Peter Franzénin osin omaelämäkerrallinen teos Tumman veden päällä (Tammi 2010) kertoo kuusivuotiaan Peten tarinan 1970-luvun Keminmaalla uusperheessä, jonka elämää varjostaa isä(puole)n mielipuolinen väkivaltaisuus niin äitiä kuin Peteä kohtaan.
Minä seison oven takana, enkä kuule mitään. Korvissani kohisee ja suu on kuiva. Sormia nipistelee, vatsanpohjassa on kummallinen tunne, vähän kuin pissattaisi. Isä on poliisi, jota Pete hieman ihailee, tuopa isä undulaatitkin lapsille lemmikiksi. Joskus isä on niin pelottava, että Pete pissaa housunlahkeensa märäksi pelkästä selkäsaunan aavistamisesta. Naapurissa asuvalla kaverilla menee vielä huonommin, pojalla on kengän painauman jälki selässään. Äiti on ihana ja paistaa lettuja hoitopäivän jälkeen, pikkusisko Suvi on suloinen.
Mummulassa on turvallista, sinne mennään yökylään - vaikka keskellä yötä. Pete ja pikkusisko Suvi nukkuvat vierekkäin, pappa kertoo hauskoja tarinoita ja saunan jälkeen juodaan Perry-limsaa. No hyvä, kun tulitta käymään. Met kerkesimmä jo mummun kanssa maate, kun ooteltiin teitä vasta huomenna, tuumaa pappa ja nostaa Peten syliinsä pahoinpidellyn äidin tullessa lapsineen vanhempiensa luo turvaan. Myös Peten biologinen isä, Helsingissä asuva Kake on turvallinen, joskin vieras aikuinen.
Franzén kirjoittaa sujuvasti. Kieli on paikoin hieman liiankin yksinkertaista ja kerronta suoraviivaista, mutta siitä huolimatta (tai lapsen näkökulman ollessa kyseessä juuri siksi) Franzénin romaani kaikkine henkilöineen on totta. Peten mukana aikuinen lukija voi heittäytyä muistelemaan omaa lapsuuttaan; Saunalimonadi, pakkasessa jäätyvät varpaat, metsästysaseet, Playmobil-ukkelit, tähtikirkkaat yöt, hämmentävät valokuvat, Ruotsin ihmeet - Maraboun suklaa ja ABBAn musiikki, ystävän kanssa jaetut salaisuudet sekä elämän ensimmäinen matka isoon kaupunkiin ovat tuttuja kenelle tahansa pikkukaupungissa lapsuutensa viettäneelle.
Minun ei tarvitse olla kummoinen - tai omaperäinen - veikkaaja sanoessani, että Franzénista kuullaan jatkossakin myös kirjailijana. Franzén onnistuu erinomaisesti nimenomaan lapsen näkökulman luomisessa. Peten ajatukset koskettavat ja äidin selviytymistarina porautuu syvälle lukijan sieluun. Voi vain kuvitella, millaista tuskaa pieni Pete kantaa sisällään vielä aikuisena. On kuin Pete todellakin kävelisi tumman veden päällä, jääkannella. Jää on ohutta, mutta se kantaa kaikesta huolimatta.
(Jäin hieman miettimään sitä, kuinka usein kirjailijan ja näyttelijän työ voi yhdistyä. Ajatelkaa vaikka mestarimaista Pirkko Saisiota, särmikästä Anna-Leena Härköstä tai tänä vuonna esikoisensa julkaisseita Tiina Lymiä ja Franzénia!)
Ja se äänikirjakin etenee, vaikka vain bussimatkan verran päivässä ;)
(mä vähä sellanen, etten aina viitti lukee perheistä, joilla kaikkee tollast)
VastaaPoistaOlen aina tykännyt peter Franzenista näyttelijänä, rooleissaan..
VastaaPoistaja myös ihan fyysiseltstä olemuksestaan..
ehkä kesän aikana luen hänen kirjansa...
Kiitos tästä. Olenkin jo ehtinyt pohtimaan, miten tässä on onnistuttu.
VastaaPoistaEhkäpä, joskus kun on aikaa, voisin myös tämän lukaista!
En tiennytkään että Franzenilla oli tuollainen tarina takanaan.Kiinnostavaa olisi lukea tuo kirja.
VastaaPoistamä jonotan kirjastosta tätä. Lymiä luen juuri nyt ja olen pohtinut tuota samaa - minua jotenkin ärsyttää että näyttelijä kirjoittaa (tai esim laulaja/muusikko), mutta JOS niin sitten se pitää tehdä extra hyvin. Varmaan kritiikki on helposti ankarampaa ja tätä Franzenia on kehuttu kovin. Toisaalta tämmöisiä lapsuuskertomuksia olen itse ainakin lukenut paljon.
VastaaPoistaEhdit ennen minua, vaikka lukulistallani tämä onkin! :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä ja rankalta. Sitä en pelkää, enkä nyt enää kirjoituksesi jälkeen sitäkään, että F menettäisi jotenkin viehätysvoimansa silmissäni. :)
Saisio on todella mestarillinen, olen samaa mieltä. Härkösen tuotantoon mahtuu monenlaista, mutta Lymi oli ihan raikas. Odotan tämän lukemista, kiitos!
Hannele: En minäkään aina jaksa. Franzénia kehuttiin ja kun ystävä lainasi kirjan minulle, päätin siihen tarttua. Pidin kovasti.
VastaaPoistaHanne: Minulle Peter Franzén on ollut aina ok, en ole niin kiinnittänyt häneen huomiota, vaikka on tehnyt erinomaisia roolitöitä mm. Markku Pölösen leffoissa. Kirjailijana hän vakuuttaa.
Emilia: Hyvin on onnistuttu :) Suosittelen. Rankasta teemasta huolimatta kirja on toiveikas, paikoin hyvinkin valoisa.
Yaelian: Minäkin sain tietää Farzénin taustasta vasta kirjan ilmestyttyä. Hesarin haastattelussa Franzén mainitsi, että osa kirjan kohtauksista on suoraan hänen omasta lapsuudestaan.
Anni: Minua kiinnostaisi lukea Lymin kirja. Suhtaudun samoin aika kriittisesti "julkkiksiin", jotka kirjoittavat kaunokirjallisuutta. Ilmeisesti näyttelijöillä on opintoihinsa sisältyneen draaman opiskelun ansiosta hyvä kyky sisäistää, miten tarina toimii ja jännitteitä rakennetaan. Kauko Röyhkä on mielestäni hyvä esimerkiksi muusikosta, joka osaa kirjoittaa.
Ilse: Kiva, että kirja on sinunkin lukulistallasi. Kirjoitathan sitten aikanaan muutaman rivin lukukokemuksestasi? Minun silmissäni Tumman veden päällä lisäsi Franzénin vetovoimaa :)
Tämä täytyy ehdottomasti lisätä lukulistalle!
VastaaPoistaMinulla on ehkä jonkinlainen ennakkoluulo näitä täällä jo mainittuja moniosaajia kohtaan (tyyliin että onko ihan pakko tehdä kaikkea :-), mutta ehkä he tosiaan osaavat tehdä sen kaiken. Täytyy kyllä ottaa lukulistalle näitä muitakin tässä mainittuja (Härköstä toki olen lukenut aiemminkin).
Upea arvostelu! Olit saanut todella paljon irti tuosta kirjasta. Täytyypä jossain vaiheessa lukea se. Ja mielenkiintoista tuo näyttelijän ja kirjailijan työn yhdistyminen - myös esimerkiksi Reidar Palmgren, hän oli meillä koulussa kerran vierailulla, Toisaalta en pitänyt hänen tekstistään kovinkaan paljon ... se oli yhtä teatteritehosteiden ja ihmiselämän sotkua.
VastaaPoistaMukavaa tiistaipäivää!
Mietin kovasti tämän lukemista, kun kuulin aikanaan kirjan tulosta. Kuitenkin mietityttää, onko kirja liian "tutunoloinen" omasta lapsuudesta johtuen, ja siksi liian ahdistava..tulee ns. liian ihon alle..No, se selviää ehkä vain lukemalla.
VastaaPoistaMiten minulta onkaan mennyt ihan ohi, että Lymikin on julkaissut!! Täytyykin lähteä heti katsomaan, millainen kirja kyseessä.
Vähän samantyylisiä tuntemuksia itselleni tuli kun luin Anna-Leena Härkösen kirjan "avoimien ovien päivä". Siinä tuli niin kipeitä henkilöhahmoja, ihan pelottavan lähelle omaa itseäni..voin vain kuvitella, että tämä Franzenin kirja voi tuoda monille samanlaisia tuntemuksia.
VastaaPoistaToisaalta, lukeminen on myös terapeuttista-ja jos se antaa jo lukijalle niin paljon, niin ehkä kirjailijalle itselleenkin?
Kiitos tästä loistavasta postauksestasi, luettava kirjapinoni eikun kasvaa;-).
Kaunista ja aurinoista päivää!
Jos on lukenut Nancyn ja Viidennen lapsen, kestää mitä vain - lukea.
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta ja todempaa vieläkin kuin uskotaankaan.
Minä olin tähän asti epäileväinen tuon kirjoittajan suhteen, mutta kaiketi uskallan nyt heittää luutuneet ennakkoluulot nurkkaan ja tarttua kirjaan vielä kesän aikana.
VastaaPoistaOlitko lukenut Hannu Väisästä? Minua hänen kirjoissaan vähän ärsyttää se pienen pojan näkökulma, joka ei jostain syystä kolahda minulla oikeaan lokeroon, vaikka muuten kerronta on mielenkiintoista. Jaatisen kirja taas tuntui hyvin aidolta.
Katri: Jäin miettimään moniosaajia. Voiko olla niin, että heidän on pakko todistaa olevansa lahjakkaita kaikella saralla? Moni näyttelijä laulaa (mikä on luontevaa), ja nyt on alkanut näyttelijöiden esiinnousu kirjailijana. Onneksi osa onnistuu hyvin.
VastaaPoistaTuure: Kiitos :) Franzén onnistuu kyllä aika hyvin. Olen lukenut Reidar Palmgrenin esikoisen... Olikohan se nimeltään "Jalat edellä"? Minä pidin kirjasta, mutta en nyt muista ollenkaan, mitä siinä käsiteltiin. Mieleeni on jäänyt vain se, että kirja oli ihan hyvä.
Susa: Luulen, että monille rankkoja lapsuuskokemuksia läpikäyneelle kirja voi herättää tuskaisia muistoja. Toisaalta Franzénin kirja on hyvin valoisa, paikoin hauska ja koko ajan sydämellinen. Siksi sen lukeminen voi olla sikäli vapauttavaakin. Suosittelen tätä kirjaa!
Aamunkukka: En ole lukenut tuota mainitsemaasi Härkösen kirjaa. Kiinnostuin heti ja taidan varata kirjastosta. Kotimaisia kirjoja lukee mukavan nopeaan :) Joskus on niin, että joku aihe tulee liian liki. Itselläni on yksi aihe, jota sivuavia juttuja en voi lukea. Saatan tähän aiheeseen palata joskus blogissakin, mutta katsellaan :) Ja sinulle myös kaunista päivää!
Leena: Nancy (Spungenin kirjako?) ja Viides lapsi ovat molemmat ravistelevia kirjoja. Niihin verrattuna tämä on sydämellinen ja ennen kaikkea selviytymistarina.
Joana: Samat epäilyt oli täälläkin, mutta onneksi ystäväni suositteli. Ja jokainen 70-luvulla (varhais)lapsuutensa viettänyt (oletan, että sinäkin olet syntynyt 70-luvulla, en toki sitä tiedä!) löytää paljon tarttumapintoja tästä kirjasta.
En ole lukenut Hannu Väisäsen kirjoja, mutta olen kuullut Franzénia verrattavan osin häneen.
Tulee heti kylmät väreet, kun tunnen naisen, joka niin usein joutui lähtemään lasten kanssa yöllä isovanhempien luokse turvaan.
VastaaPoistaKivaa kun tuli puheeksi tuo Reidar Palmgrenin kirja, huomasin, että sehän löytyy omastakin hyllystä! Lukemattomana siis vielä.
VastaaPoistaHärkösestä kun tuli puhe (ikilemppareitani aina vaan), niin tosiaan tuo Avoimien ovien päivä sekä myös loppuunkäsitelty, ovat voimakkaita teoksia. Jos et ole tuota jälkimmäistäkään lukenut, laitahan sekin listallesi.
Tätä jonotan kirjastosta parhaillaan.Kiitos vielä hyvästä esittelystä Lumiomena.Voi kun tää tulisi ennen viikonloppua jo mulle.
VastaaPoistaEn tiennytkään että hänellä on tuollaisia kokemuksia. Vaikuttaa jotenkin raskaalta, mutta varmasti lukemisen arvoiselta kirjalta..
VastaaPoistaJuu, olihan se Jalat edellä, minkä minä luin. Se oli kyllä mielenkiintoinen - kaikkine erikoisuuksineen ja kummallisuuksineen, mutta en siitä järin pitänyt.
VastaaPoistaAllu: Jos tuttavapiirissä on joku, joka on kokenut kirjassa käsitellyn kaltaisia asioita, voi kirja herättää voimakkaita tunteita.
VastaaPoistaSusa: Kiinnostava kuulla sitten aikanaan, miten Palmgren avautui sinulle :) Luin joskus aikaisemmin Härköstä paljonkin, mutta ihan viimeisimpiä teoksia en ole lukenut. Lukulista kasvaa kasvamistaan.
Maria: Toivottavasti saat kirjan pian! Rankasta aiheestaan huolimatta se on aika suloinen lapsuuskuvaus.
Johanna: Minäkään en ollut tiennyt noista ikävistä kokemuksista ennen kirjan julkaisua. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Tuure: Se siis oli juuri "Jalat edellä"?! Usein ajankohta, jolloin jotain lukee, vaikuttaa kirjasta pitämiseen. Itselleni Palmgren tuli vastaa oikeaan aikaan.
Hmm. totta, ehkä kiireisimmälle koeviikolle ympättynä teos ei saa ansaitsemaansa huomiota ja kiinnostusta.
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaKiitos. Olipa iloinen ylläri löytää kirjoituksesi aiheesta. En ole vielä kirjaa hankkinut mutta viimeksi tänä iltana pohdin sen hankkimista. Minua on erityisesti näin etukäteen askarruttanut pojan kokemusmaailman sävy. Lähinnä olen arvaillut mikä kerronnassa verhoaa ja mikä verhoutuu (pelko, suru, myönteiset kokemukset, turva, selviytyminen). Kansi on muuten melko vahva ja se herättää minussa voimakkaita tunteita. Pienen pojan äitinä taidan olla nykyisin kovin herkkä tuollaiselle.
Hei Lumiomena, olen kirjaston varausjonossa ollut jo pari kuukautta, niin suosittu kirja on! Itsekin olen miettinyt, kun sen vihdoin saa, kuinka ahdistava se on. En pidä synkistä lopuista eli jos kuvaat sitä valoisaksi myös, niin oletan, että kirja päättyisi hyvällä tavalla...? Kalastelen...
VastaaPoistaTuure: Koeviikko! Se onkin minulle ihan uusi asia. Muistelen, ettei meillä ollut koeviikkoja edes lukiossa, joskin kurssien loputtua kokeita oli totta kai tiheään.
VastaaPoistaAnu: Kiva, että löysit tänne :) Franzén kirjoittaa aika valoisasti, vähän kuin kirjan Pete ei ihan tajuaisi, kuinka kauheita isän teot ovat. Ehkä lapsi voi ajatella niin, jos kasvaa väkivallan kulttuurissa? Franzénin kirja kuitenkin kannattaa lukea, se on herkkä ja viisas kirja. Minäkin olen pienen pojan (2,5v.) äiti, ja myös hieman isomman pienen tytön. Äitiys on muuttanut omia lukukokemuksiani siten, että haluan lukea enemmän lempeitä tarinoita.
Sara: Hurjat pitkät jonot! Toiset uutuuskirjat saa niin nopeaan jopa helmet-alueella. Minulla oli onnea saada kirja lainaan ystävältä, joka oli ostanut sen omakseen. Kirja on tosiaan valoisa, vaikka siinä rajuja juttuja onkin. Toivottavasti saat lainasi pian!
Nykyään on lukioissa niin että jokaisen jakson loppupuolella on viikko, jokaisena päivänä on tietyn lukujärjestyspaikan koe. muuten vapaata: ja esimerkiksi jos ei ole ainetta lukujärjestyspaikalla 3, on vapaapäivä! peruskoulussa ei ole vapaapäiviä tai sitä, että on vain koe eikä koulupäivää, mutta järjestely niin että jokaiselle viikonpäivälle on yksi koe...
VastaaPoistaKirja oli loistava. Itse tykkäsin, oli tosi paljon iloisiakin asioita. Mutta samassa mitta kaavassa myös aivan hirveitä. Itse luin kirjan alusta loppuun 2päivässä, suosittelen muillekkin
VastaaPoista