Tänään olen valmis viimeiseen kokonaiseen arkiviikkoon pitkään aikaan. Ensi viikosta alkaen minulla on jokainen perjantai lomaa aina marraskuun loppuun saakka. Ja joulukuun alusta lähtien saan sen jo aiemmin mainitsemani ilon olla kokopäiväinen tutkija. Alan työstää omaa tekstiäni kotini työhuoneessa. Nyt vielä on jaksettava viisipäiväinen työviikko ja olen latautunut siihen hyvin.
Viikonloppuna akkuni saivat lisää virtaa monesta eri lähteestä. Perjantaista alkaen makuuhuoneemme on kylpenyt syys- tai talvivaloissa sängyn yläpuoliselta hyllyltä käsin. Lauantaina nautin tyttäreni tanssitunti-ilosta sekä sain katharsiksen lastenvaateostoksista Second hand shopissa, minkä vastapainoksi syvennyin Joyce Carol Oatesin erinomaiseen Haudankaivajan tyttäreen. Sunnuntaina hyvää mieltä toivat maisemapellolta poimitut auringonkukat sekä iltakahvivieraille leipomani amerikkalainen omenapiiras, jonka täytteeksi tuli omenien ohella vaahtokarkkeja ja pekaanipähkinöitä.
Sateisella auringonkukkapellolla otin ensikäyttöön hääpäivälahjani. En toivonut koruja, en hajuvettä enkä hotellilomaa, vaan mielikuvieni runollisen keltaisen sadetakin. Olin aika Ultra Bra. Katsokaa klassikkovideo vaikka täältä.
Tähän nyt alkavaan viikkoon liittyy paljon iloa ja myös surua, jota varten viikonloppu antoi erityisen paljon voimia. Olen päättänyt olla arkivalmis. Arki on näkkileipää, mutta ehkäpä voi valita parasta, mitä siinä lajissa on tarjolla.
P.S. Haudankaivajan tytär pitää minua otteesaan vielä joitakin päiviä, joten nyt tulee pari kirjatonta päivitystä. Ja tänään lounaalla sain käsiini kauan odottamani Juha Itkosen Seitsemäntoista! Se on huutomerkin arvoinen asia.
Sattuneesta syystä yhdistän sinuun aina omenat ja auringonkukat;-)
VastaaPoistaNoita pieniä valoja lähden huomenna ostamaan lisää. Tunkean niitä kaikkialle. Kirkkaassa Aalto-vaasissa näyttävät modernilta valaisinelta ja saavatkin palaa siinä yötä päivää tunnelmoittaen pimeää, mutta ah!, niin rakasta vuodenaikaa.
Mukavaa viikooa, Lumiomena! Ottakaamme kaikki aikamme ja myös rauhamme...
Kivat noi makuuhuoneen valot. Haudankaivajan tytär on mullakin to read-listalla monien muiden joukossa.
VastaaPoistaTuollaista keltaista sadetakkia sanotaan Saksassa Ostfriesennerz eli itäfriisiläisten minkki(turkki).
Kivaa että pääset työstämään omiasi =)
VastaaPoistaMinäkin innolla odotan aikaa ja hetkeä tarttua Itkosen uusimpaan. Ensin vain pitää selättää muutama muu teos. Ihan töihin.
Näkkäri on leivistä parhaimpia, mutta tuo omenapiirakkakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Juhani Itkonen on mun listalla odottamassa myös, saa nähdä koska ehdin sinne asti:)))
VastaaPoistaLeena: Auringonkukat ja omenat: tie loppukesästä syksyyn, ihanimpaan vuodenaikaan ♥ Molempia tulee lukublokkien tai pitkien otteessaan pitävien kirjojen (kuten nyt Oates) aikaisissa välipostauksissa paljon. Mullakin on valosarja kirkkaassa Aalto-vaasissa (olohuoneessa matalan vitriinikaapin päällä). Ne tuovat lempeää valoa iltoihin.
VastaaPoistaAllu: Itäfriisiläinen turkki?! Apua :) Aika kuvaava ja monimerkityksellinen ilmaisu. Haudankaivajan tytär on mulla puolivälissä ja pidän kirjasta todella paljon.
Mari A: Odotan niin tuota marras-joulukuun vaihdetta. Ja Itkosta :) Varmasti loppuviikolla ehdin tarttua siihen.
Seija: Mulle tulee joskus ihan näkkärihimo. Rakastan kaikenlaista leipää. Mietin tässä yhtenä iltana, jos olisi vain yksi ruokalaji, jota syödä koko loppuikänsä, olisi se leipää. Tuo amerikkalainen omenapiirakkakin oli aika makoisaa :)
Mukavaa alkuviikkoa teille jokaiselle!
Kivat nuo valot! Mihin aikaan nyt tulee pimeää? Täällä joskus seitsemän jälkeen tällä hetkellä.
VastaaPoistaKuulostaapa tuo työviikon lyhennys hyvältä;kun on 4 päiväinen viikko sitä jaksaa paljon paremmin,ja varmaan helpompi odotella vuoden loppua ja tutkimusvapaata.
Omppupiirakka kuulostaa ihanalta,vaikka en voikaan sellaisia edes katsella nyt,kun olen vähähiilarikuurilla.Keltainen sadetakki,ihana lahja!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhania kuvia sinulle lumiomena..
VastaaPoistaniin raikkaita, herkullisia..
Minäkin olen jo laittanut pikkukynttelisarjoja esille palamaan..
Sinulla on tulossa aivan ihanaa omaa rytmiä elämääsi ja työhösi, hienoa!
Halauisn tuon omenapiirasreseptin..=)
Olet TODELLA Ultra Bra, ihana lahja!
VastaaPoistaEnpä olisi ajatellut, että keltainen on syksyn väri, ainakaan ihan ensimmäinen, mutta onhan se. Kauniit tapetit teillä ja suloiset valoviritelmät myös. Ja omenapiiraasi kuulostaa aivan unohtumattomalta. Ja luet unohtumatonta kirjaakin, voi sinua onnekasta!
Voimia surun kohtaamiseen, hyvää viimeistä kokonaista viikkoa!
Kaikkea parasta viikkoosi ,jonka ilmeisesti muista aina!Lämpimin ajatuksin
VastaaPoistamaria
Juuri puhuin lapsille, että täytyy tällä viikolla käydä MTT:n pellolta hakemassa auringonkukkia :) ja sitten ne ovatkin täällä blogissasi! Kuten "puhuimme" blogissani taannoin, nelipäiväinen työviikko on hyvä systeemi!
VastaaPoistaMinä en osaa noita pikkuvaloja vielä käyttää muuta kuin joulun aikaan :). Kynttilälyhdyn nostin jo heinäseiväskolmioon tervehtimään ohikulkijoita ja toisen ovelle. Niihin laitankin tänään kynttilät toivottamaan erävaeltajani tervetulleeksi kotiin :)!
Minäkin kaivoin viikonloppuna ensimmäisen valosarjan esille. Ajattelin, että töihinkin veisin yhden työpöytää piristämään.
VastaaPoistaOmenapiiraasi kuulosti erityisen herkulliselta ja tuosta sadetakista tykkäsin kovasti. Minulla on käytössä äitini pitkä keltainen sadetakki. Sain sen pari vuotta sitten hoitovapaani alussa, kun minulla ei ollut minkäänlaista sadetakkia ja äidillä ei ollut omalleen kovastikaan käyttöä. Ostin takille kaveriksi punaiset saappaat (valkoisilla palloilla) ja voi että, miten niissä vetimissä sadepäivässä on tuhdisti enemmän iloa.
Toivon kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseesi.
ps. Minulla on tuo vielä lukematta, kuten moni, moni muu...lista kasvaa kasvamistaan mutta sehän on toisaalta vain onnellista, että on mitä odottaa.
Voi kiitos tästä sinä ihana! Rauhotuin ihan, nyt ei arki haittaa, niin kauniisti siitä nyt kirjoitit! Ja oi perjantai-vapaat ennen sitä ihanaa kunnon työrauhaa!
VastaaPoistaKaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseesi, niitä ihminen tarvitsee.
VastaaPoistaMinullakin on tuollainen keltainen sadeasu, se oli aivan ehdoton aikanaan merellä. Ei tosin noin siisti ja uusi kuin sinulla. niin ja Hait tietenkin.
Muistaakohan kukaan enää -Ressuja-
samettisia tossunoloisia jalkineita, vau...
Auringonkukat ovat kauniita ja komeita syksyn kukkijoita.
Hyvää ja muistorikasta viimeistä arkiviikkoa sinulle:)
Oijoi, auringonkukat ja keltainen sadetakki piristivät taatusti muitakin kuin itseäsi;-). Ihanaisia kuvia, kuinka sä osaatkin aina valita juuri NE otokset, joista tämä blogisi tunnelma syntyy? Sellaisia lämminhenkisiä kuvia;-).
VastaaPoistaKaikkkea hyvää teille ja kuulemisiin!
Ihana postaus kuvineen, tunnelmineen. Minäkin haaveilen keltaisesta sadetakista punaisten kumppareiden kera, siinä yhdistelmässä on jotain suorastaan taianomaista..
VastaaPoistaMinä laitoin viime viikonloppuna jo ensimmäiset pienet kirkkaat valot ison lasilyhdyn sisälle olohuoneeseen. Pitäisikin käydä ostamassa nyt lisää muutamia, kun kauppoihin on juuri tullut hyvä valikoima.
Jaksamista viikkoon, ja viikonloppuun varsinkin♥
Harhailen blogiviidakossa melkein umpimähkään, ja tännekin löysin. Huomasin myös parin edellisen postauksen kysymyksen parhaasta suomalaisesta tyttökirjasta. Minulle se on ollut ehdottomasti Merja Otavan Priska.
VastaaPoistaToivon kaikkea hyvää ja kaunista viikkoosi. Arkivalmius jos mikä on elämäntaitoa!
Pakko nyt sanoa:
VastaaPoistaa) Olen kateellinen. Olisi kivaa heittäytyä puoli- tai kokopäiväiseksi kirjoittelijaksi. Että saisi ihan omiaan vain kirjoitella.
b) Sadetakin kuuluu olla keltainen, vaikka minulla on nyt vihreä, se on ihan vääränlainen.
c) Ultra Bra on vaan niin hyvä!
Tuo arkivalmis kuulosti tosi hyvältä! Ja näkkileipääkin alkoi tehdä mieli.
VastaaPoistaSadetakkisi on kerrassaan mainio.
Hyvää viikkoa rouva keltainen :)
Ilman näkkileipää ei berliininmunkkikaan maistu miltään! Ihanaa kuitenkin, että saat lyhennettyä näkkileipää päivällä ja vastaavasti pidennettyä munkkiosuutta.
VastaaPoistaYael: Vähähiilarinen dieetti ei koskaan onnistuisi kohdallani. Voin olla ilman lihaa, jopa ilman maitoa, mutta en ilman leipää, pastaa tai makeita leivonnaisia :) Tänne eteläiseen Suomeen tulee pimeä joskus puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä. Niin ainakin luulen: kun lapset menevät nukkumaan 20.30 maissa, on ulkona hämärää. Yleensä nukahdan lastenhuoneesen ja kun herään vajaata tuntia myöhemmin, on pimeää. Valot tuovat lämpöä tähän vuodenaikaan.
VastaaPoistaHanne: Kiitos. Odotan niin tuota omaa tutkijakauttani ja ennen kaikkea omassa rytmissä elämistä. En oikein tule toimeen kellokortin kanssa. Lähetän sinulle sen omenapiirakkareseptin vaikka sähköpostilla, jos ok :)
Ilse: Oi, minun mielestäni syksyn värit ovat ensin keltainen ja punainen, sitten hieman myöhemmin murrettu vihreä (sammal) ja harmaa (sumu). Aika onnekas on oloni, siitä surusta huolimatta. Syksyllä on onnellistuttava vaikutus minuun. Se on niin kodikas vuodenaika ja minä olen kotihiiri.
Maria: Lämmin kiitos sinulle, blogiystävä. Hyvää viikkoa ja kauniita ajatuksia sinne suuntaan!
Mie ite: Odotan niin tuota nelipäiväistä! Haaveilin siitä jo aikaisemmin, mutta monista syistä se mahdollistuu vasta nyt. Minulla on erikseen tietyt jouluvalot aina adventtiajasta alkaen. Nyt syksyllä on nuo makuuhuoneen valot ja toinen valosarja olohuoneessa Aalto-maljakassa. Muuten vain lyhtyjä ulos ja kynttilöitä sisälle. Ihanaa, että saat erävaeltajasi kotiin!
Jatkan kommentointia hieman myöhemmin :)
Keltainen sadetakki on hauska :)
VastaaPoistaIkinä en ole keltaisista kukista tykännyt, mutta auringonkukat tekevät siinäkin poikkeuksen - ne ovat hurmaavia! Ja jopa naapurin kehäkukkameri näyttää ihan siedettävältä (taidan olla tulossa vanhaksi...)
Toi näkkäri on ihan parasta, hyvä kun muistutit, pitääkin hakea sitä taas =)
Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoosi!
Kauniita kuvia! Ja ihanalta kuulosti nuo perjantaiset lomapäivät! Olet varmasti ne ansainnut :)
VastaaPoistaAnu: Ihana idea viedä valosarja myös työpöydälle! Minä taidan käyttää samaa ideaa kodin työhuoneessa sitten marraskuussa. Varmasti into omasta käsikirjoituksesta muuttuu jossain vaiheessa arjeksi ja miksikäs siitä ei voisi tehdä mahdollisimman lempeää :)
VastaaPoistaPunaiset pallokumpparit ovat keltaisen sadetakin kanssa juuri sellaiset kuin pitää! Itselläni on yksiväriset punaiset kumisaappaat ja aika kivat nekin.
Se, että lukulista kasvaa, on aika mahtavaa. Minullekin käy niin koko ajan, kun toisten blogeissa piipahtelen.
Satu: Upeaa kuulla, että tämä päivitykseni rauhoitti. Usein oma elokin on aika hektistä (=lapsiperhearkea) ja tosiaan toisten blogeista saan minäkin hyvää fiilistä, esimerkiksi juuri sinun!
Hanne: Kiitos. Minusta tuntuu, että olen joskus kuullut Ressu-tossuista, mutta en ole niitä itse käyttänyt. Taidankin seuraavaksi googlettaa ne :)
Aamunkukka: Oi, kiitos sanoistasi, ihana blogiystävä! Kun ottaa paljon kuvia, sattuu muutama aina kohdilleenkin ;-) Harmaana päivänä keltainen on voimaväri ja pidän siitä nimenomaan sadetakissa.
Susa: Punaiset kumisaappaat ostin viime vuonna, nyt sain keltaisen sadetakin: ensi vuonna sydvesti? Valosarja lasilyhdyn tai -maljakon sisällä tuo ihanaa tunnelmaa kotiin.
Ja kiitos jaksamistoivotuksesta, ystäväni ♥
Pirkko: Kiva, että harhailit tänne :) Priska on minunkin mielestäni hyvä kirja. Saran blogissa, jonka linkitin, on lisää tuosta kyselystä. Suosittelen käyntiä siellä! Mukavaa viikkoa sinullekin.
Kirjailijatar: Älä ole kateellinen :) On mukavaa olla kokopäiväinen kirjoittaja, mutta apuraha juoksee turhankin nopeaan ja pitäisi yrittää pitäytyä vielä hakemuksessa luvatussa suunnitelmassa ja aikataulussa. Vaikeaa! Sadetakki on hyvä ylipäätään, mutta totta, keltainen on jotekin oikea. Ja Ultra Bra on ihan mahtava.
Omenaminttu: Näkkileipä ja hapankorppu ovat sellaisia, joihin tulee joskus ihan himo. Juuston tai toisinaan maksamakkaran kera. Sinulle myös hyvää viikkoa! T: tänään ei enää rouva keltainen, vaan täti lila-ruskea :)
Kultsin kämppä: Hauska vertaus berliininmunkista ja näkkäristä! Juu, munkkiosuus pitenee ja marraskuun lopussa munkkeihin tulee vielä hilloa :)
Marielisa: Aika metkaa. Minäkään en erityisemmin pidä keltaisista kukista, mutta rakastan auringonkukkia ja keväisin narsisseja. Ihanaa viikon jatkoa sinulle!
Ja kaikille muillekin :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaÄskeinen kommenttini tuli jostain syystä tuplana, joten poistin toisen.
VastaaPoistaJohanna: Kiitos! Odotan niin niitä perjantaivapaata. Sinulle paljon hyviä ajatuksia syksylle!
Kaikkea hyvää viikkoosi!! Olen niin iloinen puolestasi, että saat syventyä luomaan omaa tekstiä!:)Onnea uudelle alulle!!!:))
VastaaPoistaKeltainen sadetakki, kaunis väriläiskä syksyn lehtien joukkoon..;)
Ihanat kuvat!:)
Marge: Kiitos ihanista sanoistasi, kuten aina :) Odotan jo syksyn lehtien väriloistoa. Lämmintunnelmaista viikon jatkoa sinulle ♥
VastaaPoistaOnmpa kauniit valot laitettu ,nytpä minäkin sytytän monet ledvalot kotonani virallisesti kun syksy alkoi.
VastaaPoistaKuulostaa kivalta tuo omeanpiirakka, siis oikeesti ,vaahtokarkkia?
Auringon kukat on aina niin kauniita, ihana kuva, kun keltainen sadetakki taustalla, pidän kuvast erityisesti.
Mukavaa virallista syksyn alkua :D
Seijastiina: Kiitos. Syksyllä tekee mieli saada valoa, mutta sellaista pientä, lempeänhämärää valoa. Ja oikeesti, vaahtokarkkia! Mutta täytteeseen ei muuten tule sokeria, siksi vaahtokarkit sopivat tähän piirakkaan.
VastaaPoistaKaunista syksyä sinulle!