Isänpäivä. Suunnittelin, että olisin kirjoittanut hienon (!) tekstin isistä kaunokirjallisuudessa ja sitä varten lueskelin kaikenlaisista, mutta kuume ja angiina voittivat blogikirjoituksen suunnittelun ja niinpä listaan muutamia sellaisia isätyyppejä, joita mieleeni tuli.
Kirjallisuudessa on varmasti yhtä laaja kirjo isiä kuin elämässäkin. On
- kadonneita isiä (John Irvingin Kunnes löydän sinut)
- läsnäolevia, mutta aina seikkailunhaluisia isiä (Tove Janssonin Muumipappa)
- surevia isiä (Veikko Huovisen Poika)
- köyhyydessä keikkuvia, laiskuudessaan yritteliäitä isiä (Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi)
- sinnitteleviä isiä (Markku Pääskysen Enkelten kirja)
- viinaan meneviä taiteilijaluontoisia isiä (Turkka Hautalan Paluu)
- ymmällään olevia isiä (Herman Kochin Illallinen)
- isäpuolia (Tove Appelgrenin Vesta-Linneat, tämä lisätty tänne isänpäivän iltana)
- hulluuden rajoilla keikkuvia isiä (Miika Nousiaisen Maaninkavaara)
- vanhenevia isiä (Gerbrand Bakkerin Isä muuttaa yläkertaan)
- täydellisen ihania isiä (Astrid Lindgrenin Marikki)
Mitä muita (kauno)kirjallisuuden isätyyppejä keksitte? Ehkä jossain muussakin blogissa sivutaan tai käsitellään tänään isejä kaunokirjallisuudessa - ja vielä paljon laajemmin. Toivottavasti! Mainitsemani kirjat ovat hienoja jokainen, suosittelen luettavaksi muulloinkin kuin tähän vuodenaikaan.
Kuume on täällä meillä onneksi väistynyt, isänpäiväaamiaisen croissantit paistuvat uunissa ja lasten piirtämän aarrekartan avulla mieheni löysi lahjojensa luo (pahvista tehty kravatti on mahtava, siinä on kimalletarrojakin). Oma isäni viettää isänpäivää eteläisissä maisemissa. Toivotan niin hänelle, apelleni sekä miehelleni kuin kaikille muillekin isille onnellista ja kirjarikasta isänpäivää!
Mainio postaus! Minulle tuli mieleen epätoivoiset isät niin kuin petja Lähteen Pojassa, ja täysi paskiainen kuten Dostojevskin Karamazovin veljeksissä. Hienoa isänpäivää teille!
VastaaPoistaElma Ilona, epätoivoiset isät onkin yksi hyvä kategoria, samoin paskiaisisät. Voi heidän lapsiparkojaan.
PoistaMainio postaus! Minulle tuli heti mieleen Vaahteramäen Eemelin isä, jonka puolella sympatiani näin vanhemmiten ovat. Ehkä hänkin menee tuohon Elma Ilonan mainitsemaan epätoivoisten isien kategoriaan. Mutta oikeasti, Vaahteramäen Eemelin isästä (on kai hänellä nimikin?) saisi kyllä hyvin kasvatusopillisen tai vanhemmuuteen liittyvän luennon aikaiseksi.
VastaaPoistaTuomas Kyrön Mielensäpahoittaja taas on varmasti monelle tuttu, ikääntyvä, ärsyttävä ja usein ärsyttävän oikeassa oleva jääräpää-isä:)
Onneksi voit jo paremmin. Minullakin oli tänä syksynä angiina ensi kertaa varmaan yli kymmeneen vuoteen ja oli kyllä aika kauhea tauti. Täällä syötiin jo aamupäläksi vähän Rockyroadia ja isi paineli yön töissä valvoneena petiin. Vaikutti varsin tyytyväiseltä Jarlan omistuksella varustettuun lahjaansa:)Meillä lapset muuten tekivät viime isäinpäiväkssi kerhossa kravatin hienosta vaaleanvihreästä huopakankaasta! Ihanaa isänpäivää ja sunnuntaita teille!
Amma, kiitos. :) Minä mietinkin Eemelin isää, mutta kun otin Lindgreniltä Marikin, niin... Lindgrenillä olisi monia muitakin isiä: hajamielinen isä (Saariston lasten Melkersson), töihin uppoutuva isä (Katto-Kassisessa ainakin Pikkuveli on paljon yksin), kuninkaallinen isä (Mio), tavallinen isä (Lotta-kirjat) jne.
PoistaMielensäpahoittaja-jääräpää on hyvä lisä!
Totta, angiina on kauhea tauti. Onneksi antibiootit ovat niin tehokkaita. Sinulla oli kyllä hieno lahja miehellesi. :) Ja tuo huopakankainen kravatti kuulostaa kerrassaan tyylikkäältä!
Vaahteramäen Anton Niemisen miäkin heti muistin ;) Eemeli on mahdottoman fiksu ja hvyäntahtoinen, mutta pikkuisen liian nopsa ja kekseliäs sekä utelias isän makuun, joten hermot menevät. Mutta ei sitten tapahdu sen pahempaa kuin pieni aresti. Isä on mahdottoman ylpeä pojastaan! Myös Pepin isä on hieno versio isästä; huoleton maailmanmatkaaja, joka silti rakastaa tytärtään kovasti. Ei vain malta pysyä kotona...
VastaaPoistaKirsi, kuten Ammalle kommentoin, Eemelin isä olikin mielessäni. Samoin muuten Pepin isä. Hän tosiaan rakastaa tytärtään, mutta merimiehen veri vetää merille. Ja onhan hänellä velvollisuuksiakin Kurrekurredut-saarellaan.
PoistaIhana postaus! Minulle tuli mieleeni aivan vastikään lukemani uutukainen Vanha kuningas turvapaikassaan, jossa käsiteltiin lämpöisellä tavalla pojan ja isän välistä suhdetta sekä isän sairastumista Alzheimerin tautiin. Suosittelen!
VastaaPoistaTuulia, kiitos kirjavinkistä ja lisäyksestä isätyyppien joukkoon. Aika paljon kirjallisuudessa käsitellään naisten suhdetta äitiinsä tämän sairastuessa, harvemmin miehen. Kiinnostava kirja, varmasti.
PoistaKunnes löydän sinut on tähän aivan ehdoton!
VastaaPoistaKochin isät...hmmm.
Kaunista isänpäivää sinulle!
♥
Leena, Kunnes löydän sinut tuli mieleeni ensimmäisenä. Kochin isät ovat vaikea pala, mutta hämmentyitä he ovat, monessakin mielessä.
PoistaIhana aihe! Tuo Bakkerin kirja on minulla kirjastosta lainassa, mutta en tiedä ehdinkö lukea...
VastaaPoistaHymyilytti tuo Amman kommentti Eemelin isästä :)
Mukavaa isänpäivää teidän perheelle! Ihania nuo lahjat; meillä isä sai kaksi "askartelupussia", joiden sisällöstä sai luovasti rakennella lasten kanssa, sekä avaimenperän :)
Maria, kiitos. :) Bakkerin kirja on hyvä, mutta hyvin hidas.
PoistaTeilläkin taisi olla mukava isänpäivä? Mitähän kaikkea isä lastensa kanssa rakenteli?
Mukava postaus :) Mun flunssa on vasta kehittymisasteella, joten en kyllä keksi tähän mitään nasevaa... Lämpöistä isänpäivää perheellesi!
VastaaPoistaAnnika K, toivottavasti flunssasi ei äitynyt kovin pahaksi. Mukavaa viikon jatkoa!
PoistaOnpas hauska päivään sopiva aihe! Sitten on vielä välinpitämöttömiä, lapsivihamielisiä isiä kuten Roald Dahlin Matildassa vaikkapa.
VastaaPoistaAnna J, välinpitämättömät ja lapsivihamieliset! Voi apua, mutta heitä kirjallisuudessa riittää. Hyvä lisäys, siis. :)
PoistaHyvä ja juuri tähän päivään sopiva aihe!
VastaaPoistaKirjassaan Tumman veden päällä näyttelijä Peter Franzen käsittelee lapsuuttaan, johon liittyy oleellisesti isän alkoholismi. Taiteilija Hannu Väisäsen kirja Toiset kengät kertoo elämästä Oulun kasarmialueella. Väisäsen isä on sotilashenkilö ja yksinhuoltaja.
Molemmat kirjat ovat tiiviitä tarinoita todellisesta elämästä ja antavat pohtimisen aihetta. Kannattaa lukea.
Marjatta, Tumman veden päällä on koskettava kirja. Siinä alkoholisti on muistaakseni pienen Peten isäpuoli. Väisänen on hieno lisäys isäsuhdetta pohtiviin kirjoihin. Kiitos!
PoistaAloin pohtia löytyykö Kalevalasta yhtään isää, ne harvat jotka kirjassa esiintyvät taitavat kuolla samantien kun tulevat mainituiksi (Pohjolan isäntä, Kullervon isä Kalervo).
VastaaPoistaMieleen tuli myös Sepe Susi, joka taitaa kuulua sekä köyhyydessä keikkuviin että ymmällään oleviin isiin...
hdcanis, apua, Kalevala... En itsekään keksi sieltä isiä Kullervon isään lukuun ottamatta. Vahvoja äitejä ja eri tavoin urheita poikia kylläkin.
PoistaSepe Susi on mahtava. Ja vielä yksinhuoltajakin.
Tämä on helppo! Minun tämän syksyn kirjallinen isä on optimisti ja TV-kauppias. Miten ihmeessä mies onkin pöyrinyt päässäni jo useamman viikon ajan? Toisaalta eihän se ihme, sillä Esko Vuori hyppäsi ensimmäisenä myös Leppävirran sukujuhlissa itse Juha Itkosenkin ajatuksiin. Kyllä Savosta tulee hyviä tyyppejä!
VastaaPoistaJoana, ah, niinpä onkin! Mietin Itkosta, mietin kovasti. Esko Vuori mahtuu moneen isälokeroon. Leppävirta, nyt minun pitääkin viimeistään joululomalla tarkastaa, että onko oma sukuni ollut tekemisissä Itkosten kanssa... ;)
PoistaTykkään kuvasta, isilistasta ja siitä, että terveys alkaa siellä taas voittaa. <3
VastaaPoistaOlen jotenkin nyt tööt, enkä osaa yhtäkkiä keksiä isiesimerkkejä kirjallisuudesta, mutta oikein toivoisin, että jaksaisin paneutua aiheeseen. Ehkä ensi vuonna! Marikin isä on kyllä ihan täydellinen. <3
Karoliina, kiitos tykkäämisistä. <3 Marikin isä on hyvä kaikessa.
PoistaAi, paitsi täytyy sanoa tänään Manuela Boscon Ylityksen lukeneena, että siinäkin on kyllä mielenkiintoinen isäsuhteen kuvaus. Muutenkin elämäkerrallisesta kirjallisuudesta löytää paljon isäpohdintoja, aika monet niistä toki katkeria tilityksiä.
VastaaPoistaJa piti tulla vielä lisäämään viime aikojen lukemisista kaksi mieleenjäävää isää: Toinen - ihana isä - löytyy Ann-Marie MacDonaldin romaanista Linnuntietä. Kuten aina, tuon hahmon ihanuuden määrä on monimutkaisempi juttu ihmisenä ja puolisona, mutta isänä hän on varmasti unelma. Toinen - painajaismainen isä - taas seikkailee tällä hetkellä lukemassani Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani -romaanissa. Kirja on vielä kesken ja on vaikea päättää, kumpi kertojan perheessä on kauheampi, isä vai äiti - vai onko kaikki ehkä vain kertojan sepitettä - mutta karmiva tyyppi tuo isä joka tapauksessa on.
PoistaKaroliina, Boscon kirjan haluan lukea. Ymmärsin, että isä oli hänelle monessakin mielessä tärkeä. Toinen lukulistalleni nyt syksyllä päätynyt kirja on tuo Linnuntietä. Olen koettanut etsiä kirjaa huuto.netistä ja nettiantikvariaateista, tuloksetta.
PoistaSisareni, rakkaani hieman pelottaa minua, vaikka se on varmasti loistava kirja.
Luin juuri loppuun Anna Kortelaisen kirjan isoisästään (kertoo hänen äitinsä isästä), jossa isä on tyyppinä toisaalta vastuullinen yksinhuoltaja isä (aika harvinaista 1930-luvun Suomessa, varsinkin kun lapsen äitikin vielä eli) ja toisaalta vähän haaveileva, muissa maailmoissa kulkeva muusikkoisä.
VastaaPoistaJaana, Ei kenenkään maassa on niin ikään lukulistallani. Vaikuttaa, että kirjassa on ristiriitainen isä - tuo yksinhuoltajuus on ihan yllättävä asia.
PoistaMukava postaus :)
VastaaPoistaHih, meilläkin isin paketista löytyi kravatti :) Nuorempi tyttö oli askarrellut sen huopakankaasta ja koristelut tietenkin päälle. Ja koska isä nyt vain on kuningas sai hän myös kruunun. Vanhemmalta tytöltä itse tehty huovutuspäällysteinen saippua (vaikka isi ei haise pahalle) <3
Villasukka, kiitos. :)
PoistaTeilläkin on ollut aika upeat isänpäivälahjat. Millaistahan on odottaa äitienpäivää?