Löysin viikonloppuna onnenapilan. Eilen palasin töihin yli viiden viikon loman jälkeen. Se tuntui ensin vaikealta; Oliko pakko jättää suloiset kesäyövalvomiset, joiden aikana luin kirjaa jopa puoli kahteen saakka; Oliko todella jätettävä pilvien tuijottelu trampoliiniperspektiivistä, karhunvatukan raakileiden kypsymisen seuraminen tai päiväleipomiset esikoisen kanssa? Modeemikin meni rikki viikonloppuna enkä päässyt tekemään blogipäivityksiä. Ja kun eilen aamulla kuopus puhkesi itkemään päiväkodissa, särkyi jotain minussakin. Arki alkoi kuitenkin, kaikesta huolimatta.
Päätin asennoitua myönteisesti, nauttia aikuisten arjesta ja kauniista työikkunanäkymistäni. Ja annoin taas kerran itselleni luvan innostua siitä ajatuksesta, että marraskuun lopussa palaan oman käsikirjoitukseni pariin. Kun vielä eilen kävin kollegani kanssa lounaalla elokuuta aistivassa Helsingissä, luin kotimatkalla Kirjan kansaa ja illalla lapsilla oli paljon kerrottavaa omasta päivästään, olin jo solahtunut arkeen. Kaiken kukkuraksi sain sähköpostitse henkilökohtaiset kiitokset Andrew Nicollilta, mistä olen ihan otettu.
Näin arkisesta maanantaista tuli lopulta oikea onnenpäivä.
Päätin asennoitua myönteisesti, nauttia aikuisten arjesta ja kauniista työikkunanäkymistäni. Ja annoin taas kerran itselleni luvan innostua siitä ajatuksesta, että marraskuun lopussa palaan oman käsikirjoitukseni pariin. Kun vielä eilen kävin kollegani kanssa lounaalla elokuuta aistivassa Helsingissä, luin kotimatkalla Kirjan kansaa ja illalla lapsilla oli paljon kerrottavaa omasta päivästään, olin jo solahtunut arkeen. Kaiken kukkuraksi sain sähköpostitse henkilökohtaiset kiitokset Andrew Nicollilta, mistä olen ihan otettu.
Näin arkisesta maanantaista tuli lopulta oikea onnenpäivä.
Voih, miten hyvin osasit taas pukea sanoiksi haikean lomalta arkeen paluun! Meilläkin tytöt aloittivat eilen uudessa päiväkodissa ja jännityksen aiheuttamaa itkua tuli molemmilta... se on kova paikka äidille. Hyvää loppukesää sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaHuomenta! Kiitos tästä kauniisti kirjoitetusta maanantai-tarinasta, solahdin siihen jotenkin ihanasti mukaan! Maanantaikin voi joskus yllättää.
VastaaPoistaMinä vietin tämän aamun lukemalla Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville-kirjan loppuun ja olen ihan onnesta sykkyrällä ja sellaisessa pilvessä, että tästä on taas ilo töihinkin kirmata. Eilisaamuna lenkki, nyt upea kirja, kyllä arjessa on helmiä joukossa ja ne kantavat pitkälle!
Toivon sinulle onnenpäiviä lopullekin viikolle!
Minä odotan kauhulla töiden alkamista ensi viikolla - en luopuisi lomasta sitten niin millään... onneksi ainakin Sinulla näytti alku menevän ihan hyvin, joten ehkäpä minäkin selviän :-)
VastaaPoistaTöihin ja arkeen palautuminen on aina vaikeaa loman jälkeen,mutta aika hyvin sinulla lähti tuo arki käyntiin. Ja kauniisti siitä kirjoititkin.Ja miten kiva yllätys oli varmaankin kirjailijan lähettämä sähköposti!
VastaaPoistaMukavaa viikkoa Lumiomena!
Kaikella on aikansa! Minä olen ollut kotona lähes kolme vuotta ja maanantaina palaan töihin.Täytyy kai kaivella herätyskello jostain kaapin uumenista esille.Tuo apila kyllä oli ihana merkki. Valoa syksyysi ja ihanaa kirjasatoa!
VastaaPoistaKiva kun päivä parani loppua kohden! Arjen alkaminen loman jälkeen tuntuu monesti raskaalta, mutta onneksi sitä äkkiä kuitenkin taas sopeutuukin sitten. Monesti jo puoleen päivään mennessä huomaa töissä että tässähän tämä taas menee, ja monesti ihan kivastikin vielä :)
VastaaPoistaTässähän tämä taas menee, niin juuri siinä aina käy, vaikka minulle ei nyt olekaan käymässä. Arjessa on oma hehkunsa, ja elämän säännöllisyydessä. Ja syksysi katkeaa kyllä ihanasti sitten marraskuussa!
VastaaPoistaHienoa, että sinulla on jotain erityisen mukavaa odotettavaa :) Hieno valokuva.
VastaaPoistaMinulla on vielä tämä ja ensi viikko lomaa mutta jostain syystä jo nyt ajatukseni karkailevat tulevaan, haikaillen kesän ja vapauden ihanuutta...
VastaaPoistaIhmismielei on niin levoton..
Oletko missään vaiheessa keronut omasta käsikirjoituksestasi?
kiinnostavaa!!!
Arkeen palaaminen , mitä se onkaan kaikille?
Ehkä se tuo jonkun erillaisen rytmin kuitenkin kuin kesällä..
Haluaisin olla omassa rytmissäni..
Mukavaa alkavaa uutta rytmiä sinulle!
Iina: Kiitos kommentistasi, toivottavasti tulet uudestaankin :) Uusi päiväkoti on iso asia, tunnetasolla sen aloittaminen vie paljon voimia. Mutta ajan kanssa kaikki alkaa sujua! Kaunista elokuuta sinulle :)
VastaaPoistaSatu: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on ihan kirja. Vaikka siinä on rankkoja asioita, jää kirjasta lämmin olo. Tuossa eilen esittelemässäni Rouva Agathen rakkaudessa on samaa tunnelmaa. Ihanaa, onnellista päivää sinulle!
Eriqou: Olisin minäkin voinut jatkaa lomaa vaikka kuinka. Aloin kaivata kotiäitipäiviä. Mutta kyllä tämä töissä olokin menee, hieman harjoittelua vain!
Yaelian: Oli ihana saada postia kirjailijalta, jäi hyvä mieli. Arki tuntuu lähteneen sujumaan hyvin, mutta pitkän kesäloman jälkeen tässä voi olla mukana ripaus uutuudenviehätystäkin. Sinulle myös ihanaa viikkoa :)
Joana: Tsemppiä sinulle ensi maanantaiksi! Minä olin kotona kolme ja puoli vuotta ennen kuin aloitin uudessa työpaikassa reilu vuosi sitten. Alku oli hankalaa ja tunnepitoista, mutta ennen pitkää arki solahti omiin uomiinsa.
Johanna: kirjoitit kauniisti ja myönteisesti siitä, miten työpäivän ollessa puolessa alkaa olla jo "voittajan" olo :) Niinhän se on - ja nyt alkaa lounastunti!
Ilse: Jos saisin valita, niin valitsisin tuon "ei vielä ole käymässä"-olotilan itsellenikin. Lataankin ehkä liiaa odotuksia marraskuuhun.
Tuure: Kiitos! Aina kannattaa keksiä jotain mieleistä odotettavaa :)
Hanne: Ihmismieli tosiaan toimii erikoisesti, vaikka voisi vielä elää kesän rytmissä, ovat ajatukset osin syksyssä. Minulle kävi niin jo viime viikolla, koska se oli viimeinen lomaviikkoni. Olen joskus sivulausessa tainnut mainita käsikirjoituksesta. Se on ihan tieteellistä tekstiä, mutta toivottavasti laajempaakin yleisöä kiinnostavista aiheista. Tulen sitä takuulla täällä sivuamaan sitten aikanaan, koska se on iso osa elämääni.
VastaaPoistaLempeää elokuuta sinulle ♥
Minä olen lukenut Kirjan kansan ja tykkäsin siitä kovasti. Onkin mukava kuulla, mitä sinä pidät kirjasta.
VastaaPoistaEn löytänyt tänä kesänä yhtään neliapilaa, mitenköhän minun nyt käy?
Isälläni on aina ollut ihmeellinen taito löytää neliapiloita. Useampia päivässä. Pienestä pitäen olen laittanut niitä kirjojen väliin. Sieltä niitä tipahtelee, kun aukaisee vanhoja kirjoja. Vieläkin säilön nelilehtiset. Ja juuri ostin kirja alesta uusia säilyttimiä :)
VastaaPoistaVoimia arkeesi. Kyllä se siitä; Alku aina hankala...
Oikea hyvänmielen postaus, aiheesta joka ahdistaa varmaan monia tällä hetkellä. Mutta kesä lähenee loppuaan, syksy saapuu ja arki. Haikeaa, mutta toisaalta aika ihanaa kaikessa haikeudessaan. :)
VastaaPoistaJoo, olen syksy- ja melankoliaihminen. :P
Kivastipa jälleen kirjoitat maanantaistasi. Onneksi päivä parani loppua kohti ja huipentui siihen hienoon sähköpostiin.
VastaaPoistaJa tietenkin suuret kiitokset, kun kommentoit sitä minun satukirja postausta.
Toista viikkoa mennään työelämässä loman jälkeen ja rutiinilla kaikki sujuu.
Mukavaa loppuviikkoa:)
Kirjoititpa kauniisti;-) se lomavaihde on niin vaikea katkaista, tuollainen viiden viikon irtiotto on jo sellainen, jossa "unohtaa" työasiat. Mutta kuten kirjoitit, enää muutama kuukausi ja sinulla on edessä toisenlaiset haasteet-kuulostaa tosi hienolta ja jännittävältäkin;-) innolla odottelen, mitä tuleman pitää!
VastaaPoistaps. voi kun oikein sydämestä otti, kun kirjoitit kuopuksenne itkusta-- meilläkin on käynyt vain pari kertaa niin, juuri pitkien kotipäivien jälkeen; vaikka muuten ei mitään itkuja eikä vastentahtoisuutta ole ollut hoitoon viedessä... silloin sitä aina miettii, onko tässä kaikessa mitään järkeä;-)!
Kirjailijatar: Vaikka Kirjan kansa on vielä aavistuksen kesken, voin kertoa rakastavani tuota kirjaa! Nyt olenkin pian lukenut kaksi niin erinomaista ja keskenään erilaista kirjaa, että pakko vetää välillä kirjahappea ja lukea jotain ihan muuta, vaikka lastenkirjoja, tutkimuskirjoja tai matkaoppaita :) Minä en ollut vuosiin löytänyt onnenapiloita ja silti kävi ihan hyvin - niin varmasti sinullekin!
VastaaPoistaEmilia: Hauska kuulla isästäsi. Ihmeellinen kyky! Säilytin - kirjoista on moneksi ;) Minäkin talletan nelilehtiapilat sekä syksyn kauneimmat lehdet kirjojen väliin.
Katri: Syksyn haikeus on melkein parasta, mitä ajatella voin! Syksy on suosikkivuodenaikani, vaikka olen kevään lapsi. Minua ahdistaa ehkä enemmän töihinpaluu, itse syksystä olen innoissani. Suloista loppukesää sinulle!
Hanne: Oli ilo kommentoida satukirjapäivitystäsi. Se palautti mieleeni monia satuja, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Sujuvaa viikkoa sinulle ja ihania elokuisia päiviä :)
Aamunkukka: Olitkin samaan aikaan "linjoilla" :) Lomavaihdetta olisin mielelläni voinut jatkaa vielä pari viikkoa, jotenkin niin ihana olla vaan ja tehdä kaikkea lasten kanssa. Aion sitten marras-joulukuussa pitää yhden vapaapäivän viikossa, ja lapsetkin saavat silloin vapaata. Nyt mieli alkoi laukata jouluvalmisteluissa! Vaikka rakastan syksyä, on joulu vuoden ihaninta aikaa. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan nautitaan elokuusta.
VastaaPoistaJa tuokin on totta, että toisinaan miettii aika ristiriitaisin fiiliksin lasten hoitoon viemistä. Mutta kyllä se siitä - joka kerta!
Vau, postia kirjailijalta, voi kun kiva.
VastaaPoistaAllu: Se oli aika vau! :)
VastaaPoistaVoi, kun kirjoitit niin ihanasti!
VastaaPoistaArki voi yllättää myös todella mukavasti;) Pienissä arkisissa asioissa se elämän onni kuitenkin on;)Ja uutta lomaa odotellessa, on mukava muistella edellisen loman kauniita muistoja:)
Marge: Olen samaa mieltä, että arki luo onnea. Ja ilman arkea ei erottaisi juhlaakaan :)
VastaaPoista