Minna Canth: Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa
Kustantaja: WSOY 1895
Kotimainen romaani


Niin, se on totta. Lapsi sinä olit silloin vielä. Hiljainen, vakava, ajatteleva lapsi, et mikään tavallinen tyttöhuitukka, jonka tunteet lehahtelevat sinne tänne. Minua sinä vaan olet rakastanut, et ketään muuta! Se tieto tekee niin hyvää. Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi?

Tavoilleni poikkeuksellisesti tämä blogikirjoitus sisältää juonipaljastuksia. Tartun nimittäin melkoiseen kotimaiseen klassikkoon, Minna Canthin Anna Liisaan (1895), ja näin tunnetun teoksen ollessa kyseessä kulkevat juoni ja analyysi väistämättä mukana tekstissäni ja siksi varoitan niistä näin heti alussa ennen kuin siirryn käsittelemään Canthin teosta, joka on eräs kotimaisen kirjallisuuden keskeisimmistä ja merkittävimmästä romaaneista.

Anna Liisa on talollisen tytär, jolla on suuria haaveita päästä opiskelemaan Helsinkiin saakka, onhan Anna Liisa kylänsä ensimmäinen naispuolinen ylioppilas. Haaveet saavat kuitenkin unohtua, sillä Anna Liisa on heilastellut niin alempisäätyisen rengin Mikon kuin vauraan talonpojan Johanneksen kanssa. Nyt Anna Liisan on määrä mennä naimisiin Johanneksen kanssa, mutta Anna Liisan synnyttämä vauva kaihertaa kihlaparin välejä. Mikko ja Johannes elävät nimittäin epävarmuudessa siitä, kumpi heistä on potran poikalapsen isä. Pojalla on Mikon vaalea tukka, mutta Johanneksen nenä. Kaiken lisäksi Anna Liisan pikkusisko Pirkko haaveilee Johanneksesta, sillä Johannes on muutaman kerran hakenut häntä kyläkeinulle Anna Liisan heilastellessa Mikon kanssa. Johanneksen intressit nuorta Pirkkoa kohtaan ovat kuitenkin olleet halua tehdä vaikutus Anna Liisaan.

Mikko ja Johannes alkavat kilpailla siitä, kumpi osaa hoitaa  lasta paremmin ja kokeeksi miehet muuttavat yhdessä asumaan Mikon äidin Husson luo pieneen mäkitupaan Anna Liisan kotitalon tilusten laitamaille. Anna Liisa matkustaa Helsinkiin kortteeriin naapurinsa Ristolan emännän omistamaan asuntoon. Mäkituvassa Mikko ja Johannes huomaavat pärjäävänsä hyvin lapsen isinä ja rivien väliin kirjoitettuna heidän väliltään voi lukea melkoisia kehollisia viestejä, joita Canth ei omana aikanaan toki voinut kirjoittaa täysin auki. Anna Liisa viihtyy Helsingissä, jossa hän on löytänyt ystävikseen muita samanmielisiä naisasialiikkeen naisia sekä tutustunut kotimaisen kultakauden taidemaalariin, jonka mallina hän on poseerannut salaa suvultaan. Velvollisuudentunnosta palaa kuitenkin kotikyläänsä, sillä hän haluaa miellyttää isäänsä isäntä Kortesuota ja äitiään Riikkaa. Helsingissä vietetty syntinen elämä kuitenkin kaihertaa Anna Liisan mieltä ja hän painii moraalisten kysymysten äärellä. Kylän rovastin kanssa keskusteltuaan ja kirkkoisältä rohkaisua saaneena hän päättää tunnustaa pääkaupunkilaiset paheensa ymmärtäväiselle perheelleen sekä Mikolle ja Johannekselle. Johanneksen ja Anna Liisan kihlaus peruuntuu, mikä osoittautuu oikeaksi päätökseksi kaikkien kannalta: Mikko ja Johannes lupaavat yhdessä ottaa vastuun lapsesta. Anna Liisa pakkaa matkakirstunsa viimeisen kerran ja löytää oman sijansa Ateneumin piirustuskoulusta, jossa hän jatkaa paitsi mallina, myös taiteilijana ja suomalaisen kaupunkimaisemamaalauksen uranuurtajana. Vain nuoren Pirkon tulevaisuus jää avoimeksi: tuleeko hänestä katkeroitunut vanhapiikasisar vai seuraako hän sisarensa jälkiä kohti suurta maailmaa?

Niin, se on totta. Lapsi sinä olit silloin vielä. Hiljainen, vakava, ajatteleva lapsi, et mikään tavallinen tyttöhuitukka, jonka tunteet lehahtelevat sinne tänne. Minua sinä vaan olet rakastanut, et ketään muuta! Se tieto tekee niin hyvää. Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi?

Anna Liisa on merkillinen kotimainen romaani etenkin, kun ottaa huomioon teoksen kirjoitusajankohdan 1800-luvun lopulla. Niin Anna Liisan oma ratkaisu jättää lapsensa ja kihlattunsa sekä asettua Helsingin taiteilijaelämään kuin Mikon ja Johanneksen välille kirjoitettu orastava rakkaussuhde - joka toki näkyy vain rivien välistä, ja jonka vain nykylukija uskaltaa tulkita avoimen homoeroottiseksi - olivat Canthin elinaikana melkoinen sensaatio. Toisaalta Canth tunnettiin jo omana aikanaan ajatusmaailmaltaan vapaamielisenä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana ja Eurooppalaisten aatteiden kannattajana. Anna Liisassa kulminoituvat hänen aiempien teostensa, pääosin runokokoelmien, teemat.

Pienoisromaanina Anna Liisa on tiivis, ilmaisultaan miltei runollinen. Kielellisesti tekstin vahvuus näkyy maalailevina kielikuvina dialogin ollessa taka-alalla. Tästä huolimatta Anna Liisasta on tehty lukuisia teatterisovituksia, ja nyt BBC on kuvaamassa epookkimaista pukudraamaa romaanista. Englantilaisen kulttuurin suurena ystävänä odotan Anna Liisan brittiversiota innokkaasti ja näen jo mielessäni Colin Firthin esittävän Mikkoa ja Hugh Grantin herraskaista Johannesta.

Vaikka Anna Liisa on tiivis ja kooltaan pieni romaani, mahduttaa Canth teokseensa useita teemoja: Anna Liisasta on luettavissa niin homoeroottisia sävyjä kuin feminismiäkin. Tämä yhdistelmä on taannut romaanille sen ansaitseman klassikkoaseman, vaikka jotkut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat edelleen pohtivat Anna Liisan sopivuutta opetusohjeelmansa. Esseiden kirjoittajille Anna Liisa tarjoaa kuitenkin valtavasti tartuntapintaa niin juonen osalta kuin analyysin aiheeksikin. Vakavien teemojen lisäksi Anna Liisassa on myös hilpeyttä. Anna Liisan elämää Helsingissä kuvaillaan niin kepeästi, hauskastikin, että uskallan pitää Canthin romaania jonkinlaisena esikuvana kotimaisille chick lit -kirjoille. Lajityypin nykykirjailijoista kukaan ei tosin ole saavuttanut samaa onnistumista kepeyden ja yhteiskunnallisesti merkittävien teemojen yhteensovittajana kuin Canth, jonka Jane Austenilta saamia vaikutteita ei voi olla huomaamatta.

Suosittelen Anna Liisaa kaikille, jotka ovat arkailleet tarttua kotimaiseen klassikkoteokseen. Canthin teksti on runollista ja silti lennokasta, romaanin juoni houkuttelee kääntämään sivua toisensa jälkeen ja Anna Liisan sekä etenkin Mikon ja Johanneksen tarina avautuu nykylukijallekin raikkaana ja yllättävän rohkeana.

****½

P.S. Jos Anna-Liisan tarina jää ihmetyttämään, täältä löytyy lisätietoa minunkin kirjoitukseeni liittyen.