Emma Puikkonen: Lupaus

Emma Puikkonen: Lupaus
WSOY 2019
299 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Yritän kuvitella hetkeä, jolloin kerron tytölle mitä täällä tapahtuu. Mitä vastaan, jos hän kysyy sukupuuttoaallosta uudestaan? Näen itseäni avaamassa suun, mutta sieltä huokuu vain mustaa sumua. Sanat, kieli eivät riitä. Miten voin luvata mitään tämän yli, miten voin luvata yhtään mitään.

Rinna on kuntouksessa, jossa kerää ruuaksi kevään pieniä nokkosia ja vuohenputkia ja miettii ”kaikkea mitä en muista”. Aiemmin, Rinnan lapsuudessa, isä antaa lupauksen pelastaa Rinna mistä tahansa. Vuosia myöhemmin Rinna antaa oman lupauksensa tyttärelleen Seelalle. Rinnan veli Robert puolestaan kulkee Grönlannissa tutkimusryhmän kanssa kuvaamassa jäätiköitä. Rinnan ja Robertin isä dementoituu. Vuosien aikana ilmastonmuutos on kiihtynyt ja maailma muuttunut sen myötä: Rinna alkaa pakkomielteisesti rakentaa bunkkeria, jossa olla suojassa mullistuksilta, ja kohtalon voi muuttaa niin pieni punkki kuin sulava jäätikkö.

Emma Puikkosen romaani Lupaus on painavaa luettavaa. Se on eräänlainen dystopia ilmastonmuutoksesta, mutta se käsittelee myös perhesiteitä ja mielen järkkymistä.

Romaani on surullinen, muttei toivoton. Siinä on paljon nykyihmistä askarruttavia kysymyksiä, asioita joiden kanssa voi tulla kiire – ja asioita, joiden kanssa on jo kiire, jos mitään on enää edes tehtävissä. Toisaalta teoksessa on valtavasti ymmärrystä ja lempeyttä. Rinnan ja Seelan välinen suhde on tiivis ja heidän yhteiset satuhetkensä ihastuttavat: miten paljon kauneutta onkaan, kun se voi syntyä luottamuksessa! Sitä vasten Rinnan ahdistus on riipaisevaa luettavaa. Robertin tarina ei tule aivan samalla tavalla liki, vaikka se on yhtä tärkeä. Puikkonen kuvaa myös hienosti niin Rinnan kuin Robertin sisäistä maailmaa sekä sisarusten välisiä ristiriitoja. Kummankin näkökulma on ymmärrettävä, riipaiseva.

Puikkonen kirjoittaa taitavasti. Hänen tekstinsä pakahduttaa ja puhuttelee, hänen hahmoillaan on omat äänensä, kirjan maailma samalla kertaa konkreettinen ja unenomainen. Konkretia syntyy hetkissä ja teoissa sekä siinä tiedossa, että maailma ympärillämme muuttuu. Unenomaisuus syntyy paitsi unissa ja saduissa, myös niin ikään hetkissä, muun muassa siinä, millaisia Rinnan muistot ja pelot ovat sekä siinä, miten romaanin aika on kiehtovasti jossain lähitulevaisuudessa ja kuitenkin tuo aika tuntuu olevan käsillä.

Ja silti olen sanonut: lupaan pelastaa sinut.

Teoksen vakavia teemoja Puikkonen käsittelee hienostuneen väkevästi. Lukija herää viimeistään nyt. Lupauksen tulisi kulua päättäjien käsissä. 

Lupaus on vahvimpia, tärkeimpiä ja koskettavimpia kotimaisia romaaneja tänä vuonna.

♥
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Kirsi, Tiina ja Tuija.