Esko Mustonen: Tuntematon voima poltergeist

Huonon kirjan viikko
Esko Mustonen: Tuntematon voima poltergeist
Kustantaja: WSOY 1986
Kansi: Tarina Lounasmaa
Sivuja: 209
Kotimainen tietokirja

Siis onko niin, että sitä mitä ei näe, ei ole olemassakaan?
Kurkoitanko ehkä tarpeettomasti tuonne menneisyyteen asiaani selvittääkseni? Hallitseehan ihmismieltä vielä nykyisinkin joidenkin asioiden yhteydessä pensaaseen piiloutumisen asenne: mitä ei pystytä koskettamaan tai laskutikulla mittaamaan, sitä ei ole.

"Suomessa luetaan vain vähän parapsykologista kirjallisuutta", kirjoittaa Yleisradiossa ja Katso-lehdessä uraa luonut Esko Mustonen kirjassaan Tuntematon voima Poltergeist vuonna 1986. Rajatiedosta ja parapsykologiasta innostunut Mustonen korjasi asiaa omalta osaltaan ja kirjoitti eläkevuosinaan kaikkiaan viisi aihetta käsittelevää kirjaa. Minulle Poltergeist päätyi polttareissani yli kymmenen vuotta sitten ja tänne huonon kirjan viikolle saakka olen kirjaa säästellyt. Nyt jos koskaan oli aika tarttua siihen.

Ja mikäs oli tarttuessa, kun teos sisältää lukuisan määrän kertomuksia räyhä- tai meluhengen esiintymisistä niin kutsuttujen tavallisten ihmisten luona. Olen opiskellut pääaineena folkloristiikkaa (jota rakkaassa periferiayliopistossani perinteentutkimukseksi kutsutaan) ja poltergeist-tarinoihin liittyvä perinne on tullut tutuksi muun muassa Pasi Klemettisen Mellastavat pirut -väitöskirjan sekä Jarno Väisäsen Arkisto X -artikkelin myötä. Mustosen kirjan fokuksena on kuitenkin kerronnan tutkimuksen sijasta osoittaa poltergeist-ilmiöt todeksi ja vakuuttaakseen lukijansa hän panee jopa omat kokemuksensa peliin:

Katselimme yli pienen poukaman naapurin autiolta vaikuttavaa taloa.
Silloin järvenrannan tyyneyden ylitse kantautui laudanpätkien heittelemisestä lähteviä ääniä, lyhyitä tuokioita voimakasta, nopeaa sahaamista ja voimakkaita vasaran iskuja tiivistä puuta vasten. Ne kajahtelivat kauas koko läheiseen metsään.
Tiesimme varmasti, ettei autioksi jääneeseen huvilaan ollut muuttanut ketään eikä siellä sillä hetkellä ollut ihmisiä.

Outojen äänien lisäksi Mustosen kirjassa vilisee tulipoltergeistia, kivisadetta, tahdonvoimaa ja kaukoparannusta. Kaltaistani kirjanörttiä ilahduttaa erityisesti tarina kirjahyllyssä itsestään liikkuvista kirjoista. Melkoisia kummitusjuttuja siis! Yliluonnollisesta kertovana tarinakokoelmana Tuntematon voima poltergeist olisikin mainio: kokeneena toimittajana Mustonen hallitsee kerronnalliset niksit ja osaa johdattaa kussakin luvussa esitellyn tapauksen tunnelmaan tavalla, joka kasvattaa jännitystä. Ongelma on siinä, ettei kirja ole folkloreaineistoon pohjautuva kertomuskokoelma, vaan itsensä täysin vakavasti oleva tietokirja. Olen perusluonteeltani skeptikko, oikea epäilevä (naispuolinen) Tuomas, joka ei usko ennen kuin näkee tai kokee.

Mustonen on selvästi vakavissaan tutkimusaiheensa kanssa. Tutkimus pitäisi toki panna lainausmerkkeihin, sillä kyse on uskon ja harrastuksen asiasta, ei tieteestä. Aiheen historiallinen kartoitus, viittaukset niin arjen kohtaamisiin kuin populaarikulttuurinhistoriaan sekä lopussa oleva sanasto viittaavat siihen, että Mustonen on tehnyt huolellista taustatyötä. Hän selvästi uskoo aiheeseensa ja vie sen henkilökohtaiselle tasolle. Omien poltergeist-kokemustensa ohella hän ilmaisee henkilökohtaisen huolensa siitä, ettei suomalaista papistoa ole koulutettu ajamaan riivaajaa ihmisestä. Apua tarjoavatkin hypnologit ja parapsykologit. Minä en kirjaa lukiessani voinut kuin pyöritellä päätäni ja toivoa, että Mustosen kirja on oman aikansa tuote.

Onko Tuntematon voima poltergeist lopulta huono vai hyvä kirja? Siinähän on paljon hyvää: karmaisevan kiehtovat tarinat, kuuluisa kerronnan imu ja nykylukijalle myös aimo annos muutaman vuosikymmenen takaista nostalgiaa aina laskutikuista alkaen. Mutta tietokirjana teos ei vakuuta: sen vuoksi yksi huonon kirjan viikkoni kohokohdista on tässä. Manaaja tai kansanperinteen Mellastavat pirut tarjoavat paljon mielenkiintoisemman näkökulman poltergeistiin - ne tarjoavat varaa tulkinnalle, eivät esitä huuhaata totena. Mustosen kirjaa voin suositella vain kuriositeettina.

*-*** (Nyt en osaa antaa tähtiä, vaikka tähtiähän tällaiselle pitäisi antaa! Veikkaan, että tämä on melkoista rajatilakirjallisuutta ja pisteet keikkuisivat jossain yhden ja kolmen välisessä maastossa. Vanhana folkloristina pidin kyllä kovasti kirjassa olleista tarinoista, mutta se tietopuoli onkin sitten toinen juttu; huuhaata, jolle kaltaiseni skeptikko ei lämpene.)

P.S. Tyttäreni Monster High -nuket pääsivät vahtimaan Mustosen kirjaa. Näin pyhäinpäivän, Halloweenin ja/tai kekrin aikaan Tuntematon voima poltergeist käynee vuodenaikalukemisena.