Vuoden päätteeksi

 

Kaksi yhdeksikköä päättyvältä vuodelta: kirjoja ja muuta elämää.

Ensin kirjat. Osasta postasin tänne blogiin, osasta vain Instagramiin. Kuten olette varmasti huomanneet, on Lumiomena-blogi ollut hetkittäin aktiivinen, toisinaan uinuva. Ennustan samanlaista menoa tulevanakin vuonna. Siksi kehotan ottamaan myös Insta-tilini seurantaan, sielläkin on kirjoja ja haaveilua, hieman tiheämmin päivittyvänä.

Niin, ne mielenpainuvimmat, hienoimmat tai rakkaimmat lukuelämykset vuodelta 2024. Kyseessä eivät välttämättä ole parhaimmat, moni hyvä jää yhdeksiköstä ulos, mutta tällaista valintojen tekeminen aina on. Lisäksi pieni huomautus: Koska työskentelen kirja-alalla, päätin jättää suosikeistani nyt kotimaiset kirjat pois. Ratkaisu särkee hieman sydäntäni, sillä rakastan suomalaista kirjallisuutta, mutta koskaan en voi tietää, kenen kanssa teen töitä, joten...

Pitemmittä puheitta (suomentaja-, kustantaja- ja graafikkotiedot löytyvät ko. kirjaa koskevan postauksen yhteydestä joko blogista tai Instasta):

• Jamaica Kincaid: Puutarhani
Kincaid osaa sanoillaan sekä sivaltaa että lumota.

• Solveig Balle: Tilavuuden laskemisesta
Miten harmaasta marraskuisesta päivästä, joka toistuu ja toistuu ja toistuu, voi saada irti niin monia kerrostumia ja poikkeamia, säröjä ja nyansseja.

• Olivia Laing: The Lonely City
Tällaiset sivistävät ja sujuvat kirjoituskokoelmat ovat usein lempilukemistani, niin nytkin.

• James Joyce: Dublinilaisia
Dublin, oi Dublin ja dublinilaiset. Tuollainenkin Dublin on (ollut), toisille lämmin, joillekin rujo, jotenkin kaunis, kaikessa maaginen. Kirjan hienoimmat virkkeet ovat viimeisen novellin viimeiset.

• Ann Napolitano: Kaunokaisia
Jos etsitte täyteläistä, sujuvaa, eläväistä, amerikkalaista, vaikutuksen tekevää lukuromaania, lukekaa tämä.

• Claire Keegan: Kasvatti
Vähäeleinen ja silti kokonaisen maailman sisältävä.

• Patti Smith: Ihan kakaroita
Kaikille, joita kiinnostaa populaarikulttuurin historia, kahden taiteilijan ystävyys, kipeä tieto elämän rajallisuudesta ja luopumisesta sekä haikeuden ja kauneuden ikuisesta liitosta.

• Yu Miri: Uenon asema
Vaikuttava romaani ja vahva kannanotto ihmisyyden, näkyvistä pois siivottavien ihmisten puolesta.

• Deborah Levy: Mies joka näki kaiken
Levy kuvailee vakuuttavasti yhteiskunnan vaikutusta yksilöön ja toisinpäinkin. Hänen tekstissään on terävyyttä ja kirkkautta, sumeutta ja symboliikkaa.

Ja sitten muuta. Tämäkin vuosi oli täysi. Täysi tunteita, tekemisiä, menemisiä. Oli juhlia ja arkea, huolta ja suruakin, enemmän kuitenkin iloa.

Kuvissa etenkin viimeksi mainittua:

• Katsoin paljon elokuvia. Mieleenpainuvimpia oli Neljä tytärtä ja ihanin Perfect Days. Ehdin myös muutaman kerran teatteriin, erityisen ihanaa oli nähdä ystäväni Minnan romaanin Lempin pohjalta tehty näytelmä.

• Juhlimme esikoisen lakkiaisia, vanhan tyttönorssin kyltti löytyy koulun käytävältä.

• Erilaisissa museoissa kävin innokkaasti. Ateneumin Gothic Modern -näyttelyssä ihastuin Marianne Stokesin teoksiin, en ollut aiemmin tiennyt Stokesista mitään.

• Konserteista mieleenpainuvin ja koskettavinkin oli yllättäen stadionkokoinen: Bruce Springsteen oli mahtava. Upeita olivat myös Nick Cave Musiikkitalossa ja Lyyti Rautalammilla.

• Unelmien kaupungissa. New York oli taikaa, jonka haluan kokea joskus uudelleen.

• Lapsuuteni kotipaikkakunnalla Suonenjoella kannattaa ehdottomasti vierailla Aulis Jalkasen kotimuseossa. Mikä aarreaitta!

• Kotoisilla aamukävelyillä kohtasin tämän tarkkailijan laumoineen.

• Revontulien vuosikin tämä nyt päättyvä oli.

• Sydämiä ja kaikkea myös uuteen vuoteen! ♥♥♥