A. S. Byatt: Pieni musta kirja

A.S. Byatt: Pieni musta kirja
Kustantaja: Teos 2012, Baabel-sarja
Alkuteos: Little Black Book of Stories (2003)
Suomennos: Kersti Juva
Kansi: Iira Oivo
Sivuja: 204
Novellikokoelma, Iso-Britannia


Näissä muukalaisperheissä he tunsivat eksyneensä unimaailmaan, jossa vallitsevia fyysisiä ja sosiaalisia sääntöjä he eivät tunteneet. Jos he jälkeenpäin muistelivat evakkoaikaa, he muistivat sen niin kuin unet muistetaan, avainvälähdyksinä joiden avulla ihminen yrittää kiskoa takaisin sen mikä herätessä haihtuu. Primrose muisti, millaista ääntä maito pitää ruiskutessaan ämpäriin, ja Penny muisti papinrouvan tyhjät luiset kureliivit roikkumassa pyykkinarulla. He muistivat voikukkapallot, mutta ne eivät muistoina vieneet tiettyyn paikkaan tai aikaan.

Lontoon pommitusten aikaan kaksi tyttöä, Primrose ja Penny, joutuvat monien muiden lasten tavoin evakkoon maaseudulle. Metsässä he kohtaavat eräänlaisen hirviön, Olion metsässä, jonka muisto ei jätä heitä rauhaan. Vuosikymmenten jälkeen naiset kohtaavat sattumalta ja päättävät lähteä lapsuutensa metsiin. Synnytyslääkäri ja nuori taiteilijanainen kohtaavat sairaalassa, lääketieteelliset kuriositeettikokoelmat antavat nimen Kehotaidetta-novellille. Kivinainen on äitinsä menettänyt nainen, joka alkaa muuttua kiveksi. Kun hän kohtaa islantilaisen kivenveistäjän, saa hänen elämänsä uuden suunnan. Materiaalia, monenlaista, on tiedossa luovan kirjoittamisen kurssilaisille ja lopulta Pinkissä nauhassa demontoitunutta vaimoaan hoitava mies kohtaa ihmeellisen naisen, kenties aaveen.

Lasten kirjallaan minua suuresti ihastuttaneen A.S. Byattin Pieni musta kirja (2003) venyttää toden ja tuonpuoleisen, reaalisen ja taianomaisen, rajoja. Kokoelman kaikki viisi novellia pitävät sisällään arjen ja magiikan elementtejä: mahdoton yhdistyy tavanomaiseen varsin karmivissakin tarinoissa.

Thorsteinn sanoi että Ines oli jotakin, mitä hän oli osannut vain kuvitella. Koko ikäni olen halunnut havainnollistaa muodonmuutosta teoksissani. Metamorfoosia, joka on ihmismitassa hidasta. Nopeaa sen maan mitassa, jota me asutamme. Sinä olet kävelevä muodonmuutos.

Byattin novellit nojaavat vahvasti tarinaperinteeseen ja ovat novelleina tyylipuhtaita haukkanovelleja. Niissä kaikissa on käänne, jonka jälkeen ennakko- tai alkuasetelma näyttäytyy toisenlaisessa valossa. On virkistävää lukea kokoelmaa, jonka jokainen kertomus kulkee miltei vanhanaikaisesti kunnon tarinankertontaa kantaen, mutta silti yllättäen ja lukijaansa sivistäenkin. Paikoin Pieni musta kirja on niin hieno, että voisin itkeä pelkästä sen lukemisen ilosta. Byatt on taitava - ja Kersti Juva hänen suomentajanaan on vähintään yhtä taitava. 

Lasten kirjan tavoin Pieni musta kirja nojaa vahvaan kulttuurihistorian tuntemukseen. Byatt saa Pinkin nauhan Jamesin näkemään pesukoneen lingossa kieppuvissa Teletapeissa taivaan, kiirastulen ja helvetin piirit; vastaavasti Materiaalia-novellissa, suosikissani, mustattu liesi johdattaa elohopeaan, hammaslääketieteeseen ja lopulta takaisin kotiin.

Kuten Sara toteaa, on Pieni musta kirja näennäisen helppolukuinen, mutta se vaatii kuitenkin aikaa ja paneutumista. Pienessä mustassa kirjassa on paljon sellaista, jotka on vaikea ymmärtää. Novellit imaisevat heti mukaansa, jokainen tarina on kiehtova ja otteessaan pitävä, mutta mitä pitemmälle mikä tahansa kertomus etenee, kohtaa lukija väistämättä suuria kysymyksiä tai pieniä yksityiskohtia, jotka ihmetyttävät, menevät kenties osin ohikin. Tämän vuoksi - tai ansiosta - Pieni musta kirja kestänee useita lukukertoja. Byattin novelleissa on, hieman ristiriitaisesti, minimalistista runsautta. Byatt ei missään nimessä ole hillityn pelkistetty kertoja, mutta Lasten kirjan runsaudensarveen verrattuna kerronta on nyt tiivistä - ainakin byattmaisessa mittakaavassa, esimerkiksi henkilöhahmoja on vain muutama novellia kohden ja myös paikka on usein rajattu, vaikka kertomuksissa liikutaankin sairasvuoteelta Islannin avariin maisemiin.  

Kokonaisuudessaan Pienen mustan kirjan paikon melko karseat tai hyytävät aihepiirit sopivat hyvin marraskuussa luettavaksi.  Byatt ei vain kirjoita, vaan hän luo kokonaisia uusia maailmoja ja mielentiloja. Niiden ansiosta lukijan olo on samaan aikaan hämmentynyt ja tyytyväinen. Tyytyväinen olen siihen, että olen löytänyt Byattista erään uuden lempikirjailijani, hämmentynyt olen kaikkien niiden kulttuuristen merkitysten äärellä, joita Byatt tiiviiseenkin kertomukseen sijoittaa. Suosittelen Pientä mustaa kirjaa kaikille brittiläisyyden ystäville sekä tietenkin kaikille Byattin jo tunteville. Niille, joita Lasten kirjan ja Riivauksen runsaus pelottaa, voi Pieni musta kirja olla hyvä teos aloittaa Byattin tuotantoon tutustuminen.

Pienessä mustassa kirjassa on samaa kuin Primrosen ja Pennyn muistoissa, jotka herättävät tunteen unesta: en pääse pois,  tämä on totta ja olemassa.

****½