perjantai 20. elokuuta 2010

~Täti Violetti~


(Kokeilen onneani Bloggerin kanssa, en ole saanut tätä päivittymään kunnolla.)

Elipä kerran Laulumailla kolme metkaa tätiä: Täti Vihreä, Täti Sininen ja Täti Punainen. He olivat hyvät ystävykset. Eräänä sateisena syyspäivänä tädit Sininen ja Punainen matkasivat monen kilometrin päähän Täti Vihreän luo. Kiltit tädit asettuivat odottamaan bussia pysäkille, jossa ei ollut katosta. Vettä satoi ropisten, kaatamalla ja kohisten eikä Täti Punainen tahtonut millään saada rahapussiaan ulos selkärepusta, koska piteli käsissään suklaata, leipää, kakkua ja viiniä sisältäviä ostoskasseja Täti Vihreälle tuliaisiksi.

Kaikessa ystävällisyydessään Täti Sininen auttoi Täti Punaista ja avasi tämän repun, otti rahapussista bussirahan ja antoi sen punanuttuiselle tädille. Tädit pääsivät turvallisesti, joskin uitetunkoiranmärkinä, bussiin ja matkasivat Täti Vihreän kauniiseen kotiin. Siellä he söivät kakkua, sushia sekä suklaata ja olivat hyvillä mielin.

Ihmisten avuliaisuus puhutti illan mittaan. Tädit pohtivat, että mahtavatko ihmiset saada tarpeeksi kiitosta tässä maailmassa. Täti Punainen lupasi kiittää Täti Sinistä ihan sanomalehdessä. Kotiin päästyään hän ryhtyi tuumasta toimeen ja seuraavalla viikolla paikallislehden yleisöosastokirjoitusten joukossa luki: Hei sinä sinitakkinen nainen! Autoit minua suuresti N:n bussiasemalla viime viikon perjantaina. Ilman ystävällisyyttäsi olisin ollut suurissa hankaluuksissa. On ilo huomata, miten avuliaisuutta löytyy vielä nykypäivänäkin. Lämmin kiitos! Terveisin, se punatakkinen.

Anteeksi pateettisuus! Tämä tarina on tosi ja Elsa Beskow ansaitsee kaiken kunnian, Auringonmuna on ihana, samoin Petterin ja Lotan joulu. Täti Punainen taitaa syksyä kohti olla muuttumassa Täti Violetiksi.

16 kommenttia:

  1. Kiva väri.
    Kiitoksista ei saa pihistellä.

    VastaaPoista
  2. Hämärä muistikuva, että olen lukenut heistä, tuntu on tuttu:)
    Ihanat luumut, tykkään, ja tuo pikkukollaasi on kaunis koruineen kaikkineen :)
    Mukavaa viikonloppua :D

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina;muistan Beskowin tädit lapsuudestani,tosin ne olivat tant Brun,Tant Grön ja Tant Gredelin.Violetti on niin syksyn väri:ei sovi kauheasti mulle vaatteissa,mutta asusteissa ja koruissa sitäkin kaapistani löytyy.

    VastaaPoista
  4. Tutut tädit... :-)
    Minusta nykyaikana väheksytään tätejä. Heissä on VOIMAA ja elämänviisautta.
    Olen ollut täti yhdeksänvuotiaasta ja isotäti minusta tuli alle nelikymppisenä. Tämä siis biologiaa - henkisesti olen varmaan pelkkä täti, mutta kouluttaudun kyllä isotadiksi.
    Hyvää ja turvallista viikonloppua! toivottaa täti :-)

    VastaaPoista
  5. Merillä on jossain ihastuttava Beskowin kirja...

    Toisin kuin Jael, minusta tulee syksyllä ihan lila! Aivan uusi väri minulle, jonka testasin viime syksynä ja se sopii.

    Luumuja...ne tuovat jo sadonkorjuun juhlatunnelmaa...

    Suloista viikonloppua, Lumiomena♥

    VastaaPoista
  6. Nuo Tätien sadut ovat ihan lemppareitani! Kuuluvat lapsuuteeni ja omille lapsille luin niitä paljon. Nyt ei meillä ole enää iltasatuhetkiä, mutta hih, olen lukenut niitä aamunavauksissa ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana tarina! Meilläkin on luettu Auringonmunaa tällä viikolla ja saatu pieni kuumepotilas näin juomaan appelsiinimehua. Tuo violetti - Beskowin täti Gredelin- on houkutteleva väri. Itse oli jo Marimekossa ostamaisillani uuden kirjakassin, kun oli niin luumuisen syksyinen väri. Ai niin, ajattelin sinua tänään kirjakaupan keittokirjahyllyn kohdalla. Ei ollut kakkukirjaa täälläkään...

    VastaaPoista
  8. Minulle luettiin lapsena tarhassa tuota kirjaa, kotona sitä ei ollut. Olin sitten niin onnellinen, kun saatoin lukea kirjaa lapsille. Täti Ruskea oli aina mun suosikki!

    VastaaPoista
  9. Voi, olin jo unohtanut, että nämä tädit ovat olemassa. Aivan ihania, kiitos kun elvytit vanhoja pölyisiä muistilokeroita. Kiva kuva!

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  10. Heh :-) herkullisen sävyisiä kuvia!

    VastaaPoista
  11. Ja Setä Sininen!Olet aarre Lumiomena<3

    VastaaPoista
  12. Hannele: Lila on syyskesän ja syksyn väri. Ja totta, aina on syytä kiittää. Poikani, joka on alle kolmevuotias, muistaa ruokapöydästä lähtiessään lausua: "Kiitos ruoasta. Ja kiitos maidosta. Kiitos leivästä. Ja kiitos tomaatista. Ja kiitos jätskistä ja...".

    Seijastiina: Luulenpa, että Elsa Beskown kirjat ovat tuttuja monille, ainakin hämärästi ;) Me keksimme nuo uudet tätivärit takkiemme perusteella, mutta ehdottomasti Beskowta muistellen.

    Jael: Juuri noin ne tädit menivät :) Kuten Seijastiinalle vastasinkin, keksimme ystävieni kanssa uudistetut värinimet silloisten takkiemme perusteella. Beskown kirjoista on otettu Suomessa uusia painoksia ihan viime vuosina.

    Linnea: Sinäkin! Minä myös ihailen tätivoimaa. Noiden tätiystävieni kanssa harrastimme entisessä kotikaupungissani teellä ja sherrylasillisella käymistä sekä elämän suurten ja pienten asioiden pohtimista. Olen mielelläni täti.

    Leena: Lilassa on niin paljon sävyjä! Sellainen kylmä violetti sopii harvalle suomalaiselle (ei ainakaan mulle), mutta punaiseen luumuun tai syreenin sävyyn taittuva lila sen sijaan on ihana. Minä ostin itselleni vaaleanlilan samettihameen ja se on ainakin nyt mieleinen.

    Omenaminttu: Olisipas ilo kuunnella sinun pitämiäsi aavunavauksia :) Satuja tarvitaan aina, etenkin tällaisia laadukkaita klassikoita. Ihanaa sunnuntaita!

    Joana: Kiitos. Paranemista pienelle kuumepotilalle! Kirjoilla ja tarinoilla on parantava voima, uskon. Voi, se kakkukirja taitaa tosiaan olla loppu kaikkialta. Koetin katsoa jo Antikka.netistäkin, mutta tuloksetta.

    Kirjailijatar: Sinulle on jäänyt hyvä muisto päiväkodista. Hienoa, miten jotkut kirjat elävät meissä ja kulkevat mukanamme uusille sukupolville.

    Runotalon Sari: Ihanaa, että sain tuoda sinulle kirjallisen muiston! Niitä kannattaa vaalia, koska muistoista löydämme osan itsestämme uudelleen.

    Tuure: Joo, meillä oli oma pieni kerhomme :) Opiskelimme samaa alaa yliopistossa ja kaikenlaista ehdimme saada aikaan noina hyvinä vuosina.

    Maria: Setä Sininen myös, totta kai! Ja kiitos. Itse olet aarre, sinun blogisi on niin ihana ♥

    VastaaPoista
  13. Ihan olivat minulta unholassa nuo tädit. Kiitos tästä! Ystävällisyyttä tarvitaan.
    pst. Kuvien sävymaailma säväytti kunnolla. Aamusella maisteltiin, joko luumut olisivat kypsiä ja poimimisvalmiita. Vielä pitää odottaa, raakoja olivat.

    VastaaPoista
  14. Lilat, luumut ja violetit ovat ehdottomasti syksyn värejä :)
    Huomaan sen töissänikin (vaikka nyt tosin lomailenkin...)

    Ihana tarina ja tätiys on kyllä kivaa!
    Ja nuo Beskowin kirjat, oih. <3

    Mukavia syyshetkiä sinulle!

    VastaaPoista
  15. Anu: Aika ihania tätejä, eikö vaan? Kiva, että pidit kuvien värimaailmasta. Syyskesän tunnelmia... Meillä täytyy luumusatoa odottaa vielä muutama vuosi. Istutimme keväällä Kuntalan punaluumun pihalle, joten puu on vielä niin kovin pieni.

    Marielisa: Lilan ohella murretut vihreät ja harmaa tuovat omat sävynsä syksyyn :) Beskowin kirjat ovat siitäkin ihania, että sekä aikuiset että lapset löytävät niistä paljon.

    Teille kaikille kommentoijille suloista sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista