tiistai 15. toukokuuta 2012

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa
Kustantaja: Tammi 2005 (pokkaripainos 2010)
Kansi: ?
Kotimainen romaani
Sivuja: 332

Miksi minulle? Miksi meille? Miksei minun äitini voisi touhuta meillä kotona ja täyttää tuulihattuja? Asetella ruusuja maljakoihin, leikellä leikkokukkavirkistepussien nurkkia saksilla auki ja sekoitella niitä veteen? Katsoa minun maljakkoa piteleviä käsiäni, hymyillä ja sanoa, ettei tuo maljakko käy noille ruusuille. Eikö sinulla ole yhtään korkeampaa maljakkoa?

Keski-ikäistyvä opettaja Leila viettää täydellistä kevättä. Hänen keijumaisen kaunis tyttärensä Kia on kirjoittanut ylioppilaaksi ja lakkiaisjärjestelyt ovat kiireimmillään. Kaikki tuntuu kuitenkin hajoavan käsiin, koska Leilan Helena-äidin muistisairaus on pitkällä ja Leila joutuu pitämään huolta äidistään sekä elämään tämän mitä ailahtelevampien tekojen keskellä. Myös kanaemon siipien avaaminen ja omasta tyttärestään irti päästäminen tuntuu vaikeammalta kuin Leila olisi koskaan voinut arvata. Elämän ristiaallokko vie Leilaa - ja lujaa viekin.

Annamari Marttisen Mistä kevät alkaa (2005) on kuvaus kolmesta sukupolvesta, Altzheimerin taudista, aikuistumisesta, keski-ikäistymisestä ja juhlan ajasta. Kevät on kukkeimmillaan, Kian ylioppilasjuhlien ruusut ostettu, mekkokin kuin unelma, mutta kun oma äiti ei muista enää lapsiaan tai erota yötä päivästä eikä paikkaa ajasta, ei kaikki sujukaan suunnitelmien mukaan. Onko kukkien paperi- tai sellofaanikäärellä väliä siinä vaiheessa, kun vastauksia mihinkään muuhunkaan ei tunnu enää olevan?

Tirkistelynhalu otti hänet vastustomatti valtaansa. Kutoi seittinsä ja inhottavat lonkeronsa ja tunkeutui hänen tyttärensydämeensä ja tyttärenmieleensä. Hänet valtasi outo innokkuus ja halu löytää vielä lisää surkeita ja noloja yksityiskohtia.

Mistä kevät alkaa on ensimmäinen lukemani Marttisen kirja. Se on paikoin erinomainen, paikoin keskinkertainen, koko ajan niin kielellisesti kuin tarinansa osalta arjessa kiinni. Kirja lähtee käyntiin melko tavanomaisena kolmen sukupolven naisten tarinana viipyillen astioiden, vaatteiden ja arkisten kiireiden kuvailussa. Aluksi tuntuu, että teoksessa on erilaisia juoniaihioita liiaksi saakka: ylioppilasjuhlavalmistujen ja muistisairaan äidin lisäksi mukana on sisarussuhteista kumpuavia jännitteitä, parisuhdeasiaa, koulutyötä, mökkielämää - kaiken keskellä Leila. Romaanin puolivälissään ja etenkin loppupuolella kerronnan jännitteet pitävät ja tarinan sen sijaan kaari kantaa komeasti.

Marttinen on vahvimmillaan naisten elämän kuvaajana. Hän kytkeytyy hyvin kotimaisen realismin jatkumoon ja osaa sävyttää henkilöidensä kokemukset juuri oikealla tavalla ja osaa tarvittaessa pelata symboleilla ja pienillä nyansseilla. Hän uskaltaa kirjoittaa keskeishenkilönsä Leilan ärsyttäväksi naiseksi, josta on paikoin vaikea pitää. Marttinen on taitava myös siksi, että vaikkei Leila ihastuta, hän kuitenkin tulee tutuksi ja hänen kanssaan kokee huolta, hänen puolestaan tuntee välillä suoranaista myötähäpeääkin. Mutta vaikka Leila on paikoin raivostuttava, hän on tosi ja varsin surullinenkin hahmo: minne niin moni unelma jäi? Mistä keski-ikäinen nainen voi pitää kiinni, mitä saavuttaa? Myös Helenan Marttinen kirjoittaa erinomaiseksi romaanihahmoksi, ainakin itse aloin ihan välittää juuri Helenasta. Altzheimer ei tarjoa armeliasta unohdusta, vaan sekavuutta ja nöyryytystäkin. Parhaimmillaan se tuo tuokiokuvia, muistoja, hyviä ja huonoja hetkiä, pahimmillaan taas sellaista henkistä kadoksissa oloa, jota on vaikea kuvitella. Kaikkia hahmojaan Marttinen ei kuvaa yhtä taidokkaasti, Kia sekä monet sivuhenkilöt jäävät vieraaksi. Tämä saattaa toki olla tarkoituksellista, koska esimerkiksi aikuistuva nuori nainen varmasti usein on äidilleen ainakin osin arvoitus. Kun ihmiskuvaus ja naisten arkielämä ylipäätään on Marttisen romaanin vahvuus, on dialogi paikoin hieman päälleliimatun oloista. Teoksessa on paljon ihmisten välistä vuoropuhelua, joka toisinaan tuntuu miltei elokuvalliselta ja asetelmalliselta, onnistuessaan taas konstailemattomalta ja luontevalta.

Mistä kevät alkaa on samanaikaisesti ruusuja ja makkaravoileipää, samppanjaa ja Yves Rocherin onnenrullia. Usein puhutaan sukupolvien ketjusta. Biologinen ketju on olemassa myös Helenan, Leilan ja Kian välillä, mutta henkinen ketju tai yhteys näiden toisistaan polveutuvisen naisten välillä on heikko. Tuntuu kuin he eivät osaisi kohdata toisinaan ja tuon sukupolvien ketjun heikkouden Marttinen tavoittaa hienosti, näyttää sen todeksi. Vaikka en nyt ensikohtaamisellani lumoutunut, vakuutuin Marttisen tarkkanäköisyydestä naisten arjen kuvaajana niin, että aion lukea häneltä muutakin. Otan mielelläni vastaan suosituksia, joten Marttista lukeneet, mikä on juuri sinun suosikkisi?

***½

Mistä kevät alkaa on arvioitu myös Susan ja Leenan blogeissa. Tällä kirjalla osallistun Sinisen linnan kirjaston Kirjallisuuden äidit -lukuhaastetta.

21 kommenttia:

  1. Minun suursuosikkini Marttiselta on Veljeni vartija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kiitos vinkistä. Oletkohan arvioinut kirjan blogissasi? Tulen katsomaan. :) Sen muistan, että olet tainnut lukea kaikki Marttisen kirjat.

      Poista
  2. Minulla on marttinen vielä lukematta, mutta hyllystä löytyy Kuu huoneessa josta ajattelin aloittaa jossain vaiheessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiinnostava sitten lukea, mitä kirjasta pidät. :)

      Poista
  3. Katja, juuri tämä kirja on Marttiselta minun suosikkini. Minusta tuntuu, että monet lukijat blogini alkutaipaleella samaistuivat kovasti kirjan Kuu huoneessa päähenkilöön, mutta minuun juuri se kirja ei tehnyt niin vahvaa vaikutusta kuin tämä Mistä kevät alkaa.

    Arkisia juttuja, mutta jotenkin niin koettua ja mahdollista meistä kelle tahansa olla jossain vaiheessa joku näistä kolmesta naisesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mistä Marttisen kirjasta pidät eniten tämän jälkeen? Tuo Kuu huoneessa ei varmaankaan tule olemaan seuraava marttiseni, koska sen aihepiiri ei kiinnosta niin kauheasti.

      Arkiset asiat ovat tärkeitä ja niiden kuvaajana Marttinen on selvästi vahva. Kiinnostuin tarpeeksi lukeakseni häntä lisääkin.

      Poista
  4. Luin viime vuonna koko Marttisen tuotannon lähes yhteen menoon! Suosikkejani ovat Kuu huoneessa ja Veljeni vartija, vähän eri syistä kumpikin. Kuuta muistelen aina törmätessäni vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin! Pidin kyllä tästäkin esittelemästäsi. Marttisella on selvästi oma tyylinsä, hänellä on puutteita mutta myös loistavia vahvuuksia kerronnassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, sinulla on ollut mielenkiintoinen ja oikeastaan aika sopivan kokoinen urakka! Hmm, olisikohan seuraava Marttisen kirjani sitten Veljeni vartija, kun sekä sinä että Susa pidätte siitä. Yhden lukemani kirjan perusteella olen samaa mieltä: Marttisella tosiaankin on joitakin puutteita ja tavanomaisuuksia, mutta toisaalta hän on vahvaääninen kertoja, jonka onnistuu tavoittaa jotain olennaista käsittelemästään aiheesta.

      Poista
  5. Minä en ole lukenut yhtään Marttista. Nyt ensimmäisen kerran itse asiassa ajattelen, että voisinhan lukea jonkun Marttisen. En tiedä, miksei hän ole ollut koskaan edes harkittavien kirjailijoideni joukossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar... Niin, minä mietin samaa. :) Nyt luin ja Marttinen osaa kyllä kirjoittaa. Sitä, olisiko hän sinun kirjailijasi, en uskalla arvailla.

      Poista
  6. Kiva kun luit tämän ja osallistuit haasteeseen <3 (Luulin, että olit lukemassa Köngästä, mutta se olikin tämä :)).

    Minullakin on tämä kirja yöpöydällä. Marttiselta olen lukenut Eron ja Valkoista pitsiä jne, molemmat olivat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria: Joo, tämä se oli. :) Aion kyllä lukea Köngästäkin, koska Jokin sinust aon jo hyllyssäni.

      Poista
  7. Olen lukenut Marttisen kirjoista Eron ja kiinnostuin niin paljon, että aion lukea nuo muutkin. Kesää kohti lukeminen vain jää vähemmälle, mutta sitten joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma: Nyt saitkin ainakin yhden Marttisen kirjan lisää. :) Ja kesällä tosiaan on varmasti niin paljon kaikenlaista, mutta toisaalta lisääntynyt valo antaa lisää lukuaikaakin.

      Poista
  8. Luin tämän useita vuosia sitten, mutta juuri näin minäkin tämän kirjan muistaakseni koin! Tällä kirjalla oli minuun sikälikin suuri positiivinen vaikutus, että se katkaisi liki vuoden kestäneen lukujumin, ja innostuin lukemaan taas. Marttiselta en ole lukenut muuta, mutta ehdottomasti mieli tekisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, lukujumin katkaisevat kirjat ovat aina tärkeitä. Osin siksi itselleni rakas on Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Se katkaisi minun niin ikään liki vuoden mittaisen lukujumini.

      Poista
  9. Minäki olen lukenut tämän vuosia sitten. Minuun kolahti Altzheimeria sairastavan äidin tuntemukset ja sekavuuden kuvaaminen. Asummme appivanhempieni naapurina ja ilman sairauksiakin elämä on joskus, sanoisinko haastavaa ;) Samaistuin tarinan päähenkilöön silloin.
    Olen lukenut myös olikos se nyt veljeni tarinan, mutta sitä en muista...
    Ihan vasta luin Eron ja siinä kyllä hyvin taas kuvattiin eroahdistusta ja eroavien arkea. Minua kai ahdisti niin välillä, että teki mieli jättää kirja kesken. Kyllä sen kirjan jälkeen on 20-vuotinen avioliitto tuntunut ihan mukiinmenevältä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivikki, Altzheimerin kuvauksena tämä onkin ihan erinomainen. Marttinen tavoittaa jotain niin oleellista.
      Ja aika hurjalta - siis tunnetasolla hurjalta - kuulostaa kuvauksesi Erosta. Totta on, että oma parisuhde alkaa aina pienen muistutuksen jälkeen tuntua niin hyvältä ja rakkaalta. :)

      Poista
  10. Katja, sinulle on blogissani haaste 11 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos. Kuten huomasit, otinkin sen vastaan. :)

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista