tiistai 14. syyskuuta 2010

~Tunnustus~

Kaunis kiitos Marialle ihanasta tunnustuksesta, joka yllätti ja toi hyvän mielen. Kaikkea makeaa rakastavana muffinsikuva toi lisäksi hymyn huulilleni.

Tunnustuksen mukana seurasi tietenkin haaste. Tunnutuksen saajan tulee kertoa kolme itselle tärkeää asiaa sekä liittää mukaan jollakin tapaa merkityksellinen kuva.

Minun tärkeät asiani ovat:
Perhe (laajasti käsitettynä, suku ja ystävät mukaan)
Rauha (sisäinen olotila, jota ajan takaa ja jonka joskus onnistun saavuttaa) sekä
Kirjat (totta kai!)

Jaan tunnustuksen eteenpäin, koska haluan nähdä teidän merkitykselliset kuvanne :)
Olkaa hyvät:
Anni.m.

Minulle tärkeä tai merkityksellinen kuva on tässä:
Lataamalla kuvan tänne blogiini rikoin hieman laatimaani sääntöä siitä, että en tuo lasteni kasvokuvia blogiin. Tämä kuva kuitenkin symboloi minulle niin paljon: se ilmentää vapautta ja onnea. Otin sen marraskuussa kaksi vuotta sitten ollessani viimeistä syksyä kotiäitinä. Kaipaan niitä vuosia. Rakastan syksyä, jolloin hämärä ja valo sekoittuvat, kuten mielestäni tässäkin kuvassa. Kuvanottohetki oli onnellinen, kuten koko päiväkin. Poimimme tyttäreni kanssa metsästä jäätyneitä puolukoita ja kotona askartelimme niistä roikkuvia koristeita jääpalamuottien sekä langan avulla. Retkemme ja lounaan jälkeen molemmat lapseni nukkuivat päiväunet yhtä aikaa, mitä ei nykyisin meidän talossamme enää tapahdu, ja minä sain lukurauhan. Nimesin kuvan otsikolla A ja sähkölangat.

P.S. Tänään illalla tai huomenna palaan taas kirjojen pariin. Viime päivät ovat olleet sellaista (ihanaa ja kamalaa) hässäkkää, että olen potenut lukuaikapulaa. Nyt olen saamassa sitä vajetta kiinni ja hyvä niin.

16 kommenttia:

  1. Herkkä, suloinen kuva♥ Ihanaa, että kohta voit jäädä kotiin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena. Vaikkei tuo kuva ole "teknisesti" tarkka, on se minulle tosi tärkeä. Odotan jo marraskuuta!

    VastaaPoista
  3. Kyllä on ihana kuva. Minulle tuli kuvastakin heti mieleen sellainen lapsen uteliaisuus ja luontainen vapauden tunne. Kertomasi vielä täydensi kuvan sanoman. Omien rakkaiden kuvat niitä tärkeimpiä tosiaan ovat.
    Kiitos paljon, kun jatkoit tunnustusta minun suuntaani!
    Jos sopii, niin liitän saamani plakaatin edelliseen postaukseeni, kun tuo kärkikolmikkoni on muuttumaton ja siellä sen kerroin.
    Onnellista tiistaita ja toivottavasti lukuaikapula korjaantuu pian.

    VastaaPoista
  4. Tämä on kyllä ihana kuva, ja sisältää niin paljon! ♥

    VastaaPoista
  5. Kaunis kuva, josta minullekin tuli ensimmäisenä mieleen vapaus.

    VastaaPoista
  6. Anu: Ole hyvä :) Tiesin sinun saaneen tämän tunnustuksen jo aiemmin, mutta blogistasi huokuu niin paljon hyvää mieltä, että halusin jakaa tämän sinulle vielä kertaalleen. Se on totta, että omien rakkaiden kuvat ovat ne tärkeimmät. Mikään teknisesti onnistunut otos ei voi niitä voittaa ♥

    Susa: Sinä muistat tämän kuvan :) Minulle tämä on yksi "elämäni kuvista".

    Kultsin kämppä: Kiitos. Vapaus olla lapsi ja vapaus elää ilman kellokorttia olivat eräänlaista kulta-aikaa. Onneksi lapset saavat edelleen olla lapsia, vaikka itse kellokorttia käytänkin ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana herkkä kuva!Siitä tulee lapsen ilo esille!
    Se,että saa olla lasten kanssa heidän ollessa pieniä on suuri ilo.

    VastaaPoista
  8. Onnea tunnustuksesta.
    Kiva kuva ja ihana tarina viettämästänne päivästä.
    Mukavia lukuhetkiä:)

    VastaaPoista
  9. Onnittelut tunnustuksesta! Oikeaan osoitteeseen tuli :)

    Ihana oli nähdä sinun rakkain kuvasi, ja lukea tarina sen takana :)

    VastaaPoista
  10. Onnea ja onnittelut ihanasta kuvasta!

    Jäätyneet puolukat kuulostavat jotenkin aika namilta just nyt. :)

    VastaaPoista
  11. Kaunis tarina ja suloinen kuva.Kiitos kun jaoit tämän.Oli mukava muistaa sinua Lumiomena.
    Maria

    VastaaPoista
  12. Yaelian: Kiitos. Minunkin mielestäni (aika objektiivinen mielipide ;-)) kuvassa on jotain herkkää. Vaikka marraskuuta pidetään pimeänä kuukautena, voi sekin sisältää paljon valoa.

    Hanne: Kaipaan usein aikoja, jolloin lapset olivat ihan pieniä. Nyt, pian 3- ja 5-vuotiaina kun he ovat niin hurjan suuria ;-)

    Johanna: Kiitos. Tämä kuva nousi nyt esille, vaikka muitakin on muistojen laatikoissa ja tiedostojen uumenissa.

    Ilse: Meillä lapset rakastavat jäisiä marjoja. He syövät mieluummin vadelmansa, mustikkansa ja puolukkansa jäisinä kuin sulatettuina. Helppoa laiskalle äidille :)

    Maria: Kiitos, että muistit minua ♥

    VastaaPoista
  13. Heipähei, samanlaista hässäkkää ollut täälläkin! Ihana kuva, ihan sävy sävyyn tuon cupcaken kanssa!

    Tuossa pienen tyttäresi kuvassa on muuten jotain klassisen nostalgista-tulee ihan mieleen ne 70-luvun kameroilla otetut valokuvat, sellaiset pienikokoiset ja pyöreäkulmaiset;-)

    Kaunista loppuviikkoa, kuulemisiin!

    VastaaPoista
  14. Aamunkukka: Hauskaa, että huomasit tuon 70-luvun. Minulle tuli sama mieleen katsoessani tyttäreni pipoa, taisi omassa lapsuudessa olla aika sama malli :)
    Sinulle myös ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  15. Hei! Olen vähän myöhässä kommentoinnissa- pahoittelen. Suuri KIITOS tunnustuksesta:) Kuva on todella koskettava ja upea - sinä olet kyllä todella taitava kuvaaja.

    vastaan haasteeseen pikimmiten!

    VastaaPoista
  16. Tuure: Ole hyvä :) Sinä ansaitsit tunnustuksen hienoilla ajatuksillasi ja upeilla kuvilla. Jään odottelemaan, minkä itsellesi tärkeän kuvan nostat esille.

    VastaaPoista