torstai 28. maaliskuuta 2019

Claudie Gallay: Odottamaton kauneus



Claudie Gallay: Odottamaton kauneus
La beauté des jours 2017
WSOY 2019
Suomentanut Titia Schuurman
Kansi
384 sivua
Kustantamosta
Ranskalainen romaani

Entä Jeanne, mitä hän halusi? Toiset odottivat. Hän ei tiennyt. Samaa kuin hekin. Että he olisivat onnellisia. Uusia leppoisia iltoja.
Tai sitten tavata Marina Abramovicin henkilökohtaisesti, sitä hän haluaisi, oikein todella haluaisi.

Ajattelen espadrilloja, niitä ihanan näköisiä kangaskenkiä. Mietin, miten kivan kevyet sellaiset olisivat jalassa kesällä. Ajattelen niitä, koska Claudie Gallayn romaanin Odottamaton kauneus Jeanne käyttää sellaisia.
Jeanne on nelikymppinen nainen, vaimo ja äiti. Elämä soljuu turvallisesti rutiineihin nojautuen. Jeannella on työpaikka postissa (hieman tylsää, mutta hän osaa löytää iloa arjen asioista), aviomies Rémy on yhteisestä Kreikan-matkasta haaveileva luotettava kumppani, pariskunnan kaksi tytärtä asuu jo omillaan. Jeanne kuitenkin rakastaa yllätyksiä, kaipaa niitä. Hän ihailee itsensä ruumiillisesti ja henkisesti likoon laittavaa performanssitaiteilija Marina Abramovicia, jolle kirjoittaa kirjeitä. Abramovicin elämä tuntuu olevan kaikkea sitä, mitä Jeannen elämä ei. Ilmassa väreilee muitakin mahdollisuuksia muutokseen ja kuluvana kesänä arjen tasaisuus kuitenkin muuttuu, ainakin hetkeksi.
Claudie Gallay on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa minun pitäisi kaikkien lukumieltymysteni perusteella rakastaa: hän kirjoittaa harkittua, ilmavaa ja älykästä proosaa, joka käy lukijan tunteisiin. Mutta vaikka monin osin olen ihaillut aiemmin suomennettuja Gallayn romaaneja, Tyrskyjä ja Rakkaus on saarta, en ole päässyt niitä kovin lähelle.  Mitään vikaa Gallayn romaaneissa ei ole, ne ovat hyvää kirjallisuutta, ja kirjailijan kaikki romaanit suomentanut Titia Schuurman on alati taitava. Silti joku Gallayn tuotannossa ei päästä minua liki ja hänen teoksensa kuitenkin tuntuvat sellaiselta kirjallisuudelta, jonka pitäisi niin tehdä. Hmm.

Lukijana huomaan, että Odottamaton kauneus jatkaa osin samaa linjaa, mutta joku tuossa keski-ikäisen ja keskiluokkalaisen naisen elämässä tarjoaa minulle paremman kiinnekohdan kuin sinänsä kiehtovammat meren kuohut tai teatterimaailma. Jeanne on nainen, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Jonkun pitää muuttua, jostain tulla uusia tuulia. Jeannessa on jotain samaa kuin Gustave Flaubertin Emma Bovaryssa tai Colm Tóibínin Nora Websterissä. Jälkimmäisen on myös Kirja vieköön -blogin Riitta pannut merkille. Nora Websterissä joku kosketti minua syvemmältä (varmaankin kirjan irlantilaisuus), mutta myös Gallayn romaanin arkisuudessa on puhettelevia piirteitä. Silti en edelleenkään pääse niin liki kuin tahtoisin.

Odottamaton kauneus on taidolla kirjoitettu. Usein hehkutan mielikuvieni brittiläisyyttä – toki hyvin tietoisena siitä, että kyse on nimenomaan mielikuvista eikä juuri muusta. Gallayn romaanit vuorostaan vastaavat hyvin käsityksiini jonkinlaisesta ranskalaisuudesta: tyylikäs kerronta on näennäisen kepeää, mutta kaiken alla on monia merkityksiä, hetkittäinen lakonisuus kohtaa suuria tunteita (minäkin liikutuin romaanin lopussa) jne. Gallayn niukat lauseet korostavat Jeannen sisäisen maailman myllerrystä, jota hänen oma lähipiirinsä ei tunnu huomaavan.

Isoimmat järistykset tapahtuvat siis ihmisessä itsessään, vaikka toki toiset ihmiset, etenkin eräs, vaikuttavat kokonaisuuteen. Uskon, että Gallayn tuotannon vannoutuneimmat ystävät löytävät tästä romaanista paljon.

Entä ne espadrillot? Jeannen kengät kastuvat pahoin vesisateesta, ehkä osoituksena niiden pohjimmiltaan heppoisesta laadusta, ehkä symboliikan osoittamisen vuoksi. En oikeastaan haaveilekaan espadrilloista (eikä tähän liity symboliikkaa, mutta nyt kun ajattelen noita kenkiä, ajattelen Gallayn romaania ja päinvastoin). Sen sijaan olen iloinen siitä, että Gallayn romaanissa Jeanne kokee monenlaista, oikeastaan elämän koko kirjon, ja saa vaihtelua sinänsä oivallisesti sujuvaan tasaiseen arkeensa.

9 kommenttia:

  1. Minä pidin kovasti Tyrskyistä, teosta Rakkaus on saari en ole lukenut. Tämä jäi minullekin vähän etäiseksi; ehkä oli liian paljon Jeannen ystävää Suzannea ja performanssitaiteilija Marinaa? Mutta tästä tulisi hurmaava elokuva - sellainen ihanan ranskalainen! Jeanne oli hassu nainen, näin hänet hyvin elävänä mielessäni niissä espadrilloissaan ja söpössä koltussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, minulle Rakkaus on saari oli ensimmäinen lukemani Gallayn kirja. Jotenkin jänniä hänen kirjansa: en ole täysin lumoutunut yhdestäkään, mutta jokaisesta olen pitänyt paljon. Samaa mieltä: tästä tulisi ihana elokuva!

      Poista
  2. Minulle Tyrskyt oli parhautta, mutta tämä ei. Olen niin kiltti, että en viitsinyt alkaa rääpiä, vaikka olin tehnyt muistiinpanoja paljon. Jokin ei vain natsannut, ei tullut tykö. Vika on varmaan minussa:) Minulle tämä oli sellainen, josta sanon 'tekotaiteellinen' eli aikaani vain hukkasin. Marina minusta sotki kerrontaa ja etäännytti lukijaa päähenkiöstä. Puuttui syvyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä en päässyt täysillä sisään edes Tyrskyihin enkä tähänkään. Molemmat, samoin Rakkaus on saaren, huomasin kyllä hyväksi kirjallisuudeksi. Niin se vain on, että toiset kirjat ns. kolahtavat paremmin kuin toiset. Silti luin tämänkin mielelläni, pidin, vaikken ihastunut. Hauskasti ristiriitaista!



      Poista
    2. Nimenomaan ristiriitaista, sillä Tyrskyt oli niin kova juttu minulle. Aika usein, onneksi ei aina, on käynyt, että pidän kirjailijan ensimmäisestä tai jostain muusta varhaisromaanista ja sen jälkeen en pidä uudemmista yhtään.

      Jo kaksi kertaa tänä vuonna on käynyt näin, mutta toinen oli dekkari, jolta odotin edellisen vertaisuutta vähintäinkin. Toisin kävi...

      Voipi olla, että Gallay ei ole 'mun juttuni'.

      Ihana kuva!

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Heräsi uteliaisuus, kiito Katja, taidan testata!

    VastaaPoista
  4. Ihan uusi tuttavuus on minulle. Taidanpa ensi kerralla katsastaa kirjaston hyllyjä ja kokeilla jotakin Gallayn kirjoista.

    VastaaPoista
  5. Etsin näitä kommentteja kirjasta Odottamaton kauneus, kun ei oikein sytytä. Kommentit ovat saman suuntaisia.
    Tiiä, saanko loppuun, mutta tämä on ainoa mökillä mukana oleva kirja ja täällä ollaan vielä 3 päivää ennen kuin pääsen kirjastoon.

    VastaaPoista
  6. Pidin kirjan vähäeleisyydestä ja ilahduin, kun kiinnostuin sellaisesta elämästä, jota en itse elä. Jeanne on mielenkiintoinen henkilöhahmo: jotenkin tylsä muttei sitten kuitenkaan yhtään.

    VastaaPoista