James Essinger: Adan Algoritmi

James Essinger: Adan Algoritmi.
Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan
Vastapaino 2016
Ada’s Algorithm 2014
Suomentanut Tapani Kilpeläinen
Kansi Sanna Nyqvist
310 sivua
Brittiläinen tietokirja

Adan visio koneesta, joka osaisi käsitellä ja muistaa laskuja, algebran kaavoja ja jopa kaikenlaisia symbolisia suhteita yhtä pätevästi kuin Jacquard-kutomakone pystyi kutomaan silkkiä – se oli unelma, joka vain odotti toteutumistaan.
Hän oli nähnyt tietokoneiden aikakauden kirkkaasti etukäteen. Hänen ei vain koskaan sallittu toimia näkemänsä perusteella.

Lordi Byron ja tietokoneohjelmointi! Näinkin voisi herättää lukijan mielenkiinnon James Essingerin kirjaa Adan Algoritmi kohtaan. Tosin lordi Byronilla ei ollut juuri minkäänlaista roolia koodauksen suhteen eikä tietokoneita tietenkään ollut 1800-luvulla. Lordi Byronin tytär Ada Lovelace sen sijaan tunnetaan (yhtenä) ensimmäisenä ohjelmoijana. Joulukuussa 1815 syntynyt Lovelace oli englantilainen matemaatikko, joka ystävystyi matemaatikko ja filosofi Charles Babbagen kanssa. Yhdessä he kirjoittivat kuvauksen eräänlaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta. Ada Lovelacea voi perustellusti pitää koodauksen äitinä ja merkittävänä tieteentekijänä.

Mutta miten sitten on lordi Byronin ja koodauksen laita? Onhan Byronin nimi nostettu Essingerin kirjan alaotsikkoonkin: Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. Lordi Byronin elämäkerran tuntevat tietävät, että runoilija oli melkoinen elostelija. Hän ei tuntenut tytärtään eikä osallistunut tämän kasvatukseen, vaan kaikesta huolehti Adan vauras äiti, joka arvosti koulutusta. Koulutusta ei arvostettu niinkään naisen oman uran takia, vaan hyvän aseman ja sivistyksen vuoksi. Elämässään paljon sairastelleella Ada Lovelacella oli onni saada sekä koulutusta että liikkua oikeissa piireissä - sekä avioitua ja tulla äidiksi.

Adan algoritmi on siis monin osin kiinnostava teos, mutta ihan alaotsikkonsa mukainen se ei ole. Toki keksintöjen aatehistoriaan perehtynyt brittikirjailija kuvailee paljonkin rationaalilukujen merkitystä, Jacquard-kutomakoneen ja reikäkorttien yhteyttä, 1800-luvun akateemista elämää ja ennen kaikkea Ada Lovelacen joskus ristiriitaisenakin nähtyä merkitystä. Silti keskiössä tuntuu olevan sosiaalisen elämän kuvaus. Tämä kuvaus kaikkine kirjeineen, avioliittoineen ja muine järjestelyineen on kiehtovaa ja mukaansa tempaisevaa luettavaa, mutta digiajan käynnistyksen kuvausta odottavat lukijat saattavat pettyä.

Itse en pettyneisiin kuulu kuin (osin) Essingerin kirjoitustyylin osalta. Teksti on hetkittäin huolimatonta, ajatukset hukkuvat. Essinger kuvailee kaikkea hieman luettelomaisesti eikä avaa keskeiskäsitteitä kovin hyvin kaltaiselleni humanistilukijalle: mitä algortimi oikein tarkoittaa, voiko 1800-luvun kuvauksissa puhua koodaamisesta? Onneksi puolisoni on perehtynyt ohjelmointiin ja saatoin lukiessani keskustella hänen kanssaan. Essinger myös keskittyy osin liiaksikin lordi Byronin irstailuun: on toki kiinnostavaa tietää, että Byronilla oli seksisuhden siskopuolensa kanssa, mutta Ada Lovelacen elämäkerrassa asian olisi voinut kuitata yhdellä rivillä, tytärhän ei koskaan kasvanut isänsä luona.

Essinger kuvailee viljalti ja antoisasti vajaan kahdensadan vuoden takaista aristokratiaa, josta lukeminen on aina mieltäni kutkuttavaa - varsinkin brittiläisen: Viktorian aika on alkamassa, Ada Lovelacen ystäviin kuuluu muun muassa Charles Dickens ja niin edelleen. Osansa saa myös Adan vaikea suhde äitiinsä lady Byroniin, mikä näkyy yllättävällä tavalla kirjan ihan lopussa ja kytkeytyy sittenkin myös lordi Byroniin.

Ulkoasultaan pieni kirja lumoaa, se on kaunis kuin koru. Sen haluan erikseen mainita: kirjaa on ilo pitää esillä. Sisäsivuilla tekstiä tukevat niin henkilö- kuin keksintökuvat.

Vaikka kirjassa on omat puutteensa, on se kiehtova kuvaus 1800-luvun brittiläisten aateliston ja älymystön elämästä. Ennen kaikkea se on kertomus, joka ansaitsee tulla luetuksi: kiehtova kuvaus Ada Lovelacen elämästä - tärkeä osa tieteen ja ohjelmoinnin historiaa.