torstai 26. elokuuta 2010

~Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatioista~

Hienolla, Booker-palkitulla romaanillaan Piin elämä tunnetuksi tullut Yann Martelin uran varhaistyö Totuus Helsingin Roccamatioista (Tammi 2008) on neljän novellin kokoelma, jonka tarinoissa raadollinen tosielämä kohtaa arjen sadunomaisuutta ja joissa surumielisyyttä leimaa kaunosieluisuus.

Kirjan niminovelli on eräänlainen becketmäinen Godot. Huomenna hän tulee-tarina. Se ei varsinaisesti kerro mitään Roccamatioiden suvusta tai Helsingistä, vaikka suvun kertomus nivoo päähenkilöt, minäkertojan ja verensiirron yhteydessä hi-virukseen sairastuneen Paulin tiiviisti yhteen. Kertoja, joka tuntee Paulin vain opiskelukaverina, alkaa käydä tämän luona. Saadakseen jonkinlaista sidosta tapaamisiin, alkavat kertoja ja Paul luoda tarinaa suomalais-italialaisesta Roccamatioiden suvusta 1900-luvun tapahtumien pyörteissä. Roccamatioista emme saa tietää mitään eikä tarina valmistu koskaan, mutta tapaamisten aikana historia iskostuu lukijan mieleen samaan aikaan Paulin sairauden etenemisen kanssa. Ensimmäinen maailmansota julistetaan, Kanadassa on liittovaltion vaalit ja kuulakärkikynä keksitään. Heidegger ei paljoa kiinnosta, kun AIDS näyttää kauheat kasvonsa veriripulin, mädänneen ihon tai Amfoterisiini B- ja AZT-nimisten lääkkeiden myötä. Lopun koittaessa Paul onnistuu vielä yllättämään.

Totuus Helsingin Roccamatioista-kokoelman niminovelli koskettaa siinä määrin, että sinänsä erinomainen kokonaisuus väljähtyy väistämättä. Kiehtova matka mystisen siivooja-säveltäjän tai vanginvartijan mielenmaisemaan ei mene Paulin kohtalon tavoin ihon alle. Teoksen toinen novelli John Morton: Sotamies Donald J. Rankinin jousikonsertto yhdelle epäsointuiselle viululle kuljettaa ajelehtivan nuoren opiskelijan salaperäiseen konserttiin, jossa puhdistusainepullosta naukkaileva pankin yösiivooja soittaa kuin nuori Mozart.

Kuolintapoja tuo esiin osan vankilanjohtajan kuolemaantuomitun äidille Rouva Barlowille kirjoittamista kirjeistä, joita on luonnoksina kaikkiaan 1096. Jokainen luonnos alkaa sanoilla Lakisääteisen tiedonsaantioikeuteenne viitaten jatkuen kuvauksella tuomitun Kevinin viimeisestä vuorokaudesta. Minkä vuoksi vankilanjohtaja laatii yli tuhat kirjeluonnosta, joissa on eri määrä liitteitä ja joista jokaisessa Kevin tilaa erilaisen aterian ja kuolee hieman eri tavoin? Ehkä johtaja haluaa lohduttaa itseään tai Kevinin äitiä. Kenties hän koettaa turruttaa itseään. Vangin äidin kannalta on varmasti suurta merkitystä sillä, tilasiko Kevin viimeiseksi ateriakseen hotdogeja, kaviaaria ja shampanjaa vai pelkkiä keitettyjä perunoita tai kävelikö poika kohti hirttosilmukkaa kepein, alistunein vai vastaan taistelevin askelein.

Novelleista viimeinen on kirjan lämpöisin ja kaunein tarina. Vita Æterna Peiliosakeyhtiö: Peilejä jotka kestävät tuomiopäivään kertoo nuoresta miehestä ja tämän isoäidistä, lääkärin leskestä. He rakastavat toisiaan suuresti, mutta eivät tule aina toimeen keskenään. Isoäiti alkaa muistella nuoruuttaan, mutta muistelot kuulostavat pojanpojan korvissa vain plaa-plaa-plaa-plaalta. Martel käyttää novellissaan tyylikeinona visuaalisuutta: isoäidin puhe on kirjoitettu kapealle palstalle runokirjamaisesti, pojanpojan ajatuksiin lukija tutustuu sulkeiden sisällä. Isoäidin muistelupuhe muuttuu mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun kuvaan asuu eräänlainen peilivalmistuksen alkemia. Vita Æterna Peiliosakeyhtiön tuotteet kun toimivat puheen voimalla.

Vaikka niminovellia on vaikea ylittää, on kokoelman jokainen novelli niin raikkaan kielensä kuin sopivasti omituisten tarinoidensa ansiosta hieno. Mukana on aavistus Paul Austeria, ripaus Franz Kafkaa sekä ennakkomakua Piin elämästä. Martel osaa kuljettaa tarinaa ja olisin mielelläni lukenut hänen novellejaan vielä toisen mokoman. Totuus Helsingin Roccamatioista on pieni kirjallinen helmi, jonka tarinoita toivon kantavani mukanani vielä pitkään.

12 kommenttia:

  1. Miten hienosti kerrottu tuosta novellikokoelmasta. Martellin kuuluisa kirja on tietysti tuttu,mutta tästä novellikokoelmasta en ole aiemmin kuullutkaan.Novellit kuulostavat kiehtovilta.

    VastaaPoista
  2. Jael: Piin elämä on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Tämä novellikokoelma liikkuu aika erilaisissa maisemissa, mutta tarinoissa näkyy selvästi Martelin nerokkuus ja omaperäisyys.

    Hannele: Novellit ovat usein hienoja ja ne ovat pitkää proosaa vaikeampi laji. Kuinka saada kokonaisuus tiiviiseen muotoon?

    VastaaPoista
  3. Minulla on tuo Piin elämäkin lukematta, selvä aukko sivistyksessä. Mutta niitä on kyllä monta muutakin.

    Mutta Paul Austerista tykkään, joten tämäkin voisi maistua. Nyt on vain niin kiire, etten ehdi mitään lukea. Ihan paha tilanne siis :)

    VastaaPoista
  4. Piin elämä on mainio! Tästä ole kuullut ja se oli Akateemisessakin joku aika sitten naurettavan halvalla tarjouspöydällä. Olisi sittenkin pitänyt hankkia.

    VastaaPoista
  5. Luin Helsingin Roccamatiot-novellin englanniksi jokunen vuosi sitten ja olin hieman pettynyt. Kuitenkin Martel vaikutti hyvältä kirjoittajalta.

    VastaaPoista
  6. Kirjailijatar: Joskus tulee väistämättä sellaisia hetkiä, ettei joko ehdi lukea tai sitten vaivaa lukublokki. Minä luen nyt aika paljon, mutta voi olla, että loppuvuonna tiede tappaa osan fiktiosta. Toivottavasti niin ei käy. Se "Piin elämä" on huikea, uskomaton kirja. Lue se :)

    Linnea: Piin elämä on totta tosiaan mainio, vinkeä suorastaan. Tämän Roccamatiot löysin juuri alepöydästä ja vasta nyt ehdin lukea. On tämä ihan kirjastoreissun arvoinenkin juttu!

    Tuure: Eri kirjat vaikuttavat meihin eri tavoin :) Minä pidin ihan tavattomasti tästä kirjasta. Tämä on Martellin varhaistyö ja Piin elämän alkujuuret ovat nähtävissä. Rankat, mutta oudot tarinat ovat mielestäni kiehtovia. Ja Martel tosiaan on hyvä kirjoittaja!

    VastaaPoista
  7. Hmm...

    Kiinnostaa..
    harvoin luen novelleja..
    Oiko aika..
    Ihanaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  8. Hanne: Minäkin huomasin lukevani novelleja harvoin. Aloitin blogini 2008-2009 vaihteessa ja tämä taitaa olla ensimmäinen arvostelemani novellikokoelma! Hieno kirja ja aika nopealukuinen. Sinulle myös ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua :)

    VastaaPoista
  9. Näin tämän postin blogini sivupalkissa, mutta se en jostain syystä päässyt katsomaan tätä kuin nyt?!? Minua kiinnosti tosi paljon mitä olit tästä mieltä, kun tuo Piin elämä oli minusta niin loistava. Ehdotommasti haluan lukea nämäkin nyt sitten, hieno arvio! Vierastan itsekin novelleja, mutta jonkin verran niitäkin on tullut luettua. Lukulistalle menee tämäkin siis :)

    VastaaPoista
  10. Tykkään tuosta kannesta, se on ihana ja kaunis! Ja tietysti Piin elämä on aivan ylittämätön ihanuudessaan. Sen takia en ehkä ole uskaltanut tai "uskaltanut" tarttua tähän - että ei se voi olla niin hyvä?

    Taitaa se kuitenkin aika hyvä olla, kiitos tästä esittelystä ja arviosta!

    VastaaPoista
  11. Anni: Bloggeri kummittelee toisinaan. Olisikohan johtunut siitä, että kirjoittaessani arviotani minun piti painaa "talleta"-painiketta, mutta valitsin vahingossa "julkaise". Koska teksti oli kesken, muutin jo julkaistun heti takaisin luonnokseksi, mutta ilmeisesti tuo melkein-julkaistu jäi näkymään päivitettynä. Piin elämä on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani ja hieno oli tämä kokoelmakin :)

    Ilse: Totuus Helsingin... kansi on hieno, sitä voi katsoa vaikka kuinka kauan. Ei tämä novellikokoelma Piin elämää ylitä, mutta hieno kokonaisuus tämä Martellin varhaistyö on. Ainakin minut se vei mukanaan.

    VastaaPoista