidät Mariesta :)

    Kuutar: Alesta minäkin tämän löysin, olin tosin saanut hyvän suositukset taholta, jonka kirjamakuun luotan. Varmasti tätä saa vielä vaikka alkuviikolla, jos et nyt viikonloppuna ehdi kirjakauppaan. Ja ainahan on kirjasto.

    Susa: Näin ihanaa! Nyt on taas vaikea aloittaa mitään kirjaa. Tosin flunssa vaivaa siinä määrin, että Kotivinkki ja Meidän perhe ovat ihan sopivia. Marie vei mukanaan ja olen ajatellut kirjaa nyt jo muutaman päivän.

    VastaaPoista
  8. Onnea! Olet voittanut Juhannustanssit.
    Mietin täs miten saan ositteesi..
    Löydätkö mun mejlin.

    VastaaPoista
  9. Hannele: Ihanko totta? Vau ja kiitos :) Juhannustansseja en vielä ole edes lukenut (nolottaa tunnustaa, kun olen suorittanut kirjallisuuden aineopinnot yliopistossa), joten innolla odotan kirjaa. Laitan sulle meiliä.

    VastaaPoista
  10. Ihana Marie, ihanaa, lumiomena! Älyttöämän hienosti kerrot kirjasta, josta on vaikea kertoa. Tuo ikuinen ulkopuolisuus leimaa Marien elämää aina, minä jotenkin muistan sen kautta koko ajan lukeneeni. Hän ei koskaan kuulu minnekään, on aina väärän maan kansalainen, väärän ikäinen ja lainen siihen joukkoon, jossa on. Ja sitten se muistin kuvaus ja upea, upea tajunannvirta...!

    Ylisanoja ei voi olla liikaa. Ja kyllä, Nevanlinnalta tulee tänä syksynä uutta, ellen ihan väärin muista. Odotan aika innokkaasti tämän jälkeen...!

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa kirjalta, joka pitää lukea. Kaikki tässä kiinnostaa!

    Mielenkiintoiset kotisivut Nevanlinnalla - kannattaa käydä tutustumassa!

    VastaaPoista
  12. Silloinhan se sopii mainiosti,
    lähetän kirjapaketin välittömästi :)
    Eihän niitä kaikkii ehdi lukeen, munsta ihan kiva, kun joitakin kirjoja vielä jäljellä (Voin mainita että Ruattin yliopistolla ei mainittu Suomea yhtään kertaa, ei edes Kalevalaa! Edith Södergrania pidettiin melkein ruattalaisena)

    VastaaPoista
  13. Tämä iski. Taidanpa minäkin suunnata Suomalaisen alelaarille tai katselen kirjamessuilta. Kuvailit kirjan niin houkuttelevasti ja aihe kiinnostaa! Kiitos tästä ja mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  14. Jee, Lumiomena, taas kirja, jota olen pyörittänyt käsissäni monet kerrat, mutta kuitenkin jättänyt. Nyt on pakko mennä katsomaan, olisko äänikirjana alessa vielä eräässä kaupassa ;-))

    Sivuraiteelle: olen kuunnellut äänikirjana mm Vanhan rouvan lokikirjan, joka on hidastempoisuudessaan ja tapahtumattomuudessaan lähes meditatiivinen kuunneltava :-)

    Kiitos tästä Marien kiehtovuutta lisäävästä arviosta!

    Maria

    VastaaPoista
  15. Mäkin harkitsin tämän ostamista alesta mutta jätin sitten kuitenkin kauppaan. Nyt täytyy käydä katsomassa, vieläkö ehtisin korjata asian.

    VastaaPoista
  16. Ilse: Niin, että kiitos vaan kirjavinkistä ja suosituksesta! Tämä ylitti nyt tämän vuoden kotimaisista lukukokemuksistani niin upean Herra Darwinin puutarhurin kuin Juhankin. Se ulkopuolisuus ja tekstin kauneus ovat kaksi minullekin tästä kirjasta päällimmäisenä nousevaa asiaa.

    Mari A.: Tämä pitää ehdottomasti lukea! En olekaan vielä käynyt Nevanlinnan kotisivuilla, kiitos vinkistä.

    Hannele: Aika hurjaa ja surullista, ettei siellä mainittu edes Kalevalaa. Se on kuitenkin eurooppalaisittainkin harvinainen teos. Mihin opiskelu siellä keskittyi.
    Ja kiitos :)

    Omenaminttu: Mukava kuulla, että kiinnostuit tästä nyt. Tässä kirjassa ei mielestäni ole mitään huonoa tai turhaa. Minäkin odotan kirjamessuja.

    Maria: Toivottavasti löydät tämän äänikirjana. Vanhan rouvan lokikirjaa en ole lukenut, mutta olen jo pitkään halunnut. Kyllikki Villasta huokui tietynlainen rauha ja viisaus - ja kaikki ne kokemukset!

    Satu: Suosittelen :) Marie tulee kestämään aikaa, sitä voi lukea uudelleen ja uudelleen, niin ainakin näin tuoreeltaan uskoisin.

    VastaaPoista
  17. Luin Marien vuosi sitten ja edelleen kirja pyörii ajatuksissani. Vaikuttava teos. Nyt menossa on Nevanlinnan uusin...

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  18. Ihana uusi kuvakollaasi blogissasi ♥ Ja siis mistä noin ihana lumipallo?? Minulla on vain se enkeli, jota viime vuonna ihastelitkin kuvassa, mutta haaveilen hankkivani jonkun muunkin, erikoisen ja kauniin sen kaveriksi vielä.

    Ps: Hus pois se flunssa sieltä!!

    VastaaPoista
  19. En olekaan lukenut Nevalinnaa lainkaan! Pitääpä laittaa listalle, nyt heti. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista
  20. Kiinnostava kirja! Hajut, tuoksut todellakin kantavat muistoja ja otaksun, että dementoituneella vieläkin enenmmän tarjoten välillä kirkastumisen tuokioita. Tämä kirja toi mieleeni todella kiinnostavan Richard Powersin Muistojen huoneet, joka on kertomus tyttärestä ja hänen dementiaan sairatuneesta äidistään matkalla suvun juurille Afrikkaan.

    Kiitos paneutuneesta elämyksestä ja suloista viikonloppua, Lumiomena♥

    VastaaPoista
  21. Joana: Kirjoititkohan Mariesta blogiisi? Taidan kohta tutkia sen kirja-tunnistetta hieman tarkemmin :) Ja oi, sinulla on jo Nevanlinnan uusin! Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi.

    Susa: Kiitos. Tuon lumisadepallon sain lahjaksi siskoltani sinä jouluna, jolloin esikoiseni syntyi. Tiedän kuitenkin, että hän osti sen ihanasta Fanny & Aleksander-kaupasta Uudenmaankadulta Helsingistä. Vielä on vähän lämpöä, mutta tämä tästä :)

    Anni.m.: Laita listallesi! Tätä ei voi kuin suositella, äärimmäisen nautittava kirja.

    VastaaPoista
  22. Leena: Olitkin samaan aikaan kirjoittamassa kommenttia tänne :) Olen kuullut paljon hyvää tuosta Powersin kirjasta sekä sinun blogistasi että eräältä ystävältäni. Muistojen huoneet onkin lukulistallani, joka kasvaa ja kasvaa aina vain. Marie on jotain ainutlaatuista. Jos sulla on aikaa, vaikka joululomalla, niin lue tämä. Uskon, ettet pety. Ja sinulle myös ihanaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoista lukea arviointiasi kirjasta! Herää aina kiinnostus lukea kyseessä oleva kirja... Mutta kaikki arjen touhut valtaa tällä hetkellä minulla jouluun asti niin etten ehdi. Mutta mieleen nämä aina jää josko joskus..

    Ihanat kuvat muuten tuossa aivan ylinnä, valoisat auringon säteet ja kupponen kuumaa :)

    Kivoja hetkiä viikonloppuusi!!!

    VastaaPoista
  24. T: Kiitos. On aina ilo kuulla, että kiinnostus lukemiseen herää. Sinulla onkin varmasti hurjasti puuhaa ennen joulua, mutta jospa sitten joulun aikaan :)

    VastaaPoista
  25. Saitpa luotua niin kiinnostavan kirja-arvostelun että ei tuota kirjaa voi nyt jättää lukematta. Toivottavasti löydän sen, vaikutti sen verran suurelta houkutukselta :) Mukavaa sunnuntaita Sinulle, ystävä :)

    VastaaPoista
  26. Tikru: Jos et löydä tätä kirjaa kirjakaupasta tai varaa sitä kirjastosta, saat sen lainaan sitten, kun näemme. On ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Ja sinulle myös leppoisaa päivää ♥

    VastaaPoista
  27. Luin kirjan noin vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Nevanlinnan kieli on vangitsevaa ja kaunista. Vanhuksen mielenliikeet ja toisaalta sairauden eteneminen on tarkkasti kuvattua.

    Kirjan alkupuolella oli mielestäni myös huumoria. Tapa, jolla Marien ajatukset kuvattiin olivat herkullisia ja muistan nauraneeni ihan ääneen tilanteille. Paikoin tuo huumori on kyllä aika mustaakin. Kirjan loppupuolella sitten melankolia ja vakavuus vahvistuivat.

    Pidin! Hieno kirja, hieno arvio!

    VastaaPoista
  28. Valkoinen kirahvi: Olen ihan samaa mieltä, että Nevalinnan kieli on hienoa. Ja sinänsä se, että huumoria on alussa enemmän sopii hyvin Marien ajatusten harhailemisen lisääntymiseen kirjan loppupuolella. Minäkin pidin, kuten arvostelustani sai lukea ;)

    VastaaPoista
  29. Kiitos tästä esittelystä,sillä muuten en olisi tästä kirjasta kuullut.Erittäin kiinnostava elämäntarina,joka minun täytyy ehdottomasti hankkia sitten Suomessa,toivottavasti löydän.

    VastaaPoista
  30. Yaelian: Tämä on hieno kirja niin Marien oman tarinan kuin Nevanlinnan kielen vuoksi. Kaunis, vahva teos.

    VastaaPoista