Kahdeksan vuotta - ja blogitunnustus

Ihanat Leena ja Milla muistivat minua Blogger Recognitation Awardilla: lämmin kiitos! Tunnustus ilahduttaa suuresti ja tänään, erityisenä blogipäivänäni, on aika ottaa se vastaan. Tunnustuksen ideana on tuoda iloa ja samalla muistella oman blogitaipaleen alkuaikoja.

Haasteen ohjeet kuuluvat näin:

1.     Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2.    Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.

3.    Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4.    Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5.    Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Nyt on postattu logo ja tehty linkityksiä. On siis aika vaipua muistoihin.

Lumiomenan alkutaival on varmasti aika tyypillinen monellekin blogille. Vuonna 2008 olin äitiyslomalla. Pidin jo silloin vain lähipiirille tarkoitettua, ulkopuolisilta suljettua blogia lastemme kuulumisista ja mietin, että olisipa kiva pitää virtuaalista lukupäiväkirjaa. Perustin Lumiomenan 27.11.2008, aluksi kirjoitin vain esittelyn ja linkitin sen muutamalle paljon lukevalle ystävälle. 

Vuodenvaihteen 2009 jälkeen aloin kirjoittaa kirjajuttuja, jotka nyt tietenkin tuntuvat noloilta, mutta alkuinnostus oli suuri. Tuolloin bloggaaminen tuntui yksinäiseltä, lukijoita oli varmastikin vain kourallinen eikä kommenttejakaan juuri tullut. Ensimmäinen bloggauskriisi iski jo keväällä, itselleen ei ollut mukava kirjoittaa, joten blogi jäi heti tuoreeltaan tauolle ja palasi saman vuoden syyskesällä. Silloin mukaan tuli muutakin kuin kirjoja – ja jopa muutamia lukijoita! Ensimmäisten lukijoiden ja muutamien innostavasti painokkaiden kommenttien myötä Lumiomena alkoi kypsyä siksi, että mitä se nyt on.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että juuri tänään Lumiomenan aloitussanojen kirjoittamisesta tulee kahdeksan vuotta. Kahdeksan vuotta! Se on aika pitkä aika niin omassa elämässäni – kuopuksesta on kasvanut reipas koululainen; työurani on kulkenut uusille poluille; olemme muuttaneet jne. – kuin bloggaamisen kannaltakin. Näiden vuosien aikana uusia blogeja on syntynyt hurjasti, Kirjamessuilla Bonnierin aamiaistilaisuudessa oli puhetta, että vuosi 2011 oli syntymävuosi monelle edelleen aktiiviselle kirjablogille. Oma lukumakuni on muuttunut, samoin tapani blogata. Antoisaa on ollut – monin tavoin: Olen blogini myötä tutustunut useisiin ihaniin ihmisiin, joidenkin kanssa ystävystynytkin; olen päässyt erilaisiin kirjatapahtumiin ja ainakaan Rivien välissä- ja Linnasta humisevalle harjulle -kirjoja ei olisi syntynyt ilman blogeja.

Tästähän tuli ihan synttäripostaus ja kaikki alkaa kuulostaa ihan kiitospuheelta. :) Joten: Suuri kiitos kaikille, jotka olette vuosien varrella Lumiomenaa lukeneet tai tänne jotain kommentoineet. Teidän ansiostanne bloggaaminen on jatkunut mielekkäänä ja yhteisöllisenä. ♥

Ai niin – ohjeita aloitteville bloggaajille… No, kannattaa kirjoittaa niistä aiheista, joista on itse kiinnostunut. Blogin visuaalinen ilme, kuvien määrä, tekstien pituus ja päivitystahti muotoutuvat ajan myötä omanlaisiksi. Jos haluaa blogilleen lukijoita, on hyvä vierailla muissa blogeissa ja jättää niiden kommenttikenttään viestiä. Myös somekanavista voi olla iloa, jos kokee sosiaalisen median omakseen. Lumiomppu on aika aktiivinen Facebookissa (klik) ja Instragramissa (yksityinen tili, mutta hyväksyn melkein kaikki seuraajapyynnöt, joten klik), Twitterissä hieman satunnaisempi (klik).

Olen usein huono jakamaan haasteita ja tunnustuksia eteenpäin, nyt teen sen puolittain. Olisin iloinen, jos tämä viisikko ottaisi tunnustuksen vastaan ja muistelisi oman bloginsa alkutaivalta.

Amman lukuhetki
Kirjakaapin kummitus
Kirjakirppu
Kirjapolkuni
Pieni kirjasto

P.S. Lumiomena-nimen historiasta olen kertonut joskus aiemminkin, mutta sanon vain: äitiysloma + Tori Amos = Lumiomena. Kappaleessaan "Carbon" Amos viittaa kirjailija Neil Gaimaniin ja laulaa Have him read "Snow Glass Apples’"where nothing is what it seems. Olen aina pitänyt lumesta ja ompuista, joten jätin sitten lasin pois. Monesti olen miettinyt jotain kirja- tai lukualkuista nimeä blogilleni, mutta mitä sitä vanhaa vaihtamaan.