Tein oman karkkitestin, jonka ideasta olen velkaa tänne ihanaan blogiin. Omistankin testini Ilselle, jonka kotiäidin karkkitestit ovat innoittaneet myös tämän työtädin (tyttäreni sanoin) kokeilemaan uusia makeisia. Nöyrimmät kiitokseni!
Testattavana: M&M Peanut Pouch.
Pakkauksen sisällä: 430 grammaa amerikkalaislähtöisiä M&M-makeisia, joissa täytteenä suklaata sekä suolapähkinäsydän. Päällä kova makeiskuori.
Mitä tästä tuumaan: Makeiset ovat reilun kokoisia, paljon suurempia kuin tavalliset pelkällä suklaalla täytetyt m&m:t. Pienen pääsiäismunan muotoinen kuori rapsahtaa rikki helposti ja suklaan maku täyttää suun, mutta: sisällä on suolapähkinää! Rakastan suklaata ja pidän pähkinöistä, mutta en ole koskaan pitänyt Snickersistä. M&M:n pähkinätäytteiset suklaarakeet maistuivat pelottavasti Snickersiltä. Mietin syödessäni, että nämä karkit maistuvat amerikkalaisuudelle hyvässä ja pahassa. Maapähkinävoille ja jotenkin - hmm - liiallisuudelle (silti mieluusti matkustaisin rapakon taakse).
Karkeissa on jotakin liikaa - ainakin väriainetta - ja ne saavat minut kaipaamaan Fazerin Amerikkalaisia pastilleja (sopivan täyteläisiä) tai raikkaita Ranskalaisia pastilleja. Entä muistaako kukaan Wieniläisiä pastilleja?
Joku varmasti tykkää tämän maapähkinäpussin sisällöstä, mutta minulle ne ovat vääriä karkkeja. Sitä sopii kyllä miettiä, että miksi ilta toisensa jälkeen hipsin salaa kaapille ottamaan ensin yhden, sitten kaksi ja lopulta kolme-neljä makeista tästä riittoisasta pussista?
Testattavana: M&M Peanut Pouch.
Pakkauksen sisällä: 430 grammaa amerikkalaislähtöisiä M&M-makeisia, joissa täytteenä suklaata sekä suolapähkinäsydän. Päällä kova makeiskuori.
Mitä tästä tuumaan: Makeiset ovat reilun kokoisia, paljon suurempia kuin tavalliset pelkällä suklaalla täytetyt m&m:t. Pienen pääsiäismunan muotoinen kuori rapsahtaa rikki helposti ja suklaan maku täyttää suun, mutta: sisällä on suolapähkinää! Rakastan suklaata ja pidän pähkinöistä, mutta en ole koskaan pitänyt Snickersistä. M&M:n pähkinätäytteiset suklaarakeet maistuivat pelottavasti Snickersiltä. Mietin syödessäni, että nämä karkit maistuvat amerikkalaisuudelle hyvässä ja pahassa. Maapähkinävoille ja jotenkin - hmm - liiallisuudelle (silti mieluusti matkustaisin rapakon taakse).
Karkeissa on jotakin liikaa - ainakin väriainetta - ja ne saavat minut kaipaamaan Fazerin Amerikkalaisia pastilleja (sopivan täyteläisiä) tai raikkaita Ranskalaisia pastilleja. Entä muistaako kukaan Wieniläisiä pastilleja?
Joku varmasti tykkää tämän maapähkinäpussin sisällöstä, mutta minulle ne ovat vääriä karkkeja. Sitä sopii kyllä miettiä, että miksi ilta toisensa jälkeen hipsin salaa kaapille ottamaan ensin yhden, sitten kaksi ja lopulta kolme-neljä makeista tästä riittoisasta pussista?
Niinhin jää KOUKKUUN sanoo neljäs tytär joka yölläkin hipsii läheiseen kauppaan juuri noita hakemaan...mä tykkään ranskalaisista :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi.
VastaaPoistaSaat minut hyvälle päälle, en voinut kun nauraa, kun luin makeistestiäsi.
En itsekään pidä Snickersistä, Marssista ym. vastaavista patukoista.
Rehti Fazerin sininen ja geisha ovat hyviä. Noissa M&M rakeissa on aivan liian kova kuori kun vertaa mainitsemaasi Amerikkalaisiin tai Avec- pastilleihin.
En muista maistaneeni Wieniläisiä pastilleja, vaikka vastaava suklaa onkin hyvää.
Yllättävästi kaikki namut vaan katoavat kaapista, vaikka vähän niitä itseltään piilotteleekin:)
Hanne virtauksesta..
VastaaPoistaOlen jäänyt koukkuun saksalaisiin "Riesen" patukoihin, Storck-eli tumman suklaan sisällä ihanaa, ei liian kovaa, eikä tarttuvaa toffeeta...
Onneksi tumma suklaa on terveellistä=)
Olivatpa nuo sun karkkipähkinäsi houkuttava värisiä!!
Maistoin noita kun olin Las Vegasissa M&M Worldissa,enkä minäkään kauheasti noista tykännyt.Kauniita ne kuitenkin ovat,visuaalisesti.Nykyään en enään haikaile karkkien perään;joskus tulee ostettua lakua tai tummaa suklaata.
VastaaPoistaMutta eikös M&M:iä ole myös suklaatäytteellä? Muistelin syöneeni ja jopa pitäneeni.
VastaaPoistaJoo. Noissa on jotakin likaa. Kieli menee pahimmillaan siniseksi - se ei voi olla hyvä merkki.
VastaaPoistaEdellisestä; sinä onnentyttö - viesti kirjailijalta!
Maria: Niissä on pakko olla jotain outoa - "salainen ainesosa", voisi Kaapo-ohjelmaa katsova nelivuotiaani todeta :)
VastaaPoistaHanne: Fazerin Sininen ja Geisha ovat jo suklaaklassikoita. Kokeilujen jälkeen niihin on aina hyvä palata eikä niihin kyllästy koskaan. Niissä wieniläispastilleissa oli sama koko kuin amerikkalaisissa pastilleissa, mutta ne olivat kuortaan myöten suklaanruskeita. Ja tosiaan, minne ne karkit aina katoavat?!
Hanne (ihanasta virtauksesta): Riesen-suklaista tulee mieleeni saksalainen kirjekaverini 80-luvulta. Teimme silloin karkkivaihdon ja sain mm. niitä, jos oikein muistan. Pala tummaa suklaata ja lasillinen punaviiniä pitävät verisuonet kunnossa :)
Yaelian: M&M World kuulostaa jo ihan hurjalta paikalta! Maailmassa on paljon ihmeellisyyksiä. Minä olen ihan suklaa-addikti, mutta voin viettää muutaman päivän ilmankin.
Allu: Luulin ensin (mieheni osti nämä karkit Tukholman risteilymme aikana), että nämä olivat niitä tavallisia ja arvaa vaan, oliko yllätys puraista pähkinää? Ne suklaatäytteiset ovat ok, samanlaisia kuin Smartiesit.
Linnea: Joskus vaatimattomuus kaunistaa, kuten suklaissa. Yksinkertaisuus on hyve ja siksi vaikka se Fazerin Sininen tai hyvä tumma suklaa. Oli tosiaan ihana saada viesti kirjailijalta! Ja huomasin, että tänään on Linnean nimipäivä, joten sinua ajattelin :)
Miksi mua naurattaa;-)
VastaaPoistaNo, Geisha on erittäin hyvää ja sen voittanutta ei ole kuin eräs belgialainen suklaa, jonka nimeä en koskaan muista...ja opettelen nyt syömään tummaa suklaata, joka on hyvää, jos se on hyvää. Joka toinen kerta se on, joka toinen kerta ei. Jos löydän Suomesta hyvää tummaa suklaata, en siitä pois vaihda. Viimeksi hyvää tummaa suklaata löytyi jostain ulkomailta ja sitä ennen Stockalta. Luin eilen terveyslehdestä,e ttä tummaa suklaata pitäisi/saisi syödä joka päivä. Se oli muistaakseni 100 gramma per päivä!
Minäkin olen ihastellut Ilsen karkkitestejä, hauska nähdä niitä nyt täälläkin:)
VastaaPoistaNämä karkit lupaavat niin paljon ulkonäkönsä puolesta, mutta eivät ole minunkaan mieleen liiemmin;)
Leenalla tuosta tummasta suklaasta, oletko kokeillut ihan sitä isoa Fazerin levyä, tumma suklaa? Siis ei leivonta vaan se sinisessä kääreessä oleva. Minä en ollut sitä ennen tykännyt yhtään suklaasta ja sen myötä ihastuin. Se on sopivan "neutraali" vahvuudeltaan ja hyvä sillä totutella.
Minäkin syödä napostelen noita vaikken niistä voi sanoa pitäväni :) Mukavaa keskiviikkoa ja työn iloa sinulle Lumiomena.
VastaaPoistaOi ja vau! Ja kiitos!
VastaaPoistaUsko tai älä, mutta näitä en ole maistanut. Minä pidan suolaisen ja makean yhdistelmästä, eli kuulostaa hyvältä!
Ja toki muistan Wieniläiset pastillit!
Leena: Kyllä sitä täytyy saada nauraa, jos naurattaa! Tosin dementoitunut mummoni (ei sama isoäiti, joka oli hääpäiväpostauksessa, vaan toinen mummoni) oli hääkirkossamme sitä mieltä, että "naurattaa, mut kun ei sais nauraa". Geisha on hyvää. Onko se belgialainen suklaa Godivaa? Hyvää tumma suklaata on ainakin - yllätten - Lidlin 70% suklaa.
VastaaPoistaSusa: Mun oli ihan pakko tehdä tämä Ilseä ajatellen, kun maistoin noita kummallisia, ei-hyviä ja silti koukuttavia m&m:iä. Mutta joo, en voi näitä suositella. Tai ehkä säästän sinulle pari... ;-)
Marie: Jotain kummallista näissä karkeissa on! Vaikkei niistä pidä, menevät ne silti suuhun kuin itsestään. Sinun blogissasi kävin äsken ja alkoi heti tehdä mieli mutakakkua.
Ilse: Ole hyvä! Sinun karkkitestisi ovat vallan ylivetoja. Sinulle voisin ehkä näitä suositellakin, vaikka sitten karkkitestin kohteeksi!
Ja olet ensimmäinen, joka muistaa Wieniläiset pastillit :)
Hauska postaus! Itselle nämä karkit näyttävän ihan liian värikkäiltä, mutta varmaan söisin silti kaikki vähän kuin ohimennen, jos kaapista löytyisi.
VastaaPoistaEnsimmäisen kerran maistoin Snickersiä nuorena ja olin pyörtyä, maku oli kamala ja patukka päätyi roskikseen. Nykyään pystyn sen syömään siinä ja siinä.
Ihana idea tämä karkkejen testaus. Pitää kuitenkin itsesuojelun vuoksi jättää se muille :D
VastaaPoistaTaru: Nämä karkit sopisivat väriensä puolesta vapunviettoon :) Ja juuri noin minäkin näitä syön, nappaan 1-2 aina ohimennen. Scnickers-kokemuksesi kuulostaa aivan samalta kuin omani.
VastaaPoistaEmilia: Karkkien testauksessa on omat vaarapaikkansa! Mutta tämä olikin tällainen kokeilu ;)
Piti googlettaa nuo Wieniläiset pastillit, olivat vaipuneet unholaan, mutta nehän olivat hyviä! Onneksi on vielä niitä amerikan pastilleja kaupan.
VastaaPoistaHeissan Lumiomena!
VastaaPoistaKiitos sinulle kauniista sanoistasi blogissani!:) Ihanaa, kun joku on odottanutkin kuulumisia:)
Tuo postauksesi oli niiiiin hauska!!;D En ole itsekään noiden karkkien ystävä, mutta luulenpa silti, että minulle kävisi ihan samoin kuin sinulle...karkki toisensa jälkeen häviäsi pikkuhiljaa suuhuni;)
Rakastan ameriikalaisia ja ranskalaisa pastilleja!! Wieniläisiä en muista...hmmm...
Muuten, kyselit joskus erään postaukseni kuvista, että mitähän kirjoja siinä pinkassa muita oli kuin Austen. Yksi ainakin oli nimeltään Tulikoe. Rakastan Austenin filmatisointeja. Varsinkin Ylpeuy ja ennakkoluulo-elokuva (paremminkin sarja)on iiihana!! Siinähän pääosissa on Colin Firth ja Jennifer Ehle. Suosittelen, jos joskus vain saat käsiisi sen sarjan:)
Oikein ihanaa elokuuta sinulle ja perheellesi!!:)
No, höh! Anteeksi nuo painovirhepaholaiset!!
VastaaPoistaTämähän oli viimoisen päälle hauska postaus;-) nimittäin tunnustan olevani samanlainen "karkkihiiri". Namipussi on olevinaan paremmassa tallessa keittiönkaapin kätköissä ja käyn aina siellä salaa hipsutellen. Heh! Noita nameja muuten ostin kerran ihan kiireessä, en katsonut tarkemmin ja luulin noiden olevan niitä suklaatäytteisiä versioita. Oli kieltämättä aika erikoinen makuyhdistelmä, mutta kyllä sekin pussi ajan kanssa tuli syötyä;-).
VastaaPoistaTosiaan, nuo jenkkien namit eivät ole meikäläisen makuun, ainoa poikkeus taitaa olla ne perinteiset/jouluiset karkkikepit!
Iloista iltaa sinulle!
Minä ostin kerran noita suklaaherkuttelijapojalleni, mutta karkit jäi syömättä, pojan mielestä ne maistui ihan kummalliselle. Kovin monia suklaakarkkeja ei ole, joita hän ei söisi. Tämä oli sellainen.
VastaaPoistaJoskus muinoin kun olin Amerikassa lapsia hoitamassa, aina tehtiin pikkuleipiä, joihin laitettiin niitä perus M&M-suklaakarkkeja. Tuli ihan nostalginen olo :)
Minulla suklaa on ainoa oikea karkki. En oikein tykkää muista karkeista, no laku menee joskus ja jogurttipähkinät. Mutta suklaata voinkin sitten syödä mielin määrin.
VastaaPoistaMarjo: Minä muistan, miten äitini teki ylppäreihini pikkuleipiä Wieniläisiä pastilleja täytteenä käyttäen. Ohje taisi olla Kodin Kuvalehdestä... Löytyisiköhän sitä jostain arkistosta ;-)
VastaaPoistaMarge: Sinun blogissasi on aina ilo käydä! Ylpeys ja ennakkoluulo on eräs suosikkisarjoistani. Rakastan sitä ja siitä lähtien olen ollut Colin Firth-fani. Eräs ystäväni kutsuu häntä Colin "Flirtiksi" :) Ihana on myös Järki ja tunteet-elokuva, jossa on Emma Thompson ja Hugh Grant. Syyssateilla pitääkin katsoa nämä molemmat!
Aamunkukka: Sinäkin :) Minulla on myös salanameja, joita lapsilta salaa nappaan suuhuni. Pari kertaa olen päästänyt valkoisen valheen esikoisen kysyessä syömiseni perään. "Äiti vain maistaa, että onko meidän mausteet vielä kunnollisia" tai "Söin yhden palttoonapin". Niissä karkkikepeissä on joulun taikaa!
Himalainen: Pojallasi on hyvä maku. Luin joskus jostain leivontablogista m&m-pikkuleivistä ja sain innostuksen tehdä niitä itsekin. En ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa (vielä!), mutta rakastan joitakin amerikkalaisia leivonnaisia, kuten pikkuleipiä, muhkeita muffinseja ja mutakakkua.
Kirjailijatar: Minäkään en välitä muista makeisista kuin suklaasta. Lakut joskus, ok. Luin joskus Hesasista salmiakkigeenistä; Makuaisti perustuu geeneihin ja siksi me maistamme eri maut eri tavoin. Salmiakki on kuulemma helppo tutkittava, siitä aika yksiselitteisesti pitää tai sitä inhoaa. Minulta puuttuu salmiakkigeeni :)