torstai 21. maaliskuuta 2019

Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta


Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta
Myllylahti 2019
Kansi Karin Niemi
352 sivua
Kustantamosta

”Sitten hautaustapa. Oliks se niin että poltto?” tiedustelen kuin tarjoilija pihvin paistoastetta kysellessään.
”Joo, eiks se tuhkaus olisi ihan kiva?” Tiina vilkaisee minua.
Pieni hymy nousee huulilleni. ”No en nyt tiedä onko kiva, mutta itse ainakin sellaisen aikanaan haluaisin.”
”Otetaan se.”


Pariskunta nauttii tilkasta punaviiniä, nojatuoli on pehmeä, koira on painautunut vaimon kylkeen kiinni. Yhdessä mies ja vaimo kokoavat listaa asioista, jotka täytyy muistaa. Lista koskee kaikkea tärkeää: kummilasten syntymäpäiviä, koiran trimmauspaikan osoitetta ja loputa vaikeinta, vaimon tulevia hautajaisia. Vaimo sairastaa syöpää, joka on pian aivan loppuvaiheessa.

Tuon illan aikana pariskunta sopii myös kirjasta, joka on tätä kirjoittaessani tietokoneeni vieressä. Mikko Within Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta perustuu hänen edesmenneen vaimonsa Tiinan blogiin ja Within omiin tuntoihin. Tiina With sairastaa syöpää – tai syöpiä, kuukauden sisällä hänellä todetaan kaksi eri syöpää – kaikkiaan kahdeksan vuotta ja kirjan alusta saakka lukija tietää, että viimeiset päivät koittavat.

Vaikka kirja on surullinen, on siinä paljon valoa. Kuolema ei vain piileskele jossain nurkan takana, vaan tieto siitä on alati läsnä. Silti sairaudessakin elämä eletään: riidellään ja rakastetaan, stressataan aikatauluista ja yt-neuvotteluista. Lääkärikäynnit ja erilaiset kontrollit tarkoittavatkin (myös) parisuhdeaikaa ja yhteisiä kahvilahetkiä. Mutta kaikkialla on tietoisuus siitä, että sairaus on vakava, hetkittäin on toivoa terveistä ajoista, sitten tulee taas uutisia sairaalasta.

Aiheestaan huolimatta Within kirja on vetävää, jopa viihdyttävää (tuntuu erikoiselta sanoa näin, mutta lukiessaan myös viihtyy eikä kirjaa malttaisi lasketa käsistään) luettavaa. Teksti on luonnomaista, mikä johtuu tietenkin kirjan luonteesta, mutta kokonaisuus on ehjä. Tiina Within blogitekstit osuvat aina jonnekin ytimeen niin sairaina kuin hetkittäisinä terveempinä aikoina. Hän tuntui olleen mainio arjen kuvaaja! Mikko With kuvailee omia tuntojaan avoimesti: vaikeiden paikkojen ja ristiriitaistenkin mietteiden lukeminen auttaa varmasti muita menetyksen kohtaavia, mutta toisaalta arjessa on aina paljon muutakin, jopa iloa. Parisuhteen rinnalle nousee myös perhe: kolmilapsisessa perheessä riittää menoa ja hyvää meininkiä.
Paikoin Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta naurattaakin, usein hymyilyttää hellästi – ja monessa kohtaa se itkettää, saa pohtimaan paitsi Withien perhettä, myös omia läheisiä. Koskaan emme voi tietää, kauanko meillä on aikaa; kysymys yhteisestä ajasta on kirjoitettu myös teoksen takakanteen. Alle puoli vuotta ennen kuolemaansa Tiina With suorittaa teologian opintoja ja matkustaa. Kyse ei ole tilanteen vakavuuden kieltämisessä, vaan elämästä, hetkessä elämisestä:

Tärkeää ei ollut sen miettiminen, olisiko opinnoista enää mitään hyötyä. Tärkeää oli toteuttaa unelmia, pitää katse tässä päivässä, tässä hetkessä.
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on pyörinyt mielessäni jo toista viikkoa.  Lopettelin kirjan reilu viikko sitten ja siitä lähtien Within perhe on ollut mielessäni. Elinhän tavallaan heidän mukanaan kaikkien 352 sivun verran. Haluan sanoa jotain, mutta en osaa. Ehkä sen, että elämälle voi olla monella tapaa kiitollinen silloinkin kun tietää sen päättyvän. Tärkeintä on olla läsnä, ennen ja jälkeen.

14 kommenttia:

  1. Hieno postaus Katja, kiitos tästä. Itse olen puolivälissä tässä kirjassa.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ihanalta kirjalta, vaikka aihe onkin niin surullinen. Kiitos tästä hienosta arviostasi! Pidän kirjan mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, tässä on paljon surua, mutta surun keskellä myös arkielämää, jopa iloa.

      Poista
  3. Oi Katja, kuljetit hienosti kirjan sisälle. Kiitos. Tämä on luettava.

    VastaaPoista
  4. Kiitos bussimatkasta! Kollegan ja sukulaisen tällä viikolla menettäneenä tämä kosketti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina, kiitos sinulle. Matka meni nopeasti. Lämmin osanottoni: ♥

      Poista
  5. Hieno postaus, ei mikään helppo aihe kirjassa, mutta saat sen kuulostamaan sellaiselta että lukisin sen mielelläni, vaikka niin monta syövälle menetettyä sukulaista on saanut minut karttamaan tuota aihetta aika lailla. Mukavaa viikonloppua Katja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on sikäli jännä kirja, että vaikka sen aihe on rankka ja surullinen, on siinä paljon valoakin. Ymmärrän hyvin myös karttamisen, minulla on joitakin aiheita, joista en mielelläni lue. Toisaalta tämä kirja saattaa antaa monille voimia.

      Samoin, hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Katja, tämä kosketti sinua ja sen huomaa♥ Minä harkitsin, mutta en pystynyt(kään). Syöpä on sattumakortti, sanoi eräs ylilääkäri. Nyt se osuu joka kolmannelle, kuulemma kohta joka toiselle.

    Tämä tekstisi tuo esiin kirjan idean, että ei pidä todellakaan alkaa kuolemaan ennen kuin on kuollut! Se helposti unohtuu siinä rumbassa, kun uutiset kuvauksista vaihtelevat kerrasta toiseen. Ei uskalla enää luottaa elämään kuten ennen. Olla täynnä suunnitelmia ja tehdä unelmia todeksi, vaikka ehdottomasti pitäisi. PITÄISI.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ymmärrän hyvin ettet pystynyt. ♥♥ Jotain muuta tämän sijaan!

      Mutta tässä kirjassa on kyllä yksi (tai montakin...) tärkeä sanoma: elämä on eletään, unelmat on hyvä toteuttaa.

      ♥♥

      Poista
  7. Kiitos Katja kun luit ja bloggasit! Erityisesti mieltäni lämmitti tuo kohta, missä toteat "kokonaisuus on ehjä". Valmiiksi kirjoitettujen blogitekstien, oman kirjoittamisen ja lääkärinlausuntojen yhdistäminen jatkuvajuoniseksi tarinaksi oli itselleni suuri (ja välillä mahdottoman tuntuinen) haaste - tekstejä siirreltiin, muuteltiin ja tiivistettiin tosi monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko, kiitos kommentistasi ja kirjasta. Lukijan kannalta mieleenpainuva, koskettava ja tosiaankin ehjä kokonaisuus. Hienoa, että kirjoitit oman tarinasi ja että kokositte kirjan. Kiitos siitäkin!

      Hyvää jatkoa teidän perheelle.

      P.S. Muuten, olet sujuva kirjoittaja, joten toivottavasti julkaiset vielä jotain.

      Poista