Raija Siekkinen:
Se tapahtui täällä
Otava 1999
143 sivua
Kotimainen romaani
Hän istuu, takka lämpenee hitaasti, ja paljon myöhemmin lämpenee muuri. Ikkunaruutujen keskiöihin ilmenee kirkas kohta, joka laajenee. Ehkä nainen nukahtaa hetkeksi; mutta herätessään hän heti muistaa sen, minkä on unohtanut, ja sitten, hitaasti, kuin se joka on tullut kauan tyhjillään olleeseen taloon etsimään jotakin hänelle kuuluvaa, kulkenut läpi huoneiden, nähnyt mitä niissä on, sellaisella tavalla jolla etsivä näkee, hitaasti alkanut muistaa: alkanut löytää sitä mitä hakemaan on tullut.
Talo on ollut tyhjillään jo kauan ja nainen on ilmoittanut kiinteistövälittäjälle haluavansa päästä rakennuksesta eroon. Silti nainen on tullut kylmään taloon maaliskuussa. Hän lämmittää takkaa, asettuu taloon. Miksi? Entä miksi mies tarkkailee naista, ei tule esittäytymään, mahdollisesti ostamaan taloa – jos on edes tulossa?
Raija Siekkisen romaani Se tapahtui täällä on hienovireisiä arvoituksia täynnä. Hidastempoinen, mutta tiivis teos ikään kuin tarkkailee päähenkilöitään ja taloa, jossa on koettu ja eletty.
Kaunis, tarkkaan mietitty kieli pakottaa lukijan viipyilemään pienoisromaanin sivuilla, lukemaan rivien välit. Lukija ei näet pääse helposti sisälle, vaan on kuin kirjan mies teoksen alkupuolella: tarkkaileva, jossain hieman kauempana, mutta kuitenkin läsnä.
Kerronta on miltei minimalistista, runsaasti pilkutettua, samalla kertaa avaraa ja sisälleen sulkevaa. Romaani katsoo sisään- ja ulospäin, kokonaisuus hengittää taloa – ja maisemaa, metsää, vuodenkiertoa – ja se hengittää yhdessä naisen ja miehen kanssa, kummankin erikseen kunnes arvoitus, sillä arvoitus määrittää kokonaisuutta, alkaa olla saavutettavissa.
Lukeminen on nautittavaa, mutta myös hyvällä tavalla ristiriitaista. Siekkisen teoksen maailma on tiivis, salaperäinen ja vahvasti läsnä, mutta samalla siinä on jotain etäännyttävää. Vaikka koko teoksen sävy on arvoituksellinen, on kerronnassa konkreettisuutta. Konkretia näkyy ulkoisessa maailmassa: uunin lämmittämisessä, juhannusruokien ostamisena jne.
Otava 1999
143 sivua
Kotimainen romaani
Hän istuu, takka lämpenee hitaasti, ja paljon myöhemmin lämpenee muuri. Ikkunaruutujen keskiöihin ilmenee kirkas kohta, joka laajenee. Ehkä nainen nukahtaa hetkeksi; mutta herätessään hän heti muistaa sen, minkä on unohtanut, ja sitten, hitaasti, kuin se joka on tullut kauan tyhjillään olleeseen taloon etsimään jotakin hänelle kuuluvaa, kulkenut läpi huoneiden, nähnyt mitä niissä on, sellaisella tavalla jolla etsivä näkee, hitaasti alkanut muistaa: alkanut löytää sitä mitä hakemaan on tullut.
Talo on ollut tyhjillään jo kauan ja nainen on ilmoittanut kiinteistövälittäjälle haluavansa päästä rakennuksesta eroon. Silti nainen on tullut kylmään taloon maaliskuussa. Hän lämmittää takkaa, asettuu taloon. Miksi? Entä miksi mies tarkkailee naista, ei tule esittäytymään, mahdollisesti ostamaan taloa – jos on edes tulossa?
Raija Siekkisen romaani Se tapahtui täällä on hienovireisiä arvoituksia täynnä. Hidastempoinen, mutta tiivis teos ikään kuin tarkkailee päähenkilöitään ja taloa, jossa on koettu ja eletty.
Kaunis, tarkkaan mietitty kieli pakottaa lukijan viipyilemään pienoisromaanin sivuilla, lukemaan rivien välit. Lukija ei näet pääse helposti sisälle, vaan on kuin kirjan mies teoksen alkupuolella: tarkkaileva, jossain hieman kauempana, mutta kuitenkin läsnä.
Kerronta on miltei minimalistista, runsaasti pilkutettua, samalla kertaa avaraa ja sisälleen sulkevaa. Romaani katsoo sisään- ja ulospäin, kokonaisuus hengittää taloa – ja maisemaa, metsää, vuodenkiertoa – ja se hengittää yhdessä naisen ja miehen kanssa, kummankin erikseen kunnes arvoitus, sillä arvoitus määrittää kokonaisuutta, alkaa olla saavutettavissa.
Lukeminen on nautittavaa, mutta myös hyvällä tavalla ristiriitaista. Siekkisen teoksen maailma on tiivis, salaperäinen ja vahvasti läsnä, mutta samalla siinä on jotain etäännyttävää. Vaikka koko teoksen sävy on arvoituksellinen, on kerronnassa konkreettisuutta. Konkretia näkyy ulkoisessa maailmassa: uunin lämmittämisessä, juhannusruokien ostamisena jne.
Se tapahtui täällä
on romaani, josta minun on vaikea kirjoittaa. Samalla haluan kuitenkin edes
tällaisena epämääräisenä mainintana tuoda sen blogiini, muistuttaakseni
lukijoita Siekkisen tuotannosta. Tuohon tuotantoon pitää ainakin minun tutustua
paremmin. Yhtenä tienviittana voi toimia muutama vuosi sitten lukemani Joel Haahtelan romaani Katoamispiste.
Miten outoa, mutta en ole lukenut yhtään Siekkisen romaania, vaikka monta kotimaista naiskirjailijaa on kirjahyllyssäkin. Etäännyttäminen ja konkretia tietyn salaperäisyyden kanssa aiheuttaa ristiriitaa, joka voi tuntua onnistuessaan hyvältä. Muutoin vain tyhjyydeltä...tai pahimmassa tapauksessa tekotaiteellisuudelta. Onneksi jäit plussan puolelle.
VastaaPoista♥
Nyt alkoi kiinnostamaan, varaan tämän heti kirjastosta! Kiitos Katja :)
VastaaPoistaTiedätkö, minulla on Raija Siekkisestä sellainen muisto, että hän opetti kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla joskus kauan sitten. Pääopettaja oli Matti Paavilainen, vierailijoita oli useita ja Siekkinen oli yksi heistä. Hän vaikutti äärimmäisen herkältä, jotenkin syntymässä säikähtäneeltä, eikä uskonut kirjoittajakoulutukseen. Jossain ovat muistiinpanot Siekkisen luennosta, mutta missä?
VastaaPoistaMinäkään en ole tainnut lukea Siekkistä, mutta tuon Katoamispisteen luin. Pitäisi lukea.
Viimeksi sain luettua Ishiguron Orvot ja haluaisin lukea lisää samanlaista. Tässä kuussa ja sen kiireissä se oli juuri sopivaa luettavaa. Mitä suosittelisit?